Aihearkisto: Top

Meteorologin sijaan Johannasta tuli opettaja

Kuva Johannan kotialbumista

1 . Esittele itsesi.

Olen Johanna Kälkäjä, psykologian, uskonnon -ja filosofian opettaja. Ennen kuin tulin opettajaksi Tuusulan lukioon olin kaksi vuotta opettajana Kuopion Klassillisessa lukiossa. Tämä lukuvuosi on kolmas vuoteni opettajana. Asun Helsingissä ja olen kotoisin Pudasjärveltä, Oulun läheltä. 

2. Miksi opiskelit juuri opettajaksi? 

Yliopisto-opintojen aikana selkiytyi, että haluan opettajaksi. Muita aloja, jotka minua kiinnostivat, olivat yhteiskunnalliset alat, esimerkiksi journalismi ja politiikka. Koen,että opettajan työ on yhteiskunnallista vaikuttamista pienemmässä mittakaavassa.

3. Mikä kiinnostaa juuri psykologiassa, uskonnossa ja filosofiassa?

Psykologiassa minua kiinnostaa ihmisen toiminta ja sen ymmärtäminen. Uskonnossa ja filosofiassa oppii haastamaan ajattelua ja löytämään uusia näkökulmia.

4. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi?

Yläasteikäisenä halusin meteorologiksi, mutta se karsiutui, sillä luonnontieteet eivät olleet oma juttuni. Pienenä unelmoin olevani luontodokumenttien tekijä. Haaveilin, että saisin olla savannilla ympäri maailmaa kuvaamassa villieläinten keskellä. 

5. Millainen opettaja olet? Vahvuudet opettajana?

Olen rauhallinen ja selkeä opettajana. Vahvuuksista pitäisi ehkä kysyä opiskelijoilta. Koen olevani opettajana aloittelija, minulla on vielä paljon opittavaa. 

6. Mitä teet vapaa-ajalla?

Melon, teen erilaisia käsitöitä ja tykkään myös pilateksesta. Olen tehnyt neuleita ja makrameeta. Vapaa-aika menee puolison kanssa. Lapsena luin paljon ja pidin luovasta kirjoittamisesta. Kirjoitin pitkiä humoristisia, proosan -ja runon rajamaastossa olevia tarinoita. 

7. Kuvaile kolmella sanalla itseäsi?

Olen määrätietoinen, sinnikäs ja pohdiskeleva. 

8. Opiskeluvinkkejä lukiolaisille?

Opiskelumenetelmät ovat tärkeitä. On tärkeää pyrkiä opiskelemaan usein ja vähän kerrallaan, jotta opiskelu on kevyempää. 

9. Mitä kieliä osaat puhua?

Opiskelin lukiossa saksan kieltä. Kunnolla osaan puhua vain englantia. 

10. Milloin olet viimeksi matkustanut ja minne?

Viimeisin ulkomaanreissu on vuodelta 2019, ennen koronaa, kun matkustin Kreikkaan. Kreikassa kävin parilla pienellä saarella nimeltään Poros ja Spetses. Matkustan paljon Suomen sisällä, erityisesti Oulu – Helsinki-väliä.

11. Kerro itsestäsi jokin hauska fakta.

Olen jouluihminen, ja “joulukuu” kestää marraskuusta-helmikuuhun. Tykkään joulukoristeista, niiden käyttö on pysynyt kohtuullisena, mutta voi lähteä pian käsistä. Laitan joulukuusen Helsingin kotiin usein jo marraskuussa. 

Ohikiitävää

Tuntuu jotenkin haikealta, mutta samaan aikaan helpottavalta. Nyt on koittanut se hetki, kun meidän ikäluokastamme on tullut koulun vanhimpia. Vihdoin olemme abeja, joiden elämä on täynnä vanhojen asioiden loppuun viemistä ja samaan aikaan monien uusien asioiden aloittamista. On hankalaa tajuta, että aika täällä meidän söpössä ja idyllisessä Hyrylän toimipisteessämme on kohta jo oikeastaan ohi. Lukioelämä tuli tutuksi jo pari vuotta sitten, kun me silloin pienet ysiluokasta juuri ja juuri selvinneet elämästä tietämättömät teinit valloitimme lukiota ensimmäistä kertaa. Kaikki tuntui silloin niin isolta ja monimutkaiselta. Pari vuotta myöhemmin voin sanoa, että ongelmat olivat tuolloin suhteellisen pieniä.

Vaikka meidän abien mahdollisuudet viettää aikaa täällä lukion käytävillä ovat vähentyneet sitten ykkösluokan jälkeen joka ikinen koulupäivä, on silti tätä matkaa vielä jonkin verran jäljellä. Itse en malta odottaa, mitä kaikkea yhteistä tekemistä vielä keksimme meille abeille. Parhaimpia muistoja lukion ajalta taskuun on kerätty nimenomaan yhteisistä tapahtumista ja onnistumisista. Meillä oli huikeat wanhojen tanssit, jotka nostattivat yhteishenkeä ja tekivät porukastamme tiiviin ja yhteisöllisen. Eivätkä abitelttailu ja TJ-100-päivä unohdu koskaan! 

Toisaalta välillä meidänkin pitää tarttua “härkää sarvista” ja tehdä vähän töitäkin. Syyskuu 2022 oli monelle meistä jännittävää aikaa, kun ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset alkoivat jo pikkuhiljaa tuntua liiankin todellisilta. Sormia napsauttamalla kirjoitukset olivatkin jo totista totta, ja oli aika näyttää parastaan. Pakko kyllä myöntää, että se “näyttää parastaan” ei välttämättä toteutunut, ihan niin kuin suunniteltiin. Onneksi pääsemme heti keväällä ottamaan uusintaottelun ja näyttämään itsellemme, mutta myös muille, että olemme haparoiden, pienten askelten kautta päässeet jo pitkälle aikuisuuden kynnyksen yli. Ainakin toivon niin. 

On jotenkin hassua ajatella, että sen lisäksi, että meistä abeista on tullut ja tulee virallisesti aikuisia nyt abivuoden aikana, on ihanaa tajuta, että olemme tehneet sen yhdessä. Vaikka miss koronan vierailu yritti laittaa vähän kapuloita rattaisiin laskemalla hetkellisesti tunnelmaa, silti meidän tämän hetkisten abien tahti ei ole hidastunut. Kaikki on niin sanotusti koettu. Ne kliseiset ylä- ja alamäet, jotka ovat muuten ihan todellisia, ovat nyt jo vähenemään päin. Eli toisin sanoen olemme jo voiton puolella, jos ei oteta huomioon stressin määrää siitä, mitä tapahtuu lukion jälkeen. Nimittäin ainakaan minulla ei ole mitään hajua. 

Okei, huijasin. Totta kai aina on pieni haju siitä, mitä voisi tapahtua, mutta kaikki on vielä epävarmaa. Monta vuotta olen lähtenyt kesälomalle tietäen, että koulu jatkuu loman jälkeen normaalisti. Nyt loman jälkeen en palaa tuttuun ja turvalliseen, vaan on aika kääntää sivua ja katsoa, mitä seuraava luku elämässä tuo tullessaan. Lukion jälkeen kaikkien polut vievät vääjäämättä eri suuntiin. Toisaalta se on ehkä ihan okei. Ihmiset muuttuvat ja tilanteet vaihtelevat. Pitää vain ottaa tiukemmin kaiteesta kiinni ja luottaa siihen, että oli sitten hyvää tai pahaa, kaikella on tarkoitus. Mutta vielä tätä lukioaikaa ja “varmaa” elämää on jäljellä, joten eiköhän nautita siitä vielä täysin siemauksin. 

Mikä on parasta työssäsi, Tomi Salminen?

Kuva: Iiris Jussila

Kuka olet?

Nimeni on Tomi Salminen. Olen kotoisin Kouvolasta ja nykyisin asun Helsingissä. Vapaa-ajalla soitan huuliharppua ja yritän oppia käsilläseisontaa ja muita voimisteluliikkeitä.

Miten päädyit opettajaksi? Mikä sai sinut opiskelemaan opettajaksi?

Työviikkojen viettäminen vain toimistossa tietokonetta näpytellen alkoi kyllästyttää.

Mitä ainetta opetat?

Opetan matematiikkaa.

Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi?

Osaan neuvoa ja ”vääntää rautalangasta”, kun opiskelijalla on vaikeuksia ymmärtää jotakin tehtävää.

Mitä vinkkejä antaisit opiskelijoille? 

Älä haaskaa aikaasi. Tee parhaasi. Kokeile mihin se riittää.

Mikä on parasta ja vaativinta työssäsi?

Parasta on, kun saan opiskelijan oivaltamaan asioita.

Miten olet päässyt uuteen työyhteisöön sisälle?

Ihan hyvin.

Paluu normaaliin arkeen

Taas on uusi lukuvuosi lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, ja syksyn ylioppilaskirjoitukset sekä ensimmäinen periodi ovat takana päin. Niin ikään toinen periodi on alkanut ja erilaisia lukion perinteisiä tapahtumia alkaa hiljalleen ilmestymään. Kaiken lisäksi Rykmentinpuistoon vuoden 2023 keväällä valmistuvan monitoimirakennuksen, Monion, rakentaminen on hyvällä mallilla.

Kaikilla on nyt luvassa ensimmäinen ”normaali” lukuvuosi kahden koronarajoituksia varjostaneen vuoden jälkeen. Tällä hetkellä maskeja ei tarvitse käyttää, turvavälejä ei tarvitse erityisemmin noudattaa eikä koulun tapahtumia jouduta peruuttamaan koronaviruspandemian vuoksi. Nyt on siis käytännössä palattu takaisin normaaliin arkeen, niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Se tuntuu varmasti opiskelijoiden, opettajien ja henkilökunnan mielestä erittäin vapauttavalta.

Tulevaa lukuvuotta ei kuitenkaan tulla viettämään täysin normaaleissa olosuhteissa, kun huomioidaan maailman tilanne. Muun muassa Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, erilaiset ympäristöongelmat, flunssakausi, jaksaminen ja inflaatio koettavat niin suomalaista yhteiskuntaa kuin myös oikeastaan koko maailmaa. Onneksi meillä lukiolaisilla on nyt kuitenkin kaikesta huolimatta mahdollisuus käydä koulua, oppia siellä uutta ja viettää aikaa kavereidemme kanssa.

Uuden lukuvuoden opintojen ohella Tuusulan lukiolla tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista tulevana lukukautena: opintoretket, Agora-opintomatka Italiaan lokakuussa, Elävä kirjasto marraskuussa, syksyn ylioppilasjuhla. Lisäksi esimerkiksi lukion tiimitoiminta on taas lähtenyt uudella voimalla käyntiin, ja yhä useampi opiskelija tuntuu olevan mukana erityyppisissä tiimeissä. Kaikenlaisella lukion toiminnalla on taatusti vain hyviä vaikutuksia opiskelijoihin tämänhetkisessä maailmantilanteessa.

Lukioomme on tullut paljon uusia opettajia. Uusista opettajista voit lukea tulevien opehaastattelujen kautta, jotka ilmestyvät Hyve-lehteen syyslukukauden aikana.

Myös Hyve-lehden toimitus on saanut lisäystä. Uusien toimittajien juttuja pääset lukemaan jo tässä numerossa! Kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata myös Hyveen Instagram-tiliä: hyvehyryla!

Hyveen toimitus toivottaa mitä mahtavinta syksyä ja tsemppiä tuleviin opinkoitoksiin!

Liikkumista syyslomalla!

Syysloma kolkuttelee koululaisten ovella, joten mikä olisi parempaa kuin ulkona liikkuminen. Varsinkin kun kelit ovat olleet todella mukavat ja jatkuvat syyslomallakin, ei voi löytyä tekosyitä olla lähtemättä ulos. Tarpeellinen liikuntavarustus pitää muistaa, sadekelillä tuulitakki- ja housut, aurinkoisella kelillä mukavat verkkarit ja huppari päälle. 

Tuusulassa hyviä ulkona liikkumispaikkoja on urheilukeskuksessa. Siellä on tarjolla kaikkea: kuntoportaat, kolme jalkapallokenttää, jääkiekkohalli ja Tuusulan Tenniskeskus, jossa voi pelata tennistä, sulkapalloa, padelia, squashia, salibandyä ja pingistä. Eikä siinä kaikki, vielä on frisbeegolfrata, skeittiparkki, uimapaikka, talvisin hiihtolatuja, BMX-rata ja yleisurheilukenttä. Eli toisin sanoen tekemistä riittää koko syyslomaksi! 

Jokainen meistä voisi ottaa haasteen vastaan siitä, että oikeasti liikkuu ja tekee jotakin syyslomalla. Me tarvitsemme energiaa ja meidän lihastemme, aivojemme, keuhkojemme ja kaikkien elimiemme pitää saada tehdä töitä välillä, jotta pysymme terveinä.

– “20 minutes of doing something is more valuable than 20 hours of thinking about doing something.”

Tahallisen synkkiä uutisia?

Meiltä odotetaan uutisten ahkeraa seuraamista ja oman tietämyksemme taukoamatonta täydentämistä. Yhteiskuntamme mieltää uutisista perilläolon sivistyneen ihmisen tuntomerkiksi, ja myös lukiolaisen kannalta on hyödyllistä vilkuilla uutisten kehittymistä, sillä kokeissa arvostetaan asioiden tarkastelua soveltavien esimerkkien avulla. Omasta mielestäni uutisartikkelit, ajankohtaisohjelmat ja dokumentit ovat mielenkiintoisia, ja keskusteluihinkin on enemmän annettavaa, kun on tietämystä ajankohtaisista uutisaiheista.

Mutta voiko jatkuvaan uutistulvaan hukkua? Tuntuu, että vain järkyttävät ja harmilliset tapahtumat nostetaan pääuutisiksi. Tästä esimerkkejä ovat muun muassa Bahamasaarten hirmumyrskyt, Yhdysvaltojen joukkoampumiset ja  Amazonin ja Siperian metsäpalot. Viestintävälineet pyrkivät hyödyntämään shokkivaikutusta taloudellisesti, mikä johtaa vääristymään kielteisten ja myönteisten uutisten välillä. Jos tätä ei ymmärrä, voivat ikävät uutiset kaventaa maailmankuvaa ja lannistaa. Maailmantuskan kehittymisen turhan pahaksi voi välttää, kun tiedostaa, että oikeasti kyse on tiedotusvälineiden valinnoista eikä siitä, että ikävyyksiä olisi myönteisiä uutisia enemmän. 

Viime aikoina Suomen mediassa on esitelty edellä mainittujen shokkiuutisten ohella myös Big brother -talon asukkaiden kuulumisia: ”Villen sanat saivat Miran itkemään, Jukka ja twerkkaaja-Milla käsi kädessä, Sunnuntaimorkkis BB-talossa.” Jutut kertovat suosiosta. Mistä mahtaa olla kyse? Ehkäpä ohjelman suosion ydin ei olekaan itse BB-talon tapahtumissa vaan siinä, että katsojalle tarjotaan mahdollisuus surffailla kevyesti shokkiuutisaaltojen harjalla sen sijaan, että kaatuisi niiden alle. Kevyt tv-viihde voi siis toimia vastalääkkeen mustalle uutismaailmalle. 

Kun kielteisten uutisteemojen määrä on niin suuri suhteessa myönteisiin, on vaarana, että uutisia vältellään niiden tuoman ikävän fiiliksen vuoksi. Voiko tilanne johtaa siihen, että tärkeiden uutisten lukijamäärät hupenevat olemattomiin? Itse luulen, että niin kauan kuin toimitukset valitsevat juttuaiheikseen myös hienoja saavutuksia ja onnistumisia, lukijakunta ei pääse täysin kyynistymään. Toisaalta välillä kannattaa ottaa huomioon sekin, että aina ei tarvitse olla joko lisäämässä omaa sivistystään tai sukeltamassa viihdetarjontaan. Lorviminen omien ajatusten parissa tekee hyvää.  

Positiivinen ilmapiiri on yhteinen velvollisuus

Usein, varsinkin koulun kyselyissä, törmää kysymyksiin ryhmähengestä ja ilmapiiristä, koskivat ne sitten tiettyä kurssia tai yleisesti opiskelijoiden terveyttä. Ilmapiiri parhaimmassa tapauksessa antaa energiaa, turvaa ja hyvää fiilistä. Toisaalta se voi olla tekijä, joka aiheuttaa pelkoa, pahaa mieltä ja epävarmuutta. Ilmapiiristä kysyminen ei siis ole aivan tuulesta temmattua.

Hyvä ilmapiiri ei ole itsestäänselvyys – eikä yksittäisten henkilöiden vastuulla. Ilmapiiri on kokonaisuus, jonka jokainen läsnäoleva henkilö muodostaa yhdessä. Hyvän ilmapiirin perustana on kunnioitus muita ja itseä kohtaan. Vaikka jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä, silti omaa kiukunpuuskaa tai jaksamisen puutetta ei ole tarpeen tartuttaa muihin. Toisaalta hyvään ilmapiiriin kuuluu myös muista huolehtiminen. Pidetään siis huolta, että he, jotka ovat aamulla nousseet sängystä väärällä jalalla, eivät myöskään jää yksin.

Miten siis jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin positiivisella tavalla? Se ei ole tähtitiedettä. Kun muistaa käytöstavat (”kiitos” ja ”anteeksi” vievät jo pitkälle), kohtaa muut hymyillen ja tervehtien sekä yrittää välttää turhaa valittamista, kaikilla on huomattavasti mukavampaa. Lisäksi muun muassa pieniä kehuja voi ripotella viikon mittaan ja piristää niillä muiden päivää. Hyvin tärkeää on myös ehdoton ei kiusaamiselle. Pidetään täydellinen nollatoleranssi siinä, kiitos. Täytyy muistaa, että toiseen kohdistuva lausahdus voi tuntua omasta mielestä todella hauskalta, mutta sen kohteena olevasta ei laisinkaan.

Ryhmäpaine on asia, joka on yleinen varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa. Ryhmäpaineen vastustaminen voi olla hankalaa, koska pelko muiden reaktioista voi olla vahva. Ei ole kuitenkaan ”siistiä” lähteä mukaan ilkeilyyn vain, koska jotkut muut tekisivät sitä. Silloin päinvastoin täytyy olla rohkea ja muistaa toimia oikein. Kultaisen sääntö kuuluukin: ”kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.”

Lukio voi olla välillä uuvuttavaa, ja jokaisella on varmasti niitä aamuja, kun lämmin peti ja muutama tunti lisää unta houkuttelisivat enemmän kuin ensimmäiselle oppitunnille raahautuminen. Niinä hetkinä kuitenkin ystävät ja yleinen hyvä fiilis koulussa voivat olla tekijöitä, jotka saavat jaksamaan. Huomaan itsekin, kuinka paljon lisää intoa opiskeluun tuovat nimenomaan ihmiset lukiossamme.

Nyt, varsinkin lähestyessämme joulua, muistetaan lähimmäisen rakkaus ja se, että me jokainen voimme vaikuttaa ihmisiin ja fiilikseen ympärillämme. Koskaan ei ole huono hetki tehdä hyvää.

 

Ihanaa joulun ja lumisten kelien odotusta Hyveen puolesta!

Hyve vieraili Keski-Uusimaan toimituksessa

Pääsimme Hyve-ryhmän kanssa tutustumaan Keski-Uusimaan toimitukseen. Siellä meidät otti lämpimästi vastaan Keski-Uusimaan päätoimittaja Joonas Romppanen. Aluksi istuimme pienessä auditoriossa kuuntelemassa, kun Romppanen kertoi meille median murroksesta ja rikkoi väärät käsityksemme uutislehtien tuotannosta.

Keski-Uusimaa on kulkenut suomalaisten käsissä jo pitkän aikaa ja täyttääkin tänä vuonna 100 vuotta. Näiden sadan vuoden aikana kuitenkin toimittajan työ ja median osuus lehdissä ovat kehittyneet ja kulkeneet pitkän matkan eteenpäin. Saimme kuulla paljon siitä, millaista toimittajan työ oikeasti on ja kuinka paljon siihen liittyy ennakkoluuloja.

 

Keski-Uusimaan päätoimittaja Joonas Romppanen (kuva: Malla Honkonen)

 

Vääristynyt toimittajan kuva

Romppanen kertoo, että toimittajan työn sisältö on muutakin kuin lehden kirjoittamista. Oikeasti työssä 80% ajankäytöstä on tiedonhankintaa ja sen käsittelemistä. Jutun kirjoittaminen onkin vasta jäävuoren huippu. Ihmisten mieleen on jäänyt sarjakuvista tuttu toimittaja: salaperäinen henkilö, joka trenssitakki päällään ja lierihattu päässään kulkee iltaisin kaupungin varjoissa muistilehtiö kädessään. Kuitenkin toimittajien työ on nykyisin ihan normaalia päivätyötä, jossa tietoa etsitään avoimesti ja yleensä hyvässä yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Alalle on hyvä koulutus, ja Romppanen kertoo, että koko ajan oppii uutta.

 

Toimittajien työtila

 

Millainen lehti on Keski-Uusimaa?

Keski-Uusimaa on luotettava lähde, jonka valttikortteina toimivat luotettavuus, uskottavuus, kiinnostavuus ja nopeus. Meille kerrottiin, että paikallislehdelle pahin kilpailija on aika, eivät muut lehdet. Keski-Uusimaa kirjoittaa artikkeleja Tuusulan, Järvenpään ja Keravan alueelta. Keski-Uusimaan toimituksessa kirjoitetaan kolmea julkaisua: perinteistä sanomalehtetä, Viikko-lehteä sekä verkkouutisia. Pirstaloitunut maailma on johtanut siihen, että ihmiset hakevat tietoa monesta eri lähteestä.

Journalismin arvostelua

Romppanen kertoi meille, että journalistina voi kokea paljon arvostelua. Monet eri lähteet, kuten esimerkiksi koulut, kysyvät, miksi pitää kirjoittaa vain negatiivisia asioita. Tämä ei kuitenkaan ole artikkeleissa tarkoitus, vaan pyritään kertomaan asioista sellaisina kuin ne ovat ja saamaan kiinnostavaa sisältöä lukijalle.

Lopuksi pääsimme vielä tutustumaan Keski-Uusimaan lehtipainoon. Vierailu Keski-Uusimaassa oli hieno kokemus Hyve-toimittajille ja antoi meille tilaisuuden tutustua syvemmin toimittajan työhön. Suuri kiitos Keski-Uusimaan porukalle meidän kaikkien puolesta!

 

Isot painokoneet tuottivat lehtiä nopeaan tahtiin (kuvat: Malla Honkonen)

 

Suuret määrät paperia, joihin päivän lehdet ilmestyvät

Kerro lempikaavasi Antti Laitamäki!

Innostunut opettaja esittelee lempikaavaansa. Taustalla näkyvä sivu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eulerin_identiteetti

 

  1. Mitä olet opiskellut elämäsi aikana?

Kaikenlaista on tullut opiskeltua. Opiskelin pääaineena matikkaa Jyväskylän yliopistossa ja sivuaineena tietotekniikkaa. Kun taas ollessani vaihdossa Lontoossa opiskelin taloustieteitä. Myös tässä opettajan uran aikana on tullut käytyä monia koulutuksia, mutta ei niistä nyt sen enempää.

  1. Mitä oppiaineita opetat koulussamme?

Opetan pitkää ja lyhyttä matikkaa sekä tietotekniikkaa. Pääsääntöisesti enemmän pitkää matikkaa kuin lyhyttä.

  1. Oletko ollut aina kiinnostunut näistä aineista?

Kyllä, olen aina ollut. Tai matikasta kiinnostuin vasta lukion puolella.

  1. Kauanko olet opettanut meidän koulussamme? Entä ylipäätänsä?

Hetkinen.. noin viisi vuotta. Neljä tai viisi vissiin… Joo viisi vuotta siitä taitaa olla. Kylläpä aika menee nopeasti. Ennen tänne tuloani opetin Jyväskylän ja Lahden välissä sijaitsevalla Padasjoella Päijänteen rannalla kolme vuotta. Opetin siellä samoja aineita kuin nytkin, paitsi en lyhyttä matikkaa.

  1. Mikä oli lempiaineesi lukiossa?

Eiköhän se matikka ollut. Oli lukiossa paljon muitakin kiinnostavia aineita.

  1. Mitä teet vapaa-ajallasi?

Harrastan tennistä, käyn puntilla ja hoidan kotona asustavaa poikavauvaa. Siinähän riittääkin puuhaa.

  1. Jos et olisi opettaja, niin mikä ammattisi olisi?

Jos en olisi opettaja… Olisin varmaankin insinööri.

  1. Mikä insinööriala sinua kiinnostaisi eniten?

Todennäköisesti olisin IT-alalla tietotekniikkahommissa.

  1. Jos sinun pitäisi opettaa jotain muuta ainetta, mitä opettaisit?

Mua kiinnostaa tosi moni aine ja kiinnostaisi myös opiskella uusia aineita. Jos vain millään kerkeisin opiskella muita aineita, niin olisihan se kiva opettaakin niitä. Esimerkiksi fysiikka ja filosofia ovat kiinnostavia ja muutkin reaaliaineet, kuten historia ja yhteiskuntaoppi.

  1. Mikä on matemaattinen lempikaavasi?

Jaa… se voisi olla “Eulerin identiteetti”. Sitä ei käydä lukiossa ollenkaan, mutta se on varmaankin useankin matemaatikon suosikki. Euler, äännetään “oiler”, on ehkä tuottavin ja tunnetuin matemaatikko. Tämä Eulerin identiteetti on todella mielenkiintoinen, koska se sitoo yhteen niin monta eri matikan osa-aluetta. Siinä on jotain todella yllättävää ja mystistä mun mielestä!

Eulerin identiteettiä kutsutaan myös maailman kauneimmaksi kaavaksi.

 

  1. Mikä on pahin tai noloin mokasi opettajan urallasi?

Niitä on niin paljon, etten ole oikein edes muistellut niitä. Opettajan työ ei ole niin kriittistä, kuten esim. lääkärin. Joten tässä saa mokailla, eikä pienet virheet haittaa. Itselläni pientä epätäsmällisyyttä ja mokailua tulee, jos ei päivittäin, niin varmaan ainakin viikoittain.

  1. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

Moniossa.