Lukiomme opiskelijoiden suosiossa oleva tapahtuma, Elävä kirjasto, päästiin vuoden tauon jälkeen järjestämään. Viime vuonna tapahtuma jouduttiin perumaan koronapandemian takia. Opiskelijakunnan hallitus järjesti lukiossamme Elävän kirjaston 16.11.2021. Opiskelijat pääsivät lainaamaan itselleen päivän aikana muutaman elävän kirjan ja kuuntelemaan heidän erilaisia tarinoitaan. Tapahtuman tarkoituksena on rikkoa yleisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita erilaisten ihmisryhmien välillä. Tänä vuonna Elävä kirjasto järjestettiin jo viidettätoista kertaa.

Päivän päätteeksi järjestettiin kaikkien elävien kirjojen välinen paneeli, jossa yleisö pääsi esittämään kysymyksiä. Paneelissa päästiin muun muassa kuulemaan kirjojen tärkeimpiä sanontoja ja mottoja.

Hyve-lehden toimittajat saivat kunnian kirjoittaa muutamista elävistä kirjoista. Heidän erilaisia tarinoitaan pääset lukemaan alempaa.

Buddhalainen Mikko Vimalamitra on kouluttautunut meditaatio-ohjaaja ja Dharma-opettaja. Hänen luonaan pääsi kokemaan ammattimaisen meditaatioharjoituksen ja kuulemaan yleisesti buddhalaisuudesta ja siitä, kuinka hänestä tuli buddhalainen. Kasvissyönti vaikutti paljon Mikon buddhalaisuuteen kääntymiseen. Hänen sanontansa on: ”Olemme mitä syömme.”

Mikko kertoi esityksessään buddhalaisuuden viisi kultaista sääntöä:

1. Suojelen elämää ja pidättäydyn tappamasta.
2. Kunnioitan muiden omaisuutta enkä varasta.
3. Vältän käyttämästä puhetta väärin.
4. Elän terveellisesti ja pidättäydyn huumaavista aineista.
5. Kunnioitan muita ja vältän seksuaalisia väärinkäytöksiä.

Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi? ”Parempi on edessä päin”

Tämän vuoden Elävä Kirjasto mahdollisti tutustumisen kehitysvammaisen elämään. Elävä kirja kertoo saaneensa diagnoosin aikuisiällä. Hän on käynyt tavallisen koulun. Diagnoosi ilmeni erilaisten testien ja tutkimusten kautta. Saatu diagnoosi helpottaa ymmärtämään, miksi hän ei kykene kaikkeen samalla tavalla kuin muut. Diagnoosi näkyy arjessa esimerkiksi tuetussa asumisjärjestelyissä ja edunvalvonnassa. Tuettu asuminen tarkoittaa asumisen muotoa, jossa ohjaaja käy kerran viikossa auttamassa tai katsomassa, että kaikki on kunnossa. 

Kehitysvamma näkyy esimerkiksi työllistymisessä. Diagnoosin saaneen on vaikeampi saada työpaikka. Tämän lisäksi diagnoosi vaikeuttaa omien asioiden hoitamista, mikä näkyy käytännössä sillä tavalla, että ei ole esimerkiksi omaa pankkikorttia. Tämän lisäksi on vaikea saada omia tietoja Omakannasta itselleen.  

Oma sanonta: ”Usko itseesi ja voimavaroihin, mitä itsellä on.”

Oma motto: ”Rohkeasti vaan uudestaan eteenpäin, vaikka epäonnistuu.”

Koulullamme vieraili noita, jota kutsutaan myös nimellä Kuparikettu. Noidan luona pääsi kuulemaan hänen koskettavaa elämäntarinaansa, yleisesti nykynoituudesta ja siitä, kuinka Kuparikettu tajusi olevansa noita.

Vuonna 2020 Kupariketun maailmankuvansa noituudesta aukeni kokonaan. Hän huomasi, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka kokevat ja määrittelevät itsensä noidiksi.

Pienempänä erilaiset unet olivat isona osana Kupariketun elämää. Hän kertoi, kuinka hän oli muun muassa nähnyt unia, joissa hän näki hetkiä tulevaisuuden tapahtumista. Kun unet kävivät toteen, hän pystyi tekemään toisin kuin hän oli esimerkiksi unessa tehnyt.

Kuparikettu on kirjoittanut Heikki Saureen kanssa Noitakirjan, joka käsittelee nykynoitia ja noitien historiaa. Katkelma Noitakirjasta: ”Noituudella on tarkoitettu usein yliluonnollisten voimien hallintaa. Noidat ovat muinaisista ajoista lähtien kokeneet olevansa yhteydessä tuonpuoleiseen ja henkimaailmaan. Mutta ennen kaikkea noituus kumpuaa ihmisen sisältä, inhimillisestä kokemuksesta. Jokainen on itse omien voimiensa lähde.”

Jos Kuparikettu voisi palata ajassa taaksepäin, hän sanoisi itselleen: ”Älä ole niin ankara itsellesi, älä vaadi itseltäsi niin paljon. Kannustaisin olemaan oma itsensä.”

Motto: ”Uskalla olla sinä.”

Idoli: ”Ihmiset, jotka uskaltavat rikkoa rajoja, ja olla oma itsensä.”

Elävä kirjasto mahdollistaa tutustumisen erilaisten ihmisten tarinoihin. Yhtenä tämän vuoden lainauksena oli venepakolainen Chia Duong. Hän kertoi tulleensa Suomeen 1990-luvun alussa Kaakkois-Aasiasta. Duongin perhe jätti kaiken kotimaahansa ja lähti kohti tuntematonta paremman elämän, tulevaisuuden ja turvallisuuden perässä. 

Duong kertoi oman tarinansa venepakolaisuudesta, pakolaisleirin elämästä ja tulemisestaan tänne tuntemattomaan maahan: Suomeen.

Elävässä Kirjastossa pääsimme tutustumaan rauhanturvaajan työhön Juha-Pekka Soinolan kautta. Soinola kertoo rauhanturvaajan erilaisista työtehtävistä ja olosuhteista kriisitilanteiden keskellä. Rauhanturvaaja menee kahden valtion väliin rauhoittamaan esimerkiksi erimielisyyksistä tai sodista aiheutuvia kiistoja. Soinola kertoo kuvien avulla omista kokemuksistaan ja reissuistaan rauhanturvaajana. Hän kertoo pääpainopisteen sijoittuvan Lähi-itään ja Afrikkaan. Soinola havainnollistaa rauhanturvaajan tehtävää: “Jotta rauha voidaan turvata, tarvitaan rauha. Rauhanturvaajien tehtävää ei ole luoda rauhaa, vaan ainoastaan turvata se.”

40-vuotias Emilia Metsä on sateenkaariyhteisön jäsen, joka taistelee yhteiskunnan asettamia normeja vastaan. 

Emilia kertoi asuvansa Porvoossa yhdessä vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa Loimun kanssa. Lisäksi hän kertoi, että suunnitelmissa olisi ostaa lähitulevaisuudessa tontti samalta asuinalueelta, Porvoosta. 

Omat kokemukset ja muiden ihmisten asenteet olivat vahvasti läsnä Emilian esityksessä. Hän kertoi omista lapsuuden kokemuksistaan aina aikuisuuteen ja nykyhetkeen asti. Toisaalta Emilia kertoi myös yleisellä tasolla, minkälaista nykypäivänä on olla sateenkaariyhteisön jäsen. 

Emilia painotti esityksensä loppupuolella: “Kaikenlaiset tarinat on ok.”

Pohjois-Karjalasta lähtöisin oleva Pirkko Nummela, Etiopian lähetti, on erityisopettaja, kasvatustieteen maisteri ja lähetystyöntekijä. Pirkko on tehnyt lähetystyötä Etiopiassa omien sanojensa mukaan jo huikeat 20 vuotta. 

Etiopian lähetti kertoi esityksessään erittäin monipuolisesti ja mielenkiintoisesti melkeinpä kaikista omaan työhönsä liittyvistä asioista Etiopiassa. Muun muassa maantieteelliset seikat, meneillään olevat konfliktit ja kulttuuriset perinteet tulivat tutuiksi varmasti jokaiselle Pirkon esitystä seuranneelle. 

Pirkko kertoi esityksessään erilaisia tarinoita Etiopiasta, joihin liittyi monenlaisia tunteita ja kohtaloita. Päällimmäisenä mieleen jäi esityksen jälkeen kuitenkin yksi oivallus: kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia riippumatta syntyperästä. 

Pirkon esityksen kruunasivat esillä olleet tavarat ja esineet suoraan Etiopiasta. Esillä oli erilaisia etiopialaisia astioita, vaatteita ja opetustauluja. 

Tämän vuoden elävä kirjasto mahdollisti tutustumisen muun muassa aivovammaiseen Mikko Ruposeen. Ruponen kertoi traagisesta onnettomuudesta, jonka seurauksena oli pysyvä aivovamma ja koko elämän mittainen kuntoutuminen. Nyt 46-vuotias Mikko Ruponen kertoi oman tarinansa siitä, kuinka elämä saattaa yhtäkkiä yllättää eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Näin juuri kävi nuoren Ruposen elämässä. Ruponen työskenteli sairaalassa, ja määränä olikin valmistua ensihoitajaksi, kunnes suunnitelma muuttui liikenneonnettomuuden sattuessa. Keväästä 2002 lähtien kuntoutuminen on ollut Ruposen päätyö.  

Vaikka elämä onkin ollut hyvin erilaista kuin Ruponen oli suunnitellut, hänen  mukaan onnettomuus on tuonut myös paljon kaikkea hyvää ja uutta elämään. “Vastoinkäymisistä huolimatta elämä on ihan jees.” Ruponen toimii muun muassa Aivovammaliiton kokemusasiantuntijana ja mahdollistaa sillä, että muut samanlaiset kokemukset kokeneet saavat vertaistukea ja turvaa vaikeiden aikojen keskellä. 

Tämän vuoden elävässä kirjastossa oli mahdollista tutustua ateistiin, humanistiin ja vapaaottelijaan eli Henrik Sawelaan. “Ajattelin jo pienenä, että en usko mihinkään. En tuntenut sanaa ateisti, mutta tiesin kuitenkin että olen uskonnoton”, kertoi Sawela. Hän totesi, ettei hänen elämänsä eroa juuri ollenkaan tavallisen uskovan elämästä. Vaikka hän ei käy kirkossa eikä usko jumalaan, elämä kuitenkin koostuu samoista palasista kuin uskovallakin. Sawela korosti luennollaan, että tietenkään hän ei pysty todistamaan sitä, että jumalaa ei ole olemassa. Sawela vain totesi, että hän on itse kova kyseenalaistamaan asioita ja perustelee omat argumenttinsa tieteen avulla. “Usko ei johdu tyhmyydestä, vaan siihen on kasvettu sisään.” 

Elävän kirjaston lainauksissa oli tänä vuonna mahdollista myös tutustua Pokemon-pelaaja Öjvindiin. Kaikki alkoi vuonna 2006, kun Öjvind sai tietää, että joku oli voittanut maailmanmestaruuden Pokemonin pelaamisessa. Hän kiinnostui, alkoi pelata ja jäi “koukkuun”. Vuonna 2010 Öjvind pääsi MM-kisoihin, ja oli näin nuorin kisaaja, joka oli koskaan päässyt sinne. Öjivind kertoi myös pelaamisen olevan vain harrastus, sillä harva pystyy elättämään pelaamisella itsensä. Kortit ovat kalliita, ja jos haluaisi oikeasti menestyä, pitäisi lähteä ulkomaille pelaamaan. Vaikka Öjvind puhuu pelaamisesta vain harrastuksena, on hän saanut useita elinikäisiä ystäviä pelaamisen kautta, mistä hän on hyvinkin kiitollinen. Öjvind kertoi myös koronan vaikuttaneen turnauksien järjestämiseen, mutta nyt taas muutaman vuoden jälkeen näyttäisi turnauksien järjestäminen onnistuvan.