Aihearkisto: Tapahtumat

Wanhat kuninkaallisten tapaan

Kuva: Studio Lindell

Torstaina 28.4.2022 koitti päivä, jona me toisen vuoden opiskelijat pääsimme vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tanssimaan itsemme wanhoiksi. Koko vuoden kestäneet suunnitelmat ja valmistelut saivat arvoisensa päätöksen, kun saimme tanssia kolme kertaa melkein täydelle juhlasalille. Kaikki työ, jotame olimme näiden tanssien eteen tehneet, näkyi mitä parhaimmalla tavalla lopputuloksessa.

Kuva: Hanna Alanen

Muutaman kuukauden ajan harjoittelimme ahkerasti tansseja wanhoja varten, jotta lopputulos olisi mahdollisimman näyttävä. Tosin aina harjoittelu ei ollut aivan mutkatonta, ja epätoivokin tanssien oppimisen suhteen iski moneen otteeseen, mutta niin vain me opimme tanssimaan ja olimme valmiita näyttämään sen muillekin. Tansseja edeltävä päivä käytettiin lähes kokonaan juhlasalin koristeluun ja viimeistelyyn. Vihdoin monen kuukauden työ oli enää viimeistä silausta vaille valmis. Nimittäin vielä jäljellä oli koko työrupeaman näyttäminen muulle yleisölle.

Kuva: Studio Lindell

Torstaina tanssittiin iltanäytös, jossa tanssijoille kaikkein läheisimmät ihmiset pääsivät seuraamaan meidän suurta päiväämme. Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Pienen jännityksen kera kaikki meni suunnitelmien mukaan, ja mikä parhainta, katsojat näyttivät nauttivan illasta yhtä paljon kuin me tanssijat itse. Ilta kului aivan liian nopeasti, joten oli mahtavaa, että pääsimme tanssimaan vielä kaksi kertaa perjantainakin 29.4.2022.

Kuva: Studio Lindell

Kaiken kaikkiaan wanhojen tanssit olivat upea kokonaisuus, joka nostatti meidän ikäryhmämme yhteishenkeä. Jokainen sai mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa kokonaisuuteen, joka sitten lopulta näyttäytyikin upeana ja näyttävänä meille kaikille. Yhteinen päämäärä ja innostus asiaa kohtaan sai kaikki palaset loksahtamaan kohdilleen meidän tanssijaispäivinämme.

Kuva: Studio Lindell

Wanhojen upeasta juhlasalin koristeluista vastasi Hanna Alasen pitämä KU12-kurssi, joka on Vanhojen juhlataide -työpaja. Kurssin opiskelijat pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan omia ideoitaan. Saliin loi tunnelmaa opiskelijoiden kuninkaallinen teema, johon kuuluivat esimerkiksi punainen matto, itse tehdyt timantit, Wanhat 2022 -teksti ja ilmapallot. Taianomaista tunnelmaa saliin loi ammattilaisten asentama upea valaistus.

Kuva: Taru Koski

Iso kiitos tansseista kuuluu liikunnanopettajille Sirje Grönholmille, Carita Juvoselle ja Teemu Kukkoselle sekä tämän vuoden wanhojen toimikunnalle, Hannalle kuvisryhmineen, ryhmänohjaajille, salin valaistuksen asentajille ja vaokuvaajille, kaikille tansseihin osallistuneille ja yleisölle!

Kuva: Studio Lindell

Vanhat keräsivät upean tuloksen talvikahvilallaan

Kuva: Jussi Salonen

Tuusulan lukion Tuusulan toimipisteen Wanhojen tanssi -toimikunta järjesti kahvilan Tuusulanjärvelle. Idea kahvilasta sai alkunsa osittain Tuusulan asukkailta. Näimme Facebookissa useita pyyntöjä kahvilasta. Toimme kahvilan sinne, missä sillä oli kysyntää. 

Kahvila sijaitsi Tuusulanjärvellä luisteluradan reunassa jäällä Fjällbon kohdalla. Toimikunta sai paljon positiivista palautetta kahvilan sijainnista. Sijoitimme kahvilan siten, että jäällä liikkujat pääsevät kahvilaan helposti myös luistimet tai sukset jalassa. Myimme kahvilassa lämmintä kahvia ja mehua, munkkia, makkaraa ja pillimehua. 

Kuva: Siiri Salminen

Kahvilan tarkoituksena oli tuottaa ennen kaikkea iloa asiakkaille ja ulkoilijoilla, mutta myös mahdollistaa Tuusulan lukion ikimuistoiset vanhojen tanssit. Yllätyimme positiivisesti kahvilan suosiosta. Saimme kahvilasta tuottoa enemmän kuin uskalsimme toivoa. Onnistunut kahvila ja lukuissat asiakkaat mahdollistavat meidän ikimuistoiset vanhojen tanssimme. 

Kuva: Siiri Salminen

Iso kiitos kahvilan järjestämisestä kuuluu Tuusulan lukion vapaaehtoisille kakkosille, jotka näkivät vaivaa monena viikonloppuna sääolosuhteista huolimatta omien vanhojen tanssiemme eteen. Tämän lisäksi iso kiitos kuuluu Jussi Saloselle, joka oli korvaamaton apu kahvilan käytännön toteuttamisessa. 

Myös uutistoimittajat huomasivat kahvilamme. Kahvilasta oli juttu Helsingin Sanomissa ja Keski-Uudessamaassa. https://www.hs.fi/kaupunki/tuusula/art-2000008538261.html https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/4440348

Lukio täyttyi jälleen elävistä kirjoista

Lukiomme opiskelijoiden suosiossa oleva tapahtuma, Elävä kirjasto, päästiin vuoden tauon jälkeen järjestämään. Viime vuonna tapahtuma jouduttiin perumaan koronapandemian takia. Opiskelijakunnan hallitus järjesti lukiossamme Elävän kirjaston 16.11.2021. Opiskelijat pääsivät lainaamaan itselleen päivän aikana muutaman elävän kirjan ja kuuntelemaan heidän erilaisia tarinoitaan. Tapahtuman tarkoituksena on rikkoa yleisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita erilaisten ihmisryhmien välillä. Tänä vuonna Elävä kirjasto järjestettiin jo viidettätoista kertaa.

Päivän päätteeksi järjestettiin kaikkien elävien kirjojen välinen paneeli, jossa yleisö pääsi esittämään kysymyksiä. Paneelissa päästiin muun muassa kuulemaan kirjojen tärkeimpiä sanontoja ja mottoja.

Hyve-lehden toimittajat saivat kunnian kirjoittaa muutamista elävistä kirjoista. Heidän erilaisia tarinoitaan pääset lukemaan alempaa.

Buddhalainen Mikko Vimalamitra
Kuva: Veera Vollakka

Buddhalainen Mikko Vimalamitra on kouluttautunut meditaatio-ohjaaja ja Dharma-opettaja. Hänen luonaan pääsi kokemaan ammattimaisen meditaatioharjoituksen ja kuulemaan yleisesti buddhalaisuudesta ja siitä, kuinka hänestä tuli buddhalainen. Kasvissyönti vaikutti paljon Mikon buddhalaisuuteen kääntymiseen. Hänen sanontansa on: ”Olemme mitä syömme.”

Mikko kertoi esityksessään buddhalaisuuden viisi kultaista sääntöä:

  1. Suojelen elämää ja pidättäydyn tappamasta.
  2. Kunnioitan muiden omaisuutta enkä varasta.
  3. Vältän käyttämästä puhetta väärin.
  4. Elän terveellisesti ja pidättäydyn huumaavista aineista.
  5. Kunnioitan muita ja vältän seksuaalisia väärinkäytöksiä.

Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi? ”Parempi on edessä päin”

Kehitysvammainen
Kuva: Veera Vollakka

Tämän vuoden Elävä Kirjasto mahdollisti tutustumisen kehitysvammaisen elämään. Elävä kirja kertoo saaneensa diagnoosin aikuisiällä. Hän on käynyt tavallisen koulun. Diagnoosi ilmeni erilaisten testien ja tutkimusten kautta. Saatu diagnoosi helpottaa ymmärtämään, miksi hän ei kykene kaikkeen samalla tavalla kuin muut. Diagnoosi näkyy arjessa esimerkiksi tuetussa asumisjärjestelyissä ja edunvalvonnassa. Tuettu asuminen tarkoittaa asumisen muotoa, jossa ohjaaja käy kerran viikossa auttamassa tai katsomassa, että kaikki on kunnossa. 

Kehitysvamma näkyy esimerkiksi työllistymisessä. Diagnoosin saaneen on vaikeampi saada työpaikka. Tämän lisäksi diagnoosi vaikeuttaa omien asioiden hoitamista, mikä näkyy käytännössä sillä tavalla, että ei ole esimerkiksi omaa pankkikorttia. Tämän lisäksi on vaikea saada omia tietoja Omakannasta itselleen.  

Oma sanonta: ”Usko itseesi ja voimavaroihin, mitä itsellä on.”

Oma motto: ”Rohkeasti vaan uudestaan eteenpäin, vaikka epäonnistuu.”

Noita Kuparikettu
Kuva: Veera Vollakka

Koulullamme vieraili noita, jota kutsutaan myös nimellä Kuparikettu. Noidan luona pääsi kuulemaan hänen koskettavaa elämäntarinaansa, yleisesti nykynoituudesta ja siitä, kuinka Kuparikettu tajusi olevansa noita.

Vuonna 2020 Kupariketun maailmankuvansa noituudesta aukeni kokonaan. Hän huomasi, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka kokevat ja määrittelevät itsensä noidiksi.

Pienempänä erilaiset unet olivat isona osana Kupariketun elämää. Hän kertoi, kuinka hän oli muun muassa nähnyt unia, joissa hän näki hetkiä tulevaisuuden tapahtumista. Kun unet kävivät toteen, hän pystyi tekemään toisin kuin hän oli esimerkiksi unessa tehnyt.

Kuparikettu on kirjoittanut Heikki Saureen kanssa Noitakirjan, joka käsittelee nykynoitia ja noitien historiaa. Katkelma Noitakirjasta: ”Noituudella on tarkoitettu usein yliluonnollisten voimien hallintaa. Noidat ovat muinaisista ajoista lähtien kokeneet olevansa yhteydessä tuonpuoleiseen ja henkimaailmaan. Mutta ennen kaikkea noituus kumpuaa ihmisen sisältä, inhimillisestä kokemuksesta. Jokainen on itse omien voimiensa lähde.”

Jos Kuparikettu voisi palata ajassa taaksepäin, hän sanoisi itselleen: ”Älä ole niin ankara itsellesi, älä vaadi itseltäsi niin paljon. Kannustaisin olemaan oma itsensä.”

Motto: ”Uskalla olla sinä.”

Idoli: ”Ihmiset, jotka uskaltavat rikkoa rajoja, ja olla oma itsensä.”

Venepakolainen Chia Duong
Kuva: Iiris Jussila

Elävä kirjasto mahdollistaa tutustumisen erilaisten ihmisten tarinoihin. Yhtenä tämän vuoden lainauksena oli venepakolainen Chia Duong. Hän kertoi tulleensa Suomeen 1990-luvun alussa Kaakkois-Aasiasta. Duongin perhe jätti kaiken kotimaahansa ja lähti kohti tuntematonta paremman elämän, tulevaisuuden ja turvallisuuden perässä. 


Duong kertoi oman tarinansa venepakolaisuudesta, pakolaisleirin elämästä ja tulemisestaan tänne tuntemattomaan maahan: Suomeen.

Rauhanturvaaja Juha-Pekka Soinola
Kuva: Iiris Jussila

Elävässä Kirjastossa pääsimme tutustumaan rauhanturvaajan työhön Juha-Pekka Soinolan kautta. Soinola kertoo rauhanturvaajan erilaisista työtehtävistä ja olosuhteista kriisitilanteiden keskellä. Rauhanturvaaja menee kahden valtion väliin rauhoittamaan esimerkiksi erimielisyyksistä tai sodista aiheutuvia kiistoja. Soinola kertoo kuvien avulla omista kokemuksistaan ja reissuistaan rauhanturvaajana. Hän kertoo pääpainopisteen sijoittuvan Lähi-itään ja Afrikkaan. Soinola havainnollistaa rauhanturvaajan tehtävää: “Jotta rauha voidaan turvata, tarvitaan rauha. Rauhanturvaajien tehtävää ei ole luoda rauhaa, vaan ainoastaan turvata se.”

40-vuotias Emilia Metsä on sateenkaariyhteisön jäsen, joka taistelee yhteiskunnan asettamia normeja vastaan. 

Emilia kertoi asuvansa Porvoossa yhdessä vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa Loimun kanssa. Lisäksi hän kertoi, että suunnitelmissa olisi ostaa lähitulevaisuudessa tontti samalta asuinalueelta, Porvoosta. 

Omat kokemukset ja muiden ihmisten asenteet olivat vahvasti läsnä Emilian esityksessä. Hän kertoi omista lapsuuden kokemuksistaan aina aikuisuuteen ja nykyhetkeen asti. Toisaalta Emilia kertoi myös yleisellä tasolla, minkälaista nykypäivänä on olla sateenkaariyhteisön jäsen. 

Emilia painotti esityksensä loppupuolella: “Kaikenlaiset tarinat on ok.”

Pohjois-Karjalasta lähtöisin oleva Pirkko Nummela, Etiopian lähetti, on erityisopettaja, kasvatustieteen maisteri ja lähetystyöntekijä. Pirkko on tehnyt lähetystyötä Etiopiassa omien sanojensa mukaan jo huikeat 20 vuotta. 

Etiopian lähetti kertoi esityksessään erittäin monipuolisesti ja mielenkiintoisesti melkeinpä kaikista omaan työhönsä liittyvistä asioista Etiopiassa. Muun muassa maantieteelliset seikat, meneillään olevat konfliktit ja kulttuuriset perinteet tulivat tutuiksi varmasti jokaiselle Pirkon esitystä seuranneelle. 

Pirkko kertoi esityksessään erilaisia tarinoita Etiopiasta, joihin liittyi monenlaisia tunteita ja kohtaloita. Päällimmäisenä mieleen jäi esityksen jälkeen kuitenkin yksi oivallus: kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia riippumatta syntyperästä. 

Pirkon esityksen kruunasivat esillä olleet tavarat ja esineet suoraan Etiopiasta. Esillä oli erilaisia etiopialaisia astioita, vaatteita ja opetustauluja. 

Aivovammainen Mikko Ruponen
Kuva: Ella Koistinaho

Tämän vuoden elävä kirjasto mahdollisti tutustumisen muun muassa aivovammaiseen Mikko Ruposeen. Ruponen kertoi traagisesta onnettomuudesta, jonka seurauksena oli pysyvä aivovamma ja koko elämän mittainen kuntoutuminen. Nyt 46-vuotias Mikko Ruponen kertoi oman tarinansa siitä, kuinka elämä saattaa yhtäkkiä yllättää eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Näin juuri kävi nuoren Ruposen elämässä. Ruponen työskenteli sairaalassa, ja määränä olikin valmistua ensihoitajaksi, kunnes suunnitelma muuttui liikenneonnettomuuden sattuessa. Keväästä 2002 lähtien kuntoutuminen on ollut Ruposen päätyö.  

Vaikka elämä onkin ollut hyvin erilaista kuin Ruponen oli suunnitellut, hänen  mukaan onnettomuus on tuonut myös paljon kaikkea hyvää ja uutta elämään. “Vastoinkäymisistä huolimatta elämä on ihan jees.” Ruponen toimii muun muassa Aivovammaliiton kokemusasiantuntijana ja mahdollistaa sillä, että muut samanlaiset kokemukset kokeneet saavat vertaistukea ja turvaa vaikeiden aikojen keskellä. 

Ateisti Henrik Sawela
Kuva: Ella Koistinaho

Tämän vuoden elävässä kirjastossa oli mahdollista tutustua ateistiin, humanistiin ja vapaaottelijaan eli Henrik Sawelaan. “Ajattelin jo pienenä, että en usko mihinkään. En tuntenut sanaa ateisti, mutta tiesin kuitenkin että olen uskonnoton”, kertoi Sawela. Hän totesi, ettei hänen elämänsä eroa juuri ollenkaan tavallisen uskovan elämästä. Vaikka hän ei käy kirkossa eikä usko jumalaan, elämä kuitenkin koostuu samoista palasista kuin uskovallakin. Sawela korosti luennollaan, että tietenkään hän ei pysty todistamaan sitä, että jumalaa ei ole olemassa. Sawela vain totesi, että hän on itse kova kyseenalaistamaan asioita ja perustelee omat argumenttinsa tieteen avulla. “Usko ei johdu tyhmyydestä, vaan siihen on kasvettu sisään.” 

Pokemon-pelaaja Öjvind
Kuva: Ella Koistinaho

Elävän kirjaston lainauksissa oli tänä vuonna mahdollista myös tutustua Pokemon-pelaaja Öjvindiin. Kaikki alkoi vuonna 2006, kun Öjvind sai tietää, että joku oli voittanut maailmanmestaruuden Pokemonin pelaamisessa. Hän kiinnostui, alkoi pelata ja jäi “koukkuun”. Vuonna 2010 Öjvind pääsi MM-kisoihin, ja oli näin nuorin kisaaja, joka oli koskaan päässyt sinne. Öjivind kertoi myös pelaamisen olevan vain harrastus, sillä harva pystyy elättämään pelaamisella itsensä. Kortit ovat kalliita, ja jos haluaisi oikeasti menestyä, pitäisi lähteä ulkomaille pelaamaan. Vaikka Öjvind puhuu pelaamisesta vain harrastuksena, on hän saanut useita elinikäisiä ystäviä pelaamisen kautta, mistä hän on hyvinkin kiitollinen. Öjvind kertoi myös koronan vaikuttaneen turnauksien järjestämiseen, mutta nyt taas muutaman vuoden jälkeen näyttäisi turnauksien järjestäminen onnistuvan.

Abiwanhat ottivat tanssilattian haltuun

Kuva: Hanna Alanen

Lukiossamme päästiin järjestämään kauan odotetut wanhojen tanssit 10.12.2021. Koronapandemian takia niitä jouduttiin siirtämään useaan otteeseen, mutta onneksi ne saatiin lopulta toteutettua. Wanhat tanssitaan normaalisti lukion toisena vuotena, mutta tänä vuonna siihen tuli poikkeus.

Vanhat harjoittelivat tansseja sekä etävideoiden välityksellä että livenä. Harmillisesti koronan takia parinvaihtotanssit ja yleisötanssit kiellettiin, ja yleisöäkin pääsi paikan päälle vain rajallisesti. Onneksi tanssit kuitenkin striimattiin, jotta jokainen halukas sai nähdä ne. Striimauksen myötä myös tanssijat pääsivät näkemään omia kommelluksiaan.

Kuva: Hanna Alanen

Wanhojen koristeluista vastasi Hanna Alasen pitämä KU12-kurssi eli Vanhojen juhlataide -työpaja, jossa kurssin opiskelijat pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan omia ideoitaan. Tansseja edeltävä päivä menikin salin koristelussa. Saliin loivat tunnelmaa opiskelijoiden keväällä askartelemat pastellinväriset silkkikukat, valoilla koristeltu hallaharso ja ilmapallot. Lavasta teki näyttävän glitterinen Wanhat 2021 -teksti. Taianomaista tunnelmaa saliin loi ammattilaisten asentama valaistus.

Kuva: Hanna Alanen
Kuva: Hanna Alanen
Kuva: Salla Lahtinen
#photographysallalahtinen

Perjantaina olikin näytön paikka. Tanssit, joita jokainen oli odottanut. Päivän aikana esitettiin kolme näytöstä, joiden välissä wanhat pääsivät nauttimaan juhlaruokailusta sekä rehtorin maljannostosta. Voin varmasti sanoa jokaisen tanssijan puolesta, että jalat olivat väsyneet lopulta kotiin päästyämme. Se ei haitannut kuitenkaan juhlatunnelmaa, sillä tanssien jälkeen luvassa oli perinteiset wanhojen jatkot.

Kuva: Salla Lahtinen
#photographysallalahtinen
Kuva: Salla Lahtinen
#photographysallalahtinen

Wanhojen päivä oli erittäin onnistunut ja ikimuistoinen, mutta se meni ohi hujauksessa. Tanssit sujuivat erittäin hyvin, ja päivä jää onneksi muistoihin eikä haaveeksi. Iso kiitos tansseista kuuluu liikunnanopettajille Sirje Grönholmille, Carita Juvoselle sekä Teemu Kukkoselle, wanhojen toimikunnalle, Hannalle kuvisryhmineen, ryhmänohjaajille, salin valaistuksen asentajille ja striimauksesta vastannaille sekä kaikille tansseihin osallistuneille!

Maailma 2050 – uhkia, odotuksia ja mahdollisuuksia

Lukiollamme vietettiin 10.12. Tulevaisuuspäivää. Tapahtuma oli täysin uusi kokemus jokaiselle, sillä sitä vietettiin ensimmäistä kertaa kouluhistoriassamme. Teemapäivänä tulevaisuutta käsiteltiin useista eri näkökulmista. Lukiolaiset pääsivät pohtimaan yhdessä omia odotuksiaan tulevaisuudelle ja kuuntelemaan asiantuntijoiden näkemyksiä.

9.12.

Ennen varsinaista Tulevaisuuspäivää järjestettiin aiheeseen liittyen ennakkokysely. Lukiolaiset kokoontuivat vuositasoittain Zoomiin, jossa luotiin kolmen hengen pienryhmät. Ryhmät keskustelivat tulevaisuuden uhista ja mahdollisuuksista.

10.12.

Koulullamme vieraili kirjailija Vappu Kannas, ja Teamsin kautta yhteydessä oli tulevaisuudentutkija Maria Malho. Haastattelu striimattiin ja julkaistiin netissä, jotta etäopiskelijat ja muut katsojat pääsisivät seuraamaan tapahtumaa livenä. Tapahtuma aloitettiin rehtorin puheella, josta siirryttiiin Kankaan haastatteluun.

Vappu Kankaan haastattelu

Haastattelu painottui suurelta osin Kankaan kirjoittaman Rosa Clay -romaanin ympärille. Romaani kertoo Rosa Claysta, joka sai ensimmäisenä afrikkalaistaustaisena Suomen kansalaisuuden. Teos käsittelee muun muassa rasismia ja yksinäisyyden tunnetta entisajan Suomessa. Kankaan teos on fiktiivinen: Rosa Clay oli todellinen henkilö ja kohtaukset sijoittuvat todellisiin tapahtumiin, mutta Rosan kokemat tunteet ovat Kankaan luomia. 

Kannas kertoi haastattelussa, miten romaani sai alkunsa. Hän tutustui viisi vuotta sitten Rosa Clayn tarinaan ja huomasi, miten se oli jäänyt piiloon. Kannas tunsi suurta tarvetta tuoda tämä tarina esiin. Alussa hänellä heräsi kuitenkin kysymyksiä: Saisiko hän valkoihoisena kertoa afrikkalaistaustaisen naisen kokemasta rasismista? Pystyisikö hän eläytymään Rosan kokemiin tunteisiin? Halu tuoda tarina ihmisten kuuluviin voitti lopulta nämä epäilyt. Kannas valitsi kirjassaan lähestymistavaksi yksinäisyyden tunteen ja koulutuksen tärkeyden, sillä nämä yhdistivät hänet kirjan päähenkilöön.

10.12.2020 YK:n ihmisoikeusjulistus täytti 70 vuotta, joten Kankaalta kysyttiin myös ihmisoikeuksista ja toiveista tulevaisuuteen liittyen. Kannas toivoi, että taiteessa ja kouluopetuksessa mahdollistettaisiin kaikkien äänten kuuluvuus. Parempaan suuntaan on vuosien aikana menty, verrattuna esimerkiksi hänen romaaninsa kuvaamaan aikaan, mutta parannettavaa on yhä. Kannas otti myös esiin koronakriisin tuomat ongelmat. “Pitää olla valppaana, koska ikinä ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan.”

Maria Malhon haastattelu

Kankaan haastattelun jälkeen siirryttiin Maria Malhon haastatteluun. Haastattelukysymykset esitettiin Teams-ohjelman välityksellä. Malho kertoi alussa urastaan tulevaisuuden tutkijana ja näkemyksistään tulevaisuudesta. Malhon mukaan tulevaisuutta voi olla vaikea tutkia, sillä käytössämme on vain tieto menneestä ajasta ja nykyhetkestä. Tulevaisuuden kulkua voidaan kuitenkin ennustaa esimerkiksi erilaisten resurssien ja kulttuuristen toimintatapojen avulla. 

Malho kertoi tulevaisuuden uhkakuvista, kuten biodiversiteettikadosta, ilmastonmuutoksesta ja konflikteista. Hän kuitenkin muistutti, että asenteilla on suuri merkitys tulevaisuuteen. Usein tulevaisuudesta puhutaan negatiiviseen sävyyn ja sitä pidetään dystooppisena. Asenteiden pitäisi muuttua sen sijaan positiivisemmiksi, jotta tulevaisuudesta tulisi parempi paikka elää.

Lopussa pidettiin vielä yhteinen paneelikeskustelu, jossa molemmilta vierailijoilta kysyttiin täydentäviä kysymyksiä tulevaisuuteen liittyen. Aiheita olivat muun muassa tekoäly, historian tuntemisen merkitys ja rasismi. 

Linkki Tulevaisuuspäivän haastatteluihin: https://julkinen.fi/events/1406

HUOM! Teknisten ongelmien vuoksi kaikki haastattelukysymykset eivät kuulu tallenteella.

Maailma 2050 -teemapäivä lähestyy!

Korona on muuttanut kouluarkeamme huomattavasti, ja syksyn perinteiset tapahtumat, kuten Elävä kirjasto, peruttiin pandemian vuoksi. Kaikki ohjelma ei kuitenkaan ole täysin peruttu, sillä 10.12. lukiolaiset saavat kokea täysin uuden tapahtuman: Maailma 2050 -teemapäivän. Haastattelin teemapäivästä vastaavaa opettajaa Tapio Turpeista.

Itämeri ja Maailma 2050 -teemapäivän vastaava opettaja Tapio Turpeinen

1. Maailma 2050 -teemapäivä on ihan uusi tapahtuma lukiollamme. Mitä 9.12 ja 10.12 oikein tapahtuu?

9.12. järjestetään Tuusulan lukion ryhmänohjaustunneilla kysely, jonka tarkoitus on selvittää opiskelijoiden tulevaisuuskuvia. Mitä odotetaan vuodelta 2050? Pelkoja ja toiveita. Sama kysely tehdään kaikissa maailman Unesco-kouluissa. Ja niitähän on yli 11 000. Kysely liittyy Unescon Futures of Education kampanjaan, jonka Suomessa on organisoinut opetushallitus.

10.12. väittelykursimme analysoi tulevaisuuskyselyn tuloksia. Toki myös keskustelemme niistä. Samana päivänä klo 12.00–13.15 järjestetään lukiomme auditoriossa Kysymyksiä tulevaisuudelle -paneelikeskustelu. Pelastaako tiede? Pelastaako taide?  Auditorion lavalle nousevat kirjailija Vappu Kannas ja tulevaisuudentutkija Maria Malho, joka edustaa ajatushautomo Demosta. Väittelykurssilaiset ovat miettineet kysymyksiä paneelin asiantuntijoille. Asiantuntijoiden haastattelijoiksi ovat lupautuneet ainakin Iida Kuortti, Venla Laatunen ja Elmiina Mentula. Neljättä haastattelijaa vielä etsitään.

Teemapäivänä vietämme YK:n ihmisoikeuksien päivä. Sitä on vietetty jo 69 kertaa. Joulukuun 10. on siis syytä ihmisoikeusjuhliin!  70 vuotta tulee täyteen. Uskoisin, että ainakin Vappu Kannas tulee pitämään esillä ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Vapun tuore romaani Rosa Clay kertoo ensimmäisestä Suomen kansalaisuuden saaneesta afrikkalaisesta. Miten Rosa pärjäsi Suomessa? Miten häneen suhtauduttiin? Ja miksi kansankoulunopettajaksi Sortavalan seminaarissa opiskellut Rosa muutti Suomesta pois?

Tulevaisuudentutkija Maria Malho on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana tutkimus- ja konsulttiprojekteissa, joiden teemoina ovat olleet ihmislähtöiset pohjoismaiset kaupungit, hyvinvointivaltion tulevaisuus, kansallinen ennakointijärjestelmä ja avaruuden hyödyntämisen mahdollisuudet.

2. Mitä uskot teemapäivän antavan lukiomme oppilaille?

Aina kun minulta kysytään Tuusulan lukion kansainvälisten projektien vaikuttavuudesta vastaan samalla tavalla. Ne avaavat ovia ja ikkunoita suureen maailmaan. Ne opettavat myös vastuullista ajattelua. Mitä haluamme jättää jälkipolville? Tuskinpa kuitenkaan saastunutta, elinkelvotonta planeettaa. Olemme mukana esimerkiksi Itämeri-projektissa, joka toivon mukaan opettaa meille (niin opettajille kuin opiskelijoille) vastuullista ajattelua. Luonto on nähtävä itseisarvona, ei pelkkänä välineenä.

Mitä sitten tapahtuma antaa yksittäiselle opiskelijalle? Ehkä se auttaa heitä maailman ymmärtämisessä ja kehittää sitä kautta vastuullista ajattelua. Lukiolaistemme hieno elokuva The Resbonsibility is Ours osoitti jo, että meillä on fiksuja, maailmaa ymmärtäviä opiskelijoita.

3. Miten koronatilanne vaikuttaa tapahtuman järjestämiseen?

Tulevaisuuskysely tehdään virtuaalisesti, samoin väittelykurssilaiset joutuvat suunnittelemaan päivää etänä. Auditorion osuus striimataan, koska yleisöä ei voi olla livenä paikalla.

Alustavasti teemapäivän piti yhdistyä Itämeri-päivän kanssa, mutta pandemian takia teemapäivän Itämeri-osuus siirtyy myöhempään ajankohtaan. Koulumme on kuitenkin yhä mukana Itämeri-projektissa (Baltic Sea Project), jossa on tarkoitus tutkia Itämerta ja sen valuma-aluetta, johon Tuusulakin kuuluu, mahdollisimman laaja-alaisesti. Tuusulan ja Itämeren veden laatua on tutkittu lukiossamme kolmella kurssilla ja tänä vuonna tutkitaan vielä ainakin kahdella. Kaikki tämän vuoden kakkoset tutkivat näiden vesistöjen laatua tänä vuonna.  Elokuva The Resbonsibility of Ours liittyi myös tähän projektiin. Linkki elokuvaan on tulossa Tuusulan lukion sivuille. 

5. Uskotko teemapäivän herättävän mielenkiintoa koulumme ulkopuolellakin?

Se on jo herättänyt mielenkiintoa muun muassa Opetushallituksessa ja mediassa.

6. Mitä odotuksia sinulla on teemapäivään liittyen?

Ehkä meidän ymmärryksemme maailmasta lisääntyy. Tarkoitan myös itseäni. Odotan päivää suurella mielenkiinnolla.

Saammeko pitää penkkarimme?

Helmikuussa järjestettävät penkkarit ovat vanhojentanssien ja ylioppilasjuhlien lisäksi yksi lukioajan tärkeimmistä juhlista lukiolaiselle. Penkkareissa koulunkäyntinsä päättävät abiturientit pääsevät perinteisesti viskomaan karkkia rekkojen lavoilta värikkäisiin naamiaisasuihin pukeutuneina. Riehaan kuuluvat oleellisesti myös rekkojen kylkiin kiinnitettävien humorististen julisteiden suunnittelu ja toteutus, iloinen hurraus sekä vapautunut karnevaalihenki. Lukiomme abit odottavat penkkareita innolla, varsinkin kun monissa muissa lukioajan siirtymäriiteissä on jouduttu joustamaan. Osa on suunnitellut asunsakin jo valmiiksi. 

Viime ryhmänohjaustunnilla kävi kuitenkin ilmi, että näillä näkymin penkkareina ei saisi heittää karkkia ja rekka-ajelukin on vielä harkinnan alla. Vaihtoehdoksi on väläytelty karkkipussin ojentamista jokaisen alakoulun pihassa tai jonkinlaista striimattavaa abitervehdystä. Molemmista vaihtoehdoista on karnevaalihenki kaukana. On tietenkin ymmärrettävää, että korona-aikana täytyy kiinnittää huomiota tapahtumien turvallisuuteen, mutta mitä lisäriskiä penkkarit aiheuttaisivat koulujen ollessa muutenkin auki? Mikäli karkkienheittelykielto on perusteltu hygienian puutteella, voivat abit heittää pelkkiä paperikarkkeja ja vaikka hanskat kädessä. Jos huolenaiheena on alakoululaisten turvaväleistä piittaamaton rymistely putoilevien karkkien perässä, on syytä kysyä, eroaako se todella lasten tavanomaisesta telmimisestä välitunneilla.

Me abit kaipaamme tunnustusta tekemällemme työlle. Haluamme päivän, jolloin voimme olla ylpeitä sitä, että olemme jatkaneet opintojamme lukiossa ja että olemme kasvaneet ja kypsyneet nuoriksi aikuisiksi lukiovuosiemme aikana. Haluamme ylpeillä niin, että se näkyy ja kuuluu. Penkkarit on myös tilaisuus näyttää, kuinka iloisia olemme ystävistämme ja heistä, jotka ovat meitä lukiossa auttaneet. Penkkariperinnettä voidaan muuttaa tarpeen vaatiessa, mutta olisi väärin, jos penkkarit kutistettaisiin aamunavaukseen, karkkipussien ojenteluihin tai pelkkään pukeutumispäivään. Tässä pyyntö rehtorille: älä tingi penkkaririehasta. 

Wanhat tanssivat jälleen

Kuvat: Susanna Meitsalo

Helmikuussa vuonna 2020 oli meidän kakkosten aika luoda lukioaikamme parhaita muistoja: oli Wanhojen tanssien aika. Usean kuukauden mittainen valmistelu ja jännitys kulminoituivat kahteen kimalluksentäyteiseen päivään. 

Olin itse mukana sekä vanhojen toimikunnassa että oma tanssi -tiimissä. Työmäärä todellakin yllätti minut. Wanhojen tansseja valmistellessa on monen monta asiaa, jotka tulee ottaa huomioon, ja omaa tanssia tehdessä kului kymmeniä tunteja koululla iltaisin. Vaikka järjestelyt aiheuttivatkin monesti päänvaivaa ja stressiä, olivat molemmat tanssipäivät todella onnistuneita. 

Keskiviikkona, päivää ennen itse h-hetkeä, Hanna Alasen johtama Wanhojen juhlataide -työpaja (KU12) ahersi koko pitkän päivän ja muutti ankean liikuntasalin upeaksi tanssinäyttämöksi. Pastelliset ilmapallot, säihkyvät kartonkitimantit ja hento hallaharso loivat saliin taianomaisen tunnelman. Lavaa koristivat näyttävät lumihiutaleet ja foliopallot.

Koko torstai-päivä käytettiinkin sitten tansseihin valmistautumiseen. Monella tytöllä oli kampaaja jo aikaisin aamulla. Kaikilla tytöillä oli upeat prinsessamekot, ja pojat näyttivät oikein komeilta frakeissaan. Kello viideltä vedimme viimeisen kerran kenraaliharjoitukset ennen varsinaista esitystä vanhemmille ja muulle kotiväelle. Seuraavana päivänä eli perjantaina suurin jännitys oli monelta laantunut ja oli aika tanssahdella sekä päiväkotilaisten että koululaisten edessä. Perinteen mukaan pieni ryhmä kakkosia lähti ensimmäisen näytöksen aikana viihdyttämään vanhainkodin väkeä.

Kuvat vanhainkodista: Jola Maisala

Oma tanssi oli jokaisen näytöksen huipentuma. Kaikki näytökset menivät oikein sujuvasti, ja kakkoset, jotka nyt tunnetaan nimellä ”Wanhat”, saivat paljon kehuja kauniista tansseistaan. Olen itsekin sitä mieltä, että tanssit olivat meidän osaltamme oikein onnistuneet ja kaikkien heittäytyminen ja panostaminen tekivät wanhoistamme todella erityislaatuiset. 

Vauhdikkaan perjantain viimeisteli vielä yhteinen ruokailu Krapihovilla, jossa meille tarjoiltiin herkullista ruokaa ja liikuttavia puheita. Sen jälkeen olikin sitten aika päättää päivä, milläs muullakaan, kuin wanhojen jatkoilla.

Me wanhat haluamme kovasti kiittää liikunnanopettajia Sirje Grönholmia, Carita Juvosta ja Teemu Kukkosta siitä, että heidän panoksensa ansiosta me saimme kokea ikimuistoiset wanhojen tanssit.

Ekologisempi koulu kaikille!


Kouluumme perustettiin lukuvuoden 2018 alussa tiimi, joka pyrkii esimerkiksi välittämään oppilaille tietoa kierrätykseen liittyvistä asioista ja tekemään koulustamme ekologisemman. Tiimissä on tällä hetkellä vain viisi jäsentä, joista kaksi on vaihto-oppilaita.

Ekotiimin toiminta oli aluksi melko hidasta, mutta loppuvuodesta tiimi on jo saanut paljonkin aikaiseksi. Ekotiimi on esimerkiksi järjestänyt Recycle Battle -kisan ja hankkinut koulullemme uudet, hienot ekopisteet. Toukokuussa tiimi myös kävi maantiedon ryhmän kanssa retkellä jätevedenpuhdistamolla.

Ekopisteet

Lukukauden lopussa koulullemme hankittiin kaksi uutta ekopistettä, joissa molemmissa on muovin, paperin ja sekajätteen kierrätysastiat. Ekopisteet ovat saaneet hyvää palautetta oppilailta, sillä aikaisemmin koulullamme ei ole ollut kunnollisia kierrätysastioita esimerkiksi muoville. Jos ei tiedä, minne jokin roska kuuluu, seinällä olevista ohjeista voi tarkistaa oikean kierrätystavan.


Koulumme uusi ekopiste

Recycle Battle -kisa

Koulullamme järjestettiin toukokuussa Recycle Battle -kisa. Siinä samaan aikaan kaksi eri joukkuetta kilpailivat Area 65- tilassa toisiaan vastaan suorittaen erilaisia rasteja.

Ensimmäisellä pisteellä kilpailijoiden piti ratkaista aivoja raastava palapeli. Toisella pisteellä luvassa oli kuvien etsintää, joka tuotti monelle hankaluuksia. Kolmannella pisteellä kilpailijat lajittelivat roskia uusiin kierrätysastioihimme. Viimeisellä ratkaisevalla pisteellä oli kysymys: “Kuinka monta uutta kierrätysastiaa koulullemme on tullut?” Mikäli kilpailijat eivät tienneet vastausta, saivat he arvata luvun.

Vaikka kamppailu oli kovaa ja aika oli tiukilla, moni näytti nauttivan kisasta ja ekotiimi sai positiivista palautetta. Kaikille – myös häviäjille
– oli luvassa lopuksi yllätyslakut, joten kaikki lähtivät kisasta hyvillä mielin. Kilpailun nopeimmalle joukkueelle on vielä luvassa yllätyspalkinto, joka jaetaan perjantain gaalassa.

Hyrylästä tiimilukio?

Mikä tämä paljon puhuttu tiimilukio oikein on? Hyrylän toimipisteessä on ollut viime aikoina puhetta uuden toimintamallin käyttöönotosta. Kyseessä on kaikkia osallistava ja yhteisöllisyyteen tähtäävä käytäntö, jossa opiskelijat valitsevat itselleen mieluisan tiimin, jonka toimintaan osallistuvat.

29.4.2019 järjestetyssä seminaaripäivässä opiskelijat pääsivät itse keksimään, millaisia tiimejä olisi odotettavissa ensi vuodelle ja mitä seikkoja tiimitoiminnassa tulisi huomioida. Tapahtuma oli järjestetty huolella: ohjelmassa oli muun muassa kattava puhe ryhmähengen tärkeydestä, monenlaisia ryhmätöitä ja lopuksi äänestys lukiolaisten ehdottamista tiimeistä.

Lukiolaiset kokoontuivat suunnittelemaan tiimilukiouudistusta seminaaripäivänä. Tarjoilut ja koristelut olivat ryhmätyön ohella kohdillaan.

Lukion rehtori Seppo Kärpänen kuvaa tiimilukiota lukioksi, jossa opiskelijat ovat merkittävässä roolissa lukion arjen suunnittelussa. Uudistuksen myötä opiskelijat pääsevät lisäämään koulun viihtyvyyttä ja tekemään lukiosta juuri heidänlaisensa. Kärpäsen mukaan tällä uudistuksella pyritään lisäämään opiskelijoiden osallisuutta ja vastuuta, mikä tekee opiskelusta mukavampaa. Aikaisemmin tapahtumat ja suunnittelu ovat olleet opettajien vastuulla, mutta uudistuksen myötä tavoitteena on “heittää pallo opiskelijoille”.

Idea lähti liikkeelle jo viime vuoden puolella, kun Tuusulan lukion opettajat, Hyrylästä Minna Pessa-Makkonen ja Antti Laitamäki, Kellokoskelta Timo Koivunen ja Jokelasta Henri Berg, pääsivät tutustumaan tiimitoimintaan vierailullaan Ylivieskan lukiossa. Opettajien mukaan tiimilukiomalli vaikutti toimivalta, yhteishenki pelasi hyvin ja oppilaat olivat reippaita ja innostuneita. “Pääsimme myös seuraamaan some-tiimin joulutortunsyöntikilpailua”, Pessa-Makkonen naurahtaa.

On myös suunniteltu, että opiskelijat saavat tiimitoimintaan osallistumisesta vähintään puolikkaan kurssin. Jokaisesta tiimistä nimitetään henkilöitä erilaisiin vastuutehtäviin, joita voisivat olla esimerkiksi sihteeri, tiedottaja ja puheenjohtaja. Lisäksi tiimit sopivat säännöllisistä tapaamisista, joissa sovitaan yhteisistä tavoitteista.

Kyseessä on muutos, joka koskettaa niin opettajia kuin opiskelijoitakin. Uudistus edellyttää lukion väeltä ajattelutavan muutosta ja projektiin sitoutumista, mutta johtaa takuuvarmasti kaikkien etuun. Muutos voisi vähentää ikäluokkien välistä raja-aitaa, lisätä yhteistyötä lukiolaisten ja opettajien välillä, tehostaa tapahtumien järjestämisen työnjakoa ja päivittää lukion toimintaa uuden opetussuunnitelman mukaiseksi.