Avainsana-arkisto: kolumni

Hetken tauko ennen viimeistä erää

Syksy on meille abeille kiireistä aikaa. Sen aikana suurin osa meistä on suorittanut jo osan valkolakkiin vaadittavista ylioppilaskirjoituksista. Kohta edessämme on jo joululoma. Jos lukion ajattelisi olevan kuin jääkiekko-ottelu, olisi tämä syksy ollut toinen erä, jonka aikana on otettu vastustajasta mittaa ja selvitetty strategiaa viimeiseen koitokseen.

Joululoma on kuin toinen erätauko, jonka tarkoituksena on selvittää, onko joukkue valmis kohtaamaan pahamaineisen Ylioppilastutkintolautakunnan. Joululomaa voisi siis pitää toisena erätaukona, jonka aikana tulee varmistaa jaksaminen ja energiatasojen pysyminen riittävällä tasolla viimeisessä erässä. Joululoman aikana tulee myös rentoutua. Vaikka ylioppilastutkinnon merkitystä jatko-opiskelussa on kasvatettu, tulee lukion silti olla kivaa tekemistä eikä hampaat irvessä tehtävää pakkopullaa.

Syksy sen kuin kiitää

Syksy on ollut meille abeille kiireistä aikaa. On ollut paljon arkista koulutyötä sekä Ylioppilastutkintolautakunnan järjestämät piknik-hetket koulumme liikuntasalissa, joita voi myös kutsua ylioppilaskirjoituksiksi. Näillä kokeilla on suuri merkitys tulevaisuutemme kannalta, tai ainakin niin meidän on annettu ymmärtää. YTL palautti juuri syksyn kokeiden arvosanat. Tämä herätti osassa oppilaissa hilpeyttä, osassa taas pettymystä. Kokeiden painoarvot, vastuullisuus ja siirtyminen aikuisuuteen luovat suuren kasan paineita pieneen hetkeen.

Kirjoituksiin valmistautuminen oli pitkä ja työläs prosessi. Kokeisiin alettiin lukea jo hyvissä ajoin kesälomalla, jottei koulun alettua iskisi paniikki. Kaikillahan tunnetusti eiv’t samanlaiset suunnitelmat toimi, joten oli useita abeja, jotka ilmoittivat menevänsä koettelemukseen lukematta.

Kokeeseen meneminen, eväiden pakkaaminen ja teippaus sekä koetilanteessa omalle paikalle siirtyminen olivat todella ahdistavia tilanteita. Se kaikki, mihin olimme itseämme valmistaneet, oli oikeasti tapahtumassa juuri nyt. Hiki valui otsalta ja sydän tykytti. Ehtisikö kuudessa tunnissa tehdä kaiken vaadittavan? Rehtori ilmoitti kokeen alkaneeksi. Se oli menoa nyt.

Kun kokeet olivat ohi, pystyimme huokaisemaan helpotuksesta.  Kirjoitukset olivat nyt ohi, mutta vain vähäksi aikaa. Pian keväällä odottaa sama urakka suuremmalla koemäärällä. Lukemisesta pääsi siis eroon vain hetkeksi. Joululoma tähtäimessämme joudumme jälleen alkaa laatia itsellemme lukusuunnitelmaa kevättä varten. Tästä se taas lähtee, pitkä jakso pänttäämistä, jota lukio ja lakki meiltä vaativat.

Kun aika on…

Vaikea uskoa, mutta totta se on – kolmivuotinen lukiourani on tullut päätökseen. Tuosta vain, yhtäkkiä, nyt sen vasta itsekin tajuan. Vaikka päivät ovat tuntuneet pitkiltä ja viikot suorastaan ikuisilta, on tästä kaikesta jäljellä vain ylioppilaskokeiden arvosanojen jännittäminen ja tietenkin (toivottavasti) lakkiaiset. Tuntuu, että aika rientää nopeammin kuin ehdin ymmärtää: muistan edelleen lukion ensimmäisen päivän, ensimmäisen viikon, uusien luokkakavereiden tapaamisen, ensimmäisen ruokailun lukiolaisena, ensimmäiset ryhmänohjaukset ja koeviikot. Kun keskittyy elämään päivä kerrallaan tehden arjesta elämisen arvoista, odottaen viikonlopun seikkailuja ja tulevan kesän kuumuutta, ei aina muista pysähtyä nauttimaan hetkestä. Lukioaikaa tulee varmasti kaipaamaan vielä usein. Itse asiassa, ikävöin sitä jo nyt.

Mitä näistä vuosista on sitten jäänyt käteen? Ensimmäisenä mieleen tulee itselleni tärkein asia, ystävät. Lukiossa olen saanut tutustua mitä ihanimpiin ihmisiin. Vaikka aikamme tässä koulussa alkaa olla ohitse, säilyvät lukuisat luokissa, käytävillä ja ruokalassa solmitut ystävyyssuhteet läpi elämän. Siitä en voisi olla kiitollisempi. Sopivan kompaktin kokoinen opinahjomme ja vaihtuvat kurssikaverit ovat mahdollistaneet sen, että tunnemme ja tiedämme enemmän tai vähemmän jokaisen ikäluokkamme edustajan. Kavereiden tuki ja kannustus ovat auttaneet jaksamaan läpi raskaimpienkin koeviikkojen. Yhdessä on vuodatettu monet kyyneleet, iloittu onnistumisista, naurettu väsyneinä aamutunneilla ja aherrettu ryhmätöiden parissa. Jostain syystä hylätty koesuoritus ei tunnu ollenkaan niin pahalta, jos kaveri kokee saman kohtalon.

Lukion aikana olemme kasvaneet aikuisiksi. Tai no, ainakin täysi-ikäisiksi. Näiden kolmen vuoden aikana olemme paitsi oppineet hurjan paljon uutta niin matematiikasta kuin historiastakin, olemme myös kehittyneet ihmisinä. Ainakin oma ajatusmaailmani on huomattavasti kypsempi kuin lukioon tullessa. Vaikka olen edelleen nuori ja kokematon, tunnen silti saaneeni riittävästi tietoa ja taitoa pärjätä tulevaisuuden haasteissa. Me opiskelijat olemme kasvaneet yhdessä ja oppineet toisiltamme, opettajien ja vanhempien tärkeän tuen siivittämänä ja heidän rooliaan väheksymättä. En ehkä vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona, mutta olen oppinut tuntemaan itseni ja omat vahvuuteni ja heikkouteni paremmin. Olen alkanut ymmärtämään, mitä asioita arvostan elämässä ja miten voin elää niitä arvoja edistäen. Myös käsitys maailmasta on laajentunut ja todenmukaistunut. Lukioikäisenähän ihmisen yleissivistys on tunnetusti huipussaan.

Luultavasti vielä kymmenien vuosien päästä parhaiten muistamme lukiosta erilaiset tapahtumat: vanhojen tanssit, penkkarit, abiristeilyn ja ylioppilasjuhlat. Ei käy kiistäminen, etteivätkö ne olisikin olleet näiden vuosien kohokohtia. Vanhojen tanssit pitivät sisällään kuukausien suunnittelun niin koristeiden, käytännön asioiden, jatkojen, ulkonäön ja itse tanssien saralta. Lopulta kaikki huipentui kahteen päivään ja kolmiin tansseihin. Nuo prinsessapäivät vilahtivat silmien ohi vähintäänkin yhtä nopeasti kuin koko lukio. Nytkö se jo loppui? Tasan vuoden päästä koitti – jos mahdollista – vielä vanhojen tanssejakin odotetumpi tapahtuma. Penkkarit! Sen päivän tunnelmia on vaikea sanoin kuvailla, meitä abiturientteja yhdisti suunnaton riemu ja pohjaton ilon tunne, helpotus ja huolettomuus. Jokainen sai nauttia upeasta saavutuksestaan ja melkein selätetystä lukiotaipaleesta.
Lukiosta ei ole jäljellä enää paljon mitään, ja on aika suunnata katse kohti tulevaa, mitä se ikinä pitääkään sisällään. Nauttikaamme tästä epävarmuuden ajasta, sillä se on merkki äärettömistä avonaisista ovista.

 

Hyvä ABIT, jaksakaa!

Abilakki

Abeilla aika hiipuu, samalla kun kevään ylioppilaskokeet lähestyvät huimaa vauhtia. Stressiltä ja uuvuttavalta aherrukselta tuskin välttyy kukaan. Toki kirjoittajia on joka lähtöön. On kunnianhimoisia hikipinkoja, keskitasoon tähtääviä ja maailmanmaalareita, jotka eivät helposti hätkähdä laajoista ja pelottavista loppukokeista. Mitä väliä, kun ei ne kuitenkaan vaikuta mihinkään? Vai vaikuttavatko?

Monilla on harhanomainen käsitys siitä, että ylioppilaskokeissa menestymisellä ei olisi mitään arvoa ja vaikutusta esimerkiksi jatkon kannalta. Mielestäni tämä ajatus on aivan typerä, koska ne merkitsevät hyvinkin paljon. On niillä myös paljon muuta painoarvoa.

Monet tulevat ylioppilaat varmasti miettivät jo kuumeisesti, mihin menisivät ja mitä tekisivät lukion jälkeen. Useita teitä on auennut, ja jokaiselle löytyy varmasti omansa. Osa jatkaa uurastusta lukemalla jatko-opintojen pääsykokeisiin, kun taas osa miettii varmasti välivuotta, ulkomaille matkustamista tai työn hankkimista. On ihan sama, minkä tien näistä valitsee, on ylioppilaskirjoituksilla merkitystä.

Moniin yliopistoihin ja korkeakouluihin hakiessa yo-kirjoituksissa menestyminen antaa lisäpisteitä pääsykokeeseen. Eli käytännössä sisään pääseminen haluamaansa koulutukseen on helpompaa eikä sisäänpääsykokeeseen tarvitse lukea yhtä paljon. Pisteytys vaihtelee eri kouluissa ja aloilla; jotkut paikat jopa antavat ylioppilaskirjoituksissa menestyneelle opiskelijalle opiskelupaikan suoraan.

Nykypäivänä työn hankkiminen on lähes mahdotonta tai ainakin todella vaikeaa – varsinkin meille nuorille, joilla ei ole vielä työn vaatimaa jatkokoulutusta tai välttämättä aiempaa työkokemusta ollenkaan. Jos en omistaisi kumpaakaan edellä mainituista vaatimuksista, voisin ainakin loistaa työhaastattelussa ylioppilaskirjoituksissa menestymisellä. Totta kai työnantaja asettaa etusijalle ahkerat opiskelijat, jotka tekisivät töitäkin vähintään yhtä ahkerasti.

Ilman työpaikkaa ja ansiotuloa ovat ulkomaanmatkat kaukainen unelma. Matkustamista ei ole valitettavasti edullisuudella pilattu. Ulkomaille kaipaavan täytyy ensin ansaita rahaa, jotta sitä on riittävästi, myös pahojen päivien varalle.

Opiskelijat, älkää masentuko ja vaipuko epätoivoon. Olemme jo loppusuoralla, ja maaliviiva häämöttää edessämme. Vaikka kuinka tekisi mieli skipata tunteja ja katsoa Netflixiä pehmeällä kotisohvalla, on aika ryhdistäytyä ja kaivaa kadonneet motivaation rippeet esille. Nyt on sopiva aika aloittaa valmistautuminen ja aherrus, jos ei sitä vielä ole aloittanut. Tiedän, että jokainen meistä kykenee menestymään ylioppilaskokeissa laittamalla itsensä likoon, asettamalla itselleen realistiset tavoitteet sekä luottamalla itseensä ja omiin kykyihinsä. Epäonnistumiset ovat sallittuja, ja aina voi yrittää uudelleen, mutta ikinä ei saa luovuttaa. 

Murteet kunniaan!

img_38221

Vaikka suomi ei viidellä miljoonalla puhujallaan ole kovin suuri kieli, siihen mahtuu silti lukuisia erilaisia murteita. Nämä murteet eroavat toisistaan erityisesti sanaston ja ääntämisen osalta, mutta myös rakenteissa on eroja.

Kaikki suomen kielen murteet ovat hyvin keskenään ymmärrettäviä, vaikka murteellinen sanasto voikin joskus tuntua erikoiselta. Nykyään murteet ovat monella tapaa melko lähellä toisiaan. Murteiden väliset erot ovat kapeampia kuin ennen. Tällainen kehitys on johtunut pitkälti ihmisten liikkuvuuden lisääntymisestä, mutta myös esimerkiksi yleisellä oppivelvollisuudella on aikoinaan voinut olla osuutensa asiaan. Joinakin aikoina ihmisiä on jopa tietoisesti kehotettu käyttämään yleisesti vain yleiskieltä oman murteen sijasta.

Asenteet murteita ja niiden käyttöä kohtaan eivät siis aina ole olleet kovinkaan positiivisia. Nykyään murteiden tilanne on kuitenkin parempi: niihin suhtaudutaan myönteisemmin, ja omaa murretta käytetään mielellään. On kuitenkin tärkeää pitää yllä murteiden arvostusta vastaisuudessakin, jotta ne säilyttävät elinvoimansa. Murteet ovat suomen kielelle tärkeitä monista syistä.

Ensinnäkin murteet rikastuttavat suomen kieltä huomattavasti. Ne monipuolistavat kielen sanastoa ja mahdollistavat vaihtoehtoisia ilmaisutapoja. Ne tekevät kielestä värikkään ja ilmaisuvoimaisen. Murteellisilla sanoilla on usein vivahteita, jotka antavat tekstille uudenlaista kiinnostavuutta.

Toinen syy liittyy identiteettiin. Erityisesti nyky-Suomessa, jossa monet ihmiset asuvat kaukana alkuperäiseltä kotiseudultaan, murteista on tullut monille niiden puhujista tärkeä osa paikallisidentiteettiä. Murre muistuttaa tehokkaasti omasta alkuperästä ja juurista. Murre on monille myös asia, joka on opittu jo lapsena ja joka on kulkenut mukana koko elämän ajan. Näin ollen on ymmärrettävää, että murteet herättävät voimakkaita tunteita.

Toisaalta jotkut ihmiset ovat myös murteita vastaan. On toki totta, että voisi olla helpompaa, jos jokainen puhuisi samalla tavalla, mutta jos murteet katoaisivat, katoaisi myös suuri ja tärkeä osa suomalaisia paikalliskulttuureja. Eri murteiden puhujiin saattaa liittyä myös erilaisia ennakkoluuloja. Tämän ei kuitenkaan pitäisi antaa vähentää murteiden käyttöä.

Kaiken kaikkiaan murteet monipuolistavat ja rikastuttavat suomen kieltä ja ovat monille niiden puhujista tärkeä osa identiteettiä. Koska murteet ovat tärkeitä, tulee meidän kaikkien toimia niiden säilymisen edistämiseksi. Meidän tulee arvostaa murteita, käyttää niitä, ja nostaa murteet kunniaan!

Arki – ystävä vai vihollinen?

Nyt kun lukuvuosi on taas vierähtänyt, loma alussa ja monilla koulumme opiskelijoilla ja opettajilla arki vähäksi aikaa heitettynä sivuun, on jokaisen hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan omaa suhdettaan arkeen. Mitä arki oikeastaan ylipäätään on? Jokaisen ihmisen arki on erilainen, mutta yleisesti ottaen arki ymmärretään yleensä loman, vapaapäivien ja pyhien vastakohdaksi, kokonaisuudeksi, johon kuuluu muun muassa töissä tai koulussa käyntiä, jokapäiväisiä rutiineja ja kotitöitä.

Arjesta puhuttaessa kuulee usein sellaisia ilmauksia kuin “harmaa arki” tai “arkinen raadanta”. Tämä ei kuulosta kovin imartelevalta. Onko arki oikeasti jotain niin masentavaa ja kamalaa? Toisaalta esimerkiksi mediassa, kuten lehdissä tai internetissä, voi usein nähdä annettavan neuvoja muun muassa arjen rakastamiseen tai sen ottamisesta hallintaan. Onko arki itse asiassa ystävämme vai vihollisemme?
Loppujen lopuksi voisi olla parasta suhtautua asiaan neutraalimmin: ei arkea tarvitse rakastaa, mutta ei sitä ole tarkoitus myöskään vihata. Tärkeintä on, että arki toimii ja että se on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Alkava loma taas muodostaa sille hyvän vastapainon. Loman alkaessa on hyvä päästää arkikin joksikin aikaa vapaalle, jotta sen jaksaa taas syksyllä uuden lukuvuoden alkaessa sitten ystävänä toivottaa takaisin elämäänsä.

Opiskelijavaihto opettaa muutakin kuin kielitaitoa

 

 

 

Opiskelijavaihto rikastuttaa elämää ainutlaatuisella tavalla. Se luo monia ikimuistoisia kokemuksia, mahdollistaa uuteen kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisen sekä opettaa ja kasvattaa nuorta aikuistumaan ja itsenäistymään.

Opiskelijavaihdosta tulee usein mieleen pidempiaikainen, jopa koko lukuvuoden kestävä vaihtovuosi uudessa maassa maailman toisella laidalla. Kun opiskelee kieliä lukiossa, opiskelijavaihtoon voi lähteä koulun kautta lyhyemmäksikin ajanjaksoksi esimerkiksi viikon mittaiselle intensiiviselle “kielikurssille”.

Tuusulan lukiossa olen tutustunut espanjan ja saksan kieleen ja saanut upean tilaisuuden osallistua koulumme järjestämiin (noin viikon kestäviin) opiskelijavaihtoihin.

Koulumme kulttuuri- ja kansainvälinen toiminta ovat monipuolista vastapainoa muun opiskelun ohella. Ystävyyskoulutoiminta lukiossamme mahdollistaa opiskelijavaihdon niin Espanjaan, Saksaan kuin Venäjällekin. Vaihtoon kuuluu vierailu ja tutustuminen uuteen maahan, sen kieleen ja koulujärjestelmään sekä asuminen paikallisissa perheissä.  Matkustimme viime syksynä espanjan ryhmän kanssa Espanjaan, Madridiin, ja saksan ryhmän kanssa Saksaan, Hermannsburgiin. Sekä espanjalaiset että saksalaiset tulivat Suomeen vastavierailulle tämän kevään aikana.

Vaihtoon liittyy kuitenkin myös paljon vastuuta, tehtäviä ja omaa aktiivisuutta. Tänä vuonna Opetushallitus on mukana tukemassa Espanjan matkaa, mutta vastavuoroisesti saimme tehtäväksemme hauskan ja mielenkiintoisen videoprojektin toteutuksen. Kuvasimme espanjankielisiä haastatteluja, esittelyjä espanjalaisesta elämästä ja nähtävyyksistä sekä muita videoklippejä. Materiaalia voidaan jatkossa käyttää esimerkiksi opetusmateriaalina. Projekti toi mukanaan vastuun jakamista ja ahkeraa työntekoa hauskuutta unohtamatta.

Kaiken edellä mainitun lisäksi ehkä kaikkein antoisinta opiskelijavaihdossa on kuitenkin elinikäisten kaverisuhteiden solmiminen ja unohtumattomien kokemuksien kokeminen erimaalaisten opiskelijoiden kanssa. Sain kummaltakin matkalta hyvin tärkeitä ystäviä ja myös “toisen perheen”, jossa voin myös tulevaisuudessa vierailla uudelleen. On uskomatonta, että ystäviä ja tuttuja on nykyään ympäri Eurooppaa.

Suosittelen jokaista nuorta heittäytymään unelmiensa vietäväksi ja edes kerran elämässään lähtemään rohkeasti mukaan opiskelijavaihtoon. Takaan, että ikimuistoisia kokemuksia ja ystäviä ei unohda koskaan. Samalla näkee maailmaa ja pääsee tutustumaan aivan uudenlaiseen kulttuuriin pintaa syvemmältä. Ehdottomasti worth it!

 

Espanjalaiset opiskelijat vastavierailulla Helsingin Kauppatorilla
Espanjalaiset opiskelijat vastavierailulla Helsingin Kauppatorilla
Saksalaiset opiskelijat vastavierailulla Helsingin Tuomiokirkolla.
Saksalaiset opiskelijat vastavierailulla Helsingin Tuomiokirkon portailla

Voiko kuluttaja vaikuttaa?

Yhteiskunnassamme vallitsee kulutuskulttuuri ja taloutemmekin pohjautuu osittain juuri jatkuvaan kulutukseen. Tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää huomata kuluttajien merkitys asioihin vaikuttamisessa. Mutta voivatko kuluttajat edes vaikuttaa?

 

Monet suhtautuvat kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin kriittisesti, jopa pessimistisesti. Yleinen argumentti on, ettei yksittäisen kuluttajan toimilla ole pienintäkään merkitystä kokonaiskuvan kannalta. Tämä on toki tottakin siinä mielessä, että maailmassa, jossa asuu yli seitsemän miljardia ihmistä, ei juurikaan ole merkitystä yksittäisen henkilön kulutustottumuksilla.

 

Tästä huolimatta kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ovat valtavat. Tämän selittää erityisesti se, että vaikuttamisen avainasia on yhdessä toimiminen. Mitä useampi kuluttaja kiinnittää huomiota kulutustottumuuksiinsa, sitä suuremmiksi, vahvemmiksi ja monipuolisemmiksi kuluttajien vaikutusmahdollisuudet kasvavat. Tästä johtuen on myös tärkeää se, että kuluttajille tarjotaan mahdollisimman laajasti tietoa heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa.

 

Kulutuksella voidaan vaikuttaa moniin asioihin, mutta epäilemättä yksi tärkeimmistä tämän päivän maailmassa on ekologisuus. Tähän kuluttajana voi vaikuttaa monin tavoin, kuten esimerkiksi suosimalla sellaisia tuotteita ja palveluita, joiden tuottaja ottaa ympäristökysymykset huomioon tuotannossaan. Toisaalta on tärkeää suosia lähellä valmistettuja tuotteita, sillä kuljetuksen aiheuttamat päästöt vähenevät matkan lyhentyessä.
Yksi parhaista neuvoista, joka ympäristötietoiselle kuluttajalle voidaan antaa, on kuitenkin ostaa ja kuluttaa ylipäätään mahdollisimman vähän. Kulutuksen vähentäminen lyhyeksikin ajaksi auttaa kiinnittämään huomiota turhaan kulutukseen ja vähentämään sitä. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että vaikka kaikkeen kuluttajatkaan eivät voi vaikuttaa, kannattaa vaikutusmahdollisuudet kuitenkin ottaa vakavasti.

Kesätyöttömyys vaivaa monia nuoria

Kesätöiden haku on käynyt kuumana jo vuoden alusta asti. Kesätyöt ovat varmasti ajankohtainen ja tärkeä asia monille lukiolaisillekin. Monet kokevat töiden löytämisen ja saamisen kuitenkin hankalaksi. Vaikka kesätöiden saamiseen vaikuttaa suurimmalta osin hakija itse, on osansa asiassa myös muun muassa nykyisellä taloustilanteella ja työnantajilla.

Suomen talous on rypenyt pitkittyneessä taantumassa jo vuosia, ja maan työttömyysprosentti oli Tilastokeskuksen mukaan 9,3 % helmikuussa 2016. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa yrityksillä ei yleisesti ottaen ole juurikaan varaa palkata uusia työntekijöitä; sen sijaan uutisissa kerrotaan alituiseen, kuinka milloin mikäkin yritys joutuu irtisamaan nykyisiäkin työntekijöitään. Näin ollen on helppo ymmärtää, miten vaikeaa monille yrityksille olisi palkata vakituisten työntekijöiden lisäksi myös kesätyöntekijöitä. Hakijoille on kuitenkin lupaavaa se, että esimerkiksi monet kunnat ovat viime vuosina alkaneet tarjota yrityksille tukea nuorten kesätyöntekijöiden palkkaamisen mahdollistamiseksi. Esimerkiksi Tuusulan kunta on vuonna 2016 tarjonnut rahallista tukea tuusulalaisille yrityksille, yhdistyksille ja järjestöille 15–25-vuotiaiden nuorten palkkaamista varten.

Toisaalta yritykset ja työnantajat voivat usein olla haluttomia palkkaamaan nuoria töihin, mihin on monia eri syitä. Monille työnantajille syy voi olla se, että hakija on alaikäinen; toisilla taas on saattanut olla aikaisempina kesinä huonoja kokemuksia nuorista työntekijöistä. Jotkut voivat myös kokea lukuiset erilaiset alaikäisten työntekijöiden työntekoa koskevat lait hankalina. Toiset taas palkkaavat mielellään vain esimerkiksi sukulaisten tai tuttavien lapsia.

Tärkein osa kesätöiden saannissa tai saamattomuudessa on kuitenkin tietenkin hakijalla itsellään. Jo pelkästään motivoituneella ja positiivisella asenteella voi päästä pitkälle. Ei myöskään kannata lannistua, vaikka aluksi voikin tuntua siltä, ettei kesätyöpaikkaa löydy mistään, sillä periksiantamattomuus palkitaan. Esimerkiksi internetistä sekä töissä olleilta perheenjäseniltä tai ystäviltä saa varmasti paljon ohjeita ja neuvoja työnhakuun. Ne hakijoiden kannattaa ottaa vakavasti. Joka tapauksessa on totta, että työnhaussa oma aktiivisuus ja oma-aloitteisuus ovat kaikki kaikessa: harvemmin ketään tullaan kotoa hakemaan töihin.

Mitä joulu on?

Joulu on taas tuloillaan ja vuosi lopuillaan. Mutta mitä joulu oikeastaan on, ja mistä se on peräisin? Useimmat suomalaiset mieltänevät joulun olevan alun perin Jeesuksen syntymäjuhla, mutta todellisuudessa talvipäivänseisauksen aikoihin vietettyjen juhlien perinne juontaa juurensa paljon pidemmälle. Esimerkiksi aikoinaan nykyisen Saksan alueella ja Skandinavian eteläosissa asuneet muinaiset germaanit viettivät joulukuun lopussa yule-talvijuhlaa, ja muinaisilla roomalaisillakin oli oma keskitalven juhlansa. Kristinusko alkoi levitä Eurooppaan pian ajanlaskumme alun jälkeen, ja vähitellen kristillinen joulunvietto sekoittui Euroopan pakanakansojen samaan aikaan vietettyihin juhliin syrjäyttäen ne lopulta kokonaan.

 

Suomeen joulunvietto tuli kristinuskon mukana eli noin tuhat vuotta sitten. Suomessakin vietettiin vielä 1800-luvulle asti loppuvuoden juhlana joulun rinnalla kekriä eli sadonkorjuujuhlaa, joka tosin sijoittui ajallisesti hieman syksymmäksi kuin joulu. Suomessa joulu on aina ollut nimenomaan kristillinen juhla, ja esimerkiksi yhä edelleenkin suosittu joulukirkko liittyy vanhaan protestanttiseen perinteeseen. Monet muutkin suomalaiset jouluperinteet ovat peräisin pitkien aikojen takaa, kuten esimerkiksi saunominen, jouluateria sekä ajan viettäminen perheen ja sukulaisten seurassa.

 

Viime vuosisatojen aikana joulun merkitys suomalaisille on kuitenkin muuttunut paljon. Tärkein esimerkki tästä lienee joulun voimakas kaupallistuminen, joka alkoi 1800-luvulla varakkaiden kaupungissa asuneiden säätyläisten keskuudessa. Kaupallistumiseen liittyy lahjojen antamisen lisäksi myös joulupukki sekä ehkä hieman yllättäen joulukuusi. Joulun kaupallistumista on sen alkuajoista lähtien aina tähän päivään asti paheksuttu ja on jopa pelätty perinteisen joulunvieton ja “joulun hengen” katoamista kaupallistuvan juhlan tieltä.

Toinen huomattava muutos joulun merkityksessä suomalaisille on ollut jouluun suhtautuminen uskonnollisena juhlana. Uskonnottomien ja muiden uskontojen kuin kristinuskon edustajien määrä on Suomessa on ollut kasvussa jo kauan, ja herää kysymys, mikä on tällaisen uskonnollisen juhlan asema moniuskontoisessa ympäristössä. On kuitenkin huomattavaa, että joulua eivät todellakaan juhli vain kristityt, vaan sitä juhlivat eräänlaisena ei-uskonnollisena talven juhlana uskonnottomat ja muut ei-kristityt Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Tällaisessa joulunvietossa korostuu joulun kaupallisuus, mistä hyvänä esimerkkinä ovat Itä-Aasian maat, joissa kristinuskolla ei koskaan ole ollut vahvaa jalansijaa.
Yksi hienoimmista asioista joulussa onkin se, kuinka montaa erilaista asiaa yksi juhla voi merkitä eri ihmisille. Näin joulun alla onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä joulu juuri meille merkitsee.