Avainsana-arkisto: yo-kirjoitukset

Viimeinen erä koittaa

Lukiouramme on nyt viimeistä silausta vaille valmis. Penkkarit ovat edessä, ja lukuloma viimeinkin alkamassa.Viime viikolla saimme tehtyä preliminäärikokeet ja aloitimme valmistautumisen. Lukusuunnitelmien kuuluisi olla valmiina, motivaatio kohdillaan ja ajankäyttö todella harkittua. Emme ole enää samalla tavalla palaamassa koulun penkeillä samaan tuttuun kouluumme, vaan keskitymme opiskeluun kotona. Maaliskuun kirjoitukset ovat edessämme taas nopeammin kuin uskommekaan.

Lähes kolmen vuoden takainen opiskelu on nyt melkein tiensä päässä. Me abit olemme enää kirjoituksia vaille valmiita. Mutta opiskelumme ei todellakaan pääty niihin. Heti kirjoitusten jälkeen edessämme on taas suuria haasteita kohdattavaksi, nimittäin jatko-opintojen yhteishaku. Tämä on seuraava suuri vaihe meidän elämässämme, joka vie meitä suurella harppauksella eteenpäin, aivan kuten lukiokin teki.

Ilmassa on selkeää stressiä kirjoituksista, samalla kuitenkin myös iloa ja haikeutta koulun päätyttyä. Samat tutut kasvot eivät ole enää vastaanottamassa ja kertomassa kuulumisia. Tämä kuitenkin on yksi siirtymäriitti elämässämme, joka meidän täytyy kohdata. Kuitenkin aina ystävät ja muistomme säilyvät.

Nuoret, me loistamme!

Kesäloma, ja sen myötä abivuosi, lähestyvät hurjaa vauhtia. Pysähdyinkin miettimään, mitä kaikkea olen ehtinyt kokea ja saavuttaa näinä lukion kahtena ensimmäisenä vuotena. Yläasteella ja lukioon hakiessani en olisi ikinä voinut kuvitella, että teen lukiossa niin montaa erilaista asiaa, kuin mitä olen päässyt tekemään ja toteuttamaan. Yleensäkin se, miten paljon opiskelijat voivat osallistua koulun eri asioihin, on yllättänyt minut kerta toisensa jälkeen. Onhan mahtavaa, että me nuoret pääsemme näyttämään taitomme ja osallistumaan! Yhdysvaltalainen Benjamin Franklin totesi aikanaan: “Lähes kaikki suuri on nuorten tekemää.” Myös tunnettu saksalainen kirjailija Johann Wolfgang von Goethe on antanut tunnustusta nuorille sanoin: “Nuoret ovat luonnon uusi laskelma.” Se ainakin on varmaa, että meistä nuorista on moneen.

Myös Tuusulan lukiossa nuorten toiminta on ollut viime aikoina esillä huomattavan paljon. Neljä poikaa Hyrylän toimipisteestä lähtivät matkalle Japaniin ja yhdistivät tämän reissun opintoihinsa. Projekti herätti paljon kiinnostusta monelta taholta ja sai osakseen paljon huomiota ja positiivisia reaktioita. Varmasti yksi tärkeimmistä tekijöistä oli poikien oma aktiivisuus, rohkeus ja itsensä likoon laittaminen.

Japani-projektin kanssa samoihin aikoihin Hyrylän toimipisteen opiskelijakunnan hallitus aloitti Ystävyyskoulu Afrikasta -projektin, jonka tarkoituksena on päästä aloittamaan yhteistyö afrikkalaisen koulun kanssa ja siten oppia lisää heidän elämästään, kulttuuristaan ja koulutusjärjestelmästään. Mielestäni yksi yhteiskuntamme ongelmista nykypäivänä onkin se, ettei erilaisista kulttuureista tiedetä tarpeeksi. Tämä aiheuttaa useita väärinkäsityksiä, joilla voi olla surulliset seuraukset. Innostus Afrikka-projektiinkin lähti nuorilta, ja nuorten työryhmä projektia varten oli nopeasti koossa.

Luulen, että meidän nuorten valttikortteja ovat varsinkin nuoruuden into, uteliaisuus ja halu saavuttaa jotain hienoa ja onnistunutta. Emme halua tyytyä tylsään ja tavalliseen, vaan haluamme kokeilla rajoja ja haastaa itseämme. Mitä rajojen rikkomiseen tulee, niin toki me varmasti usein aiheutamme myös harmaita hiuksia vanhemmillemme, kun kotiintulo viivästyy aamuyöhön tai emme vastaa puhelimeen…

Nuorissa piilee valtava määrä potentiaalia, emmekä ole (ainakaan kokoaikaisesti) vain laiskoja älypuhelimen armoilla toimivia ihmisolentoja. Itselleni tärkeää on, että ideoitani kuunnellaan, saan toteuttaa itseäni, minulle annetaan vastuuta ja minuun yksinkertaisesti uskotaan. Nämä ovat asioita, joita varmasti jokainen nuori toivoo omalla kohdallaan tavalla tai toisella. Niiden asioiden eteen on myös jokaisen tehtävä itse töitä.

Nyt sitten kesälomalla on varsinkin meidän tokavuotisten yritettävä jaksaa tsempata syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Ne ovat itselleni, kuten aikalailla kaikille meistä, elämämme ensimmäiset yo-kokeet. Ajatus tuntuu jännittävältä, ehkä vähän pelottavalta, mutta samaan aikaan on ihanaa huomata, miten on edistynyt ja päässyt tähän pisteeseen. Menestyminen kirjoituksissakin on aika pitkälti itsestä kiinni. Joten nuoret, käyttäkäämme kaikki potentiaalimme ja taitomme. Ja kaikista tärkeintä: tehkäämme itsemme ylpeiksi.

Hyve-lehden toimitus toivottaa lämmintä ja runsasjäätelöistä kesää jokaiselle!

 

Maaliviiva häämöttää!

Perjantait ovat aina ihania, mutta tämä perjantai on omaa luokkaansa: viimeinen preliminäärikoe ja näin ollen myös viimeinen päättöviikko lukiossa on takana. Jee! Viisi kuuden tunnin harjoitusylppäriä antoivat esimakua tulevasta koitoksesta ja saivat huomaamaan, että lomalle on tarvetta – lukulomalle. Ensimmäisten kurssien sisällöt ovat paksun pölykerroksen alla aivojen perukoilla, joten ei kai auta muuta kuin tarttua pölynimuriin ja ruveta hommiin.

Hetkeäkään ei ole varaa hengähtää, sillä ensimmäiseen äidinkielen kokeeseen on enää vain reilu viikko aikaa. Se viikko kuluu syksyn kirjoitusten tapaan supernopeasti, kun nyt stressaamisen lisäksi myös abigaalan ja penkkareiden loppuviimeistelyt vaativat aikaa ja energiaa. Annan vinkkinä kakkosille, että jos sattuu löytymään joku rako illan tansseihin valmistautumisen lomassa, kannattaa tulla torstaina kurkkaamaan ennen puolta päivää auditorioon. Abigaalassa on luvassa menoa ja meininkiä, kiusallisia hetkiä abeille ja opettajille sekä hulvatonta videomateriaalia! ;)

Kolmosjaksossa on suurimmalla osalla kurssit jo niin hyvällä mallilla, ettei koulussa tarvitse käydä kuin muutamilla kertauskursseilla. Nyt viimeistään alkaa ymmärtää, että kolmivuotinen yhteiselomme ikätovereiden kanssa on tulossa päätökseensä. Seuraavan kerran tapaamme kaikki penkkareissa ja niiden jatkoilla Tallinnassa, minkä jälkeen ainoa yhteinen tapahtuma tällä porukalla on enää lakitustilaisuus. Vaikka kirjoituksissa kärsimmekin kaikki yhdessä, on kuulumisten vaihtaminen ankarasti kielletty.

Ylppäreiden lisäksi tämän kevään haasteena onkin sopeutua taas syömään lounasta ilman sekalaista kaveriporukkaa ympärillä ja hyväksyä, ettei viikon kuumimpia juoruja voi enää jakaa kätevästi välitunneilla vaan on sovittava erillinen tapaaminen tai hoidettava tilannekatsaus puhelimitse. Kavereiden näkemistä ei voi pitää enää itsestäänselvyytenä, mutta toisaalta ei myöskään tarvitse enää yrittää väkisin tulla ihan jokaisen rinnakkaisluokkalaisen kanssa toimeen vain tulevien ryhmätöiden varalta.

Nyt meillä abeilla, ja miksei muillakin, on siis hyvä hetki miettiä, mitä lukiosta haluaa vektoreiden, lauseenvastikkeiden ja liian lyhyiden yöunien aiheuttamien silmäpussien lisäksi ottaa mukaansa. Lukiossa solmitut ystävyyssuhteet voivat parhaimmillaan kestää loppuelämän, mutta älä epäröi päästää irti sellaisista, jotka kuluttavat enemmän energiaasi kuin ylläpitävät sitä. On lukion jälkeen edessä sitten korkeakoulujen pääsykoe, armeija tai välivuosi, ovat tulevat kuukaudet loppuelämämme kannalta lähes yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä, kuin noin sata edellistä kuukautta koulun penkillä. Käyttäkäämme ne siis viisaasti sellaisten asioiden ja ihmisten parissa, jotka auttavat meitä jaksamaan. Maaliviiva häämöttää!

Viimeiset hetket lukiossa

Kolmas ja viimeinen jakso on vihdoin lähtenyt käyntiin. Pian päästään lukulomalle, jonka jälkeen kouluun tullaan enää vain tekemään kevään ylioppilaskokeet ja ottamaan lakki vastaan. Tuntuu oudolta ajatella, että näiden jäljellä olevien viikkojen jälkeen ei enää tarvitse osallistua lukion oppitunneille  ja samalla tulee hyvästeltyä moni oppiaine.

Tuleva joululoma tulee olemaan aiempia vuosia rankempi, sillä täytyy jo pikkuhiljaa aloittaa ylioppilaskirjoituksiin lukeminen. Äidinkielen tekstitaidon koe on jo helmikuun alussa, ja matematiikan opettajat ovat neuvoneet, ettei kannata pitää taukoa laskemisesta edes lomalla. Opettajien ”pelottelu” tulevasta lukulomasta ja kokeista saa miettimään, miten joululoman käyttää hyväkseen.

Vaikka kuinka iloinen on siitä, ettei koulua ole enää paljon jäljellä, on silti pelottavaa ajatella, että ensi vuonna tähän aikaan olemme kaikki tekemässä omia juttujamme täysin eri teillä. Osa päättää pitää välivuoden, osa suuntaa armeijaan, kun taas osa lähtee suoraan opiskelemaan joko kotimaahan tai ulkomaille.

Seuraavat ja viimeiset hetket lukiossa ovat täynnä ikimuistoisia hetkiä, kuten penkkarit ja abimatka, mutta abien täytyy myös työskennellä enemmän kuin koskaan aiemmin.

 

Viimeinen unohtumaton vuosi

Uusi lukuvuosi on taas  lähtenyt käyntiin, ja abeilla syksyn kirjoitukset ovat jo ohi. Kakkoset stressaavat wanhojen tansseista, kun taas ykköset ottavat rennosti ja totuttelevat uuteen ympäristöön. Jokaisella opiskelijalla on jotain uutta edessään, ja se varmasti vaatii totuttelua.

Abien ensimmäinen  jakso on hurahtanut  nopeasti neljän seinän sisällä kirja kädessä tarkoituksena edes päästä kirjoituksista läpi. Monet ovat viettäneet viimeiset kaksi viikkoa kotona hautautuneina tehtäviin, jotka väistyivät lukemisen tieltä. Myös koeviikko on tuonut oman taakkansa.

Nyt abit voivat kuitenkin jo hengähtää, ennen kuin urakka alkaa uudelleen. Luultavammin monet aikovat viettää aikaa kavereidensa kanssa tehden asioita, joista nauttivat.

Abeilla on kuitenkin myös aika alkaa miettimään tulevaisuuden suunnitelmia, kuten tulevaa opiskelupaikkaa. Osalla tulevaisuuden haaveet ovat jo selvillä, mutta on myös opiskelijoita, jotka eivät ole vielä varmoja siitä, mitä tekisivät lukion jälkeen.

Monella abilla on myös haikeat fiilikset, kun he tajuavat, että lukio tulee päätökseensä ja nyt ympärillä olevat ystävät eivät enää tulevaisuudessa ole joka päivä läsnä opiskeluissa. Tiet erkanevat, ja jokaisen elämä muuttuu.

Tätä ennen abeilla on kuitenkin vielä edessään unohtumattomat penkkarit ja yhteinen matka Tallinnaan, jolloin nautitaan vielä viimeisistä hetkistä yhdessä ennen kevään kirjoituksia ja pääsykokeisiin lukua. Tämä vuosi säilyy jokaisen abiturientin mielessä vielä pitkään, kun me  muistelemme nuoruuden aikojamme.

Kevään yhteiskuntaopin yo-koe

Sähköisessä kokeessa tarvitaan paljon piuhoja.

Perjantaina 24.3. kello 8.00 menin koulun ruokasaliin mukanani tietokone ja eväät. Silloin pidettiin ensimmäistä kertaa yhteiskuntaopin sähköinen ylioppilaskoe.

Ennen saliin menemistä kaikki jättivät kännykät koriin, ja 8.15 sähköisten kokeiden tekijät kutsuttiin liikuntasaliin. Sähköisiä ylioppilaskokeita perjantaina olivat yhteiskuntaoppi ja maantiede.

Saliin mentyämme meidät ohjattiin oikeille paikoille ja valvojat alkoivat opastamaan kokeen aloituksesta. Paikoilla kirjoittajilla oli valmiina muistitikut ja nettipiuhat, jotka piti kiinnittää tietokoneeseen. Pitkin liikuntasalia kulki erilaisia johtoja, emmekä saaneet kulkea johtojen päältä, vaan meille oli tehty oma polku salista poistumista varten.

Kun olimme päässeet sisälle järjestelmään, jossa sähköinen koe tehdään, valitsimme oikean kokeen ja odotimme, että opettaja aloittaisi kokeen.
Kokeen aikana ei ilmennyt mitään ongelmia, mutta ennen kokeen aloitusta muutama oppilas joutui siirtymään varakoneelle.

Kokeen ollessa käynnissä jouduimme pimentämään näytön, jos halusimme poistua vessaan. Muuten sähköisessä kokeessa ei ollut mitään oudompaa ja itse koetilanne ei ollut läheskään niin paha kuin olin aiemmin kuvitellut.

Kun koe oli valmis, tietokone piti vain sammuttaa ja muistikortti täytyi ottaa pois ja palauttaa valvojalle.

Viimeistä viedään

Abilakki

Abeilla alkaa viimein olla aika lopussa, viimeistä jaksoa viedään. Viimeiset kaksi vuotta, ja ennen kaikkea kaksi viimeisintä jaksoa, ovat hurahtaneet raketin tavoin ohi. Kevään kirjoitukset ovat tähtäimessä itse kullakin, ja viimeistään nyt on aika alkaa kerätä voimia jäätävää luku-urakkaa varten.

 

Kolmas jakso on tuonut tullessaan pienen takaraivolla muistuttelevan ahdistavan tunteen kertauskursseineen. Kaikki tähän asti tekemämme työ katsoo meitä taas silmästä silmään – nyt olemme kuitenkin valmiina. Tai ainakin pitäisi olla. Kovalla työllä on ollut vaikutusta, ja tuntuu yllättävän hyvältä osata ratkaista haastavia ongelmia ja tehtäviä, jotka vielä vuosi tai kaksi sitten saivat pään huippaamaan. Toisaalta vielä on kovasti töitä tehtävänä, jos mielii astella itsevarmasti kevein jaloin liikuntasaliin kirjoituksia vääntämään.

 

Joululoma tulee juuri sopivaan väliin, jotta voi hieman ladata akkuja ja levähtää. Parin rentouttavan lomaviikon jälkeen jaksaa taas pinnistellä ja ponnistella. Jos kuitenkin haluaa säästää itseään, olisi hyvä jo nyt aloittaa lukeminen, tai ainakin kirjojen selailu. Muistakaa kuitenkin myös ottaa rennosti, koska seuraavaan lomaan onkin taas pieni ikuisuus.
Abeilla on ehkä tärkein jakso meneillään, sillä nyt on viimeinen tilaisuus kerätä motivaation rippeet kasaan ja ottaa viimeinen spurtti opiskelussa. On suorastaan typerää jättää nyt asiat roikkumaan ja olla hyödyntämättä opettajien apua ja tukea opiskelussa. Lukuloman alkaessa penkkareiden jälkeen olemme kaikki omillamme, ja silloin on käytännössä jo liian myöhäistä tähdätä mihinkään läpipääsyä parempaan arvosanaan.