Kaikki kirjoittajan Malla Honkonen artikkelit

Lukion abivuoden opiskelija ja Hyve-lehden päätoimittaja. Sosiaalinen ilopilleri, joka rakastaa matkustelua, auringonpaistetta, huonoja vitsejä ja musiikin fiilistelyä. (Ja lisäksi on myöhässä aina ja kaikkialta...)

Supersankareita ja elokuvahahmoja – penkkarit 2019

Ystävänpäivänä abit pääsivät juhlimaan penkkareita. Ilmassa oli paljon naurua, hupia ja totta kai karkkia! Päivä sisälsi abien juhlaruokailun, abishown auditoriossa ja perinteeksi muodostuneen rekka-ajelun lähikoulujen ohi. Penkkariasuja näkyi taas laidasta laitaan, mikä oli mahtavaa! Kokosimme tähän juttuun parhaimmat kuvat kyseiseltä päivältä, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Kaikki tämän artikkelin kuvat on ottanut kuvataiteen opettajamme Hanna Alanen.

Iloinen joukko pilotteja odottelemassa vararehtorin saapumista koululle.
Asuista ei tänäkään vuonna puuttunut mielikuvitusta!
Suden, Punahilkan ja Kissanaisen hymyt eivät hyytyneet pakkasenkaan keskellä.
Veikeät Luigi ja Mario tanssimassa tiensä kohti lukulomaa!
Erilaiset eläinasut ovat penkkariväen suosiossa vuodesta toiseen.
Penkkaripäivä oli täynnä iloa!
Myös upea astronauttipari oli paikalla.
Joukosta erottui myös muutama puhallettava asu.
Jopa Yhdysvaltojen presidenttipari löysi tiensä penkkareihin!
Jokeri ja Batman abien juhlaruokailussa.
Abeilla oli hyvät oltavat, kun opettajat tarjoilivat ruoat suoraan pöytiin.
Rekkoja valmistellaan ajeluun.
Abirekkoja koristivat vaivalla ja taidolla tehdyt hauskat lakanat.
Ja lopulta abit olivat valmiita rekka-ajelulle!

Penkkaripäivä oli ikimuistoinen kokemus, ja samalla myös abit olivat viimeistä kertaa porukalla ennen yo-kirjoitusten alkamista. Haluaisimme kiittää kaikkien abien puolesta opettajia, koulukavereita ja lukion muuta henkilökuntaa, jotka mahdollistivat meille abeille nämä kolme vauhdikasta ja antoisaa vuotta!

Afrikka-päivä laulatti ja tanssitti mutta tärkeimpänä opetti

Hyrylän toimipisteessä vietettiin 20.12.2018 Afrikka-päivää. Se oli teemapäivä, joka oli osa opiskelijakunnan hallituksen Afrikka-projektia. Kyseinen projekti on siis täysin opiskelijalähtöinen. Tämän projektin, ja Afrikka-päivän, tavoitteena on, että nuorten tietämys Afrikan maista ja kulttuureista kasvaisi. On tärkeää, että me nuoret (siinä missä aikuisetkin) opimme ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja kulttuureja ja opimme näkemään koko maailman ympärillämme emmekä vain kotimaamme rajojen sisällä.

Harmillisen usea näkee Afrikan vain ikään kuin yhtenä isona maana eikä tiedä kaikista kyseisen maanosan kontrasteista, vaihteluista ja kulttuurillisesta rikkaudesta. Myös se, miten ulkomaalaistaustaiset sopeutuvat Suomeen, on usealle tuntematonta aluetta. Tulevaisuudessa globalisaation myötä myös kansainvälistyminen tulee yhä tärkeämmäksi. Kulttuurillinen ja maailmanlaajuinen tietämys on rikkaus.

Afrikka-päivä alkoi siten, että opiskelijat kiertelivät luokissa eri vieraiden luona aina 15 minuuttia kerrallaan. Vieraina oli muun muassa Suomi-Somalia seuran jäsen, Punainen Risti, swahilin opiskelija sekä lähetystyöntekijä. Kaiken kaikkiaan pisteitä oli todella monipuolisesti.

Kuinka ratkaista Afrikan ongelmat -työpaja
Myös muun muassa afrikkalaisia vaatteita oli tuotu mukaan.

”Messupisteiden” jälkeen siirryttiin auditorioon, jossa Paula Mattila Opetushallituksesta avasi iltapäivän ohjelman. Tämän jälkeen kuunneltiin Yousri Youssefin luentoa, joka oli todella mielenkiintoinen. Kuulimme muun muassa siitä, millaista on olla muslimi Suomessa.

Afrikka-päivä huipentui upeaan musiikki- ja tanssiesitykseen, jonka pitivät yhdessä Cheikh Cissokho ja Maarika Autio. Yhtenä soittimena heillä oli kora, joka on länsiafrikkalainen soitin. He saivat innostettua myös opiskelijat ja opettajat mukaan afrikkalaisen tanssin ja musiikin maailmaan!

Cheikh Cissokhon ja Maarika Aution esitys. Kora lepää kuvassa etualalla auditorion lavaa vasten.

Afrikka-päivä oli erittäin onnistunut, mieleenpainuva ja opettavainen. Eri kulttuurit, maanosat ja maat ovat tärkeitä asioita, joista ei voi kuulla ja oppia liikaa. Kyseinen päivä oli myös mukava piristys tavallisten koulupäivien ja oppituntien joukkoon. Iso kiitos kuuluu tapahtuman järjestäneille, osallistujille ja erityisesti loistaville vieraille!

On aika hiljaa kiittää

”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa”, alkaa Pekka Simojoen samanniminen kappale. Miettiessäni, mistä kirjoittaisin viimeisen pääkirjoitukseni Hyve-lehdessä, päällimmäisenä ajatuksena oli vain kiitollisuus.

Kiitos on sanana mielenkiintoinen. Siinä on vain viisi kirjainta, kaksi tavua. Sitä voi käyttää yksinään tai osana virkettä. Lisäksi kiitoksen voi sanoa lähes missä tilanteessa vain, eikä mieleeni tule yhtäkään kieltä, jossa ei olisi kiitosta tarkoittavaa sanaa. Se kertoo paljon kyseisen sanan tärkeydestä.

Kiittäminen ei ole pelkkä muodollisuus, joka vain ”kuuluu asiaan ja on kohteliasta”. Kiittäminen on arvostusta, muiden huomioimista ja välittämistä. Kiittäminen on myös asia, joka liian usein unohtuu. Pysähdyin miettimään, keitä minä haluaisin tässä hetkessä kiittää. Siksi haluankin listata tähän muutaman asian, joista olen kiitollinen juuri nyt.

  1. Olen kiitollinen ajastani lukiossa ja ihmisistä, jotka olivat mukana tässä seikkailussa.
  2. Olen kiitollinen saamastani tuesta ja uskosta minuun.
  3. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja kehoni palvelee minua päivästä toiseen.
  4. Olen kiitollinen saamistani arvokkaista kokemuksista ja pitkien lukiopäivien piristyksistä, varsinkin Hyve-lehden ja opiskelijakunnan hallituksen parissa.
  5. Olen kiitollinen siitä, että olen onnellinen ja myös siitä, että saan vielä jonain päivänä muistaa lämmöllä tämänkin tekstin kirjoittamista.

Muistan, kuinka ensimmäisenä vuotenani lukiossa liityin Hyve-lehteen hieman puolivahingossa ja yhtäkkiä olinkin jo kirjoittamassa elämäni ensimmäistä artikkelia, joka julkaistaisiin. Se oli hyvällä tavalla jännittävää ja ennen kuin ehdin edes huomata, oli Hyve-lehti vienyt täysin mukanaan. Eikä mennyt kauaa, kun löysin itseni jo kantamasta päätoimittajan vastuuta. Nyt on kuitenkin minun aikani luovuttaa päätoimittajan pestini eteenpäin Hyve-lehden uusille upeille päätoimittajille, Iinalle ja Elmiinalle.

Ja nyt, viimeisen pääkirjoitukseni lopussa, haluan sanoa vielä koko Hyve-lehden toimitukselle, lukiomme väelle, lukijoille, kaikille: Kiitos!

Mitä isänmaallisuus on?

Suomen itsenäisyyspäivästä 2018 ei ole pitkä aika. Tuona päivänä jälleen useat suomalaiset istahtivat television ääreen katsomaan Linnan juhlia ja nauttimaan rauhasta. Muistimme taas sen, kuinka hienoa on saada olla itsenäisen Suomen asukas.

Itsenäisyyspäivä on usealle tärkeä ja tunteellinen päivä. Itsenäisyyspäivän alla kuitenkin usein tulee esille kysymys siitä, mitä on isänmaallisuus. Se on sana, jota näkee kaikkialla, mutta mitä se edes tarkoittaa? Onko isänmaallisuus hyvä vai huono asia?

Isänmaallisuus yksinkertaisesti tarkoittaa rakkautta kotimaataan kohtaan ja ylpeyttä omasta kotimaasta. Meillä suomalaisillakin on monta syytä olla ylpeitä ja kiitollisia kotimaastamme: vapaus, demokratia, toimiva koulutusjärjestelmä, julkinen terveydenhuolto, turvallisuus, puhdas luonto ja niin edelleen.

Sana “isänmaallisuus” saattaa usein saada negatiivisen sävyn. Isänmaallisuus ei kuitenkaan itsessään ole lainkaan huono asia, päinvastoin. Kuitenkin osa ihmisistä puolustaa esimerkiksi rasismiaan isänmaallisuudella. Kyseistä käsitettä siis käytetään väärin, ja sillä yritetään oikeuttaa tekoja, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Siksi isänmaallisuutta katsotaan nykypäivänä myös huonossa valossa tai siihen saattaa liittyä jopa häpeää ja pelkoa tulla leimatuksi. Se on asia, jonka täytyisi muuttua. Isänmaallisuutta ei ole natsilippujen kanssa heiluminen Helsingin keskustassa.

Mielestäni isänmaallisuuteen kuuluu vahvasti rakkaus. Sen takia on puistattavaa nähdä, miten jotkut yhdistävät siihen puhdasta vihaa. Sitä varten eivät sotaveteraanit taistelleet Suomen itsenäisyyden puolesta. Meidän kuuluu antaa jokaisen kokea Suomea kohtaan sitä samaa rakkautta, mitä mekin tunnemme. Samalla tavalla meidän tulee kunnioittaa muiden kotimaita.

Jatkakaamme joulua kohti täynnä rauhaa, rakkautta ja hyvää joulufiilistä. Tästä Hyveen numerosta voit lukea muun muassa joulurunoja ja ÄI2-kurssilaisten tarinoita suomalaisista. Hyve toivottaa lukijoilleen ihanaa joulunaikaa ja pirtsakoita pakkasia sekä paljon onnea uusille ylioppilaille!

 

Positiivinen ilmapiiri on yhteinen velvollisuus

Usein, varsinkin koulun kyselyissä, törmää kysymyksiin ryhmähengestä ja ilmapiiristä, koskivat ne sitten tiettyä kurssia tai yleisesti opiskelijoiden terveyttä. Ilmapiiri parhaimmassa tapauksessa antaa energiaa, turvaa ja hyvää fiilistä. Toisaalta se voi olla tekijä, joka aiheuttaa pelkoa, pahaa mieltä ja epävarmuutta. Ilmapiiristä kysyminen ei siis ole aivan tuulesta temmattua.

Hyvä ilmapiiri ei ole itsestäänselvyys – eikä yksittäisten henkilöiden vastuulla. Ilmapiiri on kokonaisuus, jonka jokainen läsnäoleva henkilö muodostaa yhdessä. Hyvän ilmapiirin perustana on kunnioitus muita ja itseä kohtaan. Vaikka jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä, silti omaa kiukunpuuskaa tai jaksamisen puutetta ei ole tarpeen tartuttaa muihin. Toisaalta hyvään ilmapiiriin kuuluu myös muista huolehtiminen. Pidetään siis huolta, että he, jotka ovat aamulla nousseet sängystä väärällä jalalla, eivät myöskään jää yksin.

Miten siis jokainen voi vaikuttaa ilmapiiriin positiivisella tavalla? Se ei ole tähtitiedettä. Kun muistaa käytöstavat (”kiitos” ja ”anteeksi” vievät jo pitkälle), kohtaa muut hymyillen ja tervehtien sekä yrittää välttää turhaa valittamista, kaikilla on huomattavasti mukavampaa. Lisäksi muun muassa pieniä kehuja voi ripotella viikon mittaan ja piristää niillä muiden päivää. Hyvin tärkeää on myös ehdoton ei kiusaamiselle. Pidetään täydellinen nollatoleranssi siinä, kiitos. Täytyy muistaa, että toiseen kohdistuva lausahdus voi tuntua omasta mielestä todella hauskalta, mutta sen kohteena olevasta ei laisinkaan.

Ryhmäpaine on asia, joka on yleinen varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa. Ryhmäpaineen vastustaminen voi olla hankalaa, koska pelko muiden reaktioista voi olla vahva. Ei ole kuitenkaan ”siistiä” lähteä mukaan ilkeilyyn vain, koska jotkut muut tekisivät sitä. Silloin päinvastoin täytyy olla rohkea ja muistaa toimia oikein. Kultaisen sääntö kuuluukin: ”kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.”

Lukio voi olla välillä uuvuttavaa, ja jokaisella on varmasti niitä aamuja, kun lämmin peti ja muutama tunti lisää unta houkuttelisivat enemmän kuin ensimmäiselle oppitunnille raahautuminen. Niinä hetkinä kuitenkin ystävät ja yleinen hyvä fiilis koulussa voivat olla tekijöitä, jotka saavat jaksamaan. Huomaan itsekin, kuinka paljon lisää intoa opiskeluun tuovat nimenomaan ihmiset lukiossamme.

Nyt, varsinkin lähestyessämme joulua, muistetaan lähimmäisen rakkaus ja se, että me jokainen voimme vaikuttaa ihmisiin ja fiilikseen ympärillämme. Koskaan ei ole huono hetki tehdä hyvää.

 

Ihanaa joulun ja lumisten kelien odotusta Hyveen puolesta!

Elävä kirjasto 2018 rikkoi ennakkoluuloja ja kosketti kuulijoita

Lokakuun kymmenes päivä lukiollamme tapahtui – oli vuosittaisen Elävän kirjaston aika. Tänä vuonna kyseinen tapahtuma järjestettiin jo kolmattatoista kertaa ja se keräsi tuttuun tapaan paljon suosiota ja kiitosta. Tapahtuma on tärkeä, sillä sen tarkoituksena on purkaa stereotypiota ja ennakkoluuloja. Opiskelijat saavat tapahtumasta myös arvokasta kokemusta ja tietoa.

Hyve-lehden toimittajat kiersivät luonnollisesti myös lainauksia ja alta pääsette lukemaan tiivistelmiä osasta mahtavista elävistä kirjoistamme, sekä siitä miten Elävä kirjasto järjestetään.

 

Elävän kirjaston järjestäminen

Elävä Kirjasto on lukiomme opiskelijakunnan hallitukselle vuoden suurin yksittäinen ponnistus, johon vaaditaan jokaisen jäsenen panos. Se vaatii useiden viikkojen valmistautumisen, toki tähän lukiollamme on jo pitkät perinteet, nyt jo 13 vuoden ajalta. Elävässä kirjastossa on aina monia erilaisia tehtäviä, esimerkiksi niin sanottujen “elävien kirjojen” hankkiminen. Tämä on yleensä se vaikein tehtävä. Täytyy miettiä, ketkä olisivat hyviä kirjoja ja miten voimme pitää heidät salassa muilta opiskelijoilta. Onneksi opiskelijakunnan hallituksen tukena on koulumme opettaja Tapio Turpeinen, jonka laajoilla kontakteilla tämäkin Elävä kirjasto mahdollistui.

Järjestämisessä on aina omat haasteensa. Se toki antaa myös paljon oppia ja kokemusta hallitukselle. Sanotaan, että jokainen Elävä kirjasto on samanlainen kuin sen hetkinen puheenjohtaja. Jokainen puheenjohtaja saa järjestettäväkseen “oman” Elävän kirjaston toimikaudellaan. Onneksi Elävä kirjasto ajoittuu puheenjohtajan kauden loppupuoliskolle, jotta siihen on ehtinyt valmistautua jo hyvän tovin. Onneksi puheenjohtaja ei joudu järjestämään tapahtumaa yksin, vaan hänellä on aina joukko loistavia tekijöitä ympärillään. Vaikka Elävä kirjasto on raskas rutistus, on se samalla myös antoisa ja tärkeä kokemus.

Elävän Kirjaston tarkoituksena on vähentää yleisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita erilaisia väestön edustajia kohtaan. Tämä tekee tapahtuman järjestämisestä entistä mielekkäämmän kokemuksen. Päivä on jokaiselle lukiomme opiskelijalle mieleenpainuva ja silmiä avaava. Usein kuulee puhuttavan myös aikaisempien vuosien Elävistä kirjoista, kuinka toissa vuonna oli tämä ja tuo henkilö vieraana kertomassa omaa tarinaansa.

 

Koulun seiniä koristivat kyltit ja kirjalistat, jotta opiskelijat löysivät mieluistensa lainausten luo. (kuva: Daniel Levander)

 

Irlannin Prinssi Henrik

Elävässä kirjastossa pääsimme tutustumaan Ilkka Raitasuohon, joka oli Kellokosken sairaalassa osasto 8:lla hoitajana. Vuonna 1976 Raitasuo muutti Kellokoskelle, minkä jälkeen hän haki Kellokosken sairaalaan hoitajan työhön. Raitasuo olikin loppujen lopuksi Anna Lappalaisen hoitaja. Anna Lappalainen tunnetaan paremmin nimellä “Kellokosken prinsessa”. Vierraillessaan Irlannissa Raitasuo lähetti Prinsessalle postikortin, minkä jälkeen Prinsessa antoi Raitasuolle nimen “Irlannin Prinssi Henrik”.

Anna Lappalaisen tarinaan pääsimme syventymään Ilkka Raitasuon avulla. Hän kertoi meille, kuinka Lappalaisen ollessa nuori hänen isänsä oli kuollut. Lappalaisella oli jo nuorena todettu skitsofrenia, jonka seurauksena hän uskoi olevansa syntynyt kuninkaalliseen perheeseen. Äiti hylkäsi Anna Lappalaisen ja lähetti tämän jo nuorena kasvatuskotiin. Lappalainen kiersi monissa kasvatuskodeissa, mutta viimeisestä hän karkasi Helsinkiin. Hänellä oli myös taloudellisia vaikeuksia, minkä lisäksi hän joutui valitettavasti myös huonoon avioliittoon, jossa häntä pahoinpideltiin. Kaiken näiden huonojen kokemusten seurauksena Lappalaisen mielenterveys romahti. Hänellä oli ollut hoitojaksoja jo muissa sairaaloissa, mutta kun viimeisen kerran hän saapui Kellokoskelle hoitoon, hoito kesti jopa 51 vuotta. Harhoihin hän sai auttavaa lääkettä sekä sähköhoitoa.

Raitasuo kertoi, kuinka aikoinaan Kellokoskella on ollut sellaista toimintaa, mitä enää nykypäivänä ei voida järjestää. Hän mainitsi myös siitä, kuinka nykypäivänä psykiatriset hoitomuodot ovat kovasti kehittyneet ja hoitojaksot lyhentyneet.

 

Ilkka Raitasuo, eli Irlannin Prinssi Henrik (kuva: Susanna Meitsalo)

 

Ex-alkoholisti ja ex-narkomaani

Antit kertoivat Elävässä kirjastossa elämästään ex-alkoholistina ja ex-narkomaanina. He kuvailivat riippuvuutta taudiksi, josta ei pääse eroon, mutta jonka kanssa voi oppia elämään. “Voi olla vaikea saada ystäviään ymmärtämään, että ei voi nauttia edes yhtä lasia alkoholijuomaa baari-iltana.”

He kertoivat myös, kuinka päihteillä pystyy turruttamaan elämän ongelmat hetkeksi, mutta päihde ei pysty poistamaan tai viemään ongelmia pois. “Riippuvaiseksi ei voi tulla, jos ei ota ensimmäistäkään.” Harvemmin ensimmäisestä kokeilusta ajattelee, että se voi johtaa riippuvuuteen ja riippuvuus voisi sattua juuri omalle kohdalle. Tärkeä näkökohta oli, että päihtymisen keino on samantekevää, riippuvuus on olennaista.

Lisäksi opimme heiltä, että riippuvuudesta on mahdollista alkaa toipumaan vasta, kun tajuaa itse ongelman vakavuuden. A-kiltatoiminta on vertaistukitoimintaa niille, joilla on ongelmia päihteiden kanssa, ja niille, jotka kärsivät läheistensä päihteiden käytöstä.

 

Neliraajahalvaantunut

Koulullamme vieraili myös 23-vuotias Henri Ihander, joka halvaantui jääkiekko-ottelussa. Hän on kerännyt kuulioiden sympatiaa huumorintajullaan ja rennolla asenteellaan. “Lainaus” alkoi Henrin kysyessä yleisöltä: “Oletteko henkisesti valmiita?”

Hän kertoi yhdeksännellä luokalla tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa hänen päänsä osui päätylaitaan ja hänen selkärangastaan meni nikamia poikki. Sairaalassa ennustettiin Henrin joutuvan elämään hengityskoneessa ilman toimintoa käsissään, mutta hän pääsikin jo kahden päivä päästä koneesta ja hän pystyy liikuttamaan käsiään. Ensimmäinen huoli kuitenkin oli, ehtisikö hän tekemään biologian koetta.

Henri tajusi kuitenkin lopulta, ettei tilanne tulisi muuttumaan ja hyväksyi uuden itsensä. Olisihan onnettomuudessa voinut käydä pahemminkin, eikä hän välttämättä olisi ollut kertomassa tarinaansa. Hänellä sattui vain huono tuuri sinä päivänä. Huono tuuri tosin jatkui, kun ensihoitaja ei osannut ajaa sairaalaan, röntgen piti ottaa kolmeen kertaan, eikä kirurgi ollut paikalla. Katkerana hän kertoi joutuneensa lastenosastolle sairaalassa.

Henri käy kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa ja harrasti pitkään pyörätuolirugbya. Hän kouluttautuu ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi. Henrin aktiivisuudesta huolimatta perusaskareita on vaikea suorittaa yksin ilman avustajaa. Esimerkiksi kokkaaminen sujuu, mutta se on hidasta.

Loppukevennyksenä hän kertoi tapaturma-alttiudestaan. Hän muun muassa lapsena sytytti pihansa puun tuleen, lensi hyppyristä pururadalla juoksevien joukkuelaisten yli ja kaatui mopolla. “Nyt olen yrittänyt rauhoittua”, hän naurahti.

 

Neliraajahalvaantunut Henri Ihander (kuva: Riina Kajava)

 

Elokuvaintoilija

Saimme koulullemme vierailijaksi elokuvaintoilijan, tai kuten hän itse sanoo cinefiilin. Juuso Pikkarainen opiskelee tällä hetkellä puheviestintää ja on myös elämänsä aikana kokeillut yrittäjyyttä. Hän kertoi harrastelevansa jonkin verran elokuvien parissa ja tykkää käydä muun muassa elokuvafestareilla.

Juuso kertoi kirjalainauksessaan, kuinka hän kiinnostui elokuvista jo lukion alkupuolella. Yksi kiinnostuksen tuoja oli elokuva nimeltä Pulp Fiction, jossa Juuson mukaan on kaikki, mitä elokuvalta voi toivoa.

Yleisöstä esitetty kysymys toi uutta näkökulmaa Juuson kerrontaan, kun häneltä kysyttiin, mikä sai ja saa vieläkin hänet kiinnostumaan elokuvista. Juuso aloitti kuvaamalla elokuvia ”kuningastaiteena”. Hän kertoi, kuinka niissä yhdistyy kaikki taide, kuten teatteri, musiikki, leikkaus ja kuvataide. ”Eri osa-alueet saavat voimaa toisistaan”, Juuso lisäsi kerrontansa loppuun.

Vierailijamme kertoi myös mielipiteestään, miten ulkomaalaiset ja suomalaiset elokuvat eroavat toisistaan: suomalaiset elokuvat ovat yhtä lailla hyviä kuin ulkomaalaisetkin. Hänen mielestään on myös arvostettavaa, että Suomessa ylipäätänsä tehdään elokuvia, vaikka tuet ja rahat ovat niihin tarkoituksiin vähäiset.

 

Elokuvaintoilija Juuso Pikkarainen (kuva: Venla Laatunen)

 

Striptease-artistit

Elävässä kirjastossa saimme kuulla myös kahden striptease-artistin elämästä ja työstä viihdealalla.

Nancy Bomber on ollut erotiikka-alalla noin neljä vuotta, ensin aikuisviihteen parissa ja sittemmin striptease-toiminnassa. Hän kertoi omasta alalle hakeutumisestaan ja halustaan tehdä ammattiaan. Nancy kiinnosyui erotiikka-alasta jo nuorena. Viehätys näyttelemiseen ja esiintymiseen auttoi ammatinvalinnassa.

Mr. Jason on ollut alalla viisi vuotta. Hän on tehnyt aikuisviihdettä, muun muassa 17 elokuvaa, ja toimii striptease-artistina. Erotiikka-alan lisäksi Mr. Jason toimii baarimikkona, DJ:nä ja omistaa oman ravintolan. Töidensä lisäksi hän käy tanssitunneilla jopa yhdeksän kertaa viikossa. Mr. Jason on myös aina tykännyt esiintymisestä. Hän lähti alalle ollessaan valokuvamallin hommissa, mikä johti eroottisempaan mallityöhön ja siitä eteenpäin.

Kirjalainauksen aikana esitettiin yleisöstä kysymys: ”Minkälaiset ovat yleisöä ja asiakkaita koskevat rajat viihdealalla?” Nancy kertoi koskettelun olevan asiatonta ja kiellettyä sylitanssia tehdessä. Molemmat vierailijat kertoivat, että he voivat ja saavat lopettaa ammatissaan esityksen, milloin vain haluavat, jos siltä tuntuu. Myös rajat asiakkaiden välillä saa luoda itse. Vierailijamme lisäsivät aiheeseen, että erotiikka-alallakin työt hoidetaan täysin asiallisesti ja kunnioittavasti.

Myös erotiikka-ala on yhtä lailla oikea ammatti kuin mikä tahansa muukin. Monet alalla työskentelevät saavat apua ja tukea Pro-tukipiste ry:ltä. Siellä voi käydä keskustelemassa, jos tarvitsee tukea  ja siletä on mahdollista saada myös terveydenhuoltoa.

Ammattiin liittyvistä valinnoista ja uhrauksista keskusteltaessa tulivat esille muun muassa perhesuhteet ja ystävyyssuhteet. Nancy kertoi monien ystävyyssuhteidensa päättyneen, ja Mr. Jason lisäsi, että perheenkin suhtautuminen asiaan on tuonut, vaikkakin hyvin pienen, mutta muutoksen.

Nancy Bomber kertoi ihmisten usein sekoittavan strippauksen ja prostituution. Myös erotiikka-alan mainitessa ennakkoluulot ovat heti strippaus tai pornotähteys, vaikka ala on paljon muutakin. Yhtenä työnsä monista positiivisista puolista, mainitsi Nancy erilaisten ihmisten tapaamisen ja mahdollisuuden olla oma itsensä.

 

Nancy Bomber ja Mr. Jason (kuva: Venla Laatunen)

 

Kehitysvammaisten tukiliitto RY

Kehitysvammaisten tukiliitto RY:stä kertomassa oli isä, jonka poika on 25-vuotias kehitysvammainen. Pojalla oli syntyessään sydänvika. Kehitysvammainen poika kävi peruskoulun ja opiskelee tällä hetkellä Järvenpäässä taidekoulussa. Kehitysvammat ovat hyvin laaja asia, ja joillakin kehitysvammaisilla voi olla jopa ajokortti.

Kehitysvammaisille vertaistuki on erittäin tärkeää. Tukiyhdistyksen kautta saadaan vertaistukea ja -toimintaa. Siellä järjestetään muun muassa  sählyä, jalkapalloa ja keilausta. Lähtökohtana tukiyhdistyksessä on, että jokainen pelaa. Yhdistys järjesti myös tapahtuman, jossa päästiin onkimaan ja paistamaan makkaraa.

Perheessä voi myös ilmetä kehitysvamman myötä ongelmia. Kehitysvammaista ja hänen sisaruksiaan voidaan esimerkiksi kiusata koulussa. Tänä vuonna on otettu käyttöön EU:n kehitysvammakortti, jonka kanssa tukihenkilö pääsee esimerkiksi junaan ilmaiseksi kehitysvammaisen kanssa.

Saimme kuulla, kuinka yhdistyksen avulla taistellaan saadakseen tukia, mutta kuitenkin yleensä hakemukset hylätään.Tukien saaminen on myös näissä tapauksissa hankalaa. Meille kerrottiin, että kunnan tukea ei ollut, vaan perheen täytyi käydä taistelu omillaan. Sosiaalivirasto ei ollut halunnut kertoa perheelle, mitä kaikkia tukia voi saada, joten apua yritettiin hankkia muilta tahoilta, jotka osaisivat kertoa, mitkä tuet ja avustukset ovat oikeutettuja.

 

Haamujen metsästäjä

Jälleen koulullamme vieraili suurta suosiota ja ihmetystä herättänyt Mika Nikkilä, joka tunnetaan hänen ja veljensä perustamasta paranormaalien ilmiöiden tutkimista koskevasta yhtiöstä, Paranormal Investigation Groupista. Koulussamme hänet tunnettiin paremmin nimellä Haamujen metsästäjä. Aluksi Nikkilä esitteli itsensä ja kuvaili itseään ihan tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi. Hänellä on vain vähän erikoisempi harrastus.

Työ koostuu erilaisista työkeikoista ympäri Suomea. He saavat ilmoituksia ihmisiltä erilaisista paranormaaleista ilmiöistä tai kokemuksista. Kaikkiin he eivät voi vaikuttaa, mutta todenmukaisimmat he käyvät tarkistamassa paikan päällä. Nikkilä esitteli meille erilaisia koneita ja apuvälineitä, joita he käyttävät henkien tavoittelemiseen. Hän myös jakoi eriskummallisia ja hyytäviä tarinoita, joita ovat veljensä kanssa kokeneet. Tarinat tuntuivat hurjilta, kun itse kuulijat eivät omien sanojensa mukaan ikinä ole joutuneet kohtaamaan paranormaaleja ilmiöitä.

“Yleensähän meille vain sanotaan, että te ootte ihan hulluja ja sekasin päästänne”, Nikkilä kertoo suurimmista ennakkoluuloistaan, joita häneen ja heidän tekemisiinsä kohdistuu. Hän kuitenkin osasi puoltaa näkemystään ja kokemuksiaan siten, että ennakkoluulot ainakin meidän koulussamme on todennäköisesti edes jollain tapaa rikottu. On jokaisen oma asia, mihin uskoo, mutta Nikkilän uskomus paranormaaleihin ilmiöihin on todella vahva ja hän aikoo jatkossakin toteuttaa itseään ja auttaa ihmisiä, jotka tietämättöminä kokevat näitä tilanteita.

 

Lainausten jälkeen kaikki Elävään Kirjastoon osallistuneet kerääntyivät vielä auditorioon. Auditoriossa pidettiin rento paneelikeskustelu, jossa jokainen elävä kirja pääsi vielä vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin.

Päivä oli onnistunut, ja haluammekin koko lukiomme puolesta kiittää suuresti kaikkia eläviä kirjoja, jotka saapuivat kertomaan itsestään ja elämästään opiskelijoille! He mahdollistavat Elävän kirjaston järjestämisen ja tekevät siitä ikimuistoisen tapahtuman.

Nostalgiaa Hyve-lehdessä – Miika Kosloff, mitä sinulle kuuluu nykyään?

Hyve-lehden entinen päätoimittaja Miika Kosloff kävi koulullamme kertomassa lukiomme opiskelijoille nykyisistä opinnoistaan bioinformaatioteknologian parissa. Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja haastattelimme häntä Hyve-lehteen perinteiseen tapaan. Meidän on ehkä pakko paljastaa, että haastattelu Miikasta on tehty jo keväällä, mutta runsaan materiaalin tuottamisessa artikkeliksi meni oma aikansa (me haastattelijat ja haastateltava jäimme suustamme kiinni, eli informaatiota kertyi “vähän” ohi aiheenkin…).

 

  • Mitä kuuluu Miika Kosloff?

Ihan hyvää, mutta kiireistä. Kesä tulee!

 

  • Miten päädyit lukiossa mukaan Hyve-lehteen?

Veli oli mukana Hyve-lehdessä jo perustamisesta lähtien, ja sitä kautta omakin kiinnostus heräsi. Sain olla mukana koulun toiminnassa ja pystyin toteuttamaan mielenkiintoisia toimittajahommia.

 

  • Millainen oli Hyve-lehti silloin, kun sinä olit toimittajana?

Oli mielenkiintoista, koska kehitettiin Hyve-lehteä koko ajan. Toimituksessa oli intohimoisia vetäjiä, ja kolme päätoimittajaa muun muassa tarkastivat juttuja ja hoitivat ajastusta. Pystyi itse miettimään lehden ulkoasua ja mitä juttuja lehteen tulee. Halusimme, että lehti näyttää aina hyvältä ja voimme olla ylpeä siitä. Teimme nettisivut ja suunnittelimme ne, Valtteri Lakaniemi teki teknisen toteutuksen.

Toimittajien määrä vaihteli about kymmenessä. Oli hauskaa aikaa, ja toimituksessa oli hyvää porukkaa. Välillä päätoimittajana oli vähän rankkaa, mutta Hyve-lehdessä mukana olemisesta oppi paljon.

 

  • Onko toimittajan urasi jatkunut lukion jälkeen?

Olin Ruotuväessä ja ylenin toimituksen vanhimmaksi. Vedin toimittajaporukkaa. Varusmies-lehdessä olin toimituspäällikkö. Yhdessä päätoimittajan kanssa suunniteltiin lehti, kirjoitettiin juttuja ja organisoitiin.

 

  • Mikä on bioinformaatioteknologiassa kaikista mielenkiintoisinta?

Se, miten voidaan yhdistää teknologia ja lääketiede ja mitä voidaan edistää nyky-yhteiskunnassa uuden teknologian avulla. Myös biologia ja ihmisen toiminta yleensäkin. Ihmisen terveyden edistäminen teknologian avulla olisi äärettömän hienoa.

 

  • Teettekö opinnoissasi yritysyhteistyötä?

Tässä vaiheessa opintoja ei suoranaisesti, mutta yritykset liittyvät vahvasti tutkimustyöhön. Itse en ole juurikaan ollut mukana tutkimuksissa. Yrityksiä kiinnostavat erityisesti meidän alan opiskelijat, koska tietoa ja osaamista on monesta eri asiasta.

 

  • Mikä on parasta yliopistossa?

Parasta on tietysti lakki (*naurua*)! Parasta yleisesti on Aalto-yliopisto, joka on hyvä yliopisto ja jolla on laajat mahdollisuudet esimerkiksi tehdä erilaisia yhteistyöprojekteja.

 

  • Ja sitten tärkeä kysymys… onko yliopistossa hyvää ruokaa?

Aallolla on tarjolla hyvää ruokaa. Kampusalueelta löytyy lähes kymmenen eri ruokapaikkaa.

 

  • Mikä on ollut viimeisin hyveesi?

Hyve itselleni; terveydelleni ja hyvinvoinnilleni, käytännössä olen opetellut sanomaan paremmin ei. Aikanaan yksi pääkirjoitukseni oli “‘Kyllä’ on avain menestykseen”, mutta nykyään se on ehkä “ei”.

 

Hyve-lehden entinen päätoimittaja Miika Kosloff

 

Toivottavasti Miika on saanut asioita nopeammin valmiiksi, kuin me ahkerat nykyiset Hyve-lehden toimittajat. Kiitos Miikalle hyvästä haastattelusta. Oli mukava tavata Hyve-lehden alkuperäistä porukkaa!

Onko tavoitteellisuus tie hyviin tuloksiin?

Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset ovat suurimmalla osalla meistä abeista nyt ohitse ja pääsemme huokaisemaan helpotuksesta. Kirjoituksiin liittyi paljon erilaisia tuntemuksia: stressiä, odotusta, onnistumista, pettymystä, jännitystä, ylpeyttä … kaikkea laidasta laitaan. Varsinkin nyt yo-kirjoitusten alla itselleni valkeni se, kuinka tärkeitä tavoitteet ovat. Aloin miettiä asiaa hyvinkin laajasti päätyen siihen tulokseen, että ne vievät meitä eteenpäin lähes jokaisella elämän osa-alueella. Mitä muutoksia lopulta saataisiin aikaan ilman tavoitteellisuutta?

Tavoitteet ovat asioita, päämääriä, jotka haluaa saavuttaa. Ne usein antavat motivaatiota ja uutta puhtia tekemiseen, ja niiden eteen on valmis näkemään enemmän vaivaa. Tavoitteellisuus siis kehittää meitä ja ohjaa meitä kohti haluamiamme tuloksia. Usein sanotaankin, että ajattele unelmia myös tavoitteina. Myönnän, kuulostaa kliseiseltä, mutta unelmat ja tavoitteet ovat usein avain menestykseen.

Tavoitteiden ei aina tarvitse olla suuria (kuten Pariisin ilmastosopimuksessa lämpötilan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen). Tavoitteita voivat olla arkiaamuisin kaksikymmentä minuuttia aikaisemmin herääminen ja hyvän aamupalan syöminen tai vaikka koulutöiden teko päiväsaikaan, kun on vielä energiaa.

Olen huomannut sen, että tavoitteellisuus (ainakin omalla kohdallani) on johtanut aina myös parempaan menestykseen koulussa. Hällä väliä -asenne ei ole harvinainen, mutta usein se aiheuttaa myös pientä harmia. Kaikkea ei kuulu ottaa liian tosissaan, mutta kurssista saa todennäköisemmin kiitettävän arvosanan, jos kyseistä arvosanaa tavoittelee ja siksi tekee enemmän töitä. Tavoitteiden asettaminen omille koulutöille myös helpottaa osaltaan niiden tekemistä ajoissa ja huolellisesti.

Tavoitteet tuovat elämään myös vaihtelua ja jännitystä. Jos mikään ei sen kummemmin kiinnostaisi ja kaikki olisi “ihan sama”, olisihan elämä varsinkin pidemmällä aikavälillä tylsistyttävää. Toivonkin, että jokainen uskaltaisi tavoitella unelmiaan ja kokisi omat tavoitteensa tärkeiksi. Kukaan muu itsesi lisäksi ei voi määritellä, kuinka merkittävä jokin asia on juuri sinulle. “Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan”, totesi Muumipappa Muumilaakson tarinoissa. Älä siis anna minkään pidätellä itseäsi ja ammenna motivaatiota tavoitteistasi!

 

 

Hyve-lehti toivottaa innokasta ja onnistumisten täyteistä syksyä jokaiselle lukijalle!

Nuoret, me loistamme!

Kesäloma, ja sen myötä abivuosi, lähestyvät hurjaa vauhtia. Pysähdyinkin miettimään, mitä kaikkea olen ehtinyt kokea ja saavuttaa näinä lukion kahtena ensimmäisenä vuotena. Yläasteella ja lukioon hakiessani en olisi ikinä voinut kuvitella, että teen lukiossa niin montaa erilaista asiaa, kuin mitä olen päässyt tekemään ja toteuttamaan. Yleensäkin se, miten paljon opiskelijat voivat osallistua koulun eri asioihin, on yllättänyt minut kerta toisensa jälkeen. Onhan mahtavaa, että me nuoret pääsemme näyttämään taitomme ja osallistumaan! Yhdysvaltalainen Benjamin Franklin totesi aikanaan: “Lähes kaikki suuri on nuorten tekemää.” Myös tunnettu saksalainen kirjailija Johann Wolfgang von Goethe on antanut tunnustusta nuorille sanoin: “Nuoret ovat luonnon uusi laskelma.” Se ainakin on varmaa, että meistä nuorista on moneen.

Myös Tuusulan lukiossa nuorten toiminta on ollut viime aikoina esillä huomattavan paljon. Neljä poikaa Hyrylän toimipisteestä lähtivät matkalle Japaniin ja yhdistivät tämän reissun opintoihinsa. Projekti herätti paljon kiinnostusta monelta taholta ja sai osakseen paljon huomiota ja positiivisia reaktioita. Varmasti yksi tärkeimmistä tekijöistä oli poikien oma aktiivisuus, rohkeus ja itsensä likoon laittaminen.

Japani-projektin kanssa samoihin aikoihin Hyrylän toimipisteen opiskelijakunnan hallitus aloitti Ystävyyskoulu Afrikasta -projektin, jonka tarkoituksena on päästä aloittamaan yhteistyö afrikkalaisen koulun kanssa ja siten oppia lisää heidän elämästään, kulttuuristaan ja koulutusjärjestelmästään. Mielestäni yksi yhteiskuntamme ongelmista nykypäivänä onkin se, ettei erilaisista kulttuureista tiedetä tarpeeksi. Tämä aiheuttaa useita väärinkäsityksiä, joilla voi olla surulliset seuraukset. Innostus Afrikka-projektiinkin lähti nuorilta, ja nuorten työryhmä projektia varten oli nopeasti koossa.

Luulen, että meidän nuorten valttikortteja ovat varsinkin nuoruuden into, uteliaisuus ja halu saavuttaa jotain hienoa ja onnistunutta. Emme halua tyytyä tylsään ja tavalliseen, vaan haluamme kokeilla rajoja ja haastaa itseämme. Mitä rajojen rikkomiseen tulee, niin toki me varmasti usein aiheutamme myös harmaita hiuksia vanhemmillemme, kun kotiintulo viivästyy aamuyöhön tai emme vastaa puhelimeen…

Nuorissa piilee valtava määrä potentiaalia, emmekä ole (ainakaan kokoaikaisesti) vain laiskoja älypuhelimen armoilla toimivia ihmisolentoja. Itselleni tärkeää on, että ideoitani kuunnellaan, saan toteuttaa itseäni, minulle annetaan vastuuta ja minuun yksinkertaisesti uskotaan. Nämä ovat asioita, joita varmasti jokainen nuori toivoo omalla kohdallaan tavalla tai toisella. Niiden asioiden eteen on myös jokaisen tehtävä itse töitä.

Nyt sitten kesälomalla on varsinkin meidän tokavuotisten yritettävä jaksaa tsempata syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Ne ovat itselleni, kuten aikalailla kaikille meistä, elämämme ensimmäiset yo-kokeet. Ajatus tuntuu jännittävältä, ehkä vähän pelottavalta, mutta samaan aikaan on ihanaa huomata, miten on edistynyt ja päässyt tähän pisteeseen. Menestyminen kirjoituksissakin on aika pitkälti itsestä kiinni. Joten nuoret, käyttäkäämme kaikki potentiaalimme ja taitomme. Ja kaikista tärkeintä: tehkäämme itsemme ylpeiksi.

Hyve-lehden toimitus toivottaa lämmintä ja runsasjäätelöistä kesää jokaiselle!

 

Menovinkit kesäksi 2018!

 

Kesäloma alkaa ihan pian, ja nyt on viimeistään hetki suunnitella kesän menoja! Kokosimmekin teille tähän menovinkkejä koko kesän ajaksi. Etsi siis itseäsi kiinnostavat tapahtumat ja nappaa kaverisi mukaan!

 

Teatteri ja tanssi

 

Krapin kesäteatteri, 4.7.–26.8.

  • Pokka pitää -näytelmä (Keeping Up Appearances) perustuu Roy Clarken kirjoittamaan tv-sarjaan, jota tehtiin vuosina 1990–1995. Sarjan hulvattomat hahmot ja luokkaeroja kirpeästi arvosteleva huumori naurattaa edelleen!” http://www.kut.fi/

Kahden tanssiteoksen ilta, Stoa, perjantaina 8.6.

  • Viktor Fröjd, Christine Nypan ja Marika Peura esittävät koreografiansa NOD.
  • Semsum -ryhmä esittää koreografiansa Parallels.
  • Osa URB -18 festivaalin ohjelmaa
  • Liput 15/12€ http://www.urb.fi/urb18/nod/

 

Näyttelyt ja museot

 

Pax – puhutaan rauhasta, Vantaan taidemuseo Artsi, 16.3.–29.7.

  • Näyttely tuo esiin erilaisia näkökulmia rauhaan taiteen keinoin. PAX-näyttely haluaa kysyä, mitä kaikkea rauha todella tarkoittaa. Alkaako rauha sittenkään, kun aseilla ampuminen loppuu?
  • Ilmainen
  • Artsin aukioloajat: tiistai, keskiviikko ja perjantai 11–18, torstai 13–20, lauantai ja sunnuntai 11–16, maanantaisin suljettu

 

Hobitti – Tove Janssonin kuvituksia, Vantaan taidemuseo Artsi, 16.3 – 3.6

  • Tove Janssonin 21 Hobitti-kuvituspiirrosta ovat ensimmäistä kertaa esillä tässä laajuudessaan. Teokset on lainattu Vantaan taidemuseo Artsiin Tampereen Muumimuseosta.
  • Ilmainen sisäänpääsy
  • Artsin aukioloajat: tiistai, keskiviikko ja perjantai 11–18, torstai 13–20, lauantai ja sunnuntai 11–16, maanantaisin suljettu

 

Vladislav Mamyshev-Monroe – Tähtipölyä Venäjältä, Kiasma, 09.02.2018 – 29.07.2018

  • Mamyshev-Monroe tuli tunnetuksi valokuvistaan, videoistaan ja performansseistaan, joissa hän muuntautui historiallisiksi henkilöiksi sekä elokuvien ja tarinoiden sankareiksi. Kiasman näyttelyssä Tähtipölyä Venäjältä nähdään joukko Mamyshev-Monroen ikonisia kuvia ja videoteoksia 1990- ja 2000-luvulta. Mukana loistavat Marilyn Monroen lisäksi mm. Dracula, paavi, Elizabeth Taylor ja Jeesus.
  • Liput 12€, 14€,  ilmainen sisäänpääsy alle 18-vuotiaille
  • Kiasman aukioloajat:  ti 10–17, ke–pe 10–20.30, la 10–18, su 10–17, ma suljettu

 

Festarit

Summer Up, Lahti, 13.-14.7.2018

  • Esiintymässä mm. Mikael Gabriel, Nikke Ankara ja JVG
  • Liput alkaen 63€

 

Flow Festival, Helsinki, 10.–12.8.2018

  • Esiintymässä mm. Arctic Monkeys, Kendrick Lamar, Vesta ja Töölön Ketterä
  • Liput alkaen 99€

 

Blockfest, Tampere, 17.–18.8.2018

  • Esiintymässä mm. Cledos, Post Malone, Travis Scott, Evelina ja Nelli Matula
  • Liput alkaen 72.50€

 

Weekend Festival, Helsinki, 17.–19.8.2018

  • Esiintymässä mm. David Guetta, Martin Garrix, Migos ja XXXTENTACION
  • Liput alkaen 99€

 

Mukavaa lomaa ja nauttikaa kesästä!

 

Weekend Festival 2016