Avainsana-arkisto: menestys

Onko tavoitteellisuus tie hyviin tuloksiin?

Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset ovat suurimmalla osalla meistä abeista nyt ohitse ja pääsemme huokaisemaan helpotuksesta. Kirjoituksiin liittyi paljon erilaisia tuntemuksia: stressiä, odotusta, onnistumista, pettymystä, jännitystä, ylpeyttä … kaikkea laidasta laitaan. Varsinkin nyt yo-kirjoitusten alla itselleni valkeni se, kuinka tärkeitä tavoitteet ovat. Aloin miettiä asiaa hyvinkin laajasti päätyen siihen tulokseen, että ne vievät meitä eteenpäin lähes jokaisella elämän osa-alueella. Mitä muutoksia lopulta saataisiin aikaan ilman tavoitteellisuutta?

Tavoitteet ovat asioita, päämääriä, jotka haluaa saavuttaa. Ne usein antavat motivaatiota ja uutta puhtia tekemiseen, ja niiden eteen on valmis näkemään enemmän vaivaa. Tavoitteellisuus siis kehittää meitä ja ohjaa meitä kohti haluamiamme tuloksia. Usein sanotaankin, että ajattele unelmia myös tavoitteina. Myönnän, kuulostaa kliseiseltä, mutta unelmat ja tavoitteet ovat usein avain menestykseen.

Tavoitteiden ei aina tarvitse olla suuria (kuten Pariisin ilmastosopimuksessa lämpötilan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen). Tavoitteita voivat olla arkiaamuisin kaksikymmentä minuuttia aikaisemmin herääminen ja hyvän aamupalan syöminen tai vaikka koulutöiden teko päiväsaikaan, kun on vielä energiaa.

Olen huomannut sen, että tavoitteellisuus (ainakin omalla kohdallani) on johtanut aina myös parempaan menestykseen koulussa. Hällä väliä -asenne ei ole harvinainen, mutta usein se aiheuttaa myös pientä harmia. Kaikkea ei kuulu ottaa liian tosissaan, mutta kurssista saa todennäköisemmin kiitettävän arvosanan, jos kyseistä arvosanaa tavoittelee ja siksi tekee enemmän töitä. Tavoitteiden asettaminen omille koulutöille myös helpottaa osaltaan niiden tekemistä ajoissa ja huolellisesti.

Tavoitteet tuovat elämään myös vaihtelua ja jännitystä. Jos mikään ei sen kummemmin kiinnostaisi ja kaikki olisi “ihan sama”, olisihan elämä varsinkin pidemmällä aikavälillä tylsistyttävää. Toivonkin, että jokainen uskaltaisi tavoitella unelmiaan ja kokisi omat tavoitteensa tärkeiksi. Kukaan muu itsesi lisäksi ei voi määritellä, kuinka merkittävä jokin asia on juuri sinulle. “Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan”, totesi Muumipappa Muumilaakson tarinoissa. Älä siis anna minkään pidätellä itseäsi ja ammenna motivaatiota tavoitteistasi!

 

 

Hyve-lehti toivottaa innokasta ja onnistumisten täyteistä syksyä jokaiselle lukijalle!

”Kyllä” on avain menestykseen

Kosloff

Nykyaikana opiskellaan yhä pidempään ja pidempään, työelämään päästään kunnolla aina vaan myöhemmin ja varsinkin lukio-opiskelu on vielä varsin kaukana oikeasta työelämästä. Paljon on yritetty jo tehdäkin; opiskelua koetetaan jouduttaa, välivuosia vähentää ja opiskelijoiden annetaan tutustua työelämään jo peruskoulusta lähtien, mutta silti monet lukiolaiset tuntuvat olevan täysin pihalla työelämästä ja sen käytännöistä – en toki itsekään koe sisäistäneeni sitä vielä läheskään täydellisesti.

Usein lukiokoulutuksen ongelma onkin, että vaikka ylimääräistä ja tulevaisuuden kannalta oikeasti hyödyllistä toimintaa järjestetään todella paljon – ainakin meidän lukiossamme, – nämä ylimääräiset kurssit ovat nimenomaan ylimääräisiä. Passiivisille lukiolaisille kaikki ylimääräinen on pahasta, ja niitä vältellään viimeiseen asti. Usein näitä ylimääräisiä aktiviteetteja kiertävätkin ne muutamat aktiivilukiolaiset, jotka osallistuvat kaikkeen mahdolliseen ja vaativat hieman enemmänkin. Lukio-opetus onkin tällä hetkellä liian ylioppilaskirjoituspainotteista ja abien päitä sekoittaa entisestään kysymys siitä, mihin haluaisi lukion jälkeen, kuten abikolumnikin kertoo. Emme juurikaan opiskele lukiossa elämää varten, lukuun ottamatta esimerkiksi muutamia yhteiskuntaopin kursseja, urapäivää, joka järjestettiin perinteisesti jälleen lukiossamme tai aktiivisen opiskelijakuntamme järjestämää Elävää kirjastoa.

Itse olenkin huomannut, että ylimääräiseen toimintaan sitoutuneet opiskelijat ovatkin lähes poikkeuksetta myös aktiivisia koulun ulkopuolella ja käyvät usein jo töissä, hoitavat vastuutehtäviä tai jopa molempia. En kuitenkaan päättelisi tästä, että liittymällä lukiomme opiskelijakunnan hallitukseen tai Filmiseppiin saa suoraan työtarjouksia sähköpostiin, mutta niinkin voi toki käydä, sillä melko ammattimaiselta Filmiseppiemme toiminta vaikuttaa. Heistä on varmasti tulossa tulevaisuuden Hollywood-tähtiä Furyn ja Interstellarin kaltaisiin huippuelokuviin ja kuuluisiksia, kuten lukiomme yhdestä toisestakin priimuksesta, Pete ”Blind Thought” Pesosesta. Hänellä on selvästi jo vähintään yhtä loistelias ura tiedossa kuin Cheekilllä, ainakin haastattelustamme päätellen.

Suurempana vaikuttajana tähän syy-seuraussuhteeseen pitäisin kuitenkin sitä, kuinka ylimääräinen toiminta opettaa paljon enemmän ja saattaa jopa koukuttaa. Mahdollinen opetus ylimääräisillä kursseilla itsessään on varmasti hyvin samankaltaista kuin pakollisillakin tunneilla, mutta halu uhrautua, auttaa, yrittää ja opetella ovat ominaisuuksia, jotka ovat ainakin minulle tulleet tutuiksi, ja edistäneet uraani jo tässä vaiheessa elämää runsaasti. Suostumalla pieniin pyyntöihin eli uhrautumalla hieman saa herkästi ikään kuin jalkaa oven väliin, luotua suhteita ja lopulta sitä, mitä on itsekin tavoitellut. Itselleni näin kävi osallistuessani vuosi sitten Innolukio-kilpailuun, jonka kautta sain työpaikan. Olen myös päässyt muun muassa vastaamaan tekniikka-asioista teknologiajätti-Microsoftin järjestämässä opetusalan tapahtumassa messukeskuksessa, vaikka sellaista en osannut vielä vuosi sitten kuvitellakaan.

Koulumme osallistui Innokampuksen järjestämään vastaavaan tapahtumaan, Tartu Ideaan -kilpailuun, myös tänä vuonna, ja opiskelijoidemme joukkue LimuSipsiDippi menestyi siinä upeasti ja pääsi peräti finaaliin saakka! Alun perin pojat eivät olleet edes osallistumassa kyseiseen kilpailuun, mutta rehtorimme pienen painostuksen alaisina he lähtivät mukaan. Finaalissa pojat jatkoivat ideointia ja voikin olla, että palkintojen ja upeiden ideoiden lisäksi käteen jäi paljon suhteita. Toivottavasti he myös huomasivat jättää edes hieman jalkaa oven väliin, sillä ovi oli heille aivan apposen auki.

Kolmen vuoden lukiourani aikana olen huomannut, että vastaamalla ”kyllä” pääsee paljon pidemmälle kuin vastaamalla ”ei”. Tästä esimerkkinä ovat sekä Agora-matka, Kiina-projekti, Hyveen päätoimittajan rooli että Innolukio-kilpailuun osallistuminen. Ihan aina ei tietenkään tarvitse sanoa ”kyllä”. Esimerkiksi kysymykseen ”Tulisiko pakkoruotsi lopettaa?” ei varmasti tarvitse vastata myöntävästi, ainakaan jos asiaa kysytään opetentissä haastattelemaltamme Elina Kivistöltä. Vaikka sanomalla ”kyllä” ei taatakkaan tulevaisuuden suunnitelmia välittömästi, niin auttaa se suhteiden luomisessa ja tulevaisuudessa varmasti paljon – jopa enemmän kuin lähes takuuvarmojen horoskooppiemme lukeminen.