Avainsana-arkisto: kyllä

Ihme aikaa

Kosloff

Varsinkin näin keväällä, kun YTL hyökkää ylioppilaskirjoituksilla meidän viattomien abien kimppuun, tekemistä riittää. Ainakaan itse en kuitenkaan ole halunnut vain sulkea ympäröivää maailmaa ja kaikkea lukemiselle vaihtoehtoista tekemistä silmistäni. Meneillään oleva kevät tuntuu olevan kiireisin kevät elämässäni tähän mennessä, vaikka ylioppilaskirjoitusten aiheuttaman paineen jättäisikin huomioimatta.

Viimeiset kuukaudet olen pohtinut, mistä saisin lisää aikaa. Tämä on ollut itselleni jo pitkään ongelma, sillä mielenkiintoista – ja ainakin omasta mielestäni hyödyllistä tekemistä – tulee vastaan päivittäin enemmän kuin tarpeeksi. Joku voisikin ajatella, että edellisen pääkirjoitukseni julistus, aina kannattaa sanoa ”kyllä”, on nyt osunut omaan nilkkaani ja olen perumassa sanojani.

Ei, en ole.

Abivideon tekemisen, omien koodausprojektieni edistämisen ja tietysti loputtoman pitkän lukusuunnitelman lisäksi to do -listallani on ollut viime aikoina runsaasti erilaisia ”työtarjouksia” – kuten tämän Hyveen pääkirjoituksen kirjoittaminen. Ei varmaan tule yllätyksenä, että lukusuunnitelma on melko korkealle priorisoituna ja nämä kaikki muut mielenkiintoiset tekemiset ovat joutuneet odottamaan vuoroaan. Tämä onkin johtanut siihen, että myöhästyin jälleen kerran Hyveen deadlinesta. Olen siitä syvästi pahoillani ja lupaankin, ettei se tule enää toistumaan osaltani.

Olen tietysti yrittänyt saada mahdollisimman usean kohdan to do -listaltani raksitettua tehdyksi, mutta vaikka olen kuinka yrittänyt venyttää kelloa, ei ongelma ole ratkennut. Esimerkiksi valvomalla muutaman tunnin myöhempään joutuu aamulla nukkumaan ainakin yhtä monta tuntia pidempään tai vaihtoehtoisesti työskentelemään väsyneenä – eli lagaamaan koko päivän ja menettämään yhden tehokkaan työpäivän kokonaan. Kumpikaan vaihtoehdoista ei auta.

Voin kuvitella, etten ole ainoa, joka on kamppaillut vastaavien ongelmien kanssa. Esimerkiksi poliitikoilla on tunnetusti todella tiukat aikataulut. Tammikuussa pääministerimme Alexander Stubb vierailikin sopivasti koulullamme ja pääsin kysymään häneltä, kuinka hän ratkaisee tällaiset ongelmat. Vastaus oli kuitenkin ainakin minulle melko hyödytön, sillä hän kertoi vain, kuinka valtava apujoukko hänen takanaan hoitaa hänen aikataulutuksensa ja hän vain juoksee minuuttiaikataululla tilaisuudesta toiseen. Stubbille tyypillisesti tilaisuudessa käsiteltiin myös selfieitä ja belfieitä, joten otimme hänestä mallia ja kuvasimme penkkarit selfieinä.

Stubb on myös kertonut julkisesti uskovansa, että ”tunti liikuntaa päivässä antaa kaksi tuntia tehokasta työaikaa”. Luettuasi englannin opettajamme Ansa Huhtala-Kuokan haastattelun voit huomata hänen käsittäneen saman ajatusmaailman. Jos urheilu ei kuitenkaan ole oma juttu, sohvaurheilu auttaa varmasti myös. Urheilutoimittajamme kertovat, kuinka Mestarien liigassa pelataan varmasti sykettä nostavia pelejä, ja ennustavat liigan lopputuloksia. On myös selvää, että liikunnan lisäksi terveellinen ja maukas ruoka antaa puhtia päivään. Esimerkiksi banaanijäätelöreseptimme kuulostaa niin herkulliselta, että pelkästään sen lukeminenkin piristää!

Näitä vinkkejä vieläkin tärkeämmäksi olen itse huomannut priorisoinnin. Abiturienttina tiedän, kuinka hankalaa saattaa olla päättää omasta tulevaisuudesta jo nyt yhteishaussa, kuten abikolumnissakin stressataan. Tulevaisuuden suunnitteleminen ja päämäärien asettaminen kuitenkin auttavat jättämään turhat asiat pois elämästä ja panostamaan tärkeimpiin tavoitteisiin. Järjestelemällä asiat tärkeysjärjestykseen ja kysymällä itseltään, minkä tekemisestä on oikeasti hyötyä tulevaisuudessa, voi saada ihmeitä aikaan – tai ainakin ihmeen paljon aikaa.

”Kyllä” on avain menestykseen

Kosloff

Nykyaikana opiskellaan yhä pidempään ja pidempään, työelämään päästään kunnolla aina vaan myöhemmin ja varsinkin lukio-opiskelu on vielä varsin kaukana oikeasta työelämästä. Paljon on yritetty jo tehdäkin; opiskelua koetetaan jouduttaa, välivuosia vähentää ja opiskelijoiden annetaan tutustua työelämään jo peruskoulusta lähtien, mutta silti monet lukiolaiset tuntuvat olevan täysin pihalla työelämästä ja sen käytännöistä – en toki itsekään koe sisäistäneeni sitä vielä läheskään täydellisesti.

Usein lukiokoulutuksen ongelma onkin, että vaikka ylimääräistä ja tulevaisuuden kannalta oikeasti hyödyllistä toimintaa järjestetään todella paljon – ainakin meidän lukiossamme, – nämä ylimääräiset kurssit ovat nimenomaan ylimääräisiä. Passiivisille lukiolaisille kaikki ylimääräinen on pahasta, ja niitä vältellään viimeiseen asti. Usein näitä ylimääräisiä aktiviteetteja kiertävätkin ne muutamat aktiivilukiolaiset, jotka osallistuvat kaikkeen mahdolliseen ja vaativat hieman enemmänkin. Lukio-opetus onkin tällä hetkellä liian ylioppilaskirjoituspainotteista ja abien päitä sekoittaa entisestään kysymys siitä, mihin haluaisi lukion jälkeen, kuten abikolumnikin kertoo. Emme juurikaan opiskele lukiossa elämää varten, lukuun ottamatta esimerkiksi muutamia yhteiskuntaopin kursseja, urapäivää, joka järjestettiin perinteisesti jälleen lukiossamme tai aktiivisen opiskelijakuntamme järjestämää Elävää kirjastoa.

Itse olenkin huomannut, että ylimääräiseen toimintaan sitoutuneet opiskelijat ovatkin lähes poikkeuksetta myös aktiivisia koulun ulkopuolella ja käyvät usein jo töissä, hoitavat vastuutehtäviä tai jopa molempia. En kuitenkaan päättelisi tästä, että liittymällä lukiomme opiskelijakunnan hallitukseen tai Filmiseppiin saa suoraan työtarjouksia sähköpostiin, mutta niinkin voi toki käydä, sillä melko ammattimaiselta Filmiseppiemme toiminta vaikuttaa. Heistä on varmasti tulossa tulevaisuuden Hollywood-tähtiä Furyn ja Interstellarin kaltaisiin huippuelokuviin ja kuuluisiksia, kuten lukiomme yhdestä toisestakin priimuksesta, Pete ”Blind Thought” Pesosesta. Hänellä on selvästi jo vähintään yhtä loistelias ura tiedossa kuin Cheekilllä, ainakin haastattelustamme päätellen.

Suurempana vaikuttajana tähän syy-seuraussuhteeseen pitäisin kuitenkin sitä, kuinka ylimääräinen toiminta opettaa paljon enemmän ja saattaa jopa koukuttaa. Mahdollinen opetus ylimääräisillä kursseilla itsessään on varmasti hyvin samankaltaista kuin pakollisillakin tunneilla, mutta halu uhrautua, auttaa, yrittää ja opetella ovat ominaisuuksia, jotka ovat ainakin minulle tulleet tutuiksi, ja edistäneet uraani jo tässä vaiheessa elämää runsaasti. Suostumalla pieniin pyyntöihin eli uhrautumalla hieman saa herkästi ikään kuin jalkaa oven väliin, luotua suhteita ja lopulta sitä, mitä on itsekin tavoitellut. Itselleni näin kävi osallistuessani vuosi sitten Innolukio-kilpailuun, jonka kautta sain työpaikan. Olen myös päässyt muun muassa vastaamaan tekniikka-asioista teknologiajätti-Microsoftin järjestämässä opetusalan tapahtumassa messukeskuksessa, vaikka sellaista en osannut vielä vuosi sitten kuvitellakaan.

Koulumme osallistui Innokampuksen järjestämään vastaavaan tapahtumaan, Tartu Ideaan -kilpailuun, myös tänä vuonna, ja opiskelijoidemme joukkue LimuSipsiDippi menestyi siinä upeasti ja pääsi peräti finaaliin saakka! Alun perin pojat eivät olleet edes osallistumassa kyseiseen kilpailuun, mutta rehtorimme pienen painostuksen alaisina he lähtivät mukaan. Finaalissa pojat jatkoivat ideointia ja voikin olla, että palkintojen ja upeiden ideoiden lisäksi käteen jäi paljon suhteita. Toivottavasti he myös huomasivat jättää edes hieman jalkaa oven väliin, sillä ovi oli heille aivan apposen auki.

Kolmen vuoden lukiourani aikana olen huomannut, että vastaamalla ”kyllä” pääsee paljon pidemmälle kuin vastaamalla ”ei”. Tästä esimerkkinä ovat sekä Agora-matka, Kiina-projekti, Hyveen päätoimittajan rooli että Innolukio-kilpailuun osallistuminen. Ihan aina ei tietenkään tarvitse sanoa ”kyllä”. Esimerkiksi kysymykseen ”Tulisiko pakkoruotsi lopettaa?” ei varmasti tarvitse vastata myöntävästi, ainakaan jos asiaa kysytään opetentissä haastattelemaltamme Elina Kivistöltä. Vaikka sanomalla ”kyllä” ei taatakkaan tulevaisuuden suunnitelmia välittömästi, niin auttaa se suhteiden luomisessa ja tulevaisuudessa varmasti paljon – jopa enemmän kuin lähes takuuvarmojen horoskooppiemme lukeminen.