Avainsana-arkisto: opiskelu

Monio – miten rakentaminen edistyy?

Mikä on Monio?

Monio on hirsinen monitoimirakennus, jota rakennetaan parhaillaan Tuusulan Rykmentinpuistoon. Monitoimirakennuksen on arvioitu valmistuvan vuoden 2023 kevääseen mennessä. Varsinainen muuttopäivä Monioon on syksyllä. Monitoimirakennuksen tilat on suunniteltu lukion, musiikkiopiston, kuvataidekoulun ja kansalaisopiston käyttöön. Lisäksi rakennuksen tavoitteena on mahdollistaa tarvittavia työskentelytiloja esimerkiksi harrastustoiminnalle, kokouksille ja tapahtumille.

Lue lisää: https://elamisentaidetta.fi/uutiset/moniosta-on-moneksi-oppimisen-ja-kulttuurin-keskus-rakentuu-tuusulan-sydameen/

Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen

Rehtorin haastattelu Moniosta

Haastattelin lukiomme rehtoria Seppo Kärpästä Monion nykytilanteesta.

Mikä on tilannekuvasi juuri nyt Monion rakentumisesta ja valmistumisesta?

Tällä hetkellä mennään suunnitelmien mukaisesti. Esimerkiksi betoniset rakenteet alkavat olla valmiita. Lisäksi kalustesuunnittelua tehdään aktiivisesti yhteistyössä sisustusarkkitehdin, opettajien sekä opiskelijakunnan kanssa. Virallinen muutto tapahtuu vuoden 2023 elokuussa. Nykyisen lukion tiloista ei oteta mitään irtaimistoa mukaan uuteen rakennukseen. Hyrylän yläaste siis hyödyntää mahdollisuuksien mukaan jäljelle jäävän irtaimiston.

Mitä sinä odotat eniten Moniolta esimerkiksi opiskelijoiden, henkilökunnan tai yleisen ilmapiirin kannalta?

Parempia itsenäiselle opiskelulle tarkoitettuja tiloja. Ilmapiiriä Monio ei muuta. Ilmapiiri voi kuitenkin jollakin tasolla muuttua, sillä opiskelijamäärän kasvaessa, myös kouluyhteisö kasvaa.

Mitkä ovat asioita, jotka tulevat konkreettisesti muuttumaan Monion valmistumisen myötä lukio-opiskelussa?

Itsenäisen opiskelun ja ylipäätään kaikki oppimisen tilat. Lisäksi sijainti Moniolla on mitä parhain, koska Hyrylän keskustan palvelut ovat paljon lähempänä nykyiseen sijaintiin nähden. Toisaalta yhteistyö muiden koulujen ja opistojen kanssa tulee näkymään. Myös tilojen varustus ja kalustus ovat Moniossa modernimpaa.

Jäätkö sinä kaipaamaan jotakin vanhasta rakennuksesta?

Yläastetta. Yhteistyö yläasteen kanssa on ollut mutkatonta. Myös yhteistä työyhteisöä, yhteistä opettajien huonetta. Lisäksi kolmekerroksiseen rakennuksessa työskenteleminen on ainakin aluksi varmasti totuttelua. Nykyisessä koulurakennuksessa opiskellaan pääasiassa yhdessä tasossa.

Haastattelun lopussa Kärpänen muotoilee: ”Osa Moniosta syntyy vasta siellä.” Monio on rehtorin mielestä ”mieletön mahdollisuus”.

Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen

Uusi sivu elämässä

Lukion alku jännitti minua todella paljon, vaikka koulurakennus ja jossain määrin samat opettajat olivat minulle jo entuudestaan tuttuja yläasteelta. Silti minusta tuntui siltä, etten olisi vielä valmis lukioon. Ajattelin, että kukaan ei haluaisi varmasti tutustua minuun. Jälkeenpäin ajateltuna jännitin kuitenkin aivan turhaan.

Ensimmäinen koulupäivä oli kaikin puolin jännittävä. Aluksi ykkösille oli järjestetty yhteinen lukuvuoden aloitus koulun liikuntasalissa, jossa kaikki istuivat omien ryhmäläistensä kanssa. Siellä huomasin, että osa ympärilläni olevista opiskelijoista oli minulle ennestään tuttuja. Toisaalta osa heistä taas oli minulle ihan tuiki tuntemattomia.

Ensimmäinen jakso sujui hyvin, vaikka aluksi kaikki oli vielä uutta ja erilaista. Ensimmäisen jakson aikana kaikille ykkösille pidettiin ryhmäytymispäivä, jossa toivon mukaan jokainen pääsi ainakin vähän paremmin tutustumaan omiin ryhmäläisiinsä hauskojen leikkien avulla. Ryhmäytymisten aikana huomasin, että minulle on siunaantunut todella kiva ryhmä, jossa jokaisella opiskelijalla tulee varmasti olemaan hauskaa.

Löysin sattumalta heti ensimmäisessä jaksossa omasta ryhmästäni uuden tyypin, joka vaikutti yllättävän samanlaiselta ihmiseltä kuin minä itsekin olen. Eipä siinä mennytkään pitkään, kun hänestä tuli todella hyvä kaverini. En voisi olla iloisempi ja kiitollisempi siitä, että nyt minun ei tarvitse opiskella yksin!

Toinen jakso on sujunut samaan tapaan hyvin. Olen huomannut jakson loppua kohden, että koulutehtäviä alkaa kerääntymään ja palautuspäiviä toisensa perään ilmestymään kuin tyhjästä. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin selvinnyt, ja siitä voin olla todella ylpeä. Olen oivaltanut, että kaverit koulussa ovat erittäin tärkeä osa kokonaisuutta. Kaverit nimittäin tekevät opiskelusta kivaa ja hauskaa – koulunkäynnin ei aina tarvitse olla niin vakavaa. 

Odotan innolla tulevia lukiovuosiani. Haluan kehittyä paremmaksi opiskelijaksi niin kuin myös paremmaksi ihmiseksi. Toisaalta haluan nauttia yhdessäolosta kavereideni kanssa. Tähän mennessä olen tykännyt todella paljon lukio-opiskelusta, ja toivottavasti näin tulee olemaan myös jatkossa!

Kuinka ensimmäisestä lukiovuodesta voi selvitä ?

Lukion alku ja opiskelu itsessäänkin voivat tuntua ajoittain hieman hankalilta. Myös erilaiset tekijät, kuten muutokset koulujärjestelmässä, saattavat hankaloittaa sopeutumista uuteen kouluun.

  • Uusi rakennus?
  • Erilaiset säännöt?
  • Vieras tuntiaikataulu?
  • Uusia, tuntemattomia ihmisiä?
  • Hankalia uusia aineita?
  • Hämmentävä tiimilukio?

Jos esimerkiksi jokin näistä on huolena, voi aina pyytää ryhmänohjaajalta, opettajalta tai vaikka tutorilta apua ja selvennystä lukion toimintaan. Nämä asiat ovat kaikille jossain vaiheessa uusia. Kaikkea ei tarvitse osata tai tietää heti.

Annamme viisi vinkkiä, joiden avulla selviää ensimmäisestä lukiovuodesta:

1.Hyvä asenne

Usein hehkutetaan, kuinka hyvällä asenteella ja motivaatiolla pärjää pitkälle. Joskus tämä voi kuitenkin kuulostaa hieman liian kornilta tai taikauskoiselta. Mutta jos miettii, eihän oppimiseen paljon muuta tarvitakaan.

2. Tunneilla keskittyminen

Kuten todennäköisesti ala-asteelta asti on puhuttu, oppiminen on huomattavasti helpompaa pidemmällä aikavälillä kuin esimerkiksi hikipäässä koetta edeltävänä iltana. Muista siis keskittyä tunnilla siihen, mitä opettaja puhuu! Muistiinpanojen tekeminen ei välttämättä myöskään olisi pahitteeksi.

3. Avun pyytäminen

Jos opiskelu ei etene tai tulee ongelmia vastaan, tehokkainta on pyytää apua. Niin opettajat kuin muukin henkilökunta pyrkivät parhaansa mukaan auttamaan ja vastaamaan heille esitettyihin kysymyksiin.

4. Priorisointi

Jos jokin aine ei kiinnosta, älä ota siitä liian suuria paineita. Keskity aineisiin, joista olet kiinnostunut. Tällöin opiskelu on jo huomattavasti helpompaa ja ehkä jopa mukavaa.

5. Kyky ottaa rennosti

Kokeista ei aina tarvitse saada 10, tai edes numeroa kahdeksan. Välillä voi ottaa rennommin ja mennä fiiliksen mukaan. Vaikka vastuunotto opiskelussa on tärkeää, on myös lepo välttämätöntä.

Stressi kuriin tehtävä kerrallaan


Opiskelujakson vaihtumista edeltävät pari viikkoa vaativat usein suurta tsemppiä. Muistettavaa on paljon, sillä jokainen kurssi edellyttää näyttöä opiskelijan osaamisesta kurssiarvioinnin perustaksi ja myös erilaisten kirjallisten töiden palautusajankohdat ruuhkautuvat juuri päättöviikon kieppeille. Jo tieto suuresta työmäärästä voi pahimmillaan lannistaa ja aiheuttaa kunnon stressiä. Voi olla vaikeaa rauhoittua työpöydän ääreen ja aloittaa urakointia, vaikka parasta varmasti olisi, jos suurempia murehtimatta vain hoitaisi hommansa. Kun aikaa ei kuluisi tuskailuun, sitä jäisi myös enemmän rentoutumiseen.

Monesti huomaan kieriskeleväni saamattomuuden ja itsesäälin täyteisessä mielentilassa, kun tiedän, että hommaa olisi paljon ja pitäisi päästä alkuun. Tässä tilanteessa voi käydä niin, että läppärin näppäimistön paukuttamisen sijaan päätänkin lähteä juoksulenkille, järjestää värikynäni uudelleen tai omistautua jollekin elintärkeälle projektille, kuten soijanakkien hintavertailulle. Sijaistoiminnot ovat kuitenkin salakavalaa itsepetosta: kaikenlaisen muun tekemisen lomassa ei tule oloa laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Käsi pystyyn, jos samaistut tällaiseen ilmiöön.

Vitkastelulla on valitettavasti tapana kostautua. Kun viivyttely jatkuu, kynnys tehtävien aloittamiseen kasvaa entisestään. Itselläni lähtökitka helpottaa joskus vasta töiden palautuspäivää edeltävänä iltana, kun kiire jo polkee tahtia. Mutta miten tältä kaavalta voisi välttyä? Olen oppinut, että arvioitavien töiden vuori ei tunnu niin ylitsepääsemättömältä, jos kiinnitän huomioni yhteen työtehtävään kerrallaan. Ei kannata yrittää muistaa kaikkia edessä häämöttäviä velvollisuuksia samanaikaisesti, koska silloin työn määrä vääristyy kasasta vuoreksi. Kun hommiin keskittyy yksi kerrallaan siinä järjestyksessä kuin ne kalenterissa tulevat vastaan, työsuunnitelma on selkeä ja kynnys töiden aloittamiseen pysyy matalana.

Jos työt alkavat tuntua möhkäleeltä, saattaa päästä unohtumaan, että opiskeltavat asiat ovat yleensä kiinnostavia ja töiden valmistuminenkin tuottaa onnistumisen kokemuksia. Tämä ajattelutapa on helpottanut suuresti omaa stressiäni, joten toivon siitä olevan apua muillekin saman ongelman kanssa painiville. Mukavaa kevään jatkoa Hyveen lukijoille!

Hetken tauko ennen viimeistä erää

Syksy on meille abeille kiireistä aikaa. Sen aikana suurin osa meistä on suorittanut jo osan valkolakkiin vaadittavista ylioppilaskirjoituksista. Kohta edessämme on jo joululoma. Jos lukion ajattelisi olevan kuin jääkiekko-ottelu, olisi tämä syksy ollut toinen erä, jonka aikana on otettu vastustajasta mittaa ja selvitetty strategiaa viimeiseen koitokseen.

Joululoma on kuin toinen erätauko, jonka tarkoituksena on selvittää, onko joukkue valmis kohtaamaan pahamaineisen Ylioppilastutkintolautakunnan. Joululomaa voisi siis pitää toisena erätaukona, jonka aikana tulee varmistaa jaksaminen ja energiatasojen pysyminen riittävällä tasolla viimeisessä erässä. Joululoman aikana tulee myös rentoutua. Vaikka ylioppilastutkinnon merkitystä jatko-opiskelussa on kasvatettu, tulee lukion silti olla kivaa tekemistä eikä hampaat irvessä tehtävää pakkopullaa.

Nostalgiaa Hyve-lehdessä – Miika Kosloff, mitä sinulle kuuluu nykyään?

Hyve-lehden entinen päätoimittaja Miika Kosloff kävi koulullamme kertomassa lukiomme opiskelijoille nykyisistä opinnoistaan bioinformaatioteknologian parissa. Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja haastattelimme häntä Hyve-lehteen perinteiseen tapaan. Meidän on ehkä pakko paljastaa, että haastattelu Miikasta on tehty jo keväällä, mutta runsaan materiaalin tuottamisessa artikkeliksi meni oma aikansa (me haastattelijat ja haastateltava jäimme suustamme kiinni, eli informaatiota kertyi “vähän” ohi aiheenkin…).

 

  • Mitä kuuluu Miika Kosloff?

Ihan hyvää, mutta kiireistä. Kesä tulee!

 

  • Miten päädyit lukiossa mukaan Hyve-lehteen?

Veli oli mukana Hyve-lehdessä jo perustamisesta lähtien, ja sitä kautta omakin kiinnostus heräsi. Sain olla mukana koulun toiminnassa ja pystyin toteuttamaan mielenkiintoisia toimittajahommia.

 

  • Millainen oli Hyve-lehti silloin, kun sinä olit toimittajana?

Oli mielenkiintoista, koska kehitettiin Hyve-lehteä koko ajan. Toimituksessa oli intohimoisia vetäjiä, ja kolme päätoimittajaa muun muassa tarkastivat juttuja ja hoitivat ajastusta. Pystyi itse miettimään lehden ulkoasua ja mitä juttuja lehteen tulee. Halusimme, että lehti näyttää aina hyvältä ja voimme olla ylpeä siitä. Teimme nettisivut ja suunnittelimme ne, Valtteri Lakaniemi teki teknisen toteutuksen.

Toimittajien määrä vaihteli about kymmenessä. Oli hauskaa aikaa, ja toimituksessa oli hyvää porukkaa. Välillä päätoimittajana oli vähän rankkaa, mutta Hyve-lehdessä mukana olemisesta oppi paljon.

 

  • Onko toimittajan urasi jatkunut lukion jälkeen?

Olin Ruotuväessä ja ylenin toimituksen vanhimmaksi. Vedin toimittajaporukkaa. Varusmies-lehdessä olin toimituspäällikkö. Yhdessä päätoimittajan kanssa suunniteltiin lehti, kirjoitettiin juttuja ja organisoitiin.

 

  • Mikä on bioinformaatioteknologiassa kaikista mielenkiintoisinta?

Se, miten voidaan yhdistää teknologia ja lääketiede ja mitä voidaan edistää nyky-yhteiskunnassa uuden teknologian avulla. Myös biologia ja ihmisen toiminta yleensäkin. Ihmisen terveyden edistäminen teknologian avulla olisi äärettömän hienoa.

 

  • Teettekö opinnoissasi yritysyhteistyötä?

Tässä vaiheessa opintoja ei suoranaisesti, mutta yritykset liittyvät vahvasti tutkimustyöhön. Itse en ole juurikaan ollut mukana tutkimuksissa. Yrityksiä kiinnostavat erityisesti meidän alan opiskelijat, koska tietoa ja osaamista on monesta eri asiasta.

 

  • Mikä on parasta yliopistossa?

Parasta on tietysti lakki (*naurua*)! Parasta yleisesti on Aalto-yliopisto, joka on hyvä yliopisto ja jolla on laajat mahdollisuudet esimerkiksi tehdä erilaisia yhteistyöprojekteja.

 

  • Ja sitten tärkeä kysymys… onko yliopistossa hyvää ruokaa?

Aallolla on tarjolla hyvää ruokaa. Kampusalueelta löytyy lähes kymmenen eri ruokapaikkaa.

 

  • Mikä on ollut viimeisin hyveesi?

Hyve itselleni; terveydelleni ja hyvinvoinnilleni, käytännössä olen opetellut sanomaan paremmin ei. Aikanaan yksi pääkirjoitukseni oli “‘Kyllä’ on avain menestykseen”, mutta nykyään se on ehkä “ei”.

 

Hyve-lehden entinen päätoimittaja Miika Kosloff

 

Toivottavasti Miika on saanut asioita nopeammin valmiiksi, kuin me ahkerat nykyiset Hyve-lehden toimittajat. Kiitos Miikalle hyvästä haastattelusta. Oli mukava tavata Hyve-lehden alkuperäistä porukkaa!

Luota tulevaisuuteen

Lukion toisena vuotena on ollut jatkuvasti vahvasti esillä, varsinkin opinto-ohjauksen tunneilla, tulevaisuuden suunnitelmat jatko-opintojen suhteen. Myös vieraissa kielissä on harjoiteltu työpaikkoihin hakemista ja jatko-opintoihin liittyvää sanastoa. Aihe tulee siis koko ajan vastaan. Ajankohtaiseksi on meille kakkosille tullut nyt myös urapäivät, joissa tutustutaan eri yrityksiin itseä kiinnostavilta aloilta. Vähän aikaa sitten oli ensimmäinen urapäivä, Meilahden kampuspäivä, jossa myös muutama toimittajamme oli. Siitä voi lukea lisää tästä numerosta!

Itselläni (ja monella muulla) ei ole vielä selkeitä suunnitelmia tai ammattia, jota haluan tavoitella. Pienenä olin varma, että aikuisena minusta tulee eläinlääkäri, mutta myöhemmin ymmärsin, ettei lääketiede ole minun juttuni. Suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti, mutta enää ei kestä pitkään, kun meilläkin alkavat ylioppilaskirjoitukset, eli kirjoitettavien aineiden pitää jo olla selvillä. Vuoden päästä haemmekin  jatko-opiskelemaan. Tuntuu hurjalta joutua näin nuorena tekemään suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme.

Saamme usein kuulla, että suunnitelmamme muuttuvat vielä monta kertaa elämämme aikana eikä ammattikaan luultavasti ole koko elämämme ajan sama. Se on täysin totta, mutta en tiedä, onko tuon kuuleminen lopulta erityisen lohduttavaa. Toisaalta se tuo tietynlaista mielenrauhaa. Itse olen ainakin usein miettinyt tämän seurauksena, teenkö näitä valintoja nyt sitten täysin turhaan, jos myöhemmin suunnitelmani ajautuvat ihan eri raiteille, ja oikeastaan ajatus suunnitelmien muuttumisesta tuntuu hieman pelottavalta. Haluaisin olla varma tulevaisuudestani, mutta onhan se aika epärealistinen ajatus.

Siksi pidänkin itse nyt lukiossa tärkeimpänä sitä, että opettelee elämään hetkessä ja luottamaan siihen, että myös erilaisten sattumien kautta suunnitelmat vielä selkenevät. Kannattaa valita opiskeltavaksi aineita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat, joista tykkää ja joita nyt kokee mahdollisesti tarvitsevansa tulevaisuudessa. On osattava ottaa riskejä ja luotettava myös siihen, ettei sellaisia päätöksiä kadu, jotka ovat päätöshetkellä olleet parhaimpia valintoja itselle. Päätöksenteko on myös yksi suuri taito, ja sitä opettelemme koko elämämme ajan. Intuitio on yksi meitä ohjaavista ominaisuuksista. Sen kuunteleminen tekee välillä todella hyvää. Aina kaikkea ei tarvitse ajatella niin yksityiskohtaisesti ja syvästi. Liiallinen ajattelu on pidemmän päälle todella rankkaa!

Emme osaa ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme vaikuttaa nykyhetkeen. Se ainakin on varmaa, ettei mikään opiskelu ja tieto ole turhaa. Kaikesta oppimastamme on meille etua elämässämme. Myös kaikki kokemukset kerryttävät meille suunnattoman määrän tietoa. Älä siis stressaa liikaa tulevaisuutta vaan luota siihen. Meille jokaiselle muokkautuu kyllä ikioma, oikea elämänpolkumme.

 

Hyve-lehti toivottaa kaikille vielä intoa opiskeluun ja hyvää mieltä. Nyt starttaa viimeinen jakso ennen kesälomaa!

 

Kiinnostavatko lääketieteet? Meilahden opettavainen kampuspäivä avasi silmiä jatko-opinnoille

Tuusulan lukion opo2-kurssilla järjestetään keväällä erilaisia kampuspäiviä, joiden kuuluisi vähän avartaa erilaisia jatko-opiskelusuuntia ja -mahdollisuuksia meille nuorille. Ensimmäinen kampuspäivä sijoittui Helsingin yliopiston Meilahden lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Lähdimme koululta tilausbussilla yhdessä Jokelan toimipisteen kanssa kohti Meilahtea. Bussissa meille arvottiin ryhmät, joissa kiertäisimme yhden pakollisen pajan. Meidän piti osallistua myös kahdelle luennolle, jotka saimme itse valita aikataulumme mukaan. Kun pääsimme perille, suuntasimme heti ensimmäiselle luennolle.

Ensimmäisen luennon nimi ja aihe oli “Pään sisällä. Neurokirurgia – mitä se on?” ja sen meille piti
neurokirurgi Johan Marjamaa. Luennolla käsiteltiin neurokirurgiaa ja sen kehitystä vuosien aikana. Toisella luennolla käsiteltiin epigenetiikkaa, ja sen meille piti dosentti Nina Kaminen-Ahola. Luento oli monimutkainen mutta kiinnostava. Muita luennon aiheita oli esimerkiksi biopankit, robotit ja uni.

Luentojen jälkeen meillä oli hetki aikaa kierrellä erilaisissa vapaaehtoisissa esittelypisteissä, joissa sai tutustua muun muassa käsien kipsaamiseen, ihmisen anatomiaan ja moneen muuhun lääketieteelliseen toimintaan. Tarjolla oli myös paljon erilaista naposteltavaa.

Meidän ryhmämme vierailukohteena toimi Haartmanin sairaala. Sairaalan luentosalissa eri ammattiryhmien työntekijät kertoivat työpäivästään sairaalassa ja avasivat meille hiukan, mitä he oikein tekevät. Meille näytettiin myös video, jossa esitettiin potilaan kulku sairaalahoidossa.

Päivän päätyttyä palasimme takaisin bussille ja suuntasimme kohti kotia. Täytimme bussissa vielä viimeiset opon tehtävät, jotta voisimme ne palauttaa. Kaikki olivat aika väsyneitä, mutta varmasti olimme oppineet jotakin uutta tältä päivältä.

Video Meilahden kampuspäivän Facebook-sivuilta
https://www.youtube.com/watch?v=9nPAPnPjzW4&feature=share.

Aktiivisuus tuo väriä opiskeluun

Usein opiskelijoiden suusta kuulee toteamuksia lukion ja ylipäätänsä opiskelun tylsyydestä. Kuinka puuduttavaa onkaan istua oppitunneilla paikallaan 75 minuuttia putkeen päivästä toiseen, ja jokainen päivä vain rullaa hitaasti, rutiininomaisesti eteenpäin.

Lukion alussa se tuntui itsestänikin osittain siltä. Välillä ajattelin, miten jaksan samaa vielä ylioppilaskirjoituksiin saakka. Lopulta on kuitenkin meistä jokaisesta itsestämme kiinni, millaista lukio-opiskelustamme teemme. Lukiomme on täynnä osallistumismahdollisuuksia erilaiseen toimintaan, jotka tuovat lisämaustetta ja iloa päiviin. Niistä karttuu myös arvokasta kokemusta tulevaisuutta ajatellen.

Itse tein päätöksen tarttua tilaisuuksiin ja olla aktiivinen koulumme toiminnassa. Ja voin kertoa, en ole kertaakaan katunut. Yksi rikkaus on myös, että jokaiselle löytyy varmasti mieleistä tekemistä. Itse pidän kirjoittamisesta (ja puhumisesta…), joten halusin kokeilla, millaista olisi olla mukana lukiomme oman lehden toimituksessa. Yllätyin siitä, miten vapaasti saamme valita oman lehtijutun aiheen, eli saamme kirjoittaa juuri siitä, mikä itseämme kiinnostaa. Hyve-lehtemme ei todellakaan rajoitu vain kirjoittamiseen. Myös teknillisistä asioista, tai vaikka valokuvauksesta ja piirtämisestä kiinnostuneet opiskelijat ovat arvokas lisä ja aina tervetulleita mukaan!

Koulumme toiminta ei keskity läheskään vain lehteen. Oppilaskuntaamme osallistumalla pääset mukaan muun muassa järjestämään tapahtumia, ja vaikuttamaan lukiomme asioihin. Ideoita kuunnellaan, ja hyvä yhteishenki takaa oppilaskuntatoiminnan hauskuuden. Koulullamme on myös pienempiä ryhmiä, jotka keskittyvät esimerkiksi Liikkuva koulu -asioihin tai juhlien teknisiin järjestelyihin.

Useilla opiskelijoilla on vapaa-ajallaan paljon harrastuksia tai muuta menoa, mikä on täysin ymmärrettävää. Ajatus pitkäaikaisempaan, ylimääräiseen lukiomme toimintaan osallistumisesta voi kuulostaa liian sitovalta ja aikaavievältä. Mutta miltä kuulostaisi osallistuminen koulumme musikaaliin? Voit näytellä, soittaa, laulaa… Vuosittain tarvitaan myös uusia tutoreita varmistamaan, että uusilla lukiolaisilla on mukava ja turvallinen olo aloittaa lukio-opinnot, ja samalla aivan uusi vaihe heidän elämässään. Se on myös superhauskaa, eikä vie paljoa vapaa-aikaa.

Mieti siis vielä kerran, ennen kuin enää toteat lukion olevan tylsää. Elämme valintojen maailmassa, ja sinä voit itse vaikuttaa äärettömän moneen asiaan. Kokeile, ole utelias. Saatat innostua uudesta! Muista: pieni, mutta tärkein fiksaus on oma asenne.

Ain laulain työtäs tee

Pääkirjoitus

Kesäloman viimeisestä villistä ja vapaasta päivästä on kulunut jo yli kuukausi. Syksy on selvästi saapunut, ja ylioppilaskirjoitukset ovat kirjaimellisesti nurkan takana. Tänä vuonna kouluun palaaminen ei kuitenkaan tuntunut niin tuskaiselta kuin ehkä joskus (kröhöm) on aikaisempina vuosina tuntunut. Itse asiassa, jopa odotin sitä.

Tänä kesänä olin ensimmäisestä päivästä loman toiseksi viimeiseen asti töissä. Ensimmäistä kertaa koko kesän – ei vain kuukautta tai kahta viikkoa. Kesätöitä hakiessani laitoin hakemuksia sinne sun tänne, vähän joka paikkaan. Ensiksi sain kaksi viikkoa töitä, sitten toisetkin kaksi viikkoa, ja lopulta koko kesä oli buukattu. Työpaikat olivat keskenään hyvin erilaisia: toimisto, kauppa ja tehdas. Viimeisimmässä tosin pesin ikkunoita, joita muuten riitti. Mielestäni nuorena tärkeää onkin ottaa vastaan kaikki mahdollisuudet ja kaikenlaiset työt. Vaikka kesätyö ei olisikaan “unelmaduuni” tai palkka olisi huono, siitä saa kuitenkin korvaamatonta työkokemusta. Työkokemus taas auttaa seuraavien ovien avaamisessa. Työntekijän oikeuksista ja esimerkiksi tauoista pitää ja kannattaa tietenkin pitää kiinni, mutta jos liikaa valikoi, mihin töihin haluaa ja ei halua, voi lopulta jäädä ilman töitä. Avoimin mielin siis kohti uusia kokemuksia ja töitä!

Työkokemus on arvokasta. Vaikka ikkunoiden peseminen ei – ainakaan tämänhetkisten suunnitelmien mukaan – ole tulevaisuuteni työnkuva, opin työelämästä yhtä sun toista. Vaikka harvassa työpaikassa tarvitaan taitoa pestä ikkuna puhtaaksi ilman raitoja ja vielä nopeasti, mutta jokaisessa työpaikassa tarvitaan kykyä puhaltaa yhteen hiileen, noudattaa ohjeita ja toimia oma-aloitteisesti. Juuri siitä on mielestäni kyse. Opin muun muassa, että asiat kannattaa tehdä kerralla kunnolla, sillä jonkun ne täytyy korjata ja huolitella lopulta kuitenkin. Opin myös, että aina saa kysyä apua, jos jokin asia tuntuu vaikealta. Reipas pitää olla, mutta enempää ei tarvitse tehdä kuin pystyy.

Kesä aikana sai myös aivan uudenlaista puhtia opiskeluun. Monta kertaa tuli jopa sellainen olo, että kunpa pääsisi jo koulun penkille levähtämään. Koulumaailmaa oppi arvostamaan enemmän. Reilun kuukauden opiskelu-urakan jälkeen suurin into ja motivaatiopuuska on kyllä jo ehtinyt laantumaan ja olen palannut takaisin arkeen. Koulu ja arki tarkoittavat myös uusimman Hyveen ilmestymistä! Syksyn ensimmäisessä Hyveessä päästän heti takaisin kesän lämpöön aurinkoisella reissujutulla Rodokselta. Abien ajatuksia voit lukea Mikon abikolumnista, ja kädentaitajien tai muuten taiteesta innostuneiden kannattaa ehdottomasti kurkata juttu kuvisdiplomin suorittamisesta! Lisäksi toimitus kokeili terveellisiä reseptejä fitness-tähtien inspiroimina ja joukkoon mahtuu toki Hyrylän lukion syysmuotiakin. Sokerina pohjalla on tietenkin yksi avoin työpaikka…
Oikein ihanaa syksyä toivottaa koko Hyveen toimitus!