Avainsana-arkisto: rehtori

Monio – miten rakentaminen edistyy?

Mikä on Monio?

Monio on hirsinen monitoimirakennus, jota rakennetaan parhaillaan Tuusulan Rykmentinpuistoon. Monitoimirakennuksen on arvioitu valmistuvan vuoden 2023 kevääseen mennessä. Varsinainen muuttopäivä Monioon on syksyllä. Monitoimirakennuksen tilat on suunniteltu lukion, musiikkiopiston, kuvataidekoulun ja kansalaisopiston käyttöön. Lisäksi rakennuksen tavoitteena on mahdollistaa tarvittavia työskentelytiloja esimerkiksi harrastustoiminnalle, kokouksille ja tapahtumille.

Lue lisää: https://elamisentaidetta.fi/uutiset/moniosta-on-moneksi-oppimisen-ja-kulttuurin-keskus-rakentuu-tuusulan-sydameen/

Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen

Rehtorin haastattelu Moniosta

Haastattelin lukiomme rehtoria Seppo Kärpästä Monion nykytilanteesta.

Mikä on tilannekuvasi juuri nyt Monion rakentumisesta ja valmistumisesta?

Tällä hetkellä mennään suunnitelmien mukaisesti. Esimerkiksi betoniset rakenteet alkavat olla valmiita. Lisäksi kalustesuunnittelua tehdään aktiivisesti yhteistyössä sisustusarkkitehdin, opettajien sekä opiskelijakunnan kanssa. Virallinen muutto tapahtuu vuoden 2023 elokuussa. Nykyisen lukion tiloista ei oteta mitään irtaimistoa mukaan uuteen rakennukseen. Hyrylän yläaste siis hyödyntää mahdollisuuksien mukaan jäljelle jäävän irtaimiston.

Mitä sinä odotat eniten Moniolta esimerkiksi opiskelijoiden, henkilökunnan tai yleisen ilmapiirin kannalta?

Parempia itsenäiselle opiskelulle tarkoitettuja tiloja. Ilmapiiriä Monio ei muuta. Ilmapiiri voi kuitenkin jollakin tasolla muuttua, sillä opiskelijamäärän kasvaessa, myös kouluyhteisö kasvaa.

Mitkä ovat asioita, jotka tulevat konkreettisesti muuttumaan Monion valmistumisen myötä lukio-opiskelussa?

Itsenäisen opiskelun ja ylipäätään kaikki oppimisen tilat. Lisäksi sijainti Moniolla on mitä parhain, koska Hyrylän keskustan palvelut ovat paljon lähempänä nykyiseen sijaintiin nähden. Toisaalta yhteistyö muiden koulujen ja opistojen kanssa tulee näkymään. Myös tilojen varustus ja kalustus ovat Moniossa modernimpaa.

Jäätkö sinä kaipaamaan jotakin vanhasta rakennuksesta?

Yläastetta. Yhteistyö yläasteen kanssa on ollut mutkatonta. Myös yhteistä työyhteisöä, yhteistä opettajien huonetta. Lisäksi kolmekerroksiseen rakennuksessa työskenteleminen on ainakin aluksi varmasti totuttelua. Nykyisessä koulurakennuksessa opiskellaan pääasiassa yhdessä tasossa.

Haastattelun lopussa Kärpänen muotoilee: ”Osa Moniosta syntyy vasta siellä.” Monio on rehtorin mielestä ”mieletön mahdollisuus”.

Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen

Pelkäätkö joulupukkia, rehtori Kärpänen?

 

Rehtorimme Seppo Kärpänen on toiminut Hyrylän lukiossa jo vuoden ajan. Kärpänen toimi ennen Sipoossa opetusjohtajana. Vapaa-aikansa rehtorimme käyttää suurilta osin urheillen ja perheensä parissa.
Rehtorimme Seppo Kärpänen on toiminut Hyrylän lukiossa jo vuoden ajan. Kärpänen toimi ennen Sipoossa opetusjohtajana. Vapaa-aikansa rehtorimme käyttää suurilta osin urheillen ja perheensä parissa.

 

Kumpi on joulussa parempaa, ruoka vai lahjat?
– Ruoka.

Entä mikä on parasta joulussa?
– Kyllä se on yhdessäolo, perinteisesti.

Millainen joulukuusen pitää olla?
– Aito ja tuuhea.

Miten koristelet kuusesi?
– Aika perinteisesti sanoisin, kynttilöillä.

Kinkku vai kalkkuna?
– Pakko sanoa, nykyään kun naapurissa on kalkkunoita, että kalkkuna, savustettu kalkkuna.

Mitä pyydät pukilta?
– Jaaha. Hirveen vaikea. [Miettii hetken.] Ehkä mä haluaisin aikaa.

Pelkäätkö joulupukkia?
– En toki.

Mikä on paras ja huonoin joululahja, jonka olet saanut?
– Oi että. Pitää oikein miettiä. [Syviä huokauksia] Paras on ekaluokkalaisena saamani Bauerin sukset. Huonoja lahjoja en ole muistaakseni koskaan saanutkaan.

Kerro perheenne hauskin jouluperinne.
– Kyllä se on savusaunominen aamupäivällä.

Miten ja missä aiot viettää tulevan joulun?
– Omien vanhempieni luona Perniössä, savusaunoen.

Laula jokin joululaulu.
– En nyt valitettavasti.

Anna mennä vaan.
[Naurahtaa.]

Mikä on ollut viime aikoina suurin jouluinen hyveesi?
– Ystävällisyys.

Ohi on, Riitta Eeronheimo

IMG_4312

Hyrylän lukion pitkäaikaisen rehtorin Riitta Eeronheimon läksiäisiä vietettiin perjantaina 13. päivä joulukuuta. 24 vuotta lukiotamme varmoin ottein luotsannut Riitta pääsee viettämään leppoisia ja hyvin ansaittuja eläkepäiviään koko lukion osoitettua hänelle kunnioitustaan auditoriossa järjestetyssä läksiäistilaisuudessa. Riitta ehti uransa aikana saattaa tuhansia oppilaita – myös omat tyttärensä – elämänsä yhteen suureen välietappiin Hyrylän lukiossa, joten nyt oli aika koko koulun väen saattaa Riitta yhteen hänen elämänsä merkittävistä käännöskohdista.

Tunnelmavalaistu auditorio oli ääriään myöten täynnä: paikalla oli koko oppilaskunta, kaikki opettajat, Riitan työtehtävän jatkaja Seppo Kärpänen, kanslian henkilökunta ja Riitan entisiä työtovereita. Kaikki halusivat päästä kiittämään ja muistamaan Riittaa läsnäolollaan.

Läksiäisistä täysin tietämätön rehtorimme saatettiin auditorion, missä yleisö otti juhlakalun vastaan seisaallaan taputtaen. Tilaisuus aloitettiin musiikinopettaja Päivi Ojakankaan Syksyn sävel -melodiaan sanoittamalla yhteislaululla, joka muisteli rehtorin pitkää työuraa ja povasi tulevaisuudelle leppoisia lomapäiviä. Lavalla kunniapaikalla istuva rehtorimme oli silmin nähden herkistynyt katsellessaan juhlakansaa, mikä sai myös laulajien silmänurkat kiiltelemään.

”En ilosta itke, en surusta itke,

jos itken, niin itken muuten vaan.

Sä lomalla oot ennen kuin huomaatkaan!”

Oppilaita kummastuttanut rehtorin erikoinen asuvalinta – kukallinen haalari – sai selityksen, kun Riitta esitteli kanslian henkilökunnalta läksiäislahjaksi saadun Ohi on -haalarinsa heiluttamalla takapuoltaan yleisölle ja sai näin hymyn kaikkien huulille.

Riitta jakoi kuluneiden vuosien aikana oppilailleen lukemattomia todistuksia, joten nyt oli rehtorin vuoro saada itse tunnustus työstään. Oppilaskunnan edustajat Otto Rikka ja Lidia Kaitila luovuttivat rehtorille kaikkien oppilaiden allekirjoittaman vapautustodistuksen hauskan kiitospuheen kera. Niin hyvin pärjäsi rehtorimme suorituksestaan, että hän sai käteensä suoran rivin laudatureja. Vain välinpitämättömyydessä Riitta sai reput, sillä huomaavaisempaa ja myötätuntoisempaa rehtoria tuskin löytyy.

Riitta Eeronheimo jää oppilaiden mieleen etenkin juuri ymmärtäväisyydestään, mutta myös päättäväisyydestään. Rehtorillamme oli aina oppilaiden etu prioriteettina, ja hän piti huolen jokaisen valmistumisesta. Ari Ahokkaan puheessaan muistelemat tosielämän tapaukset kuvaavat erinomaisesti rehtorimme ainutlaatuisuutta. Riitta oli käynyt herättelemässä oppilaitaan ylioppilaskokeeseen postiluukusta huutelemalla ja kuskannut pommiin nukkuneita koululle noina lakin saannin kannalta ratkaisevina päivinä.

Näin tiivistää oppilaskunnan hallituksen jäsen Otto Rikka oppilaiden ajatukset puheessaan:

”Vuosien myötä karttuneen kokemuksen avulla olet vakain ottein toimittanut virkaasi ja johtanut lukiotamme päättäväisyydelläsi, auktoriteetillasi, ymmärtäväisyydelläsi ja lempeydelläsi jo 24 vuotta. – – Olet aina kulkenut oppilaan etu edellä, tukenut ja auttanut meitä tarpeemme mukaan sekä luonut monelle nuorelle elämän ja uran lähtökohdat.”

Opettajien ajatukset, kiitokset ja muistelmat Riitasta esitettiin lukiomme uusien opettajien tekemässä upeassa videossa. Siinä Riittaa kuvailtiin johdonmukaiseksi, räväkäksi, ymmärtäväiseksi tasapuoliseksi, jämäkäksi, helposti lähestyttäväksi ja omistautuneeksi esimieheksi ja työkaveriksi. Usein toistui myös ihmetys siitä, kuinka Riitta sai rahat aina riittämään.

Ari Ahokkaan tarina kertoo rehtorin ja hänen opettajiensa uniikista suhteesta: eräänä aamuna Ahokas oli soittanut Riitalle ja kertonut myöhästyvänsä, sillä hänen autonsa ei käynnistynyt. Siihenpä Riitta oli tokaissut tulevansa hakemaan opettajansa kouluun, ja matkalla oli viety lapsetkin päiväkotiin.

Myös eläkkeellä olevia opettajia oli haastateltu. Viime keväänä työelämästä eteenpäin siirtynyt Erkki Kyttälä nauratti koko yleisöä omalla huumorintajullaan. Hän kertoi toivoneensa kehityskeskustelukaavakkeessa esimieheltään rahaa ja rakkautta – ja kuulemma vain he kaksi tietävät kumpaa hän sai! ”Ei vaan, rahaa sain”, toteaa Kyttälä kuitenkin lopuksi.

Tuusulan lukion uusi rehtori Seppo Kärpänen kiitti ja samalla hieman kauhisteli saappaita, jotka hänen tulee nyt Riitan lähdön jälkeen täyttää. Muut opettajat kiittivät Riittaa muun muassa ymmärtämyksestä, luottamuksesta ja tasapuolisuudesta.

Ari Ahokkaan puheessa muisteltiin Riitan työpanosta lukion eteen. Rehtorin johdolla lukiossamme on saatu aikaan huimia muutoksia ja uudistuksia vuosikymmenien aikana. Koulukeskukseen on muun muassa rakennettu Riitan rehtorina olon aikana kokonaan uusi siipi lukiolle, teknologiaan on panostettu, opettajat on koulutettu käyttämään uusia ja nykyaikaisia apuvälineitä ja lukiossa on järjestetty huima määrä tapahtumia ja projekteja. Ahokas myös antoi rehtorillemme oppilailta lähtöisin olevan arvonimen, äitihahmo, joka kuvastaa Riitan äidillistä huolehtivaisuutta.

Omassa puheessaan Riitta myönsi, että jokainen oppilas on ollut hänelle tärkeä ja että hän tosiaan on pitänyt heistä äidillisesti huolta. Huolenpito on kuitenkin tapahtunut sanoja säästelemättä: postiluukusta hän oli huutanut, että nyt pirun äkkiä ylös sieltä sängystä. Tämän ansiosta Riitta on oppilaiden silmissä jämäkkä ja hänellä on rikkumaton auktoriteetti.

Riitta kertoi tykänneensä erityisesti koulussa vallinneesta hyvästä hengestä ja työilmapiiristä. Siitä, että kaikki ovat olleet valmiita tekemään yhdessä töitä lukiomme kehittymisen eteen.

Kaikkien oppilaiden riemuksi viikonlopun viettoon päästiin etuajassa uuden rehtorin päätöksellä heti tilaisuuden jälkeen. Riitta Eeronheimon viikonloppu saattaa tosin olla hieman pidempi kuin muiden.

Näillä sanoilla Hyve ja koko Hyrylän lukio haluaa kiittää Riittaa hänen valtavasta työpanostuksesta koulumme eteen ja toivottaa oikein leppoisia ja antoisia eläkepäiviä!

Rehtorimme, Kärpänen!

Kärpänen pysty
© Julia Talvitie

Nykyinen rehtorimme Riitta Eeronheimo jää eläkkeelle joulukuun alussa. Uusi rehtorimme Seppo Kärpänen aloittaa virassaan virallisesti vasta ensi vuoden puolella, mutta hän aloittaa työt lukiossamme kuitenkin jo heti Eeronheimon lähdön jälkeen. Hyve sai etuoikeuden haastatella tulevaa rehtoriamme jo ennen kuin pääsemme tapaamaan hänet koulumme käytävillä kasvotusten. Lue, mikä on opinahjossamme aloittavan luotsin menneisyys ja mitä on odotettavissa lukiomme tulevaisuudessa.

 

Mikä on koulutuksenne? Minkä aineen opettaja olette?

– Olen filosofian maisteri, valmistuin Jyväskylän yliopistosta vuonna 2001. Pääaineeni oli Suomen historia, ja sivuaineita olivat yleinen historia, yhteiskuntatiede, journalistiikka ja museologia.  Suoritin myös opettajan pedagogiset opinnot, eli olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Olen suorittanut myös rehtorin kelpoisuuteen vaadittavat opetushallinnon opinnot, ja minulla on johtamisen erikoisammattitutkinto (JET).

Mitä töitä olette tehnyt työuranne aikana?

– Olen toiminut opetusalalla yli 12 vuotta. Valmistumisen jälkeen tein opettajan sijaisuuksia Uudellamaalla eri kouluissa kevään 2001 ajan. Syksyllä 2001 aloitin Sipoon yläasteella ja Sipoon lukiossa tuntiopettajana. Opetin tuolloin kahdeksaa eri ainetta ja toimin luokanvalvojana yläasteella. Vähitellen yläkoulun kasvaessa siirryin historian ja yhteiskuntaopin opetukseen ja sain lehtorin paikan Sipoon yläasteelta. Vuonna 2004 minut valittiin koulun vararehtoriksi. Ja rehtorin jäädessä eläkkeelle vuonna 2007 hain rehtorin virkaa ja tulin valituksi. Siinä virassa toimin 2012 vuoden loppuun. Vuoden 2013 alusta siirryin Sipoon opetustoimeen projektijohtajaksi. Olin kevään 2013 aikana mukana monessa projektissa ja hankkeessa, joista merkittävin lienee suomen ja ruotsinkielisen yläkoulun yhteisen rakennuksen suunnitteluprojekti. Syksyllä 2013 minut valittiin väliaikaisesti johtamaan koko kunnan opetustointa, kun opetusjohtaja siirtyi muihin tehtäviin. Ja näistä tehtävistä olen nyt siis siirtymässä Tuusulaan.

Mikä sai teidät valitsemaan Tuusulan lukion?

– Tuusulan lukio vaikuttaa olevan mielenkiintoinen ja aktiivinen opinahjo. Lukion tulevaisuuteen liittyy monia haasteita, joita odotan innolla. Kolmen (tai kahden) toimipisteen yhteistyö, sähköiset ylioppilaskirjoitukset ja mahdollisesti jopa uuden rakennuksen suunnittelu avaavat hienoja mahdollisuuksia.

Miten asemanne kaikkien Tuusulan lukioiden rehtorina vaikuttaa työhönne Hyrylän toimipisteessä?

– Organisaation suunnittelu on vasta alussa, joten on vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Hyrylän toimipiste näyttäisi kuitenkin olevan pääasiallinen työskentelypaikkani.

Mitä muutoksia aiotte tuoda lukioomme mukananne?

– On parempi ensin tutustua lukion toimintaan lähemmin, ennen kuin lähdetään miettimään muutoksia. Ja selvää on, että mahdolliset muutokset suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä koko työyhteisön kanssa. Tietysti ihan valtakunnalliset muutokset, kuten uudet opetussuunnitelmat ja sähköiset ylioppilaskirjoitukset, tuovat varmasti muutoksia myös Tuusulan lukioon.

Mitä haasteita ajattelette tulevaan toimenkuvaanne kuuluvan?

– Kokonaan uusi työyhteisö ja kunta ovat jo haasteita sinänsä. Tuusulan lukion kehittäminen kolmeksi/kahdeksi toimivaksi toimipisteeksi, joka tarjoaa laadukasta opetusta ja houkuttelee opiskelijoita, on tietysti keskeinen tulevaisuuden haaste. Lisäksi jo mainitut koko lukio-opiskeluun liittyvät uudistukset tulevat varmasti lähivuosina vaatimaan paljon työtä.

Mikä on tavoitteenne Hyrylän lukion rehtorina?

– Haluaisin, että Hyrylän lukiossa olisi työyhteisö, joka toimii yhteisten tavoitteiden eteen ja siellä vallitsisi innostava ja avoin toimintakulttuuri, jossa opiskelijat oppivat ja voivat hyvin. Henkilökohtaisesti haluan oppia uudessa työssäni paljon asioita ja kehittyä rehtorina.

Onko meno nykyajan lukiossa mielestänne kuin Kärpästen herrassa? Jos on, niin mitä asialle pitäisi tehdä?

– Ei ole, nykyajan lukiolaisilla tuntuu olevan hyvän valmiudet itsenäiseen ajatteluun ja realistisen maailmankuvan rakentamiseen. Tuntuu, että myös yhteistyötaidot ovat kehittyneet viime vuosina parempaan suuntaan. Niinpä pelkoa sivistyksen taantumisesta ei ole mielestäni nähtävissä, ei edes kärpäsrehtorin johdolla.

Missä näette itsenne olevan kahdenkymmenen vuoden kuluttua?

– Opetusalalla, hyvin todennäköisesti. Ja edelleen kuvitellen, että opetusta ja koulun kehittämistä koskevat ajatukseni ovat tuoreita ja kiinnostavia.

Keitä perheeseenne kuuluu?

– Anne-vaimo ja kaksi lasta, Viljami 8 ja Venla 3.

Miten vietätte vapaa-aikanne? Mitä harrastuksia teillä on?

– Harrastan paljon liikuntaa, pelaan salibandya ja kaukalopalloa, lisäksi lenkkeilen ja valmennan salibandy-junnuja. Katselen myös jonkin verran elokuvia ja luen (liian vähän). Lisäksi yritän päästä retkeilemään ja kalastamaan muutaman kerran vuodessa. Ja kesään kuuluvat tietysti rentouttavat heinätyöt appivanhempien maatilalla.

Toimittajiemme korviin on kiirinyt huhu, että sukunimeenne liittyy tarina. Kertoisitteko sen Hyveen lukijoille?

– Kyseessä on siis vaimoni sukunimi. Menimme naimisiin vuonna 2000 ja halusimme yhteisen sukunimen, ja vaihtoehdot olivat Heinonen ja Kärpänen. Valinta oli lopulta helppo. Appiukko tajusi asian vasta häiden jälkeisenä päivänä ja pyöritteli päätään, mutta oli lopulta varsin iloinen, kun nimi kelpasi. Melko harvoin mies ottaa vaimon sukunimen, niin tapahtuu vain noin 1,6 prosentissa avioliitoista. Nykymaailmassa se tuntuu kyllä omituisen pieneltä. Olen nauttinut sukunimestäni kovasti, ja se tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia huumorin viljelyyn.

Mikä on suurin hyveesi?

– Klassisista hyveistä ainakin haluaisin uskoa omaavani rohkeutta. Minulla on rohkeutta ajatella itse, uskallan perustella omia mielipiteitäni ja osaan tehdä vaikeitakin päätöksiä. Toki työssäni pyrin olemaan myös oikeamielinen ja oikeudenmukainen. Kohtuullisuus ja käytännöllinen viisaus ovat sitten niitä kehittämiskohteita…

Jättihaastattelussa rehtori Eeronheimo: ”Opiskelu on aina mielessä”

”Hei, sä varmaan tulit haastattelemaan rehtoria?” kanslisti arvaa ja opastaa rehtorin päämajayksikköön. Sinne minne ei vapaaehtoisesti mennä.

Rehtori Riitta Eeronheimo on valmis haastatteluun. Tosin työpöytä ei ole. Puupinta peittyy tärkeisiin ja ei-niin-tärkeisiin lippulappusiin, joita pitävät paikallaan useat irralliset kynät. Töitä siis riittää, mikä tuleekin nopeasti ilmi. Nyt Eeronheimolla on 24. vuosi menossa rehtorina Hyrylän lukiossa, ja työhön kuuluu ryhmänohjausta nelivuotisille, jonkin verran matematiikan ja fysiikan opettamista sekä runsaasti henkilöstö- ja taloushallintoa ynnä muuta suunnittelua.

 

Luontokuvaus harrastuksena

Mutta voiko lapsuuden toiveammatti olla rehtori?

”Se oli arkkitehti. Tai rakennusalan diplomi-insinööri. Tommonen ammattihaave kesti koko keskikouluajan ja lukioajan, mutta sitten kun tuli hakuaika, niin en hakenut.”

Eeronheimon vei mennessään matematiikka ja ihastus fysiikkaan. Molemmista hän kuitenkin teki laudaturit.

”Aina on ollut opiskelu mielessä. Tällä hetkellä opiskelen Photoshopin käyttöä. Koska olen palannut takaisin valokuvausharrastuksen piiriin. Luontokuvaukseen. Olin viettämässä syntymäpäiviäni Brasiliassa syyskuussa. Maailman suurimmalla kosteikkoalueella Pantanalissa olin kahdeksan vuorokautta. Kuvasin jaguaareja ja kaimaaneja ja valtavan suurta määrää erilaisia lintuja. Myöskin näitä vyötiäisiä. Sellaista, joka on tuolla koulun vitriinissäkin.”

 

Keskustelu luonnosta jatkuu pitkään. Yhteensä seitsemän kertaa Eeronheimo näki matkallaan jaguaarin ja seurasi kahta sellaista pidemmänkin aikaa.

”Esimerkki luonnonkiertokulusta. Kun toinen alkaa syömään toista. Kuolleena kaimaani kääntyy selälleensä. Käpälät on pystyssä. Sen jälkeen korppikotkat tulevat syömään. Sitten korppikotka etsii kaimaanista heikoimman kohdan. Arvaa mikä se vois olla?”

Toimittajan vastaus kaula on väärin.

”Voisi luulla, mutta ne lähti just päinvastaisesta päästä”, rehtori paljastaa ja ilmassa on pientä naurua. ”Siinä on mun mielestä aikamoinen näky.”

Kuvaaja: Riitta Eeronheimo

Abiturientit alkavat kohta panikoida kevään ylioppilaskokeita, mutta myös penkkareita.
Millä rehtori tuotaisiin kouluun tänä vuonna? Lähdemme tietysti haastamaan parasta kulkuvälinettä!

”Mä olen saapunut akantappajalla. Se on sivuvaunuinen moottoripyörä. Olen saapunut helikopterikuljetuksella, niin että poliisiauto haki kotoa ja vei minut tuonne Malmin kentälle ja sieltä se helikopteri laskeutui tuonne koulun pihaan. Tämä tapahtui vuonna 1997.”

Taitaa olla vaikea laittaa helikopteria paremmaksi…

”Sitten olen ratsastanut aivan niin kuin Jeesus. Nimittäin mulla oli vaalea tällainen villakangastakki ja salkku kädessä ja istuin sivuttain. Ratsastin Riihikalliosta. Ainoastaan puuttui nämä lehvät, joita joku olisi laittanu eteen. Huumoria on kyllä ollut. Ja postipaketti on ollut aika hieno juttu! Mut oli puettu postin keltaseen sadeasuun – housut ja takki. Ja sit siihen oli laitettu postipaketti. Postista tultiin mut hakemaan ja sihteerin piti minut lunastaa.”

 

Abirentuista puheen ollen. Mihin kaikkeen joutuu venymään, jotta saisi pelastettua abin kirjoitukset?

Eeronheimo kehuu suurinta osaa abeista, jotka hoitavat hyvin asiansa. Sen sijaan joillakin elämäntilanne on sekaisin.

”Sekaisin menon aiheuttaa myös se, että abilla on kännykkä.”

Eeronheimo meinaa tällä sitä, että jos asuu yksin ja kännykkä on ainoa herätyskello, voi joskus akku pettää.

”Silloin voi rehtori hypätä autoon, koputtaa oveen ja herättää. ’Nyt äkkiä kouluun! Nyt on ylioppilaskirjoitukset menossa. Minä hommaan kyllä välineet ja eväät.’”

Ajatusvirheitä sattuu jokaiselle, eikä rehtorin tarvitsisi huolehtia näinkään paljon.

”Mutta sydäntä on. Joskus tulee tehtyä tällaista.”

 

Ylioppilaskirjoituksissa kokonaisuuksien hallintaa

Minkä takia oppilaiden tulisi valita Hyrylän lukio yhteisvalinnassa?

Tähän rehtorilla riittää perusteita. Kohtuullisen kokoisessa lukiossa oppii tuntemaan toisensa ja itseään voi toteuttaa monella eri tavalla. On filosofian keskustelukerhoa, Platonin akatemiaa ja vaikka Agora-matkaa. Lukio on lähellä, ja tänne on helppo tulla.

”Monet ajattelee, että lähtisi muualle, mutta matkoja tulee, koulupäivät pitenee, harrastukset vähenee.”

Eeronheimo kehuu myös oppilaskunnan hallitusta. He käyvät opettajankokouksissa ja järjestävät kahvituksia. Mutta eniten kiitosta saa Elävä kirjasto.

”Viime vuonna se oli aivan upea! Mietin, minkälaisia kontakteja tuollaisilla nuorilla opiskelijoilla on, että saavat niin paljon julkkiksia tänne. Johanna Tukiaisesta tuli esiin aivan uusia piirteitä. Paavo Väyrynen ja Salattujen elämien Ismo Laitelan näyttelijä Esko Koverokin saatiin paikalle! Tämä on ainoa lukio, jossa tapahtuma on jo perinne.”

 

Hyrylässä yritämme löytää toistemme vahvuusalueita ja tukea niitä parhaimman mukaan.

”Viime keväänä tää tyttö kirjoitti kuusi laudaturia, niin kyllähän se oli aivan upea. Tavallinen lukio antaa erilaisille opiskelijoille kaikille menestymisen mahdollisuuden. Ja mistä sitä nauttii? Pojat ovat tottuneet osallistumaan asioihin, vaikka yleensä ajatellaan, että tytöt puuhaa kaikkea lukioissa. Meillä on mahdollisuuksia.”

Ylioppilaskirjoituksiin vinkkeinä Eeronheimo painottaa erityisesti kokonaisuuksien hallintaa.

”Esimerkiksi kysymys hiukkasfysiikasta. Mie kertoisin laajemmin, mitä se on tutkimuksena, Cern ja Higgsin hiukkanen. Ja jos on vielä opiskelija, joka on päässyt Cernissä käymään! Lisäisin nämäkin tiedot. En kovin suppeassa mielessä vastaisi. Hiukkasfysiikkaa on vähän mainittu fysiikan ykköskurssilla ja lisää atomi- ja ydinfysiikassa muistaakseni.”

Kuvaaja: Riitta Eeronheimo

Pakko kysyä väliin jotain kevyempää. Eli rehtorin arvomaailmaa ja oppiaineisiin sidonnaisia kysymyksiä.

Kuuluuko Suvivirsi kevätjuhlaan?

Tuumaustauko on jo pidemmän puoleinen. Harkitusti Eeronheimo puolustaa Suvivirttä.

”Siitä on kaikonnu sellainen uskonnollinen merkitys pois. Sen voi ajatella, että luonto herää. En koe siinä mitää, että se aiheuttaisi ongelmia.”

 

Entä kuinka moni prosenttisesti lyhyt matikka on prosenttilaskuja?

”Ihan hyvin yhen tai kahen tehtävän eestä, mitä ylioppilaskirjoituksissa vaaditaan. Ekassa ja kolmoskurssissa on eniten.”

Fysiikan osalta Eeronheimoa ei kiinnosta niin paljon Felix Baumgartnerin ennätyshypyn fysiikan lait. Enemmän häntä kiinnostavat tähtitiede ja hiukkasfysiikan asiat.

 

Tupakan poltto ärsyttää, tulevaisuus kiinnostaa

Eeronheimon murre alkaa kuulua yhä enemmän läpi, mitä kauemmin juttelemme. Tulee myös ilmi, että hän on kotoisin Tornionjokilaaksosta. Nykyään hän asuu Helsingissä, ja on asunut 16 vuotta Tuusulassa.

”Mie olin sitä mieltä, että jokaisen pitäisi ehtiä kouluun 25 minuuttia yli 8. On erittäin tärkeää, ettei opettajan tarvitse aloittaa opetusta moneen kertaan siinä tunnin alussa”, tunnustaa Eeronheimo suoraan, että varttijärjestelmä ei miellyttänyt häntä alun perin.

 

Ja mikäpä opiskelijoissa eniten häntä ärsyttää?

”Tupakanpoltto. Onneks se on vähentynyt. Ja sitten tämä tapa, että jätetään viimeiseen hetkeen asioitten hoito.”

 

Tulevaisuus kiinnostaa selkeästi rehtoria, sillä ennustuksiinsa hän käyttää runsaasti aikaa ja perusteluita.

”Mie uskon että ne kaikki (Hyrylän, Jokelan, Kellokosken lukiot) tulevat olemaan jossain vaiheessa yhtä. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset vaatii uutta laitteistoa, mutta se ei ole lainkaan yksinkertainen asia. Eihän ne ole mitkään sähköiset ylioppilaskirjoitukset, jos me käytetään tietokonetta vain tekstinkäsittelyyn. Silloin pitää olla jotakin muuta!”
Esimerkkeinä hän mainitsee jonkin esseen teon tai pienen tutkielman, jonka tiedot etsitään netistä ja kirjoitetaan omin sanoin kuudessa tunnissa.

”Vuonna 2017 on nyt povattu, että sellainen voisi tulla. Ehkä 2016. Siihen mennessä tulee painetta jo muuttaa opetussuunnitelmaa.” Ja mielensä Eeronheimo pahoitti aamulla lehteä lukiessaan, että konsertti/valtuustosalit rakennetaan seurakuntakeskukseen.

”Koska niin kauan kun mie oon tässä talossa ollu, niin on suunniteltu uutta lukiorakennusta. Ja mulla on täällä 24. vuosi menossa. Aattelin, että nyt! Voisi kuntakin panostaa nuoriin, koska nuorissa on meidän tulevaisuus.”
Pakkoruotsin inhoajat. Voitte huokaista helpotuksesta. Nimittäin, jos Eeronheimo saisi päättää, niin ne kaksi vierasta kieltä saisi itse valita.

”Se voisi jollakin tavalla motivoida. Jollakin tavalla meidän tulisi miettiä kielitaitomme monipuolistumista.” Lisäksi hänen mukaansa pitäisi miettiä, onko oikein, että terveystiedossa on vain kolme kurssia, kun fysiikassa valtakunnallisia syventäviä on peräti kahdeksan. Niillä on usein sama reaalin painoarvo monissa jatko-opiskelupaikoissa.

 

Rehtori huokaa. Toimittaja haastaa hänet kertomaan vitsin.

”No joo… Kirjoitusvirheistä. Olin joskus opetuspäällikkönä Varkaudessa. Silloinen kouluhallitus lähetti virallisen kirjeen, joka käsitteli Kuoppakankaan lukion asioita. Ja kun tiedät, niin kirjoitusvirheitä tulee helposti ja sitä ei huomaa, niin päätöksessä luki Kuppakankaan lukio.”

Pientä hekottelua syntyy. Tosielämän tilanteet ovat usein perinteisiä koululaisvitsejä hauskempia.

”Wordilla kun piti kerran kirjoittaa Ahokas, niin kone näytti, että se on väärin, ja kone korjasi sen. Sen jälkeen siinä luki avokas.”

 

Helposti lähestyttävä lenkkeilijä

Eeronheimosta saa varsin positiivisen kuvan, mutta millaiseksi johtajaksi hän omin sanoin itseään kuvaa?

”Toisten mielestä mä olen helposti lähestyttävä. Joskus sanon suoraan – pilke silmäkulmassa kumminkin. Vaikka aina se ei näy”, rehtori lisää.

”Olen avoin niin pitkään kuin se on mahdollista. Noh mähän myös rakastan matematiikkaa,  joten talous pitää olla kunnossa. Ja joskus kun ei asiat ratkea heti, niin ne jää vellomaan päähän. Arvaas milloin ne ratkeaa? Useasti, kun olen neulonut sukkaa.”

 

Kolmen varttia on mennyt ja siirrytään perinteiseen kysymykseen: Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

”Varmaan, että olen huolehtinut itsestäni. Teen useasti viikonloppuisin pitkiä lenkkejä. Joskus jopa 15 kilometria. Se auttaa minua työssä jaksamisessa. Ja nautin vapaa-ajalla kulttuurista. Muun muassa jazzista pidän. Ja mistä tahansa, jonka voin korvien ja silmien kautta elää!”

Eeronheimo myöntää tehneensä uransa alkupuolella töitä yötä päivää. Mutta kuulemma kaikki tekevät niin jossain vaiheessa.

Haastattelu on käyty, ja enää kuvat pitäisi ottaa. Eeronheimo sanoo henkilökuvausta vaikeimmaksi, sillä kuva pitää asetella hyvin. Paineet kasautuvat toimittajalle. Rehtori kampaa hiuksiaan ja toimittaja näppäilee testikuvia.

”Katso, ettei silmät ole kiinni!”

Toimittaja huokaisee helpotuksesta, kun lopulta yksi kuva hyväksytään.

 

”Niin ja voin lähettää niitä kuvia niistä kaimaaneista. Sitä kuvaa, jossa poseeraan kaimaanin kanssa ottamalla hännästä kiinni, en valitettavasti voi lähettää. Kuva on kamerassa Lappeenrannassa ja omistaja lähtee Australiaan ottamaan kuvia auringonpimennyksestä. Upeaa olisi ollut lähteä itsekin mukaan, mutta pitäähän sitä joskus käydä töissäkin!”