Rehtorimme, Kärpänen!

Rehtorimme, Kärpänen!

Kärpänen pysty

© Julia Talvitie

Nykyinen rehtorimme Riitta Eeronheimo jää eläkkeelle joulukuun alussa. Uusi rehtorimme Seppo Kärpänen aloittaa virassaan virallisesti vasta ensi vuoden puolella, mutta hän aloittaa työt lukiossamme kuitenkin jo heti Eeronheimon lähdön jälkeen. Hyve sai etuoikeuden haastatella tulevaa rehtoriamme jo ennen kuin pääsemme tapaamaan hänet koulumme käytävillä kasvotusten. Lue, mikä on opinahjossamme aloittavan luotsin menneisyys ja mitä on odotettavissa lukiomme tulevaisuudessa.

 

Mikä on koulutuksenne? Minkä aineen opettaja olette?

– Olen filosofian maisteri, valmistuin Jyväskylän yliopistosta vuonna 2001. Pääaineeni oli Suomen historia, ja sivuaineita olivat yleinen historia, yhteiskuntatiede, journalistiikka ja museologia.  Suoritin myös opettajan pedagogiset opinnot, eli olen historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Olen suorittanut myös rehtorin kelpoisuuteen vaadittavat opetushallinnon opinnot, ja minulla on johtamisen erikoisammattitutkinto (JET).

Mitä töitä olette tehnyt työuranne aikana?

– Olen toiminut opetusalalla yli 12 vuotta. Valmistumisen jälkeen tein opettajan sijaisuuksia Uudellamaalla eri kouluissa kevään 2001 ajan. Syksyllä 2001 aloitin Sipoon yläasteella ja Sipoon lukiossa tuntiopettajana. Opetin tuolloin kahdeksaa eri ainetta ja toimin luokanvalvojana yläasteella. Vähitellen yläkoulun kasvaessa siirryin historian ja yhteiskuntaopin opetukseen ja sain lehtorin paikan Sipoon yläasteelta. Vuonna 2004 minut valittiin koulun vararehtoriksi. Ja rehtorin jäädessä eläkkeelle vuonna 2007 hain rehtorin virkaa ja tulin valituksi. Siinä virassa toimin 2012 vuoden loppuun. Vuoden 2013 alusta siirryin Sipoon opetustoimeen projektijohtajaksi. Olin kevään 2013 aikana mukana monessa projektissa ja hankkeessa, joista merkittävin lienee suomen ja ruotsinkielisen yläkoulun yhteisen rakennuksen suunnitteluprojekti. Syksyllä 2013 minut valittiin väliaikaisesti johtamaan koko kunnan opetustointa, kun opetusjohtaja siirtyi muihin tehtäviin. Ja näistä tehtävistä olen nyt siis siirtymässä Tuusulaan.

Mikä sai teidät valitsemaan Tuusulan lukion?

– Tuusulan lukio vaikuttaa olevan mielenkiintoinen ja aktiivinen opinahjo. Lukion tulevaisuuteen liittyy monia haasteita, joita odotan innolla. Kolmen (tai kahden) toimipisteen yhteistyö, sähköiset ylioppilaskirjoitukset ja mahdollisesti jopa uuden rakennuksen suunnittelu avaavat hienoja mahdollisuuksia.

Miten asemanne kaikkien Tuusulan lukioiden rehtorina vaikuttaa työhönne Hyrylän toimipisteessä?

– Organisaation suunnittelu on vasta alussa, joten on vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Hyrylän toimipiste näyttäisi kuitenkin olevan pääasiallinen työskentelypaikkani.

Mitä muutoksia aiotte tuoda lukioomme mukananne?

– On parempi ensin tutustua lukion toimintaan lähemmin, ennen kuin lähdetään miettimään muutoksia. Ja selvää on, että mahdolliset muutokset suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä koko työyhteisön kanssa. Tietysti ihan valtakunnalliset muutokset, kuten uudet opetussuunnitelmat ja sähköiset ylioppilaskirjoitukset, tuovat varmasti muutoksia myös Tuusulan lukioon.

Mitä haasteita ajattelette tulevaan toimenkuvaanne kuuluvan?

– Kokonaan uusi työyhteisö ja kunta ovat jo haasteita sinänsä. Tuusulan lukion kehittäminen kolmeksi/kahdeksi toimivaksi toimipisteeksi, joka tarjoaa laadukasta opetusta ja houkuttelee opiskelijoita, on tietysti keskeinen tulevaisuuden haaste. Lisäksi jo mainitut koko lukio-opiskeluun liittyvät uudistukset tulevat varmasti lähivuosina vaatimaan paljon työtä.

Mikä on tavoitteenne Hyrylän lukion rehtorina?

– Haluaisin, että Hyrylän lukiossa olisi työyhteisö, joka toimii yhteisten tavoitteiden eteen ja siellä vallitsisi innostava ja avoin toimintakulttuuri, jossa opiskelijat oppivat ja voivat hyvin. Henkilökohtaisesti haluan oppia uudessa työssäni paljon asioita ja kehittyä rehtorina.

Onko meno nykyajan lukiossa mielestänne kuin Kärpästen herrassa? Jos on, niin mitä asialle pitäisi tehdä?

– Ei ole, nykyajan lukiolaisilla tuntuu olevan hyvän valmiudet itsenäiseen ajatteluun ja realistisen maailmankuvan rakentamiseen. Tuntuu, että myös yhteistyötaidot ovat kehittyneet viime vuosina parempaan suuntaan. Niinpä pelkoa sivistyksen taantumisesta ei ole mielestäni nähtävissä, ei edes kärpäsrehtorin johdolla.

Missä näette itsenne olevan kahdenkymmenen vuoden kuluttua?

– Opetusalalla, hyvin todennäköisesti. Ja edelleen kuvitellen, että opetusta ja koulun kehittämistä koskevat ajatukseni ovat tuoreita ja kiinnostavia.

Keitä perheeseenne kuuluu?

– Anne-vaimo ja kaksi lasta, Viljami 8 ja Venla 3.

Miten vietätte vapaa-aikanne? Mitä harrastuksia teillä on?

– Harrastan paljon liikuntaa, pelaan salibandya ja kaukalopalloa, lisäksi lenkkeilen ja valmennan salibandy-junnuja. Katselen myös jonkin verran elokuvia ja luen (liian vähän). Lisäksi yritän päästä retkeilemään ja kalastamaan muutaman kerran vuodessa. Ja kesään kuuluvat tietysti rentouttavat heinätyöt appivanhempien maatilalla.

Toimittajiemme korviin on kiirinyt huhu, että sukunimeenne liittyy tarina. Kertoisitteko sen Hyveen lukijoille?

– Kyseessä on siis vaimoni sukunimi. Menimme naimisiin vuonna 2000 ja halusimme yhteisen sukunimen, ja vaihtoehdot olivat Heinonen ja Kärpänen. Valinta oli lopulta helppo. Appiukko tajusi asian vasta häiden jälkeisenä päivänä ja pyöritteli päätään, mutta oli lopulta varsin iloinen, kun nimi kelpasi. Melko harvoin mies ottaa vaimon sukunimen, niin tapahtuu vain noin 1,6 prosentissa avioliitoista. Nykymaailmassa se tuntuu kyllä omituisen pieneltä. Olen nauttinut sukunimestäni kovasti, ja se tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia huumorin viljelyyn.

Mikä on suurin hyveesi?

– Klassisista hyveistä ainakin haluaisin uskoa omaavani rohkeutta. Minulla on rohkeutta ajatella itse, uskallan perustella omia mielipiteitäni ja osaan tehdä vaikeitakin päätöksiä. Toki työssäni pyrin olemaan myös oikeamielinen ja oikeudenmukainen. Kohtuullisuus ja käytännöllinen viisaus ovat sitten niitä kehittämiskohteita…

Avatar photo
Paula Tiitta

Pitkän linjan lukiolainen, maailmanmatkaaja, 24/7 voimistelija. Hikipinko, jonka koulumenestyksen salaisuutena on tunneilla nukahtelu. Toimii tätä nykyä Hyveen kieliopillisena päätoimittajana, vaikka välillä pilkut vilisevätkin silmissä ja senat menevät sakaisin.