Lukion toisena vuotena on ollut jatkuvasti vahvasti esillä, varsinkin opinto-ohjauksen tunneilla, tulevaisuuden suunnitelmat jatko-opintojen suhteen. Myös vieraissa kielissä on harjoiteltu työpaikkoihin hakemista ja jatko-opintoihin liittyvää sanastoa. Aihe tulee siis koko ajan vastaan. Ajankohtaiseksi on meille kakkosille tullut nyt myös urapäivät, joissa tutustutaan eri yrityksiin itseä kiinnostavilta aloilta. Vähän aikaa sitten oli ensimmäinen urapäivä, Meilahden kampuspäivä, jossa myös muutama toimittajamme oli. Siitä voi lukea lisää tästä numerosta!
Itselläni (ja monella muulla) ei ole vielä selkeitä suunnitelmia tai ammattia, jota haluan tavoitella. Pienenä olin varma, että aikuisena minusta tulee eläinlääkäri, mutta myöhemmin ymmärsin, ettei lääketiede ole minun juttuni. Suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti, mutta enää ei kestä pitkään, kun meilläkin alkavat ylioppilaskirjoitukset, eli kirjoitettavien aineiden pitää jo olla selvillä. Vuoden päästä haemmekin jatko-opiskelemaan. Tuntuu hurjalta joutua näin nuorena tekemään suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme.
Saamme usein kuulla, että suunnitelmamme muuttuvat vielä monta kertaa elämämme aikana eikä ammattikaan luultavasti ole koko elämämme ajan sama. Se on täysin totta, mutta en tiedä, onko tuon kuuleminen lopulta erityisen lohduttavaa. Toisaalta se tuo tietynlaista mielenrauhaa. Itse olen ainakin usein miettinyt tämän seurauksena, teenkö näitä valintoja nyt sitten täysin turhaan, jos myöhemmin suunnitelmani ajautuvat ihan eri raiteille, ja oikeastaan ajatus suunnitelmien muuttumisesta tuntuu hieman pelottavalta. Haluaisin olla varma tulevaisuudestani, mutta onhan se aika epärealistinen ajatus.
Siksi pidänkin itse nyt lukiossa tärkeimpänä sitä, että opettelee elämään hetkessä ja luottamaan siihen, että myös erilaisten sattumien kautta suunnitelmat vielä selkenevät. Kannattaa valita opiskeltavaksi aineita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat, joista tykkää ja joita nyt kokee mahdollisesti tarvitsevansa tulevaisuudessa. On osattava ottaa riskejä ja luotettava myös siihen, ettei sellaisia päätöksiä kadu, jotka ovat päätöshetkellä olleet parhaimpia valintoja itselle. Päätöksenteko on myös yksi suuri taito, ja sitä opettelemme koko elämämme ajan. Intuitio on yksi meitä ohjaavista ominaisuuksista. Sen kuunteleminen tekee välillä todella hyvää. Aina kaikkea ei tarvitse ajatella niin yksityiskohtaisesti ja syvästi. Liiallinen ajattelu on pidemmän päälle todella rankkaa!
Emme osaa ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme vaikuttaa nykyhetkeen. Se ainakin on varmaa, ettei mikään opiskelu ja tieto ole turhaa. Kaikesta oppimastamme on meille etua elämässämme. Myös kaikki kokemukset kerryttävät meille suunnattoman määrän tietoa. Älä siis stressaa liikaa tulevaisuutta vaan luota siihen. Meille jokaiselle muokkautuu kyllä ikioma, oikea elämänpolkumme.
