Avainsana-arkisto: ajatuksia

Uusi sivu elämässä

Lukion alku jännitti minua todella paljon, vaikka koulurakennus ja jossain määrin samat opettajat olivat minulle jo entuudestaan tuttuja yläasteelta. Silti minusta tuntui siltä, etten olisi vielä valmis lukioon. Ajattelin, että kukaan ei haluaisi varmasti tutustua minuun. Jälkeenpäin ajateltuna jännitin kuitenkin aivan turhaan.

Ensimmäinen koulupäivä oli kaikin puolin jännittävä. Aluksi ykkösille oli järjestetty yhteinen lukuvuoden aloitus koulun liikuntasalissa, jossa kaikki istuivat omien ryhmäläistensä kanssa. Siellä huomasin, että osa ympärilläni olevista opiskelijoista oli minulle ennestään tuttuja. Toisaalta osa heistä taas oli minulle ihan tuiki tuntemattomia.

Ensimmäinen jakso sujui hyvin, vaikka aluksi kaikki oli vielä uutta ja erilaista. Ensimmäisen jakson aikana kaikille ykkösille pidettiin ryhmäytymispäivä, jossa toivon mukaan jokainen pääsi ainakin vähän paremmin tutustumaan omiin ryhmäläisiinsä hauskojen leikkien avulla. Ryhmäytymisten aikana huomasin, että minulle on siunaantunut todella kiva ryhmä, jossa jokaisella opiskelijalla tulee varmasti olemaan hauskaa.

Löysin sattumalta heti ensimmäisessä jaksossa omasta ryhmästäni uuden tyypin, joka vaikutti yllättävän samanlaiselta ihmiseltä kuin minä itsekin olen. Eipä siinä mennytkään pitkään, kun hänestä tuli todella hyvä kaverini. En voisi olla iloisempi ja kiitollisempi siitä, että nyt minun ei tarvitse opiskella yksin!

Toinen jakso on sujunut samaan tapaan hyvin. Olen huomannut jakson loppua kohden, että koulutehtäviä alkaa kerääntymään ja palautuspäiviä toisensa perään ilmestymään kuin tyhjästä. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin selvinnyt, ja siitä voin olla todella ylpeä. Olen oivaltanut, että kaverit koulussa ovat erittäin tärkeä osa kokonaisuutta. Kaverit nimittäin tekevät opiskelusta kivaa ja hauskaa – koulunkäynnin ei aina tarvitse olla niin vakavaa. 

Odotan innolla tulevia lukiovuosiani. Haluan kehittyä paremmaksi opiskelijaksi niin kuin myös paremmaksi ihmiseksi. Toisaalta haluan nauttia yhdessäolosta kavereideni kanssa. Tähän mennessä olen tykännyt todella paljon lukio-opiskelusta, ja toivottavasti näin tulee olemaan myös jatkossa!

Asennemuutoksen aika

Ulkonäköpaineet ovat aina aika ajoin pinnalle nouseva keskustelunaihe, josta monet ovat varmasti kuulleet jo lähes kyllästymiseen asti. Kummallista on, että vaikka asiasta käydään vilkasta keskustelua enemmän kuin usein, ei etenkään nuorten ulkonäköpaineille ole näkyvissä loppua. Päinvastoin yhä useampi untuvikko ei ole tyytyväinen itseensä. Eikö meidän tosiaan olisi aika muuttaa asenteitamme ja alkaa hyväksyä itsemme ja toisemme juuri sellaisina kuin olemme?

Olen tehnyt koulu-urani aikana muutaman esitelmän ja mielipidekirjoituksen (nuorten tyttöjen) ulkonäköpaineista, se on tuntunut aina mielenkiintoiselta aiheelta – eikä vähiten siksi, että olen itse hyvinkin kriittinen ulkonäköni suhteen. Havahduin kyseisen ilmiön laajuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen kuitenkin vasta erään terveystiedon kurssin aikana. Terveystieto kolmonen pitää sisällään tutkimuksen tekemisen, ja valitsimme kaverini kanssa aiheeksi ㅡ yllätys yllätys ㅡ tyttöjen ulkonäköpaineet. Tutkimukseen osallistui koulumme seitsemäsluokkalaisia ja lukion kakkosluokkalaisia. Kun kävimme tuloksia läpi, olimme vähintäänkin hämmentyneitä.

Peräti 91% vastaajista koki kärsivänsä ulkonäköpaineista. Tämä on todella suuri määrä. Kyse ei siis ole vain muutamista opiskelijoista, vaan todella lähes jokaisesta. On totta, että iän karttuessa myös itsevarmuus kasvaa ja nuoruus on aina ollut epävarmaa aikaa elämässä, mutta ulkonäöstään ei kenenkään tulisi murehtia tässä mittakaavassa. On surullista, että jo 12-vuotiaat joutuvat miettimään, ovatko he tarpeeksi kauniita tai onko heidän vartalonsa tarpeeksi hyvä. Mikä edes on hyvä vartalo? Eikö jokainen vartalo ole hyvä? Sosiaalisen median eli somen räjähdysmäinen kasvu on lisännyt oman lusikkansa soppaan, ja se olikin suurin yksittäinen ulkonäköpaineiden aiheuttaja. Ikävä kyllä unohdamme liian usein, miten helppoa huijaaminen sosiaalisessa mediassa on. Eikä välttämättä edes huijaaminen, vaan kaunisteleminen ja siloitteleminen. Unohdamme, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.

Mitä sitten voisimme tehdä, jotta nuoret hyväksyisivät itsensä? Kyse ei tietenkään ole aivan niin yksinkertaisesta asiasta, mutta toivoaan ei kannata menettää. Tässä (kuten myös monessa muussa) asiassa tärkeintä on miettiä omaa suhtautumistaan, ajattelutapaa ja toimintaa. Muutos lähtee aina itsestä, ja ensiksi voitkin miettiä: olenko liian ankara itselleni? Muistutanko itseäni tarpeeksi usein siitä, että olen hyvä? Vertailenko itseäni usein muihin? Kun oppii rakastamaan itseään, on helpompi rakastaa myös muita. Yhteisötasolla muutosta tarvittaisiin mielestäni eniten mediassa. Persoonallisuuden voimaa pitäisi tuoda enemmän esille ja erilaista kauneutta arvostaa. Photoshoppaaminen ja muut naurettavuudet voitaisiin jättää taakse historiaan. Sosiaalisen median ikärajojen nostaminen ei välttämättä olisi ollenkaan huono juttu.

Lisää nuoria koskettavia artikkeleita löydät Hyveestä. Tässä numerossa ilmestyy muun muassa mahtava kolumni kesätöistä ㅡ tai pikemmin kesätyöttömyydestä (klikkaa tästä) sekä kovin paljon kauneutta ja komeutta vanhojen tanssien merkeissä! Hieman hullunkurisempaa meininkiä löytyy penkkareiden tiimoilta täältä, ja oma horoskooppi kannattaa ehdottomasti tsekata, jotta tietää, mitä seuraavilta viikoilta voi odottaa. Lehdessä on myös paljon muuta mielenkiintoista, siis eikun lukemaan!