”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa”, alkaa Pekka Simojoen samanniminen kappale. Miettiessäni, mistä kirjoittaisin viimeisen pääkirjoitukseni Hyve-lehdessä, päällimmäisenä ajatuksena oli vain kiitollisuus. Kiitos on sanana mielenkiintoinen. Siinä on vain viisi kirjainta, kaksi tavua. Sitä voi käyttää yksinään tai osana virkettä. Lisäksi kiitoksen voi sanoa lähes missä tilanteessa vain, eikä mieleeni…