Avainsana-arkisto: hyrylä

Haastattelussa jenkkifutari Teemu Hukkanen

 

IMG-20160419-WA0000
Kuvassa Teemu Hukkanen harjoittelemassa.

Pääsimme haastattelemaan Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtevää jenkkifutaria Teemu Hukkasta.

Kauanko olet harrastanut jenkkifutista?

– Viisi kautta, eli noin viisi ja puoli vuotta

Mikä sai sinut harrastamaan?

– Kaveri pyysi mukaan treeneihin, joten menin kokeilemaan.

Mikä on lajissa parasta?

– Lajissa parasta ovat ainakin strategia! Lajissa on monimutkaisuutta ja paljon kontaktia, kuten taklaamista ja paljon muuta.

Mitä saavutuksia sinulla on tähän menessä lajissa?

– Neljä joukkueen parhaan pelaajan -palkintoa ( joukkueäänestyksen perusteella). Olen myös voittanut SM-hopean ja SM-pronssin.

Mitä on lempparipelipaikkasi? Mitä pelipaikkoja olet pelannut?

– Free safety eli puolustuksen takakenttä. Olen pelannut kaikkia pelipaikkoja

Mikä saa sinut motivoitumaan?

– Amerikkaan lähtö ja siellä pelaaminen.

Kauanko pyrit olemaan Yhdysvalloissa? Missä koulussa opiskelet, ja aiotko pyrkiä sitä kautta ammattilaiseksi?

– Kaksi vuotta olisi suunnitelmissa Hebron academyssä. En pyri ammattilaiseksi, mutta urheilustipendi ensimmäisen divisioonan yliopistoon on tavoitteena.

Näetkö itsesi tämän lajin parissa kymmenen vuoden päästä?

– (Naurua) Kyhyllä kyllä kyllä. Näen itseni pelaamassa.

Kerro, miksi jonkun pitäisi aloittaa tämä laji?

– Jokaiselle löytyy jokin tehtävä, ja jokainen hyötyy siitä. Jenkkifutis on kasvava laji Suomessa.

Olet ostanut juuri hampurilaisaterian. Syötkö ensin ranskalaiset ja sitten hampurilaisen? Hampurilaisen ja sitten ranskalaiset? Vai kaikkea samaan aikaan?

– Ensin tietysti ranskalaiset, sitten vasta hampurilaisen.

Onko elämää maapallon ulkopuolella?

– On…

 

Bussit sitä ja bussit tätä

otollista

Joukkoliikenteen toimivuudesta on viime aikoina käyty paljon keskustelua esimerkiksi Facebookissa HSL:n sivuilla. Toisten mielestä bussit eivät pysy aikataulussa eivätkä bussinkuljettajat osaa palvella. Tähän ollaan myös vastattu rajusti muun muassa Tuomas Roiton kommentissa Facebookissa. Lähdin kuitenkin ottamaan selvää asiasta matkustamalla bussilla Hyrylän linja-autoasemalta Jumboon ja takaisin.

Linja-autoasemalla seistessäni pienessä vesitihkussa kello näyttää 16.25 ja bussi kaartaa eteeni juuri aikataulussa. Ovet jo avautuvat, mutta bussista ulos tunkeva nainen tukkii sisäänpääsyn jutellessaan bussikuskille joulusta. Tämä kestää kuitenkin vain noin kymmenen sekuntia, minkä jälkeen bussikuski toivottaa naiselle oikein hyvää uutta vuotta. Astun bussiin ja sanon: ”Siihen Tikkurilantien pysäkille.” Bussikuski mutisee hieman, kunnes täsmennän, että se on se Jumbon pysäkki. Heti tämän jälkeen bussikuski toteaa hinnan olevan 4,70 € ja hoitaa maksutilanteen ripeästi. Ensivaikutelma on varsin positiivinen, sillä bussikuski muistaa tervehtiä jokaista sisääntulijaa ja muistaa jopa sanoa ”ole hyvä” ojentaessaan bussilipun.

Bussissa istahdan toiselle riville vasemmalle puolelle kuskin taakse, jotta voisin olla mahdollisimman hyvissä tarkkailuasemissa, jos jotain epäilyttävää tapahtuu. Mukanani on tietysti kynä ja paperi. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyy radiosta tulevaan musiikkiin: ”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa.” Kirjoitan paperiini: ”Mitä h*lvettiä, joulu meni jo.” Seuraavana radiosta pamahtaa Avaruus, jonka jälkeen kuulemme vielä lisää joululauluja. Totta puhuen en haluaisi kuunnella joululauluja, mutta ehkei bussikuski ole saanut joulusta vielä tarpeeksi. Bussikuski muistaa koko matkan tervehtiä jokaista sisääntulevaa. Yhtä kyytiinnousijaa bussikuski jopa kiittää erikseen, koska hänellä on antaa tasaraha.

Bussi kaartaa pysäkille, jolla minä jään pois. Kello on 16.46, vaikka aikataulun mukaan perillä olisi pitänyt olla jo kello 16.37. En tiedä, missä virhe sitten tapahtui. Ihan normaalisti bussikuski omasta mielestäni ajoi. Lopputuloksena menomatkasta päällimmäisenä jäi hieman pettynyt fiilis, koska odotin jotain sensaatiomaista tapahtuvan, jotta juttuni räjähtäisi ja kaikki kiinnostuisivat siitä.

Pienen hetken Jumbossa ja Flamingossa vietettyäni totean haluavani kotiin. Matkahuollon sivujen mukaan bussi olisi Tikkurilantien pysäkillä noin kello 20.23. Bussipysäkille kävelen vetisten räntäkasojen tipahdellessa naamalleni ja pääsen pysäkille tasan kello 20.23. Täydellinen ajoitusko? Ei ilmeisesti. Bussipysäkin oma aikanäyttö näyttää vielä seitsemää minuuttia. Ihmettelen hieman, mutta alan odottaa, kun ei muutakaan voi. Kahdeksan minuutin odottelun jälkeen bussi numero 640 saapuu pysäkille.

Astun bussiin ja pyydän lippua Hyrylään. Bussikuski miettii hetken, paljonko sinne on matkaa, mutta päätyy 16 kilometriin. Vaihtorahat hän antaa nopeasti, koska 5 €–4,70 € ei ole maailman vaikeimpia laskusuorituksia. Lippua hän ei kuitenkaan anna, ja jään seisomaan hänen eteensä kuin hölmistynyt punikkitatti, kunnes eräs etupenkin vanhemmista herroista toteaa kuskille: ”Biljet.” Eipä asia minua niinkään haitannut, lähinnä vain huvitti. Monien muidenkin asiakkaiden rahojen kanssa bussikuskilla näyttää olevan pieniä, mutta vain pieniä, vaikeuksia. Tämäkin bussikuski muistaa kuitenkin aina tervehtiä asiakkaitaan. Eräs asiakas poistuessaan sanoo bussikuskille kiitos, josta bussikuski hämmentyy, ikään kuin ei olisi kiitoksen arvoinen. Hetkeä myöhemmin bussikuski kuitenkin ottaa kiitokset vastaan ammattimaisesti, joten hän taisi vain nukahtaa hetkeksi. Hän jopa morjenstaa takaovesta lähteviä. Kello 20.48, kun bussi on kolme minuuttia myöhässä, saapuu bussi Hyrylän linja-autoasemalle.

Bussimatkoilleni oli joko siunaantunut kaksi maanpäällistä enkeliä, tai bussikuskit ovat aina yhtä mukavia. Uskaltaudun heittäytymään tuohon ensimmäiseen väitteeseen, joskin en nyt menisi yleisesti bussikuskeja kuitenkaan dissaamaan. Usein niin sanottu virhe bussikuskeilla tapahtuu, kun he eivät muista muutamaa perusasiakaspalvelusääntöä. Esimerkiksi tervehtiminen on varsin hyvä tapa. Hehän ovat kuitenkin asiakaspalvelutyössä, vaikkei sitä esimerkiksi jo aikaisemmin mainitun Tuomas Roiton kommentista välttämättä heti uskoisikaan. Jos vaikka kaupan kassa samalla tavalla mollaisi asiakkaitaan, todennäköisesti sen jälkeen saataisiin uusi kassatyöskentelijä.

Onpahan minullakin nyt muutama huono kokemus bussimatkoilta. Esimerkiksi, kun käytin ensimmäistä kertaa bussikorttia noin kaksi vuotta sitten, astuin bussiin ja ojensin bussikortin bussikuskille. Mistä minä olisin voinut tietää, että se pitää tunkea sinne koneeseen? No bussikuski teki sen hyvin selväksi koko bussille, etten osaa käyttää bussikorttia. Hän totesi kovaan ääneen: ”Ei voi olla noin vaikeaa käyttää bussikorttia!” Siihen totesin, että niin, tämähän onkin ensimmäinen kertani. Ei tainnut bussikuski muistaa olevansa palvelemassa asiakasta. Toinen huono kokemus bussimatkoiltani on se, kun bussi oli ensinnäkin 25 minuuttia myöhässä, minkä lisäksi bussikuskilla oli kävelykepit vieressään. Mietinpähän vain mielessäni, onko bussi käynyt ojan kautta, kun se on myöhässä. Toivoin, etten kohta ole itse ojassa.

Alkuperäinen ideani oli päästä dissaamaan bussikuskeja, mutta mistäpä näitä kyseisiä bussikuskeja voisi dissata? Kiitos Kellokoski-Helsinki linjan bussikuski välillä 16.25–16.46 ja bussilinjan 640 bussikuski välillä 20.31–20.47. Ainoa ontuva asia olivat aikataulut. Mutta eivät kyseiset bussit kuitenkaan olleet edes kymmentä minuuttia myöhässä, joten en asiasta jaksa nipottaa.

Loppuun vielä Tuomas Roiton Facebook-kommentti siitä, miten hänen asiakkaittensa pitäisi toimia:

Mikä p*rkele siinä bussilla matkustamisessa on niin vaikeaa??

Viimeviikollakin ajoin kahden pysäkin ohi niin, että juuri siinä pysäkin kohdalla kyllä huomasin, että jaa, olisivat ne näköjään kyytiin halunneetkin. Siinä kohtaa alkoi kyllä huitominen, kun se selvästi oli jo liian myöhäistä. – Viittokaa nyt jumankauta reilusti, jos haluatte bussiin päästä, älkääkä valittako, että bussi ajoi ohi!

Joka päivä menee aikaa myös siinä, että aina joku pölvästi tulee sen 20€ setelin kanssa, lyö sen tiskiin, eikä sano mitään… Ei tervehdi, ei mitään… Niinpä minäkään en viitsi enää kysellä, että mitä saisi olla. Siinä sitä ollaan sit vaan ja kaikki odottaa. – Sanokaa, mitä haluatte! Seutu, sisäinen jne…!!

Ja matkakortilliset, kaivakaa nyt hemmetti se kortti esille jo etukäteen, älkääkä jääkö siihen ovelle tukkimaan muiden sisäänpääsyä sitä reppua kaivaessanne, ja sen jälkeen olko, kuin ette koko kortinlukulaitetta olisi ennen nähneetkään… Ei se nyt jumalauta ole niin monimutkainen kapistus!

Jos bussi on myöhässä, niin kuin nyt viimepäivinä on huonon kelin vuoksi usein olleet, niin älkää näyttäkö sitä pitkää naamaa ja valittako kuljettajalle, hän ei voi sille mitään. Jos jollain linjalla autot on lähes aina myöhässä, niin valittakaa HSL:lle, joka ne aikataulut suunnittelee!! Vain siten ne aikataulut voidaan joskus saada sellaisiksi, että ne todella palvelevat myös matkustajia, ja että niihin voi edes suurinpiirtein luottaa.

Kun samalla pysäkillä on muitakin linja-autoja, kuin se mitä odotatte, ja sitten huomaatte teidän bussin saapuvan sinne perälle, ja varmasti myös näette, että sen bussin perä saattaa olla vielä ajoväylällä, ja että se odottaa niiden muiden bussien lähtemistä, että pääsisi kokonaan pysäkkialueelle, niin älkää jo silloin menkö koputtelemaan sitä etuovea…. Kai tajuat, että jos kuski päästää kyytiin sinut, niin kaikki muutkin 20 ihmistä haluavat sisään, ja jäämässä olevat pois…. Ja näin ollen bussi ei pääsekkään liikkeelle ehkä muutamaan minuuttiin ja tukkii koko väylän ja pysäkin. Odottakaa siis pieni hetki!!

Ja vielä ihan vain teidän omaa turvallisuuttanne ajatellen… Käyttäkää heijastinta, älkääkä seiskö tai muuten palloilko ihan siinä tien laidassa, kanttarin päällä, tai muuten sellaisella etäisyydellä autotiestä, esim. pysäkillä bussia odottaessanne, että tullessaan sen bussin sivupeili saattaisi kolahtaa kupoliinne. Järki päähän ja silmät auki!

Tervetuloa Hyrylän Harvardiin!

Syksyllä Hyveen uudistuskokouksessa pohdimme tulevaisuutta jo pitkälle ja mietimme uutiskynnyksen ylittäviä juttuja. Päätimme alkaa suunnitella ”Hyveellistä lukiovertailua”, jonka tarkoitus oli tulla ensi keväänä ylioppilastulosten tultua julki. Olimme kyllästyneet varsin virheelliseen tapaan verrata lukioita vain ylioppilastulosten pohjalta, sillä tietysti korkean lähtökeskiarvon vaativat lukiot pärjäävät loistavasti.

”Hyveellisessä lukiovertailussa” aioimme verrata lähtökeskiarvoa ja ylioppilastuloksia toisiinsa, jotta tutkimus olisi vertailukelpoisempi kuin aiemmat lukiovertailut. Kaikki toimittajat olivat innostuneita skuupista, sillä uskoimme uutisen olevan sensaatiomainen! Arvelimme lukiomme sijoittuvan myös vertailussa korkealle, joten uutinen hyödyttäisi myös lukiotamme.

Lumisena talviaamuna 8. joulukuuta selasin Helsingin Sanomia, joka julkaisi STT:n uuden lukiovertailun – vastaavanlaisen kuin suunniteltu ”Hyveellinen lukiovertailu”. Se iski hieman. Skuuppimme ei olisi enää ainutlaatuinen, ja joudumme ehkä jättämään sen pois keväältä. Tuntui, kuin joku olisi laverrellut ideamme eteenpäin. Samalla kuitenkin olin tyytyväinen. Vihdoinkin mainetta lukioomme ja vielä valtamedian välittämänä! Sanomalehdet, internet, televisio ja radiokin spekuloivat tulosta. Jopa vanhassa vertailussa pärjännyt Ressun lukio häviää meille. Ressulaiset jäävät sijalle 71, kun Hyrylän lukio nauttii sijastaan 56. vajaan 400 lukion joukosta. Olemme Keski-Uudeltamaalta menestyksekkäin lukio!

Heti alkoi kuulua myös soraääniä tutkimuksesta. Pienet lukiot pärjäävät paremmin, sillä yksittäiset opiskelijat voivat vaikuttaa koko lukion tasoon nostavasti tai laskevasti, joku asiantuntija saattoi sanoa. Keski-Uusimaa-lehdessä Järvenpään lukion (167.) rehtori Marja-Liisa Lehtiniemen kommenteista pystyi haistamaan katkeruuden. Isojen lukioiden pitäisi hänen mukaansa olla omassa sarjassaan, ja lisäksi pitäisi huomioida yrittäjyyttä ja ties mitä. Keravan lukion (346.) rehtori Pertti Tuomi sen sijaan myönsi, että jossakin menee vikaan.

Tulos tietysti ylpistyttää meitä Hyrylän lukiolaisia ja opettajia, mutta silti pitää tehdä töitä, jotta pääsisimme jatkossakin 50. parhaan lukion joukkoon! Samalla tunnen myös sääliä kavereitani kohtaan, jotka päättivät lähteä esimerkiksi Mäkelänrinteen lukioon (319.) tavalliselle puolelle opiskelemaan vain ”paremman opetuksen” perässä. Vertailu paljasti nyt viimeistään, että sitä ”parempaa opetusta” ei olisi tarvinnut lähteä etsimään kovin kauas.

Kävin itse edellisellä viikolla hammaslääkärissä ja small talkina sain kuulla hammaslääkärin opiskelleen aikoinaan Hyrylän lukiossa. Hän kyseli, miten lukiossa nykyään menee, ja kerroin hänelle uudesta vertailusta. Hän oli silminnähden vaikuttunut suorituksesta, sillä hänen aikoinaan Hyrylän lukiota kutsuttiin ehkä hieman pilkallisesti Hyrylän Harvardiksi. Tosin hammaslääkärin mukaan hänen ikävuonnaan jopa kolme tai neljä Hyrylän lukiolaista kirjoitti kuusi ällää, joten lempinimi on sittenkin aika osuva. Sitä voisi nyt alkaa jopa käyttää. Hyrylän lukio on siis menestynyt jo vuosikymmeniä ja meiltä tietysti pääsee opiskelemaan, mitä haluaa. Hammaslääkäriksi tai vaikka elokuvaohjaajaksi. Itsestä menestyminen on kiinni, mutta ainakin Hyrylän lukio on todella mainio välietappi jatko-opiskeluun!

Hyrylän paras pizzeria on…

Kuinka arvostelu tehtiin?

Tässä numerossa kunnian saivat ja arvostelun kohteeksi päätyivät loogisesti hampurilaisravintoloiden jälkeen pizzeriat. Vertailussa ovat mukana Hyrylän Pizza, Marmara ja Kotipizza.

Koko
Mittasimme pizzojen halkaisijat. Usein otimme muutaman mittauksen, sillä osa pizzoista oli enemmän soikeita kuin pyöreitä.

Odotusaika
Otimme myös sekuntikellolla aikaa, kuinka nopeasti saimme pizzat pöytään.

Sijainti
Sijainnin merkitys on tällä kertaa toissijainen, sillä me roskaruoankatkuiset toimittajat olisimme saaneet vielä sydänkohtauksen, jos olisimme meidän kunnollamme lähteneet tarpomaan tai pyöräilemään tuollaisessa pöpperökelissä. Mopokin on vain itsemurhaväline tällä kelillä. Autolla taas muutaman sadan metrin ero ei vaikuta.

Hyrylän pizzan ”Hyrylä Special pizza” järkytti suolaisuudellaan

Hyrylän pizza

Maku ja viihtyisyys:

Tänne pizzeriaan en ole koskaan aikaisemmin edes astunut. Ensivaikutelmaltaan ravintola on mauttomasti sisustettu. Pöytäliinat ja verhot ovat suoraan sanottuna rumat, eivätkä tilannetta paranna pelikoneet ja flipperit reunoilla. Sanomalehtiä on sivupöydällä runsaasti, mutta ne kaikki vaikuttavat olevan päivän vanhoja eivätkä houkuttele lukemaan. Seinällä vilkkuvat valotaulut huimaisivat epileptikkoja.

Tunnelmaa yrittää luoda myös kovaääninen radiomusiikki. Hittikanava on päällä – itse asiassa se on meidän päämme päällä. Kaiutin on sijoitettu kattoon suoraan ruokailijoita kohti. Melu jopa hieman häiritsisi, jos kanava olisi hiemankin huonompi.

Hintataso on suhteellisen hyvä. Pizzoja saa 6,50 eurolla, ja vähän spesiaalimmat maksavat 8,00€. Hyrylä Special on melkoinen erikoisuus. Katkaravut ja kinkut on laitettu samaan läjään salamin ja sipulin kanssa. Koko komeuden laveeraa valkosipuli.

Ongelmana on suolan määrä. Se on hirvittävä! Ensivaikutelma ei houkuttele eikä maku myöskään. En tiedä, onko kyse vain huonosta tuurista, mutta ainakin pariin pizzaan osui suolapommi. Pizzaa syödessä pieni Coca-Cola huveni nopeasti. Halkaisijaltaan pizza yrittää olla 30 cm, eikä jää siitä kuin millejä.

Plussaa ravintola saa virvoitusjuomista, jotka tulivat lounasaikaan ilmaiseksi. Tölkki limua ei valitettavasti tällä suola-aavikolla riitä mihinkään. Kokis ei myöskään maistu aivan tavalliselta. Syy löytyy ilmeisesti tuotetiedoista. Se on Tanskasta tuotua. Suomalainen kokis on nimittäin tutkitusti maailman parasta veden ansiosta.

Ruokailija joutuu myös hakemaan veitset ja haarukat etukäteen, sillä niitä ei ole pöydässä valmiina. Kaiken lisäksi veitset ovat tylsiä. Pizzaa on hidasta leikata, ja pohja on aavistuksen sitkeää. Saattoi myös johtua ruokailijan syömisnopeudesta, mutta pizza ehti kylmetä.

Negatiivisuudesta huolimatta pizzeria on kohtalainen – niin maultaan kuin viihtyisyydeltään. Hinta ja nopeus pelastavat. Ruoka tänne tulee kuitenkin nopeiten: odotusaika oli ”vain” 11 ja puoli minuuttia.

Marmaran ”House Specialissa” oli liian vähän juustoa.

Marmara

Maku ja viihtyisyys:

Opiskelijoiden keskuudessa todennäköisesti suosituin ravintola on Marmara. Tunnelma siellä on rentoa, ja ainakin muovinnäköiset kasvit tuovat mukavaa erilaisuutta ravintolaan. Pöydätkin tuntuvat kunnon puulta. Asiakkaina täällä on kaikenikäsiä: nuoria ja työssäkäyviä pääosin.

Hinta ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin koulun käytäväkeskusteluista saa kuvan. Esimerkiksi Hyrylän pizzaan verrattuna Marmara on kalliimpi. Jauhelihapizza irtoaa alle 7 eurolla, mutta muut sitten maksavat yli euron enemmän kuin Hyrylän pizzassa. Spesiaalipizzoissa hintaero on vain 40 senttiä. Siksi tänne kannattaa tulla lounasaikana, jolloin kaikki pizzat ovat 6,50 €.

Hintataso on täälläkin hyvä joka tapauksessa. Mutta juomapuoli ei. Täällä limu pitää ostaa erikseen. Ilmaista ei ole, vaikka tulisi kuinka lounasaikaan. Puolesta litrasta nyhdetään peräti 2,00 €.

Odotusaika on myös pitempi kuin Hyrylän pizzassa: vajaa 16 minuuttia. Syyksi uskottakoon paikan suosio. Asiakkaita riittää.

Ruokavälineitä koskee järjestäen sama kritiikki kuin Hyrylän pizzassa. Ne joutuu hakemaan, ja ne ovat tylsiä. Saan kuitenkin kommentin kaveriltani, että lukiolaisia ei kiinnosta veitsen terävyys vaan pizzan maku, nopeus ja hinta. Totta sekin.

Pizzan muoto on erikoinen. Se on lähes soikio. Melkein ainakin. Kapeimmalta kohdalta pizza on 28 cm ja leveimmältä 33 cm. Pizzat ovat suurempia kuin Hyrylän pizzassa ja Kotipizzassa verrattuna.

Marmara jakaa mielipiteet hyvin jyrkästi. Erästä ulkoasu ei houkuttele visuaalisesti eikä makukaan ole mainio, kun taas toinen jumaloi pizzan makua.

Pohja on rapea ja pizza on todella kuumaa tullessaan. Marmaran pizzoille on ominaista myös valtava rasvamäärä. Rasva tunkee ohuen pohjan läpi ja jättää oranssin rasvavanan pizzalautaselle aterioinnin päätteeksi.

Marmarasta saa myös kebabia, mutta tällä kertaa ainakin pizzan joukossa kebab on epäonnistunut. Juustokin tuntuu loppuneen kesken. Piti olla tuplajuusto, mutta tupla jäi puuttumaan. House Specialin pippurimauste on myös hieman erikoinen valinta, mutta sopinee pizzaan juoman kanssa.

Marmara ei varsinaisesti pettänyt odotuksiaan. Pizzat olivat parempia kuin Hyrylän pizzassa ja hieman suurempia. Hyrylän pizzaan verrattaessa Marmaran pizzojen hinnat oli hitusen kalliimpia ja niitä sai odottaa kauemmin. Odotus kannattaa. Tylsien veistenkin ongelman saa ratkaistua menemällä kuntosalille treenaamaan.

Kotipizzan Monsteri pelottelee myös hinnallaan.

Kotipizza

Maku ja viihtyisyys:

Minun täytyy tunnustaa, että ennen vertailua ehdoton voittajasuosikkini oli Kotipizza. Olin jo päättänyt voittajan salaa.

Ravintola on siisti ja sen värimaailma ja sisustus on suunniteltu huolella. Haarukat ja veitset löytyvät pöydästä, ja mikä parasta, ne ovat teräviä! Haava tuli sormeen melkein heti, kaveri kommentoi.

Lisäksi lounasaikana eli klo 14 saakka pizzojen kanssa saa juoda ilmaiseksi niin paljon, kuin haluaa. Muulloin loputtoman juomisen hinta on 2,60€. Tämä tietysti koskee vain paikan päällä syömistä. Musiikkikin on mainiota ja volyymi on sopiva. Ilmaiset ja tuoreet iltapäivälehdetkin jouduttavat odottelua.

Niin, odottelua. En tiedä, oliko kyseessä ruuhka-aika, mutta odottaminen vain jatkui ja jatkui. Työntekijätkin vaikuttivat tulokkailta, joten olisiko talon tapojen oppiminen myös hidastanut menoa. Aluksi työntekijöitä oli peräti vain yksi ja toisen sormi oli kunnon paketissa. Ehkä jopa murtunut.

Nämäkään syyt eivät poista sitä tosiasiaa, että pöydässä odotellessamme ehdimme lukea kaikki viikon lehdet, tehdä matematiikan läksyt, jutella jääkiekosta ja naisista sekä keksiä ratkaisun talousongelmiin, sillä pizzojen tulo kesti 35 minuuttia! Enemmän kuin Chico’sissa. ”Kun asiakas on maksanut, hänet unohdetaan!” pöytäkeskustelu syytää.

Aika vei Kotipizzan voiton. Valitettavasti.

Tosin hidastelun tarkoituksena saattaa olla vain nälän yllyttäminen. Ainakin maku oli herkullista. Monster-pizza (11,70€) on tietysti tuntuvasti kalliimpi kuin Marmaran ja Hyrylän pizzan pizzat, mutta maku hakkaa 35–15. Tämä lausunto oli usean eri toimittajan sanoma. Monster-pizza kehuttiin Tuusulan parhaaksi ja ainoaksi syyksi mennä Kotipizzaan.

Mukana tuleva dippi, esimerkiksi chilikastike, vie sekin makunystyrät paratiisiin.

Pizzan kebab ei yllä Marmaran kebabien makuun, vaan maistuu kaupan valmiskebabeilta. Pizzapohja puolestaan voittaa helposti muut. Kotipizzan yhteistyökumppani Fazer osaa leipoa taikinan. Mukana tulee myös plussana purukumeja. Miinuksena on sen sijaan, että niitä ei ole jokaiselle.

[poll id=”9″]Täyteen pizzasta tulee, vaikka halkaisija on 29 cm. Monsterin täytteiden määrä taltuttaa suuremmankin nälän. Senttimetrin ero halkaisijassa ei ole paljoa, joten käytännössä kaikki Hyrylän pizzeroiden pizzat ovat lähes yhtä isoja halkaisijoiltaan.

Voittaja: Marmara

Kuten hampurilaisravintola-arvostelussa, ei voittajaksi selviytynyt parhaimmat pizzat valmistanut ravintola, vaan aika ja hinta nostivat Marmaran selkeään voittoon. Kotipizzaan ei ehdi välttämättä edes hyppytunnilla, joten nälkäiselle opiskelijalle fiksumpi ratkaisu on Marmara. Hyrylän pizza jäi tasapaksuuden vuoksi pohjalle. Kaikkia näitä kannattaa kokeilla, mutta kolmea pizzapäivää viikossa emme suosittele kenellekään.