Avainsana-arkisto: valokuvaus

Jäljelle jää kosketus

Kaipaan kehoasi,

kaipaan läheisyyttäsi

kaipaan kaikkea sinussa.

Kuulut lähelleni,

sinun kätesi kädessäni.

Hellä henkäys huuliltasi sen kertoi,

tarvitsen sinut viereeni.

Hitaasti kosketan käsivarttasi ja katson sinua syvälle silmiin.

Painan huulemme yhteen ja niin kahdesta tulee yksi,

eikä enää ole muita kuin me,

maailma pyörii meidän ympärillämme.


Seison väkijoukon keskellä.

Yksin, satojen ihmisten saartamana.

Lukuisten olkapäiden koskiessa minuun vajoan maahan istumaan,

kaipaus huokuu rinnastani,

yksinäisyys täyttää mieleni

sekä silmäni sulkeutuvat.

Jäljelle jää kosketus.


Kuvat: Susanna Meitsalo

Runot: Iina Pelander

Tunnelmia veden ääreltä

Syksy alkaa lähestyä ja taivas muuttuu vähitellen harmaaksi. Tumma taivas ei kuitenkaan estä valokuvaamista, ja kuvien ottaminen on ajoittain jopa helpompaa, kun aurinko ei häikäise ja muodosta varjoja joka kuvaan. Näitä päiviä kannattaa käyttää hyväkseen ja mennä kameran kanssa ulos räpsimään muutamat kuvat.

Kaikki kuvat ovat otettu Hirvensalmen ympäristöstä.

 

Kissakosken tehdasalue

Hirvensalmen tervaleppäkuja

Rakastan taidetta!

Rakastan taidetta. Taiteen kautta voidaan juosta karkuun todellisuutta tai tuoda se aivan nenän eteen. Taiteen lajeja on riittämättömiin, ja taide antaa jokaiselle jotain. Itselläni on takana tanssitaustaa, teatteria, valokuvausta, yli kymmenen vuotta viulun soittoa ja laulamista, esityksiä sekä konsertteja. Maalaaminen ja kirjoittaminen ovat kuitenkin aina pysyneet ykkösenä. Kaiken tämän sekamelskan kautta pyrin ilmaisemaan itseäni ja jakamaan muille asioita, joita rakastan.

Unelmoin siitä, että voisin opiskella ulkomailla taidetta. Rakentaa sitä ja opettaa muille. Unelmoin suurella lavalla esiintymisestä ja siitä, että itse kirjoitetut runot ja muut tekstit koskettaisivat muita ihmisiä. Näitä unelmia riittää silmänkantamattomiin.

Rankat urheilulajit ja sadat treenit viikossa eivät ole koskaan tuntuneet omalta jutultani, joten on ollut tärkeää ymmärtää, että täytyy tehdä sellaisia asioita, joista todella pitää.

Löysin runouden vasta noin vuosi sitten. Nyt siihen palavasti rakastuneena haluan tutkia siitä jokaisen nurkan. Alla olevista runoista muutaman kuuletkin kevätjuhlassa, mutta itse luettuina niistä saa vielä enemmän irti.

Vieno tuuli, vaimea huokaus

tunnet niiden hyväilevän,

kun ensimmäinen auringonsäde uppoaa kehoosi.

Olet voimaton ja veltto, loppuun kulutettu,

täysin auringon armoilla, kesän hellässä huomassa.

Voit vain olla ja nauttia,

tästä hetkestä.

 

Sulla ei ole lupaa arvostella mun kehoa

sulla ei ole oikeutta sanoa, mikä mussa on vikana

sä et saa koskea mun kehoon, etkä osoittaa, mikä on rumaa

sun sanat satuttaa, mutta mä en näytä sitä

sillä musta on tullut vahva

tää on mun keho

mä rakastan sitä, ja se riittää

 

olet täydellisen epätäydellinen,

pisamat nenänpäässäsi

ja hymykuopat kasvojesi molemmin puolin.

siirrän ruskean hiussuortuvan poskeltasi,

kun tuuli imartelee sotkuista tukkaasi.

hetken ajan on täydellinen kesäpäivä,

minä täysin sinuun painautuneena

ja sinä täydellisessä epätäydellisyydessäsi.