Avainsana-arkisto: filosofia

Oppimassa estetiikasta Helsingin keskustassa

Kello 11.30 seisoimme Koulukeskuksen bussipysäkillä odottaen bussia Kamppiin. Sää suosi meitä: keskellä sateista viikkoa juuri opintoretkemme tiistaille osui aurinkoinen ja suhteellisen tyyni sää. Kyseessä on lukiossamme uusi filosofian kurssi, estetiikan kurssi.

Kyseisellä kurssilla on vain noin viisitoista opiskelijaa, mikä kertoo siitä, että kurssi on uusi. Itsekin kuulin siitä sattumalta, mutta se nousi hetkessä tämän jakson kursseistani suosikkieni joukkoon. Pieni luokkakoko toisaalta helpotti huomattavasti opintoretken järjestelyä kaikille sopivaksi.

 

Estetiikan kurssin opiskelijat katsovat Erkka Nissisen videoteosta HAM-taidemuseossa.

 

Ensimmäiseksi Helsingissä suuntasimme kaupungin HAM-taidemuseoon. Siellä on pääsääntöisesti nykytaidetta, mutta myös muun muassa Eero Nelimarkan teoksia. Monilla jäivät museosta mieleen rohkeasti rajoja rikkovat teokset ja useiden teosten kauniit värit.

 

Teosten värienkäyttö ihastutti.

 

Toinen värikäs teos HAM-taidemuseossa

 

HAM:in jälkeen suuntasimme Kiasmaan. Se on HAM:ia suurempi nykytaiteen museo. Se oli monille jo entuudestaan tuttu paikkana, mutta osa näyttelyistä vaihtuu aina uusiin. Retkemme vierailukohteissa perusideana olikin, että opiskelijat saivat kierrellä kohteessa itsenäisesti, katsomassa niitä näyttelyitä ja teoksia, jotka heitä itseääm kiinnostivat. Alla olevat kuvatkin kertovat Kiasman monipuolisuudesta.

 

Teos Kiasman ylimmässä kerroksessa, taustalla näkyy Helsingin keskustaa.

 

Toimittajamme Marla pääsi myös osaksi teosta

 

 

 

Viimeisenä taidemuseona oli Galerie Forsblom. Se oli vierailukohteistamme pienin ja luultavasti vähiten tunnettu. Siellä oli vain muutama työ, ja päällimmäisenä jäivät mieleen joidenkin teosten esillä olleet hinnastot, joista selvisi, että teokset ovat todella arvokkaita.

 

Kauniin kultainen taulu Galerie Forsblomissa

 

Opintoretkemme Helsingissä huipensi tanssiteatteriesitys Aleksanterin teatterissa, joka on jo paikkana todella hieno. Esityksen nimi on15 Kake2 – Tähtisumussa. Olimme etukäteen nähneet vain trailerin esityksestä, mutta sen perusteella oli vaikea luoda kuvaa oikeasti näytelmästä. Esitys oli rohkea ja erilainen. Siinä oli näyttelyä, laulua, soittoa ja tanssia. Musiikki toi paljon eloa esitykseen. Esitys jakoi mielipiteitä opiskelijoidemme keskuudessa, mutta kaikki pystyvät varmasti olemaan samaa mieltä siitä, että oli se ainakin mieleenpainuva lopetus onnistuneelle opintoretkellemme.

 

Aleksanterin teatterissa valmiina esityksen alkamiseen

 

Mikä on lempipikkutakkisi, Ari Ahokas?

Ari Ahokkaalla tulee tänä vuonna täyteen 24. vuosi psykologian, filosofian ja uskonnon opettajana Hyrylän lukiossa. Lisäksi Ahokas toimii aktiivisesti Agora-projektissa ja Platonin akatemiassa. Hän on valmentanut eri ikäisiä jääkiekkojunioreita yli 10 vuotta, muttei enää toimi valmentajana.

 

Anna psykologinen arvio Mona Lisan hymystä.

– Salaperäinen, mystinen, monitulkintainen.

Mikä on lempipikkutakkisi?

– [Miettii hetken.] Tämä, [nostaa beigeä pikkutakkiaan] mikä on mulla nyt matkassa, koska tämä on tosi keväinen ja sopii tänne keväiseen Pariisiin.

Oliko Jeesus aikoinaan suurin julkkis?

– Eräällä tapaa oli, mutta toisaalta hän oli aluksi vain kansallinen ja vasta myöhemmin kansainvälinen julkkis.

640px-Rorschach_like_Inkblot.svg

Mitä näet yllä olevassa kuvassa?

– Näen tässä Rorschachin musteläiskätestin jonkin variaation. Ja niistähän nykypäivänä sanotaan, että ne on yhtä luotettavia kuin horoskoopit. Ootte selvästi manipuloinu näitä, kun eihän tässä näy mitään!

Mihin hintaan tekisit tulevaisuussuunnitelman?

– Nyt riippuu, että minkälainen tulevaisuussuunnitelma, kun jäi vähän auki. Tulevaisuussuunnitteluhan on futurologiaa, ja se on ihan tieteenalakin, mut sitten on kaikenlaista huuhaa-touhuakin. Riippuu, mistä pyydettäis, niin hinnoittelisin sen.

Minkä nimeen vannot?

– Hyveiden. On Hyve-lehtikin, niin sopii hyvin, mutta myös minä.

Uskotko värillisen taustan  Word-muistiinpanoissa vaikuttavan oppilaiden motivaatioon opiskella?

– [Vastaa välittömästi.] Ehdottomasti! Toivottavasti hyvään suuntaan! [Naurua.]

Tulkitsetko unia?

– Toisinaan.

Pystytkö olemaan tulkitsematta koko ajan ihmisten käyttäytymistä?

– Tietysti pystyn. Paitsi toisaalta toinen näkökulma samaan asiaan: kukaan ei pysty, kaikki tulkitsevat kaiken aikaan. Mutta tuohon psykologiseen tulkintaan, että käyttää jotain erityistä psykologista tietoa, niin pystyn olemaan tulkitsematta.

Kierrätkö tikapuut vai käveletkö niiden ali?

– Riippuu, minne olen matkalla. Valitsen lyhyimmän reitin. Jos olen matkalla katolle, kiipeän niitä ylös.

Millä psykologisilla keinoilla lyödään vastustaja jääkiekossa?

– Etukäteispsyykkauksella, hyvän kotiyleisön kannustuksella, ja… sitten tikitookilla. Se on siis kuuluisan Esa Tikkasen käyttämä suomennos puhetavasta vastustajalle, joka ärsyyntyy siitä niin, että on vaan jäähyllä.

Mikä on viimeisin hyveesi?

– Ehkä kärsivällisyys. [Naurua.] Sitä tarvittiin tälläkin matkalla Pariisissa.

Kuuluuko köyhän kyykistyä?

Dear Epi!

Mittani ovat 5 800 000/12, ok? Kuulin ystävältäni Matilta, että Suomessa on progressiivinen verotus. Kuulostaa epäreilulta. Miksi suurituloisten tulisi maksaa enemmän kuin pienituloisten? Onko se oikein? Eikö köyhä kuulu kyykkyyn?

Yks Nalle vaan

Hei Nalle! Mittasi ovat ok. Filosofisessa traditiossa köyhän kyykkykulmasta on useita eri koulukuntia. Aristoteles, maanomistaja itsekin, määrittelee teleologisessa metafysiikassaan vähempiosaisten olemuksellista olemusta seuraavasti (lainaus teoksesta Maailmankaikkeudesta – De mundo):

”Koiran luontainen tila on olla koira – toteuttaa koiruuttaan. Talo on luonnollisimmillaan omatessaan kaikki talolta vaadittavat ominaisuudet: katto, seinät ja sisä-wc. Köyhän luontevin tila taas on olla polvillaan, maassa, anelemassa. Sieltä käsin hän tekee sitä, mikä tekee hänet onnelliseksi (aktualisoituminen eli olemuksensa saavuttaminen tekee onnellisimmaksi, toim. huom.): kärsii ja riutuu.”

Näkemys eli aikansa, mutta on sittemmin hylätty riittämättömänä. Vaikka köyhän kyykky hyväksyttiin a prioriseksi oletukseksi, keskustelu kulman asteista kävi kuumana. 1700-luvulla eläneen matemaatikko Leonhard Eulerin oivaltamat sini, cosini ja tangentti mahdollistivat entistä täsmällisempiä kulmien määrittelyjä. Yliopistoissa kuohui.

Merkantilismin jälkeisen, libertaristisen veropolitiikan perusperiaatteet tiivisti onnistuneimmin puhelinmyyntiyrityksellään äkkirikastunut Immanuel Kant kuuluisassa kategorisessa imperatiivissaan:

”Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen verolaki.
Kohtele kaikkea rahaa, myös omaasi, ikään kuin se olisi päämäärä sinänsä, älä koskaan pelkkänä välineenä.”

Kantin teoreemaa ei turhaan kutsuta kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Logiikka vaikutti pettämättömältä: Kun maksat mahdollisimman vähän veroja ja ahnehdit mahdollisimman paljon, kaikki muutkin tekevät niin, siitä tulee yleinen laki, eikä toiminnassasi ole siis mitään väärää de jure.

Ikävä kyllä Kant oli väärässä paikassa väärään aikaan. Demarivallankumous riehui Euroopassa, tasaveron kannattajat löysivät itsensä giljotiinista. La Marseillaisen soidessa eduskunta julisti Suomeen progressiivisen tuloveron.

Kaikki toivo ei ollut kuitenkaan mennyt. Lama-ajan Suomesta näkyi valonpilkahdus Keynesiläisellä taivaalla: Eksessiivisesti Lockeen ja Smithiin perehtynyt missi Satu Tuomisto onnistui viimein luomaan vedenpitävän moraalisen oikeutuksen suurille tuloeroille (lähinnä tosin Platonin Valtiota mukaillen, päätoim. huom.):
”Mielestäni yhteiskunta kuitenkin tarvitsee toimiakseen myös vähäosaisempia. Jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja. Se on fakta, tarvitsemme heitä, jotta paletti pyörii. Niin minä ajattelen.”

Köyhät ovat siis välttämätön osa toimivaa yhteiskuntaa. Koska emme halua palata Hobbesin luonnontilaan, on tehtävä kaikkemme yhteiskunnan toimivuuden takaamiseksi. Tässä mielessä suuret tulonsiirrot ovat moraalitonta, yhteiskuntasopimuksen vastaista ja kansan oikeudentajua pilkkaavaa veropolitiikkaa.

Hauskaa tammikuuta Hyveen lukijoille.

Nufit sanoo EI

Nufit on vuosittain Helsingin Paasitornissa järjestettävä nuorten filosofiatapahtuma. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin 11.-12. tammikuuta, jo 12. kerran. Kaksipäiväisen tapahtuman tarkoituksena on luoda foorumi nuorten ja asiantuntijoiden väliselle keskustelulle. Nufit on kerännyt vuosittain 600–1000 hengen yleisön.

Nufit järjestetään kokonaan vapaaehtoisten voimin. Se on suunnattu pääasiassa 15–25-vuotiaille, mutta vanhemmatkin saavat siitä paljon irti. Tapahtuman päätuottaja on Prometheus-leirien tuki ry. Mukana kuvioissa ovat myös filosofian ja et:n opettajat – Feto ry  – ja Helsingin yliopiston filosofian opiskelijat – Dilemma ry.

EI!

Tämän vuoden teemana oli EI. Ohjelma koostui pääosin keskustelukokonaisuuksista, joissa aiheen asiantuntija piti alustuksen, jonka jälkeen haastajat ja yleisö saivat esittää kysymyksiä. Alustusten aiheita olivat esimerkiksi Ei ihmisarvoista hoitoa, Ei asevelvollisuudelle ja Ei degrowhtille. Alustajina toimivat tällä kertaa muun muassa ympäristötieteiden tohtori Riikka Paloniemi, journalistit Matti Apunen ja Elina Lappalainen, kirjailijat Arno Kotro ja Aleksandra Salmela, lääkäri Pekka Tuomola, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson ja filosofi Tere Vadén.

Pekka Tuomola

Ei ihmisarvoista hoitoa

Lääkäri Pekka Tuomolan pitämä ja Pyry von Baghin sekä Peppi Hartikaisen haastama alustus aiheesta Ei ihmisarvoista hoitoa käsitteli paperittomien maahanmuuttajien sairaanhoitoa Suomessa. Sitä ei käytännössä ole. Terveyskeskukset Suomessa eivät hoida paperittomia. Pekka Tuomolan Helsinkiin 1,5 vuotta sitten perustaman Global Clinicin tarkoituksena on auttaa näitä laittomia maahanmuuttajia saamaan hoitoa.

Alustuksessa puhuttiin paperittomien sairaanhoidon lisäksi paljon Suomessa vallitsevasta maahanmuuttokriittisestä ajattelusta. Keskustelussa nostettiin esille yhteiskuntafilosofiaa ja etiikkaa. Oikeastaan koko alustuksen voi tiivistää kysymykseen: haluammeko me suomalaiset todella sanoa ”ei” paperittomien ihmisten ihmisarvoiselle hoidolle?

Vastarinnan anatomia

Lauantaina Kai Alhanen piti luennon vastarinnan anatomiasta. Alhasen mukaan vastarinta lähtee pyrkimyksestä vastata vallan käyttöön. On olemassa niin sanottua reaktiivista vastarintaa ja aktiivista vastarintaa. Reaktiivinen vastarinta on harkitsematonta, impulsiivista, ja se pelaa usein vallankäyttäjän pussiin. Aktiivinen vastarinta ei toimi ensiyllykkeen mukaan ja on moraalisesti harkittua. Alhanen kertoo moraalisen harkinnan olevan älyllistä päättelyä ja mielikuvitusta.

Luento oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Kai Alhanen käytti paljon havainnollistavia esimerkkejä, jolloin vastarinnan ajatuksesta sai hyvin kiinni. Gandhi oli suuressa osassa.

Filosofiset teehetket

Vaikuttavassa Paasitornissa tapahtui paljon muutakin: pienemmissä huoneissa järjestettiin isompien alustusten aikana vapaamuotoisia filosofisia teehetkiä. Perjantaina järjestettiin ainakin teatteriohjaaja Veera Aaltosen johtama Teatterin yhteiskunnallisuus. Teehetkessä pohdiskeltiin Aaltosen johdolla muun muassa sitä, miten eri aikakaudet vaikuttavat teatteriin. Teatterin merkityksestä puhuttaessa Aaltonen siteerasi osuvasti Tove Janssonia: ”Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille, millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla vaikka eivät uskalla, ja millaisia he ovat”.

Veera Aaltosen järjestämä filosofinen teehetki.
Veera Aaltosen järjestämä filosofinen teehetki.

Hyrylä mukana Sokrates-väittelykilpailussa

Hyrylän lukiolaisille tapahtuman ehkä jännittävintä antia olivat väittelyt, joissa lukiomme oli  edustettuna kahden joukkueen voimin. Väittelyjen aiheet olivat eri filosofian osa-alueilta metafysiikasta estetiikkaan.

Toiseen joukkueeseen kuuluivat Ninni Takala, Jesse Tuominen, Santeri Tuovila ja Joonas Huttunen. Ensimmäinen vastus oli Olarin lukio, ja aiheena oli ”Markkinataloudelle ei ole mielekästä vaihtoehtoa”. Hyrylä vastusti ja myös voitti tuomaripistein 5-2. Perustelu oli terävää ja osuvaa. Myös Olarin lukio väitteli hyvin ja otti heikon alun jälkeen hienon loppukirin. Tuomarin päätös oli silti varmasti kaikkien mielestä oikea.

Kuvassa vasemmalta alkaen Santeri Tuovila, Joonas Huttunen, Jesse Tuominen ja Ninni Takala.
Santeri Tuovila(vas.), Joonas Huttunen, Jesse Tuominen ja Ninni Takala.

Hyrylän joukkue, nyt kokoonpanolla Ninni Takala, Erika Tiirikainen, Öjvind Svinhufvud, Santeri Tuovila, väitteli myöhemmin Tapiolan lukion kolmihenkistä joukkuetta vastaan aiheesta ”Arvoja ja tosiasioita ei pidä erottaa jyrkästi toisistaan”. Hyrylä puolusti ja Tapiola vastusti. Tämä kilpailu ei sujunut Hyrylän joukkueelta niin hyvin kuin edellinen, vaan se hävisi pistein 3-4.

Santeri Tuovila, Erika Tiirikäinen, Öjvind Svinhufvud sekä Ninni Takala.
Santeri Tuovila(vas.), Erika Tiirikäinen, Öjvind Svinhufvud sekä Ninni Takala.

Joukkue pääsi silti jatkoon ja kohtasi Joensuun norssin puolivälierässä lauantaina. Joukkueessamme oli tällä kertaa Santerin, Erikan ja Ninnin lisäksi Roni Paasimaa. Joensuun norssin joukkueeseen kuuluivat Marjukka, Santeri, Tapio ja Viola. Väittelyn aiheena oli ”Moraali ei toimi ääritilanteissa”. Hyrylän joukkue oli väitteen puolella, norssi vastaan. Tämän väittelyn joukkueemme hävisi niukasti. Voi kyllä sanoa, että huonolle ei hävitty!

Toinen joukkueemme, jossa väittelivät Sebastian Karling, Oskari Mantere, Jose Hanninen ja Riku Luostari, hävisi molemmat väittelyt. Toisessa väittelyssä tuomarin päätös aiheutti kuitenkin yleistä kummastusta.

Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa myös yläkouluille oma väittelykilpailu.

Kaiken kaikkiaan Nufit oli oikein onnistunut, kiinnostava ja avartava tapahtuma. Ensi vuonna uudestaan!

Onko joulupukkia olemassa?

Dear Epi!

Olen 15-vuotias poika Tuusulasta. Mittani ovat 86/173, ok? Löysin ullakoltamme paketoituja lahjoja ja tekoparran. Onko joulupukkia olemassa?

Nuori kundi Keravalta

Jätä tänä jouluna kinkku väliin. Joulupukin ontologia (kysymys olemassaolosta) askarrutti jo Platonia. Lainaus teoksesta ”Valtio” (Politeia, toinen kirja, 366A):

Platonin akatemian pikkujoulut.

Sokrates: Onko niin, että kuusen alle ilmestyy lahjoja joka joulu?
Glaukon: Totta kai, Sokrates.
Adeimantos: Tietenkin, Sokrates.
Sokrates: Mutta tyhjästä ei voi syntyä mitään. Onko siis totta, että joku on lahjat tuonut?
Glaukon: Varmasti.
Adeimantos: Sehän on selvää.
Sokrates: On siis joku tai jokin, joka lahjat tuo. Tämän tuojan idea on oltava joulupukki.

Kristillisellä keskiajalla joulun merkitys korostui, sillä se oli tyypillisesti talonpojalle ainoa vapaapäivä. Kirkkokuntaa vahvistaakseen skolastikot pyrkivät päättelemään aukottoman todistelman joulupukin olemassaolosta. Tunnetuin lienee Anselm Canterburylaisen ontologinen todistus:

1. Ihmisellä voi olla ajatus lahjamäärästä, jota suurempaa ei voi ajatella.
2. Oletetaan, että lahjojen tuoja on olemassa ainoastaan ajatuksena ihmisen mielessä.
3. Lahjat todellisuudessa ovat aina parempia kuin lahjat ainoastaan mielessä.
4. Voidaan siis ajatella lahjamäärää, joka on suurempi kuin lahjamäärä, jota ei voi ajatella: lahjamäärä, joka on olemassa myös todellisuudessa.
5. Ei voi olla lahjamäärää, joka on suurempi kuin lahjamäärä, jota suurempaa ihminen ei voi ajatella.
6. Siksi lahjamäär, jota suurempaa ei voi ajatella, täytyy olla olemassa myös todellisuudessa.
7. Kannattaa siis uskoa joulupukkiin.

[poll id=”10″]Skolastinen järkeily katsottiin riittävän vahvaksi pohjaksi joulutradition jatkumiselle. Vuosisatoja kului kuusen ympärillä pyörien, kulkusten raikaessa. Sitten, joulumarkkinoille 1748, skotlantilainen David Hume julkaisi paradigmaattisen teoksensa Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä. Humen paljastama induktion kehäpäätelmällisyys johti kauhistuttavaan oivallukseen: ”Vain koska joulupukki kävi viime jouluna, ei se tarkoita, että hän kävisi tänä jouluna.”

Seuraukset olivat synkät. Valistuksen aika päättyi, kun luova luokka kääntyi hakemaan lohtua fiktiivisistä suuryksilöistä. Hegelin joulun henki vaihtui marxilaiseen materialismiin. Joulusta tuli kulutusjuhla. Hume sai risuja. Schopenhauer, ymmärrettyään lähetelleensä lahjatoivomuskirjeitä Korvatunturille täysin turhaan, totesi maailman olevan huonoin mahdollinen.

Hyvää joulua.

NUFIT-tapahtuman kauniita hetkiä

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Mikä ihmeen Nufit?”]Nufit on vuosittain Helsingin Paasitornissa järjestettävä Nuorten filosofiatapahtuma, jossa nuorilla on tilaisuus keskustella eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Tapahtuman ohjelma koostuu pääosin keskustelukokonaisuuksista, jotka alkavat aiheen asiantuntijan alustuksella, jota seuraa väittelymuotoinen keskustelu kahden nuoren haastajan kanssa. Ohjelmanumeron lopussa yleisöllä on tilaisuus osallistua keskusteluun ja esittää kysymyksiä.

Tapahtuman teemoja ovat olleet oikeudenmukaisuus, vapaus, totuus, paha, halu, muutos, hyöty, ihmisyys, valta ja harha. Vuoden 2012 teemana oli kauneus.

Tapahtuman päätuottaja on Prometheus-leirien tuki ry. Mukana kuvioissa ovat myös filosofian ja et:n opettajat – Feto ry  – ja Helsingin yliopiston filosofian opiskelijat – Dilemma ry. Väittelykisaa tuottamassa oli tänä vuonna myös Nuoren voiman liitto.

Tänä vuonna haastajina oli yksi nykyinen – Riina Kujanpää – ja kolme entistä Hyrylän lukion opiskelijaa: Lauri ”Lätsä” Mattila, Paull ”Pake” Nyman ja Olli Virkki. Riina ja Olli haastoivat tapakouluttaja Kaarina  Suonperän.

Alustusten lisäksi Nufitissa on mahdollisuus piipahtaa filosofisissa teehetkissä. Ne ovat vapaamuotoisia filosofisia keskusteluja. Hyrylän lukiolaisia osallistui ainakin Mika Pekkolan ja Janne Kyllösen teehetkeen, jossa keskusteltiin taiteesta ja yhteiskunnasta.

Tärkeä osa Nufitia on Sokrates-kisa, jossa lukiolaiset väittelevät filosofisista kysymyksistä. Tämän vuoden väittelyaiheet oli otettu estetiikan alueelta. Myös Hyrylän lukio osallistui kisaan. Vuoden 2012 Sokrates-kisa oli kaikkien aikojen suurin Suomessa järjestetty väittelytapahtuma: mukana oli peräti 29 lukiota. Kiitos tästä valtavasta suosiosta kuuluu ennen muuta Nuoren Voiman liiton väittelyprojektille, joka mahdollisti myös pitkamatkalaisten osallistumisen tapahtumaan. Finaalin asti pääsivät Ressun lukio ja Salon lukio. Tuhannen euron päävoiton kuittasi Salon lukio.

Tapahtuman tarkoituksena on tarjota tilaisuus nuorten kriittiselle ja luovalle filosofiselle sekä yhteiskunnalliselle pohdinnalle ja siten edistää nuorten yhteiskunnallista osallistumista. Kävijöitä on vuosittain ollut satoja, tänä vuonna noin 850.

Nufitin uskomattoman hienosta  ohjelmistostasaa  parhaimman kuvan tutustamalla sivuihin http://www.nufit.fi[/stextbox]

1. Keitä olette ja mistä tulette?
2. Miksi olette täällä?
3. Mikä on ollut mielenkiintoisinta?
4. Mitkä ovat tavoitteenne tässä tapahtumassa?
5. Tapahtuman teemana on kauneus, ja kauneutta on monenlaista. Oletko mielestäsi kaunis ihminen?

nufit2

1. Rasmus, Olli, Paula ja Marianne Olarin lukiosta.
2. Mahdollisuus päästä pois tylsältä koulun penkiltä! Väittelykilpailuun osallistuminen on perinne, olimme jo viime vuonna mukana tässä tapahtumassa.
3. Väittelyt ja yhdessä spekuloiminen.
4. Päästä jatkoon ja saada aikaan hauska väittely. Sekä tietysti uusiin ihmisiin tutustuminen.
5. Sisäisesti ja fyysisesti kaunis!

nufit3

1. Joonas Ottman ja opiskelen käytännöllistä filosofiaa Helsingin yliopistossa. Sakari Jukarainen ja opiskelen sosiaalipsykologiaa ja lääketiedettä Helsingin yliopistossa. Ilmari Hirvonen ja opiskelen teoreettista filosofiaa ja kielitiedettä Helsingin yliopistossa.
2.Tämä on perinne omilta lukioajoilta asti, ja nyt olemme täällä tuomaroimassa väittelyitä Dilemma ry:n kautta.
3.& 4. Väittelyt! Muuta emme ole ehtineet vielä nähdäkään. Myös se, että järjestetään tapahtuma, jossa nuoret voivat tavata ja keskustella nimekkäiden henkilöiden kanssa.
5. Joonas: ”Kyllä.” Sakari: ”En arvioi.” Ilmari: ”En vielä”

1. Venla Rossi, Nuoren Voiman liitosta.
2. Olen mukana järjestämässä Nufittia ja seuraamassa valmennuksessani olleiden viiden joukkueen menestystä.
3. Nähdä, voiko näin suuri tapahtuma toimia, ja seurata väittelyitä.
4. Että kaikki sujuisi hyvin, homma toimii ja kaikilla on hauskaa!
5. Riippuu tilanteesta. Sellaisissa tilanteissa, joissa olen onnellinen.

nufit4

1. Tapio ”Turre” Turpeinen, Hyrylän lukiosta.
2. Olen yksi tapahtuman järjestäjistä ja tottakai kannustamassa Hyrylän lukion omaa väittelyjoukkuetta.
3. Aziza Hossainin puheenvuoro avajaisissa, Sokrates-kisan väittelyt, Pertti Seppälän alustus aiheesta Harmonia ja sen jatkot filosofisessa teehetkessä ja aivan loistava filosofiashow, jonka pitivät filosofit Miika Luoto ja Juha Himanka.
4. Että tapahtuman tavoitteet toteutuvat.
5. Tuskinpa.

Tapio Turpeinen haluaa myös kiinnittää huomiota siihen, ettei Nufitista juurikaan puhuta julkisuudessa. Nufit on ilmeisesti suurin suomalainen filosofia/keskustelutapahtuma. Siitä huolimatta harvat tietävät siitä mitään. Helsingin Sanomissa oli äskettäin pitkä juttu siitä, kuinka monta pipoa koululaiset vuosittain hukkaavat. Valtamediaa ei sen sijaan kiinnosta, mitä on pipojen alla. Ilmeisesti nuorten täytyy tehdä pahojaan, ennen kuin heidät huomataan. On hyvin todennäköistä, että Hyve on yksi niistä harvoista suomalaisista lehdistä, jotka ovat tehneet jutun Nufitista.

Hyrylän lukion väittelyjoukkue vuosimallia 2012 Miro Pennanen, Jesse Tuominen, Ville Koskinen ja Sebastian Karling.
Hyrylän lukion väittelyjoukkue vuosimallia 2012 Miro Pennanen, Jesse Tuominen, Ville Koskinen ja Sebastian Karling.

Hyrylän väittelyjoukkoue oli liian kiireinen vastaamaan kysymyksiimme valmistellessaan argumenttejaan tulevia väittelyitä varten. He pärjäsivät hyvin – ensimmäinen väittely hävittiin 2-1 ja toinen ystävyysväittely voitettiin!

Mikä on elämän tarkoitus, Tapio Turpeinen?

Tapio Turpeinen

Järvenpäässä asuva Tapio ”Turre” Turpeinen opettaa filosofiaa, historiaa, yhteiskuntaoppia, uskontoa, elämänkatsomustietoa, ja psykologiaa. Energiaa riittää myös oppilaskuntaan, elokuvakurssi Ihmefilmiin, Nufit-tapahtumiin, Agora-projektiin, Elävään kirjastoon, Platonin Akatemiaan ja Annales-vuosikirjan tekoon (vuosina 1999–2011). Hyrylän koulukeskuksessa Turpeinen on ollut opettajana vuosina 1989–90 (silloin vain yläasteella), vuoden 1998 syksyn ja syksystä 1999 lähtien koko ajan. Tällä hetkellä hän opettaa pelkästään lukiossa.

Mikä on elämän tarkoitus?

– Tulla siksi mitä on.

Kuka on suosikkidiktaattorisi?

– Ei ole suosikkidiktaattoria minulla ollenkaan. Henkilöä, joka käyttää vääriä metodeja päästessään valtaan ja säilyttääkseen sen, ei voi ihailla. Diktaattori, jonka elämä puolestaan on kiinnostava, että siihen voisi perehtyä enemmän, olisi Stalin. Sitä olen harrastanut jonkin verran, mutta en arvosta häntä ihmisenä millään tavalla enkä myöskään valtiomiehenä.

Kenet haluaisit nähdä Elävässä Kirjastossa?

– [miettii hetken] Pentti Linkolan.

Jos saisit tavata yhden edesmenneen filosofin, kenet haluaisit?

– [vastaa välittömästi] Sokrateen.

Milloin maailma loppuu?

– En tiedä. [naurua] Mutta varmaan on, että joskus loppuu. Viimeistään silloin, kun auringosta loppuu energia. Mahdoton elää sen jälkeen.

Pikkis-kissa
Pikkis-kissa

Mikä on kissasi lempiruoka?

– Joskus se söi simpukoita, mutta nyt se on kyllästynyt niihin. Tota… katkaravut. Oli tuossa jonkin aikaa. Itse asiassa se on nirso. Esimerkiksi kalan täytyy olla todella tuoretta, että se kelpaisi sille. Jos saisi tuoretta muikkua, fileoituna…

Kuinka hoidat viiksiäsi?

– Viiksiäni? No leikkaamalla. Saksilla. [ihmettelee haastattelun lopuksi, olivatko viikset huonosti, kun tällaista kysyttiin]

Minkä elokuvan pitäisi kaikkien opiskelijoiden katsoa mielestäsi ja miksi?

– Niitä on niin valtavan paljon, paljon… [miettii pitkään] No kotimaisista elokuvista kyllä sanotaan Risto Jarvan Jäniksen vuosi. Se on teemaltaan ja toteutukseltaan ja muutenkin upea. On ollut myös Ihmefilmissä. Sitten, jos miettii ulkomaisia elokuvia, niin sieltä… Mitähän se voisi olla? [pitkä tauko] No esimerkiksi Vittorio de Sican Polkupyörävaras. Italialaisen elokuvien suuri klassikko. Jos mietitään ei-eurooppalaisia elokuvia, niin Akira Kurosawan Dersu Uzala,  jonka olen ainakin viisi kertaa nähnyt. Se kertoo Siperian tiikereistä. Amerikkalaisista elokuvista suosittelen Alfred Hitchcockin Vertigoa.

Mitä vinkkejä annat kevään filosofian kirjoituksiin?

– Kannattaa tutustua filosofian klassikoihin. Tietysti kurssit kannattaa opiskella hyvin, myös syventävät kurssit. Mutta tosiaan filosofian klassikoita alkaen Platonista.

Mistä saat energiasi järjestää kaikenlaisia tapahtumia?

– En tiedä, onko minulla yhtään enempää energiaa kuin muillakaan. Sanotaan uteliaisuus.  Esimerkiksi Elävässä kirjastossahan on mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin.

Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Kyllä ne on ne filosofiset hyveet, mitä minä pidän arvokkaina. Sanotaan rohkeus, että uskaltaa ottaa sellaisiakin asioita esille, joita ei välttämättä ole tapana ottaa esille. Elävä kirjasto on esimerkki siitä. Ainoa lukio maailmassa, jonka ohjelmassa se on.