Avainsana-arkisto: opettajatentti

Mikä on mielipiteesi Donald Trumpista, Outi Kylliäinen?

img_2707


 

1. Miksi halusit olla juuri kemian opettaja?

Ensiksi ajattelin luokanopettajaaa, mutta ehkä se on ihan onnea, että se ei olekaan luokan opettaja. Abivuonna aloin miettimään kemianopettajan uraa Päätökseni ratkaisivat abivuoden kemiantunnit, jotka innostivat minua.
2. Milloin tiesit haluavasi olla opettaja?

Abivuoden keväällä. Se oli yksi niistä vaihtoehdoista, joita halusin opiskella.
3. Oletko koskaan katunut päätöstäsi?

En voi sanoa että olen katunut, mutta hyvä toinen vaihtoehto oli materiaalikemian tutkija, ja sitä minä välillä joskus haikailen. Jos saan jonkun oppilaista opiskelemaan materialikemiaa, se on minulle voitto.
4. Onko työsi raskasta?

Opettajan työ on välillä raskasta, mutta se on myös antoisaa ja vaihtelevaa, mikä tekee työstäni tasapainoista.
5. Minkä koulutuksen olet käynyt?

Opiskelin Turun Yliopistossa kemian laitoksella ja siellä suuntautunut kemian ja matematiikan opettajaksi.
6. Mikä oli keskiarvosi 9.lk päättötodistuksessa?

Noin 8.8.
7. Mikä saa sinut pitämään työstäsi?

Opiskelijat, etenkin kun näkee heidän kehittymistään sekä sen kun he oivaltavat jonkin asian.
8. Kerro ensirakkautesi?

Se oli varmaan se meidän kotikissa, mutta sitä te tuskin kysyitte. Kyllä se on tuo minun nykyinen mieheni, jonka tapasin lukion ykkösellä.         

9. Mikä on mieleenpainuvin kysymys, jonka oppilas on sinulle esittänyt?

Edellisessä koulussani noin 20 vuotta sitten opiskelijamme rupesivat miettimään sen koulun naisopettajista, kuka on virkaiältään vanhin ja sitten taisin sanoa, että se olen varmaankin minä. Oppilaat eivät meinanneet uskoa minua, sillä koulussamme oli minua noin 10-15 vuotta vanhempia opettajia, mutta kun kysyttiin virkaiältään vanhinta opettajaa, niin se olin varmaan minä.’
10. Mitä ajattelet Donald Trumpista?

Hämmentävä. En tiedä, mitä ajattelisin hänen hallintotavastaan. Yllätys oli aika iso.

Mitä mieltä olet SOTE-uudistuksesta, Liisa Somermeri?

ttope

Saimme Noran kanssa kunnian haastatella Liisa Somermereä, lukiomme terveystiedon ja maantieteen opettajaa. Hän on ollut lähes vuoden sivistämässä meitä Jola Maisalan äitiyslomasijaisena. On hauska päästä taas tutustumaan yhteen uuteen opettajaan hieman paremmin!

Miten päädyit opettamaan juuri terveystietoa?

– Pääaineeni oli maantiede ja sivuaineena biologia, eli olin alun perin mantsan ja bilsan opettaja. Vuonna 2007 terveystiedosta tuli oma oppiaine, ja sitä kautta sitten päädyin tätä opettamaan. Oppiaine on laaja, ajankohtainen ja mielenkiintoinen, ja vie koko ajan enemmän mennessään.

Jos et olisi opettaja, missä amatissa haluaisit työskennellä?

– Hmm, toi on paha… Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opettajan ammatti. No ei, mutta kyllä työskentelisin ihmisten parissa siltikin, en ole niin tutkijatyyppiä.

Mitä teet vapaa-aikanasi?

– Mulla ei ole kauheasti vapaa-aikaa, koska pienet lapset vievät niin paljon aikaa. Mutta jos jää aikaa niin käyn juoksemassa tai luen.

Minkä maalainen haluaisit olla, jos et olisi suomalainen?

– Varmaa saksalais-kanadalainen, koska niissä maissa olen asunut. Kanadassa olin vaihto-oppilaana vuoden, ja Berliinissä opiskelin neljä vuotta.

Lempieläimesi? 

– Kissa.

Onko sulla kissa?

– On, ja on aina ollutkin.

Millaista musiikkia kuuntelet? 

– Kasarirokki on lähellä sydäntä! (Nauraa) U2 on myös hyvä. Oikeesti kuuntelen kyllä ihan laidasta laitaan kaikenlaista musiikkia. Meillä kotona soi lastenlaulut, klassinen, hevi, jazz ja monet muutkin aivan sekaisin.

Mitä mieltä olet sote-uudistuksesta?

– Se on vielä niin sekava, tällä hetkellä minulla on vähän sote-uupumus. Toivon, että tehtäisiin hyviä päätöksiä.

Mikä on rohkeinta mitä olet tehnyt elämässäsi?

– Muutto ulkomaille on aina aika iso juttu ja vaatii rohkeutta, toisaalta olen myös synnyttänyt kolme kertaa, ja kaksi kertaa kokonaan ilman puudutuksia.

Miten selättää kaamosmasennus?

– Nukkuu tarpeeksi ja varaa aika lepäämiselle ja syö hyvin, että saa energiaa ruuasta. Jotkut sanovat, että kirkasvalolamput auttavat, itse en ole koskaan kokeillut. Tietenkin reissu aurinkoon helpottaa varmasti, jos se on mahdollinen!

Millainen nuori olit?

– Kiltti. Isosiskoni oli punkkari ja teki kaiken mahdollisen, mä olin aina kiltti tyttö.

Mitä mieltä olet suomalaisten nuorten terveydentilasta?

– Polarisoituminen, eli kahtiajakautuminen, huolestuttaa. On niitä, jotka voivat tosi huonosti, ja niitä, jotka voivat hirveän hyvin. Terveysbuumi myös vähän huolestuttaa. Toisaalta se on todella hyvä juttu, mutta siinäkin on näitä lieveilmiöitä.

Kerro jotain hyviä (ja terveellisiä) välipalavinkkejä lukiolaisille.

– Pitää muistaa nesteytys, maito ja vesi ovat siihen parhaita! Hyviä välipaloja on pähkinät, täysjyväleipä, hedelmät ja kasvikset, esimerkiksi avocado. Turkkilainen jogurtti on myös hyvää, sokerijogurtteja kannattaa välttää.

Mikä on suurin hyveesi?

– Löydän kaikista ihmisistä jotain hyvää.

Missä olet todella hyvä, Hanna-Riitta Rissanen?

17318378601_035e0a8660_o

Pääsimme vihdoin haastattelemaan koulumme biologian ja maantieteen opettajaa Hanna-Riitta Rissasta. Hänen haastattelunsa oli jostain syystä unohtunut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuinka kauan olet ollut opettajana?

– Tää on nyt viides vuosi.

Kohokohtasi opettajan uralla?

– Niitä on kyllä monia, mutta varmaan se kun sain kerran soittaa oppilaalle kotiin, että hän olikin päässyt ylioppilaskokeesta läpi. Tai sitten vaan ne hetket, kun joku innostuu jostain.

Miksi opetat juuri lukiossa?

– Ihan siitä syystä, että en joka kerta jaksa sanoa siitä hatusta, tuolilla keikkumisesta tai puhelimesta.

Mitä harrastat?

– No sitä tankotanssia, juoksemista, pelaan opettajien kanssa sählyä ja luen aika paljon.

Missä olet omasta mielestäsi todella hyvä?

– Mä oon aika sosiaalinen niin siinä… ja oon myöskin varsin empaattinen henkilö.

Mikä on unelma-ammattisi?

– Lapsuudessa mun unelma-ammatti oli opettaja, että kyllä mä tällä hetkellä aika unelma-ammatissa oon.

Mikä on mielenkiintoisinta biologiassa ja maantiedossa?

– Solut! Ja myös niiden toiminta.

Missä maassa haluaisit asua?

– Ootahan tää oli aika paha. Suomi on kiva, Espanja ois kiva.. eiku hei Italia! Siellä on lämmintä ja hyvää ruokaa.

Lempikouluruokasi?

– Se kreikkalainen salaatti ja se lihakastike. Vaikka yleensä jätän kyllä riisin syömättä siitä.

Mitä kieliä osaat puhua?

– Englantia, suomea ja varmaan ruotsia, jos vähän harjoittelisin.

Mikä on suurin hyveesi?

– Jaa-a. Pyrin aina auttamaan mahdollisuuksien mukaan ihmisiä.

Tarvitaanko kuviksessa lahjakkuutta, Katja Viikkilä?

katja_hyvelehti

Katja Viikkilä on toiminut Hyrylän lukiossa kuvataiteen opettajana, Hanna Alasen sijaisena, viime huhtikuusta lähtien. Näillä näkymin työt jatkuvat koulussamme maaliskuun loppuun.

Oletko haaveammatissasi?

– Olen.

Mitkä ovat vahvuutesi kuvaamataidossa?

– Oikeastaan se ei enää ole kuvaamataito, vaan kuvataide, Katja naurahtaa. ¨

(.. Aaa, okei hupsista *salaa korjaa kaikki kuvaamataito sanat kuvataiteeksi*)

– Elokuvat, piirtäminen, valokuvaus ja kuvanmuokkaus tietokoneella.

Olet ollut mukana koulumme elokuvaprojekteissa. Mistä kiinnostus elokuviin ja niiden tekemiseen on lähtenyt?

– Oma kiinnostukseni elokuvien tekoon on lähtöisin ensimmäisestä elokuvakerhosta, jota olin ohjaamassa muistaakseni vuonna 2010 Kannelmäessä. Kerholaiset olivat 6‒7-luokkalaisia. Täytyy kyllä sanoa, että se oli paras kerho!

Paras elokuva/ohjaaja?

– Hmm… vähän haastava, varmaankin Godartin ”Hullu Pierrot”.

Paras asia Hyrylän lukiossa? Entä muuttaisitko jotain?

– Opiskelijat on parasta! Kuvisluokkiin hankkisin noin 15 tietokonetta, joissa on hyvät kuvankäsittely- ja editointiohjelmat. Toivottavasti rehtori lukee tämän! [naurahtaa]

Lempitaiteilija/taideteos?

– Arvasin, että tämä kysymys tulee, todella vaikea sanoa. Ehkä Tommi Toijan näyttely Helsingissä, tai Ai WeiWein näyttely Berliinissä. Hmm.. tai ehkä Anssi 8000.

(Aika vaikeita nimiä kirjoittaa näillä taitelijoilla… täytyy tarkistaa ja korjata nimet myöhemmin.. *kylmää hikeä pukkaa*)

Kuinka paljon kuvataiteessa tarvitaan synnynnäistä lahjakkuutta, ja kuinka paljon sitä voi oppia?

– Ei tarvitse yhtään lahjakkuutta, kaiken voi oppia. Yhtälailla kuin kitaraa voi oppia soittamaan. En oikeastaan edes itse usko synnynnäisiin lahjoihin, kaikkeen tarvitsee harjoitusta!

Mikä oli peruskoulun päättötodistuksesi kuvataiteen numero?

– Se oli 4… No ei, oikeasti se oli 10, Katja paljastaa hymyillen.

Missä näet itsesi tulevaisuudessa?

– Kuvataiteen opettajana tai lehtorina, ei sitä tiedä. Ehkäpä jopa jonkun koulun rehtorina..

Sitten viimeinen, eli mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Mulla tulee vaan paheita mieleen, Katja nauraa. – No en ole pelannut niin paljon pleikkaria, kuin oikeasti haluaisin! Se on hyvä juttu!

Selitä seuraavat hashtagit, Minna Pessa-Makkonen

Minna

Helsinkiläinen Minna Pessa-Makkonen on ollut toinen lukiomme äidinkielen opettajista kohta seitsemän vuoden ajan, ja tavallisten kurssien opettamisen lisäksi hän on muun muassa toinen Hyveen ohjaavista opettajista, 13C-ryhmän ryhmänohjaaja ja tutor-toiminnan toinen vastuuopettaja.

 

Mikä on lempikirjallisuuslajisi, kirjasi ja kirjailijasi?

– Mä tykkään monenlaisesta kirjallisuudesta eli ei ole yhtä suosikkilajia. Lempikirjailijani on ehkä José Saramago, ja toisaalta myös Stephen King. Ihan kaikista eniten mun suosikkikirja on José Saramagon ”Kertomus sokeudesta” ja lisäksi tällä hetkellä olen innostunut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-kirjasarjasta. Odotan kovasti, että siitä tulee neljäs osa. Ne on omaelämäkertoja ja jotenkin niin henkilökohtaisia, että onnistuvat sanomaan jotain tosi yleistä ja hienoa siitä, millaisia me ihmiset ollaan. Ne on koukuttavia.

Ärsyttääkö ”alkaa tekemään”?

– Ärsyttää. Kotuksella on lähtenyt ehkä vähän käsistä viime aikoina. Tai ei ”alkaa tekemään” mua oikeasti ärsytä. Se ärsyttää mua sen takia, että olen tottunut korjaamaan sen. Lisäksi kaikki kielenhuollon yo-valmennusmonisteet menevät uusiksi, kun ne tekee tällaisia muutoksia. Ainoa kielenhuollollinen asia, mikä mua oikeasti ärsyttää on sinä-passiivi.

Miten muuttaisit suomen kieltä?

– En muuttaisi sitä, se muuttuu itsekin.

Kummat ovat pahempia: yhdyssanavirheet vai pilkkuvirheet?

– Yhdyssanavirheet.

Mitä kirjaa luet tällä hetkellä?

– Margaret Atwoodin Herran tarhurit -nimistä kirjaa.

Pystytkö jättämään ammattisi lomilla, vai häiritsevätkö kielivirheet vapaa-ajalla?

– [Syvä huokaus.] Kyllä varmaan. En mä oikeasti ihan hirveästi ärsyynny kielivirheistä. En ole sellainen kielipoliisi, joka koko ajan käy huomauttelemassa. Enemmänkin mua ehkä huvittaa. Tykkään Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmästä, jossa nauretaan muiden kielivirheille.

Pinterest, Instagram, Twitter vai Facebook?

– Twitter. Siellä on mielenkiintoisimmat keskustelut esimerkiksi opetusalasta.

Haluaisitko kirjoittaa kirjan?

– En tiedä, ehkä.

Jos saisit valita äidinkielesi uudelleen, minkä kielen valitsisit?

– Voi vitsi, ruotsi! Ruotsi on ihana maa. Ruotsalaiset on ihania, ja musta olisi tosi hauskaa olla suomenruotsalainen niin voisi mennä Ruotsiin vähäksi aikaa asumaan ja tehdä siellä töitä. Ruotsalaiset ovat mahtavia!

Mikä oli ensimmäinen sanasi?

– En tiedä. Täytyy kysyy äidiltä. Toivottavasti se oli äiti.

Mikä on suosikkimurteesi? Entä inhokki?

– Hmm… Mun suosikkimurre on varmaan Tampereen alueen murre ja en inhoa murteita. Itse puhun ainoastaan stadin slangia vähän, enemmän kuin täällä Tuusulassa kuitenkin.

Onko yksi vanha kirja parempi kuin pussillinen uusia?

– Usein.

E-kirja vai perinteinen kirja?

– Sekä että. Tykkään siitä siis, että on kirja, jota voi selailla, ja kirjasta ihan esineenäkin. Nyt viime aikoina oon lukenut paljon e-kirjoja. Se on niin helppoa, kun sinne saa hirvittävän määrän kirjoja, ja ne on mukana aina. Ei tarvitse miettiä.

Onko opiskelijoiden kielitaito muuttunut internetslangin yleistyttyä?

– On. Internetissä on totuttu siihen, että asiat sanotaan lyhyesti, ja vaikka on taito osata sanoa asiat lyhyesti, niin pitkien tekstien tuottaminen vaikeutuu selkeästi opiskelijoilla koko ajan. Ja yhdyssanavirheet lisääntyy.

Selitä seuraavat hashtagit:

#Selfie

– Omakuva

#TBT

– En tiedä. Siis ”tbt”? Ei tuu mitään. Mikä se on?
– Se on ”Throwback thursday” eli ikään kuin ”Takaumatorstai” suomeksi.
– Aa joo totta kai!  Kyllä mä sen tiedän.

#Potkikaa

– No voi ei, en tiedä sitäkään! Ei kuulosta kivalta.
– Siis se on käännös englanninkielisestä hashtagista ”Kik me” ja tarkoittaa ”Jutelkaa Kikissä”.
– Aa joo, tiedän. En ole koskaan käyttänyt, olen ihan väärää ikäluokkaa.

#F4F

– Friends for ever?
– ”Follow for follow” eli suomennettuna: ”Seuraus seuraamisesta”.

#OOTD

– Kamala mitä sä kysyt multa tämmöisiä. En minä tiedä! Mun hastagit on näit #äi2twippi, #opehommat tai #perhearki.
– Se tarkoittaa siis ”Outfit of the day” eli päivän asukokonaisuus suomeksi.

Mikä on ollut viime aikoina suuri hyveesi?

– Mun olisi pitänyt miettii tää valmiiksi, kun tiesin et tää tulee… Viime aikoina mun suurin hyve on ollut se, että olen hemmotellut mun perhettä hyvällä ruoalla.

Kuinka monta väriä pystyt nimeämään, Hanna Alanen?

HYVE.1 1347

Hanna Alanen on toiminut kuvataiteen opettajana koulussamme vuodesta 2011 lähtien. Hän on itse ollut oppilaana Hyrylässä ja valmistunut ylioppilaaksi vuonna 1996. Opetustyön lisäksi hän ohjaa kuviskerhoa, jonne voivat osallistua niin yläasteen kuin lukionkin oppilaat.

Miksi valitsit juuri kuvataiteen?

– Mulle se oli jotenkin itsestäänselvyys. No, perustuu omaan kiinnostukseen. Haaveammattina mulla oli puvustaja tai lavastaja teatterissa tai elokuvissa.

Kerro yksi hyvä ja yksi huono puoli työstäsi.

– Parasta on innostuvat opiskelijat, ja kun näkee oppilaan onnistumisen tunteen. Työhöni kuuluu myös semmoinen ”sopiva hulluus”.

Ja huonointa… Hmm… Kuuntelemattomuus. Ja energiajuomat.

Mikä on lempivärisi?

–Siis ihan hirveen vaikee kysymys… Se vaihtelee tunneittain. Tällä hetkellä se on valkoinen.

Kuinka monta väriä pystyt nimeämään?

– Mun täytyy laskee… (miettii hetken) Noin ei voi kysyy, värejä on kymmeniä erilaisia. Alkaen perusväreistä ja väliväreistä… Ja näkö on jokaiselle yksilöllinen. Ihmiset näkee värit eri tavalla.

Mikä on oma suosikkitekniikkasi?

– Hmm… Sekatekniikka. Yhdistän eri tekniikoita kollaasimaisesti. Kuten esimerkiksi maalaus, muste ja lehtileikkeet samassa työssä. Ja vanhojen materiaalien käyttö on mun mieleen.

Entäpä suosikkimuumisi?

– Muumit ei oikein herätä mussa suuria tunteita… Olisitpa kysynyt jostain toisesta, vaikka Myyrästä. Mutta, ehkä Nuuskamuikkunen. Se on niin sympaattinen.

Piirrä Nuuskamuikkunen minuutissa.

Hanna Alasen minuutissa piirtämä Nuuskamuikkunen.
Hanna Alasen minuutissa piirtämä Nuuskamuikkunen.

Käytkö usein taidenäyttelyissä?

– Joo, yritän käydä.

Onko Guggenheim tarpeellinen?

– (Nauraa!) Mä olen käyttänyt aikaan ton asian miettimiseen. Hmm…. (myhisi myönteisen oloisena)

Oletko nähnyt Mona Lisan?

– En, valitettavasti.

Kummin päin Mona Lisan kädet ovat: oikea vasemman päällä vai vasen oikean päällä?

– Ne on näin! (näyttää oikea vasemman päällä)

– Oikein!!

Kumpaa on kivempi opettaa: lukiota vai yläastetta?

– Siis nyt mun pitää sanoa, että on vaikeita kysymyksiä. Ei niitä täydy erotella, onneksi!

Pitäisikö kuvataidetta olla koulussa enemmän?

– Pitäisi!

Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Tän mä mietin jo valmiiksi ja kirjotin sen ylös: hyveelliset elämäntavat.

Mitkä kielivirheet saavat verenpaineesi kohoamaan, Salla Mikkola?

IMG_8117

Salla Mikkola on lukiomme äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Hän on opettanut koulussamme viiden vuoden ajan, ja kuudes on parhaillaan kulumassa. Hän toimii myös 13D-luokan ryhmänohjaajana.

Miksi päätit ryhtyä äidinkielen opettajaksi?

– Kun valmistuin, vaihtoehtoja oli kirjallisuuden tutkija, kääntäjä, opettaja tai jokin muu ammatti, kuten esimerkiksi raitiovaununkuljettaja. Halusin tehdä aikuisten juttuja eli töitä, joissa voisin olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemuksesi opettajan työssä? Entä hauskin?

– Ne kokemukset, jolloin opiskelija on ylittänyt itsensä. Hauskin on varmaan se, kun työharjoittelussa eräs oppilas sanoi palautteessa, että olin hyvin äidinkielenopettajamainen.

Mainitse viisi uralilaista kieltä?

– Suomi, viro, unkari, udmurtti ja nenetsi

(Oikea vastaus)

Kuinka monta kirjaa pystyt lukemaan kuukauden aikana?

– Tarvittaessa vaikka kuinka monta. Ehkä 12 parhaimmillaan, mutta yleensä kolme.

Oletko jouluihminen?

– En, koska joulu tarvitsisi enemmän aikaa. Nyt se tulee yllättäen ja loppuu nopeasti.

Kuka on suosikkikirjailijasi?

– Runoilija Sergei Jesenin, sillä hänen runoissaan on koskettavat teemat ja hän osasi myös kirjoittaa elävästi. Kävin hänen haudallaan viime uutenavuotena Moskovassa.

Pidätkö opiskelijoiden tekstien lukemisesta?

– Joskus.

Jos sinun pitäisi valita toinen oppiaine opetettavaksi, minkä valitsisit ja miksi?

– Elämänkätsomustiedon, koska siellä käsitellään elämän kannalta suuria ja tärkeitä asioita, joita ei huomioida kovinkaan paljon muissa aineissa.

Mitkä kirjoitusvirheet saavat verenpaineesi kohoamaan?

– Plagiointi, mutta kielivirheistä esimerkiksi pilkun sijoittaminen rivin alkuun.

Voiko violettia olla liikaa?

– Ei.

Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Olen ollut viime aikoina melko kiireinen, mutta ahkera.

Mikä on lempiosavaltiosi, Terhi Paloheimo?

Paloheimo 008
Sanavalmis Terhi Paloheimo on opettanut lukiossamme englantia jo 14 vuoden ajan, ja tällä hetkellä hänellä on jo viides ohjattava ryhmä. Hän on myös toinen lukiossamme kerran vuodessa järjestettävän upean musikaalin ohjaavista opettajista. Mutta kuka Terhi Paloheimo näiden lisäksi on? Siitä saatte lisätietoa tekemästämme haastattelusta!

 

Kuinka päädyit englannin opettajaksi?

– En päässyt haluamaani teatterikorkeakouluun, mutta olin luvannut vanhemmilleni hakea yliopistoon. Englanti oli ainut, johon ei tarvinnut lukea pääsykoekirjoja (paitsi Helsinkiin, mutta sinne en hakenut), ja olin hyvä englannissa, joten hain lukemaan sitä. Pääsin sisälle ja aloin harkita tutkijan uraa, mutta opetusharjoittelun jälkeen huomasin, että opettaminen on minun juttuni, ja sille tielle on jääty. Opettamisessa pystyy käyttämään teatterijuttuja hyväksi!

Miten päädyit musikaalin vetäjäksi?

– Kerron aluksi, että mulla on itselläni musikaali- ja näyttelijäharrastustaustaa. Kun edellinen näytelmäkerhon vetäjä jäi pois, delegoitiin näytelmäkerhon vetäminen minulle. Musa-Päivin kanssa alettiin puhua, että on hieman turhaa pitää erikseen näytelmäkerhoa ja musikaaliryhmää, koska koulumme on kuitenkin suhteellisen pieni eikä kahta eri porukkaa näihin ryhmiin välttämättä löytyisi, joten päätimme yhdistää ryhmät.

Ovatko musikaalit saaneet vaikutteita High School Musicaleista?

– [naurahtaa] Ei, en ole edes nähnyt niitä!

Kerro jotakin jännittävää itsestäsi!

– Perheeseeni kuuluu hyvin vahvoja persoonia.  Kun olin 12-vuotias, lähdimme perheeni kanssa puolen vuoden pituiselle ulkomaan matkalle. Pakkasimme koko omaisuutemme yhteen matka-arkkuun ja lähdimme ajamaan autolla Yhdysvaltojen läpi, matkustimme Meksikon pikajunalla Meksikon halki sekä lensimme Etelä-Amerikkaan. Olin Perussa tyttökoulussa, teimme retkiä sademetsään, asuimme intiaaniheimon luona ja kävimme Machu Picchussa. Meidät ryöstettiinkin matkamme aikana, kun olimme menossa Boliviaan. Kaikkien muiden paitsi isäni passi vietiin. Rajavartiosto ei meinannut päästää meitä jatkamaan bussilla rajan yli, ja he yrittivät konekiväärein saada meitä pois bussista. Pidimme kuitenkin tiukasti matkatavaroistamme kiinni, koska kuulusteluihin viedyt äitini ja isäni olivat käskeneet meitä pysymään bussissa, tuli mitä tuli. Loppujen lopuksi pääsimme bussiin, koska Perun presidentti oli juuri käymässä ja poliisipäällikkö kirjoitti meille paperit, joilla pääsimme rajan yli. Brasilian Riossa oli lähin konsulaatti, josta saimme jatkomatkapapereita, joiden avulla matkustimme Afrikkaan. Afrikassa jatkoimme reissuamme ja nukuimme teltassa savannilla villieläinten pyöriessä ympärillämme. Juuri tähän reissuun perustuu kielitaitoni, koska en osannut kommunikoida muiden kanssa, mutta yritin kuitenkin, vaikkei kukaan minua alkuun ymmärtänytkään, ja vähitellen opin englantia. Asuin myös Perussa eräässä perheessä ”vaihtarina”. Oliko tarpeeksi jännää?

Britti- vai amerikanenglanti?

– Amerikanenglanti, koska sain ensikosketukseni englantiin 12-vuotiaana reissullamme ja englanti oli amerikanenglantia. Työn kautta olen opetellut myös brittienglantia.

Missä olit vaihdossa ja kuinka kauan?

– Kalifornian San Joséssa, Piilaakson kupeessa. Olin YFU:n kautta.

Mikä on lempiosavaltiosi?

– Kai se on se Kalifornia, joo on! Olen yhtä vapaamielinen ja hullu kuin Kalifornia.

Which are the six largest cities in the UK?

– In the UK? London, Manchester, Glasgow, Liverpool, Belfast, Edinburgh? Kai siitä osa meni oikein?

(oikea vastaus: Lontoo, Birmingham, Leeds, Glasgow, Sheffield ja Bradford. Oikein siis 2/6!)

Miten kuvailisit huumorintajuasi?

– No niin, kai pitää sanoa jotain muuta kun tylsä… Pidän käytännön piloista, mutta verbaalisuus on myös avainasemassa. Rakastan sanoilla leikkimistä ja sanallisia vitsejä. Nauran laidasta laitaan vitseille, kunhan ne ovat hyvin, tai oikeastaan, jotkut voi olla tosi huonojakin!

Oletko jouluihminen?

– [Ääni muuttuu kuin pienelle lapselle puhuttaessa] Joooo! Musta on ihanaa kun tulee joulu! Laitan paljon valoverkkoja ulos, jouluverhot, kynttilöitä ja kaikkia koristeita! Saadaan jouluksi uusi ruokapöytä, olen jo suunnitellut, miten senkin koristelen. Lahjat ei ole tärkeintä, koristeet ja tunnelman luominen on!

What is the most difficult English word to pronounce?

– Supercalifragilisticexpialidocious

Kumpi on painavampi: kilo höyheniä vai kilo rautanauloja?

– Heh, kummatkin on kilon, eli painaa saman verran! Mutta kauniimpia ovat höyhenet.

Tunnetko myötähäpeää kuullessasi joidenkin suomalaisten huonoa englannin ääntämistä esimerkiksi ulkomailla?

– Ei, en mä myötähäpeää tunne, en missään tapauksessa enää. Tässä minä olen kasvanut ihmisenä, koska joskus ehkä nuorempana saatoin tuntea. Nostan hattua sille, että ylipäänsä edes yritetään puhua eikä jätetään puhumatta, koska ei osata ääntää jotain ja se on mielestäni tosi hienoa. Tämä oli nyt tällainen opevastaus, vähän nolottaa…

Mikä on ollut suurin hyveesi viime aikoina?

– Olen oppinut ”downshiftaamaan” enemmän, eli hiukan rentoutumaan ja hölläämään!

Miten suhtaudut lasermiekkoihin ja Hello Kittyyn, Ville Aitlahti?

IMG_7772

Ville Aitlahti on lukiomme matematiikanopettaja, joka opettaa sekä pitkää että lyhyttä matematiikkaa. Ville on toiminut opettajana yhteensä kymmenen vuotta, aikaisemmin muun muassa Sibelius-lukiossa ja Sotungin lukiossa. Opetuksen lisäksi hän on koulumme turvallisuuspäällikkö, opettajien ATK-tiimin jäsen sekä tutor-toiminnan vastuuopettaja yhdessä Minna Pessa-Makkosen kanssa.

Villen henkilökohtainen projekti Matikkamatskut-nettisivusto kokoaa yhteen matikantunneilla käydyt asiat. Sieltä monet epätoivoiset matikanopiskelijat ovat löytäneet apua matemaattisiin ongelmiinsa. Matikkamatskut on myös Twitteristä ja Facebookista.

Oletko aina saanut matemaattista mielihyvää matikasta?

– En varmaan aina. Aina on tietysti matemaatikolle aika vahva sana, me ollaan vähän tosikkoja. Me ymmärretään sana ”aina” niin, että se tarkoittaa ihan aina. En nyt ihan aina, mutta usein kyllä saan matemaattista mielihyvää.

Miten opiskelun sähköistyminen vaikuttaa opetustyyliisi?

– (Pitkä hiljaisuus) Se on hyvä kysymys. En sitä ihan täysin vielä itsekään tiedä, kun en tiedä tulevaisuuden ylioppilaskirjoituksista, jotka väkisinkin määräävät meidän työtämme. Riippuu siitä, minkälaisia päätöksiä sieltä [ylioppilaslautakunnalta] tulee. Varmaan ruvetaan ykkösten kanssa reenaamaan GeoGebralla, kun niillä alkaa olla koneet käytössä. Mielenkiinnolla odottelen, mitä tässä tapahtuu.

Onko tavoitteenasi siepata Suomen interaktiivisimman matikanopettajan titteli?

– Ei.

Mitä pelejä pelaat laskimellasi?

– Nopanheittoa, kolikonheittoa ja jotain kortinheittoa kanssa.

Miten suhtaudut lasermiekkoihin ja Hello Kittyyn?

– (Hörähtää) Tervetuloa MAA 3- kurssille, selviää varmaan siellä. Hello Kittystä sen verran, että mulla on 5-vuotias tytär kotona. Tässä muutaman vuoden ajan Hello Kitty on ollut kyllä aika kova sana. Sitä löytyy kotoa enemmän ja vähemmän.

Mikä on kolmen neliöjuuri yhdeksän desimaalin tarkkuudella?

– Kolmen neliöjuuri? Joo, kolmen neliöjuuri… (Vuoden mittainen hiljaisuus) Odotas nyt… Tämä on joku kompa! No se alkaa 1.47…

– Oikea vastaus on 1,732050808.

– Onko se niin paljon! Noniin.

Kummat ovat fiksumpia oppilaita, tytöt vai tytöt?

– Ehdottomasti… Odotas, tätä pitää miettiä pitkään! Lukitsen vastauksen tytöt.

Pidä promootiopuhe Matikkamatskuista.

– Keväällä 2013 pistin pystyyn Matikkamatskut- sivuston. Sillä on kolme ydintarkoitusta. Ensimmäinen on tietysti se, että omat opiskelijat saavat siitä apua ja näkevät läksyt, jos ovat poissa. Toiseksi sivustosta voivat hyötyä myös opiskelijat missä päin Suomea tahansa. Kolmas tarkoitus oli auttaa muita matikanopettajia, jotka voivat ottaa materiaalia Matikkamatskujen sivuilta omille oppilailleen. Kollegat kuitenkin opettavat samoja kursseja, ja on turhaa, että kaikki keksivät niin sanotusti pyörän uudelleen.

Matikkamatskut oli myös minun henkilökohtainen projektini, jolla koetan olla tietotekniikan kanssa vähän enemmän tekemisissä. Matikkamatskut on myös sosiaalisessa mediassa eli Twitterissä ja Facebookissa. Sillä yritän tuoda Matikkamatskuja vähän tämän luokkatilan ulkopuolellekin.

Kumpi on vaikeampaa, kitaransoitto vai matematiikka?

– (Harkitseva hiljaisuus) Mahdoton sanoa. Molemmat ovat äärimmäisen vaikeita. Lukiomatikka on vain pieni alku siitä, mihin matematiikka oikeasti avautuu. Se on äärimmäisen vaikeaa, kun mennään tosi pitkälle. Samoin musiikissa, perusteita voi vähän osata, mutta ammattilaisten tasoon asti mulla on valovuosi matkaa.

Kuka on suurin innoittajasi?

– Hirmu vaikea kysymys. Onhan niitä paljon, omat lapset innoittavat tavallaan monella lailla. Mutta sanotaanko, että… Apua, mitä minä sanoisin. Urheilun ja musiikin puolelta on paljon, sitten ihan ystäväpiirissä on innostavia tyyppejä. Entinen kollega Seppo Nyyssönen Sibelius-lukiosta oli hirmuinen innoittaja opetustyössä kasvamisessa.

What does the fox say?

– Tämä on se piisi, joka pitäisi tietää. Minä en tiedä.

Mikä on ollut suurin hyveesi viime aikoina?

– Olen vähentänyt kaikenlaisten herkkujen syömistä.

JOKERI!! Tanssi Sincostan-tanssi.

Sin cos

Osaatko syödä puikoilla, Marja Toivola?

© Jeni Berg
© Jeni Berg

Marja Toivola on ollut Hyrylässä opettajana seitsemän vuotta. Hän on opettanut tuona aikana lukiolaisia ja yläkoululaisille historiaa, yhteiskuntaoppia, ilmaisutaitoa ja äidinkieltä. Toivola on ollut mukana Kiina-projektissa, opiskeluhuoltoryhmässä ja tälläkin hetkellä yrittäjyyskasvatustyöryhmässä.

Mitä kaikkea olet tehnyt työurallasi?

– Opettajan työhän on vain yksi osa taustaani. Kun valmistuin valtiotieteellisestä tiedekunnasta, olin ensin töissä Helsingin yliopiston konsulttitoimistossa, joka koordinoi teknisen avun projekteja Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Siellä tein projektipäällikön töitä. Sen jälkeen lähdin Unicefille Indonesiaan, kun sain YK:n apulaisasiantuntijan paikan, ja olin siellä pari vuotta. Sen jälkeen olen perustanut perheen ja sitten aloin tehdä näitä opettajan töitä.

Mitä aluevaltauksia haluaisit vielä tehdä?

– Tänä keväänä olen valmistunut opinto-ohjaajaksi. Minua kiinnostaisi jatkossa nimenomaan yhteiskuntaopin, taloustiedon ja työelämätietouden opettaminen tai ohjaaminen. Haluaisin kehittää esimerkiksi lukiossa työelämäyhteyksiä.

Euro vai markka?

– Euro.

Miten haluaisit Tuusulan kuntaliitoksen tapahtuvan, jos se tapahtuisi?

– Siitähän on useampia malleja. Ainakin ne kolme päämallia. Niistä ensimmäinenhän on sellainen, jossa Tuusula on jaettu kahtia. Minähän en asu Tuusulassa, mutta haluaisin käydä bussilla töissä, ja tällä hetkellä joukkoliikenneyhteydet ovat aika harvat. Minua hyödyttäis eniten, jos Etelä-Tuusula liittyisi pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen.

Miten nimeäisit uuden kunnan?

– Olisiko Vantaa sitten kokonaan nykysellään mukana siinä vai missä sitten kulkee Helsingin pohjoisraja? En muista. Mikä Vantaalla ja Tuusulalla on yhteistä, niin ainakin jokiyhteys. Ehkä se vois sitten olla joku Vantaanjoki.

Tarvitsetko/tarvitsevatko Hyrylän opettajat mielestäsi koulutusta tunneälyn kehittämisessä?

– Mielestäni opinto-ohjaajan koulutus, jossa olin Jyväskylän yliopistossa, on ollut ehkä paras koulutus, jossa olen ollut elinaikanani. Nimenomaan sen takia, että se ei ollut sellaista perinteistä opiskelua, missä päntätään tietoa, vaan se on ollut enemmänkin koulutus, jossa satsataan omaan henkiseen kasvuun, ja sitä kautta myös oman osaamisen kehittämiseen. Ehkä sellainen olisi myös tarpeen täällä koulussa. Tiedon kaatamisen sijaan opetus olisi opiskelijakeskeistä ja -lähtöstä. Ja opettaja olisi enemmänkin ohjaaja.

Kuinka monta kertaa olet käynyt Kiinassa?

– Neljä kertaa, mutta olen käynyt siis aikaisemmin. Ja olen käynyt myös Tiibetissä aikoinaan.

Osaatko syödä puikoilla?

– Opin jo Indonesiassa ollessani syömään puikoilla.

Mitä jos lintuinfluenssa puhkeaa vaarallisesti juuri ennen Kiinan matkaa?

– Ekan kerran, kun lähdin lukiosta opiskelijoiden kanssa Kiinaan, oli sikainfluenssasyksy. Tässä projektissakin suositeltiin niitä rokotteita. Noh, onneksi (koputtaa pöytää) kenellekään niistä opiskelijoista ei minun käsittääkseni tullut mitään jälkioireita. Mutta jos se leviäisi niin laajaksi epidemiaksi, että olisi todennäköstä, että sen matkustaessa tai Kiinassa voisi saada, niin sillon matka kannattais minun mielestäni peruuttaa tai siirtää.

Mitä tulee ensimmäisinä mieleen seuraavista asioista?

a) Kreikka

– Fetajuusto.

b) Antti Raanta

– Suomen maalivahti.

c) Valkolakki

– Likaantunut, en käytä enää.

d) Viidakon tähtöset

– Ööö… (miettii) Ei sano oikeestaan mitään.

Miten alkaa Maamme-laulun toinen säkeistö?

– (pitkä hiljaisuus)… (naurua) Kyl mä sen varmaan tiedän, mut mä en nyt jaksa ajatella niitä säkeistöjä.

Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Tänään on varattu koiralle eläinlääkärille aika hammaskivenpoistoon, että ehkä se on ihan semmonen konkreettinen teko.