Avainsana-arkisto: äidinkieli

Kieliasioita

ÄI8-kurssilla kirjoitettiin kielestä monesta eri näkökulmista. Hyve-lehti julkaisee oivaltavimmat ja omaäänisimmät esseet. Näistä kannattaa ottaa mallia (muttei plagioida kuitenkaan)!

Henry Jaakkola pohtii esseessään oman äidinkielen tärkeyttä ja suomen kielen vähäisen puhujamäärän aiheuttamaa ”kielitaakkaa”.

Onko oma äidinkieli parempi kuin muut kielet?

Mikael Jungnerin Facebook-postauksessa (9.12.2016) käsitellään suomalaisten kielitaakkaa. Jungner kertoo, että suomen kielessä on merkittävästi vähemmän sanoja kuin esimerkiksi englannissa ja tämä tarkoittaa kapeampaa ajattelua. Jungner kertoo digitaalisuuden pahentavan kielitaakkaa ja siksi syrjäyttävän suomalaisia.

 

Mielestäni kielitaakka on ongelma, johon ei ole ratkaisua. Uusien sanojen keksiminen on vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on saada niitä kansan käyttöön. Varsinkin jos sana on synonyymi jollekin jo olemassa olevalle sanalle, voi olla lähes mahdotonta saada sitä yleisesti käytetyksi. Synonyymeissäkin on pieniä vivahde-eroja, ja voi olla tarkempaa ilmaista itseään, kun sellaisia sanoja on. Ihmiset eivät kuitenkaan mieluusti käytä uutta vierasta sanaa vanhan ja tutun sanan sijasta.

 

Jungner kertoo, että suomen kieltä puhuu alle kuusi miljoonaa ihmistä, joka on liian vähän ja että suomen kieli kehittyy hitaasti. “Olemme sivussa monesta ilmiöstä, koska suomenkieli”, Jungner kertoo. Varmasti on paljon muitakin kieliä, jotka haittaavat kielen puhujia. Englannin kielen suosion ja kansainvälisen merkityksen kasvun myötä muut kielet kärsivät. Jungner ehdottaa ratkaisuksi esimerkiksi suomen kielen uudistamista merkittävästi, esimerkiksi “etsimällä vaihtoehtoja nykyiselle sanojen pääteviidakolle”.

 

Niin kauan kuin Suomessa pysyy äidinkielenä suomi ja suomalaisia on olemassa, kieli ei katoa. Suomen kieli ei ole millään tavalla merkittävässä vaarassa, vaikka sen puhujia onkin suhteellisen vähän. Mielestäni kielen radikaali muuttaminen ei olisi hyvä idea. Muutoksen pitäisi tapahtua erittäin hitaasti, koska äidinkielenään sitä puhuvien olisi vaikea sopeutua suuriin muutoksiin lyhyessä ajassa. Myös ajattelutavan pitäisi muuttua.

 

Jungner perustelee kielen muutoksen hyötyjen tulevan muun muassa siitä, että suomen kielen käyttö algoritmeissa olisi kansainvälisille kaupallisille toimijoille mutkatonta, kieli muuttuisi enemmän koneiden ymmärtämään muotoon ja se helpottaisi tiettyjä osa-alueita digitalisaatiossa. Mielestäni nämä eivät ole tarpeeksi hyviä syitä kielen tahalliseen suureen muutokseen. Kieli muuttuu jatkuvasti itsestään ja sopeutuu kyllä ajallaan maailman mukaan. Kukaan ei voi kuitenkaan varmuudella tietää, miten tällaiset suuret muutokset vaikuttaisivat. Asiasta voitaisiin päättää demokraattisesti ja siten huomioida koko yhteisön, kansan, mielipide.

 

Annamari Vänskän kolumnissa “Kieli-imperialismia” (Yliopisto, 10/2010) käsitellään kielen merkitystä esimerkiksi tutkimuksen tekemisessä. Vänskä kertoo, että oma äidinkieli yleensä koetaan muita kieliä luonnollisempana ja yksinkertaisesti kommunikointiin soveltuvimpana. Ajattelu omalla äidinkielellä tulee luonnostaan, ja oman äidinkielen sanavarasto on yleensä laajempi kuin muiden kielien, joita osataan puhua. Kun pitää ajatella tai puhua muilla kielillä, se usein tapahtuu oman äidinkielen kautta. Eli vieraalla kielellä ei suoraan ajatella tai puhuta vaan ensin asia ajatellaan äidinkielellä ja muutetaan siitä toiseksi kieleksi.

 

Kieli on tutkimuksen tekemisessä tärkeässä osassa. “Kieli on aktiivinen merkityksiä tuottava väline; ei vain tapa raportoida muualla saadut tulokset. – – Kieli on ajattelua: esimerkiksi humanistisilla aloilla tutkimus syntyy kirjoittamalla, ei laboratoriossa”, Vänskä kertoo. Tutkimuskieli on yhtä lailla tärkeä elementti tutkimuksessa kuin sen sisältökin. Jollain muulla kielellä tutkimuksen raportit voisivat olla eri tavalla tulkittavissa. Jos tutkimuskielenä on muu kuin tutkijan äidinkieli, tutkija itsekin saattaa ilmaista asian hieman eri tavalla kuin miten on sen ajatellut.

 

Vänskä kertoo, että paine tutkimusten markkinointiin ja tulosten popularisoimiseen on kova. Kun tutkimustuloksia halutaan jakaa maailmalle, ne on lähes pakko kääntää englanniksi, koska Suomen ulkopuolella suomen kieltä puhuvien määrä on olemattoman pieni. Tämä kuitenkin luo uuden ongelman. “Jos tutkimuskieli muuttuu englanniksi, seuraa se, ettei tutkimustuloksia välttämättä saada suomea puhuvan yhteiskunnan käyttöön, tai se, että tulosten vastaanottajienkin on omaksuttava englanti”, Vänskä selittää.

 

Olen samaa mieltä siitä, että tutkimukset pitäisi toteuttaa omalla äidinkielellään. Silloin asioiden ilmaiseminen on kaikista lähinnä sitä, mitä ajatellaan. Tutkimuksen jälkeen se voitaisiin myös kääntää esimerkiksi englanniksi tulosten popularisoimiseksi. Tämä versio ei olisi yhtä tarkka kuin alkuperäinen, mutta se hinta on maksettava hyvin ilmaistusta alkuperäisestä tutkimustuloksesta. Onko tutkimustuloksen popularisointi tärkeämpää kuin tutkimuksen laatu? Mielestäni ei ole. Sen vuoksi tutkimuskielen pitäisi olla aina tutkijan äidinkieli.

 

Kieli on sidonnainen kulttuuriin, ja monille oma äidinkieli on varmasti tärkeä. Se on osa identiteettiä. Siksi yhteisöillä, joilla on samanlainen kulttuuri, on todennäköisesti samankaltainen kieli. Esimerkiksi Pohjoismaiden kielet ovat keskenään suhteellisen samanlaisia. Oman kielen ei halua katoavan, ja kansainvälisesti vähemmistökielten merkitys pienenee jatkuvasti. “Vähissä ovat ne vaativat työtehtävät, joissa pärjää pelkällä suomella”, kertoo Jungner. Englanti on kuitenkin kansainvälisesti hyödyllinen kieli, ja sitä on nykymaailmassa pärjätäkseen lähes pakollista osata, riippumatta työtehtävän vaativuudesta.

 

Kielet vaikuttavat siihen, miten ihminen ajattelee. Eri kielten sanoilla on pieniä eroja niiden tulkinnan ja niistä välittyvien tunteiden suhteen. Olisi varmasti helppoa, jos maailmassa olisi vain yksi kieli, jota kaikki puhuisivat. Mutta eri kielillä puhuvat ajattelevat eri tavalla, ja tämä ajattelun monimuotoisuus katoaisi samalla. Kielet rikastuttavat maailmaa, ja kaikkia kieliä pitäisi suojella tasapuolisesti. Vähemmistökielen ei voida päätellä sen asemansa vuoksi olevan yhtään huonompi kuin jokin valtakieli. Mielestäni kaikki kielet ovat keskenään tasa-arvoisia.

 

Laura Oksanen ottaa esseessään kantaa kielen muuttumiseen sekä vertaa kekseliäästi ja yllättävästi kieltä koneistoon.

Kieli on muuttuva koneisto

Tekniikka on muuttanut maailmaa jo useiden vuosikymmenten ajan. Maailma ei ole enää samanlainen paikka kuin mitä se oli esimerkiksi sata vuotta sitten. Siinä, missä tekniikkakin on aivan alussa lähtenyt liikkeelle pelkästä nollasta, päätyen lopulta nykypäivän hulluimpiinkin ja monimutkaisimpiinkin teknisiin villityksiin ja sovelluksiin, on myös kieli tehnyt samaa. Ajansaatossa kielestä on muovautunut mutkikas koneisto, joka on mahdollistanut monipuolisen ajattelun. Aivan niin kuin mikä tahansa muukin koneisto, tarvitsee kielikin huoltoa ja päivityksiä.

 

Ville Elorannan artikkelissa Lisää valoa kielikeskusteluun (Helsingin Sanomat, 30.5.2016) käsitellään kielen monipuolisuutta ja muuttumista. Tekstissään hän on haastatellut kielentutkijoita Irina Piippoa, Johanna Vaattovaaraa ja Eero Voutilaista. Mikael Jungnerin Facebook-päivityksessä (9.12.2016) puolestaan kerrotaan suomen kielen olevan taakka suomalaisille. Sekä Elorannan että Jungnerin tekstit käsittelevät suomen kielen muuttumista vaikkakin hieman erilaisista näkökulmista. Siinä missä Elorannan teksti keskittyy ennemminkin jo tapahtuneisiin kielellisiin muutoksiin, pohtii Jungner muutoksia, joita suomen kielelle pitäisi tulevaisuudessa tehdä.

 

Mikään koneisto ei toimi ilman kunnollista huoltoa. Myös kieli tarvitsee omia huoltotoimenpiteitään aina välillä. Jungner kertoo suomen kielen kehittyvän hitaasti, minkä seurauksena suomen kieleen tulee suomalaisille vaikeasti hahmotettavissa olevia lainasanoja. Eloranta puolestaan kertoo lainasanojen kieleen tulon olevan asia, jota on tapahtunut jo tuhansien vuosien ajan. Yksittäisen kielen koneisto on ihmeellinen. Se pystyy tukemaan toista erillistä koneistoa, josta puuttuu jokin pieni osanen. Kieli korjaa itseään muiden kielien avulla, vaikkei kukaan siihen suoranaisesti pyrkisikään. Toisista kielistä saadaan niin yksittäisiä lainasanoja kuin kokonaisia ilmauksiakin.

 

Koneistot saattavat joskus tarvita rajujakin toimenpiteitä toimiakseen paremmin. Suomen kieltä suomalaisten taakkana pitävä Jungner ehdottaakin Facebook-päivityksessään kolmea erilaista tapaa Suomen kielitilanteen parantamiseksi. Ensimmäinen Jungnerin ehdotus on investoida merkittävästi julkista rahaa, jotta suomen kielen käyttö algoritmeissa olisi kansainvälisille kaupallisille toimijoille mutkatonta. Tämä siis tarkoittaisi suomen kielen koneiston laajentamista niin, että se olisi myös muille mahdollisimman helppokäyttöinen. Laajentamisella on kuitenkin kovat kustannukset, eikä se välttämättä ole helppoa. Suomen kieli on useille vieraskielisille haastavaa ymmärtää ja oppia. Suomen kielen kaltaisten monimutkaisten koneistojen laajentaminen ei ole halpaa eikä varsinkaan helppoa tai nopeaa.

 

Uudistaa suomenkieltä paremmin koneiden ymmärtämään muotoon esimerkiksi etsimällä vaihtoehtoja nykyiselle sanojen pääteviidakolle”, ehdottaa Jungner toisena ehdotuksenaan pohtiessaan tapaa, jolla suomalaiset voitaisiin pelastaa suomen kielestä aiheutuvan kielitaakan alta. Tässä tapauksessa koneistossa täytyisi tehdä muutoksia. On kuitenkin huomioitava, että suomen kieli on monimutkainen koneisto, joka itsessään kattaa lähes kuusi miljoonaa pienen pientä konetta, kaikki suomen kieltä puhuvat. Siinä missä yhden koneen muuttaminen olisi helppoa pienellä ohjelmoinnilla, on saman tekeminen kokonaiselle koneistolle huomattavasti haastavampaa. Pelkästään koneiden uudelleen ohjelmoinnin jälkeen täytyisi vielä huomioida, että kaikki koneet on ohjelmoitu samalla tavalla. Suuret muutokset kieliopissa aiheuttaisivat vain hämmennystä. Tapaa, jolla on tottunut puhumaan, on todella hankala muuttaa. Vielä hankalampaa on saada lähes kuusi miljoonaa ihmistä tekemään se samalla tavalla.

 

Ottaa englanti Suomen kolmanneksi viralliseksi kieleksi ja tehdä siitä pakollinen heti esikoulusta lähtien”, kuuluu Jungnerin kolmas ehdotus. Suomenkielisten koneistoon pitäisi siis lisätä entistä tiukemmin uusi osa, englannin kieli. Kaikki osat eivät kuitenkaan sovi kaikkiin koneisiin niin hyvin, mikä puolestaan saattaisi aiheuttaa epätasa-arvoa eri tavalla kieltä oppivien ja osaavien keskuudessa.

 

Koneistot tarvitsevat jatkuvia päivityksiä ollakseen toimintakykyisiä. Eloranta kertookin artikkelissaan kielentutkija Eero Voutilaisen todenneen, että ainoa muuttumaton kieli on kuollut kieli. Pelkästään Voutilaisen toteamuksen perusteella on siis selvää, että kieli tarvitsee muutoksia selvitäkseen. Emme pärjäisi nykymaailmassa ilman puhelimen, teknologian ja tietokoneen kaltaisia sanoja. Ilman niitä emme voisi pysyä ajan hermolla ja keskustella jokapäiväisistä asioista toistemme kanssa. Ennen tekniikan aikakautta elämä ilman tällaisia sanoja olisi kuitenkin onnistunut. Mikäli kieli ei olisi ajan kuluessa muuttunut ja ottanut laajaan sanojen kirjoonsa uusia sanoja, ei kieli olisi lähelläkään sitä, mitä se nyt on.

 

Vaikkeivät Jungnerin ideat välttämättä kuulostakaan kaikista toteuttamiskelpoisimmilta, ei kielestä tarvitse kuitenkaan ottaa liikoja paineita. Eloranta kertoo Vaattovaaran kysyvän: ”Onko muita asioita, joissa olisi niin vahva kansanvalta kuin kielessä?” Kieli on voimakas ilmaisun väline, joka muuttuu meidän mukanamme. Olen huomannut, että suomen kieleen on viime aikoina tullut paljon englannin kielestä peräisin olevia sanoja. Sanat eivät kuitenkaan ole tulleet suomen kieleen itsekseen. Ne ovat tulleet ensin muutaman henkilön käyttämänä ja sitten yleistyneet laajempaan käyttöön. Omalla toiminnallaan kuka vain voi vaikuttaa kieleensä. Kielen muuttumiseen vaikuttaa se, mitä sanoja käyttää tai ei käytä.

 

Parhaat koneistot eivät ole yksin rakennettuja. Kieli koneistona onkin siitä monimutkainen ja omalaatuinen, ettei toimivaa voi edes rakentaa yksin. Kielen on oltava käyttökelpoinen ja puhujilleen sopiva. Muutokset tapahtuvat ajan ja ihmisten seurauksena. Niitä ei voi pakottaa Jungnerin kaavailemilla tavoilla vaan sen sijaan kielen täytyy antaa muuttua itsekseen. Koneistona kieli on hyvin tehokas. Se oli olemassa jo ennen muita monimutkaisia koneistoja, joita tunnemme nykyään  jo useita. Sen sijaan kieli on jo useita tuhansia vuosia antanut meille kyvyn keskustella toistemme kanssa ja ajatella asioita. Kielen kaltainen monimutkainen koneisto tarvitsee myös hyvää huoltoa kaikkien muidenkin koneistojen tavoin. Vaikkei kielikoneiston huoltoon tarvitakaan hurjia matemaattisia kaavoja tai korkealuokkaisen fysiikan ymmärtämistä, ei sen huolto ole silti yksinkertaista. Kielen kehittyminen saattaa aiheuttaa ihmisissä vastahakoisia tunteita. Kieli tuntuu olleen aina sellainen kuin se nyt on. Samoin kuin osa ihmisistä vastustaa tekniikan kehitystä, ovat he myös vastahakoisia kielen koneiston kehittymisen suhteen. Kielen koneisto on kuitenkin huipputekniikkaa, jota ei tarvitse pelätä ja josta ei tarvitse huolehtia liikoja. Kielen koneisto kyllä huoltaa itseään.

Selitä seuraavat hashtagit, Minna Pessa-Makkonen

Minna

Helsinkiläinen Minna Pessa-Makkonen on ollut toinen lukiomme äidinkielen opettajista kohta seitsemän vuoden ajan, ja tavallisten kurssien opettamisen lisäksi hän on muun muassa toinen Hyveen ohjaavista opettajista, 13C-ryhmän ryhmänohjaaja ja tutor-toiminnan toinen vastuuopettaja.

 

Mikä on lempikirjallisuuslajisi, kirjasi ja kirjailijasi?

– Mä tykkään monenlaisesta kirjallisuudesta eli ei ole yhtä suosikkilajia. Lempikirjailijani on ehkä José Saramago, ja toisaalta myös Stephen King. Ihan kaikista eniten mun suosikkikirja on José Saramagon ”Kertomus sokeudesta” ja lisäksi tällä hetkellä olen innostunut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-kirjasarjasta. Odotan kovasti, että siitä tulee neljäs osa. Ne on omaelämäkertoja ja jotenkin niin henkilökohtaisia, että onnistuvat sanomaan jotain tosi yleistä ja hienoa siitä, millaisia me ihmiset ollaan. Ne on koukuttavia.

Ärsyttääkö ”alkaa tekemään”?

– Ärsyttää. Kotuksella on lähtenyt ehkä vähän käsistä viime aikoina. Tai ei ”alkaa tekemään” mua oikeasti ärsytä. Se ärsyttää mua sen takia, että olen tottunut korjaamaan sen. Lisäksi kaikki kielenhuollon yo-valmennusmonisteet menevät uusiksi, kun ne tekee tällaisia muutoksia. Ainoa kielenhuollollinen asia, mikä mua oikeasti ärsyttää on sinä-passiivi.

Miten muuttaisit suomen kieltä?

– En muuttaisi sitä, se muuttuu itsekin.

Kummat ovat pahempia: yhdyssanavirheet vai pilkkuvirheet?

– Yhdyssanavirheet.

Mitä kirjaa luet tällä hetkellä?

– Margaret Atwoodin Herran tarhurit -nimistä kirjaa.

Pystytkö jättämään ammattisi lomilla, vai häiritsevätkö kielivirheet vapaa-ajalla?

– [Syvä huokaus.] Kyllä varmaan. En mä oikeasti ihan hirveästi ärsyynny kielivirheistä. En ole sellainen kielipoliisi, joka koko ajan käy huomauttelemassa. Enemmänkin mua ehkä huvittaa. Tykkään Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmästä, jossa nauretaan muiden kielivirheille.

Pinterest, Instagram, Twitter vai Facebook?

– Twitter. Siellä on mielenkiintoisimmat keskustelut esimerkiksi opetusalasta.

Haluaisitko kirjoittaa kirjan?

– En tiedä, ehkä.

Jos saisit valita äidinkielesi uudelleen, minkä kielen valitsisit?

– Voi vitsi, ruotsi! Ruotsi on ihana maa. Ruotsalaiset on ihania, ja musta olisi tosi hauskaa olla suomenruotsalainen niin voisi mennä Ruotsiin vähäksi aikaa asumaan ja tehdä siellä töitä. Ruotsalaiset ovat mahtavia!

Mikä oli ensimmäinen sanasi?

– En tiedä. Täytyy kysyy äidiltä. Toivottavasti se oli äiti.

Mikä on suosikkimurteesi? Entä inhokki?

– Hmm… Mun suosikkimurre on varmaan Tampereen alueen murre ja en inhoa murteita. Itse puhun ainoastaan stadin slangia vähän, enemmän kuin täällä Tuusulassa kuitenkin.

Onko yksi vanha kirja parempi kuin pussillinen uusia?

– Usein.

E-kirja vai perinteinen kirja?

– Sekä että. Tykkään siitä siis, että on kirja, jota voi selailla, ja kirjasta ihan esineenäkin. Nyt viime aikoina oon lukenut paljon e-kirjoja. Se on niin helppoa, kun sinne saa hirvittävän määrän kirjoja, ja ne on mukana aina. Ei tarvitse miettiä.

Onko opiskelijoiden kielitaito muuttunut internetslangin yleistyttyä?

– On. Internetissä on totuttu siihen, että asiat sanotaan lyhyesti, ja vaikka on taito osata sanoa asiat lyhyesti, niin pitkien tekstien tuottaminen vaikeutuu selkeästi opiskelijoilla koko ajan. Ja yhdyssanavirheet lisääntyy.

Selitä seuraavat hashtagit:

#Selfie

– Omakuva

#TBT

– En tiedä. Siis ”tbt”? Ei tuu mitään. Mikä se on?
– Se on ”Throwback thursday” eli ikään kuin ”Takaumatorstai” suomeksi.
– Aa joo totta kai!  Kyllä mä sen tiedän.

#Potkikaa

– No voi ei, en tiedä sitäkään! Ei kuulosta kivalta.
– Siis se on käännös englanninkielisestä hashtagista ”Kik me” ja tarkoittaa ”Jutelkaa Kikissä”.
– Aa joo, tiedän. En ole koskaan käyttänyt, olen ihan väärää ikäluokkaa.

#F4F

– Friends for ever?
– ”Follow for follow” eli suomennettuna: ”Seuraus seuraamisesta”.

#OOTD

– Kamala mitä sä kysyt multa tämmöisiä. En minä tiedä! Mun hastagit on näit #äi2twippi, #opehommat tai #perhearki.
– Se tarkoittaa siis ”Outfit of the day” eli päivän asukokonaisuus suomeksi.

Mikä on ollut viime aikoina suuri hyveesi?

– Mun olisi pitänyt miettii tää valmiiksi, kun tiesin et tää tulee… Viime aikoina mun suurin hyve on ollut se, että olen hemmotellut mun perhettä hyvällä ruoalla.

Musta keskiviikko

Sensuroitu.

Eurokriisi, AKT:n sekamelska, nuorten syrjäytyminen, tuloerojen kasvu, Nokian alamäki, Teuvo Hakkaraisen alkoholiongelma… Suomella taitaa mennä kehnosti. Väärin! Meillähän menee erinomaisesti. Ainakin sananvapaus ja demokratia tuntuvat pelaavan.

Tänään keskiviikkona 7. maaliskuuta Hyrylän lukion atk-luokasta on sensuroitu Facebook ja iltapäivälehdet ja muutamat viihdesivut eli ne sivustot, joihin oppitunneilla aika oikeasti kulutetaan, jos oppitunnilla saa käyttää tietokoneita hyödyksi.

Ja miksikö tällainen ratkaisu? Lukioomme tulee vierailulle Beisfuugin galaksista erittäin arvovaltainen, fiksu ja komea johtaja Zurk Mackenberg , jonka pyynnöstä tämä on toteutettu. Suurta johtajaa kannattaa tosiaan kunnioittaa, sillä vaivanpalkkana hän saattaa jaella tykkäyksiä tai pyytää kaveriksi.

Kyse on siis äidinkielen puhekurssin (ÄI7) performanssiviikosta, jolloin kurssilaiset pyrkivät hämmentämään tai vaikuttamaan tempauksillaan. Maanantaina soitettiin koskettimilla ja rytmisoittimilla Robinin megabiisiä Frontside Ollieta, ja loppuviikosta saattaa olla luvassa lisää hämmennystä. Mustan keskiviikon vaikutteina ovat toimineet muun muassa Pohjois-Korean johtajakeskisyys ja internetsensuuri sekä internetin sananvapauden rajoittaminen kaavailluilla SOPA/PIPA-lakiesityksillä. Ehkä myös munansaannoksilla on ollut oma roolinsa tänä päivänä.

Palataan kuitenkin vielä suomalaiseen hyvinvointiin ja aloitetaan sinusta, hyvä lukija, joka mahdollisesti löysit artikkelimme, kun et päässyt koulussa Facebookiin. Podetko tällä hetkellä päänsärkyä, vapinaa, ärtyneisyyttä, hikoilua tai jotain muuta pahoinvointia? Ne ovat todennäköisesti vain vieroitusoireita, jotka menevät ohi viikon sisään. Nyt pidät pään vain kylmänä ja jätät suosiolla Facebookin rauhaan myös kotonasi. Ajan voi käyttää järkevämmin ja yrittää pelastaa maailman vaikkapa nälänhädältä. Suomella siis menee hyvin, ja Zurk on erinomainen johtaja! Toivottavasti tämä sensuuri avaa silmäsi jatkossakin.