Kaikki kirjoittajan Emmi Sinkko artikkelit

Jouluisia kirjavinkkejä

Monille joulun valmisteluun kuuluu lahjojen hankinta. Hyvä ja aikaa kestävä lahja on kirja. Kokosin tähän joitakin tämän vuoden kotimaisia uutuuskirjoja, jotka sopivat hyvin pukinkonttiin.

Yksi tämän joulun lahjalistalle kuuluva kirja on vuoden 2014 Finlandia -palkinnon saanut Jussi Valtosen teos ”He eivät tiedä mitä tekevät”. Kirjan pojan elämäntehtävänä on puolustaa eläinten oikeuksia, ja isä puolestaan tutkii työkseen kissojen hermosoluja. Millaisia valintoja he ovat valmiita tekemään oman aatteensa eteen?

Jos sukulainen tai ystävä on todellinen lätkäfani, on hyvä lahjavaihtoehto Ari Mennanderin kirjoittama ”Teemu”. Nimensä mukaan kirjan päähenkilönä on kiekkolegenda Teemu Selänne. Kirja ilmestyi syksyllä ja saavutti jo silloin suuren suosion.

Sirpa Kähkösen ”Graniittimies” sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle, joten lukija pääsee mukaan historiallisiin tunnelmiin. Kirjan suomalaiset nuoret ovat lähteneet kotimaastaan jättäen taakseen entisen. Mitä nuorille vapaudentavoittelijoille lopulta tapahtuu?

Jos mielessä on unelma loton pääpotin voittamisesta, voi lottovoittajan tunnelmaa tavoitella Anna-Leena Härkösen kirjan ”Kaikki oikein” mukana. Teoksessa pariskunta voittaa lotossa jättipotin. Mitä voitosta oikeasti seuraa?

Neljäntienristeys” oli yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista. Romaani kertoo tarinaa monen eri päähenkilön näkökulmasta. Jokaisella heistä on omat unelmansa ja tarinansa.

Tuulen vihat” on Paula Havasteen tulevan kirjasarjan ensimmäinen osa. Sarja sijoittuu 1100-luvulle, eli lukija voi eläytyä kauas menneeseen aikaan.

Ville Haapasalon elämää Venäjällä kuvaava teos ”Et muuten tätäkään usko…” kertoo Haapasalon elämästä 2000-luvulla. Kirja on jatko-osa sitä edeltäneeseen teokseen ”Et kuitenkaan usko…”.

Eeva-Kaarina Arosen teoksen ”Edda” mukana lukija pääsee hyppäämään 1950-luvulle Töölöön oppaanaan kaksi tyttöä, toisensa nimenneet Eetu ja Aatu. Leikkien ja seikkalujen keskellä kellarista löytyy tarujen jumalatar kuolleena.

Haastattelussa vaihtari-Luksika

Tänä lukuvuonna koulussamme on ollut opiskelijana thaimaalainen vaihto-oppilas Luksika Saengmanee. Hän on ollut Suomessa nyt seitsemän kuukautta ja oppinut suomea todella paljon. Luksikan iloinen ja leveä hymy ei haihdu, vaikka hän ei kaikkia sanoja suomen kielellä muistaisikaan. Haastattelu tehdään suomeksi, tosin tarvittaessa turvaudutaan englannin kieleen.

Milloin tulit Suomeen?

Mikä kuukausi se oli… elokuu 23. päivä.

Miksi valitsit Suomen?

Suomi on pieni maa. Suomeen ei tule paljon ihmisiä. En tiennyt Suomea ennen.

Olitko aikaisemmin kuullut Suomesta?

Vähän. Mun äidin kaveri asuu Tampereella. Hänellä on perhe Suomessa.

Mikä on lempiaineesi koulussa?

Matikka ja enkku, mutta haluan oppia suomea.

Onko koulu erilainen Thaimaassa?

Meillä on pitkä ja sama päivä koulussa joka päivä. Matikkaa ja englantia, minulla thai-kieltä ja ranskaa.

Mistä ruuista pidät Suomessa?

Jälkiruoat on tosi hyviä! Mä pidän mustikkapiirakasta ja pullasta.

Entä joku ei-jälkkäri?

Lihakeitto, lihapiirakka, karjalanpiirakka ja maito. Mä juon aina maitoa ruoan kanssa.

Onko Thaimaassa maitoa?

Joo, mutta ei koulussa.

Pidätkö salmiakista?

En. En voi syödä sitä.

Millainen host-perhe sinulla on?

Viisi ihmistä ja minä. Kaksi koiraa ja yksi kani.

Olet ollut Lapissa?

Joo, joulukuussa. Vaan kaksi päivää. Tykkään lumesta. Mä menin ajamaan porolla ja näin joulupukin. En nähnyt revontulia.

Oletko surullinen, kun nyt ei ole lunta?

En. Tammikuussa oli lunta ja nyt on OK. Kevät, ei ole pimeää, vaan tosi valoisaa.

Ikävöitkö thai-perhettäsi?

Joo. Haluan tulla heidän kanssaan Suomeen ja sanoa: ”Tää on mun koulu…”

Mikä on suomen kielessä vaikea sana?

Yö, työ, pyörä ja Hyökkälän koulu. Tää ”yö” on vaikea.

Entä vaikein thai-kielen sana?

Ei ole. Se on minun äidinkieli.

Kuinka monta väriä pystyt nimeämään, Hanna Alanen?

HYVE.1 1347

Hanna Alanen on toiminut kuvataiteen opettajana koulussamme vuodesta 2011 lähtien. Hän on itse ollut oppilaana Hyrylässä ja valmistunut ylioppilaaksi vuonna 1996. Opetustyön lisäksi hän ohjaa kuviskerhoa, jonne voivat osallistua niin yläasteen kuin lukionkin oppilaat.

Miksi valitsit juuri kuvataiteen?

– Mulle se oli jotenkin itsestäänselvyys. No, perustuu omaan kiinnostukseen. Haaveammattina mulla oli puvustaja tai lavastaja teatterissa tai elokuvissa.

Kerro yksi hyvä ja yksi huono puoli työstäsi.

– Parasta on innostuvat opiskelijat, ja kun näkee oppilaan onnistumisen tunteen. Työhöni kuuluu myös semmoinen ”sopiva hulluus”.

Ja huonointa… Hmm… Kuuntelemattomuus. Ja energiajuomat.

Mikä on lempivärisi?

–Siis ihan hirveen vaikee kysymys… Se vaihtelee tunneittain. Tällä hetkellä se on valkoinen.

Kuinka monta väriä pystyt nimeämään?

– Mun täytyy laskee… (miettii hetken) Noin ei voi kysyy, värejä on kymmeniä erilaisia. Alkaen perusväreistä ja väliväreistä… Ja näkö on jokaiselle yksilöllinen. Ihmiset näkee värit eri tavalla.

Mikä on oma suosikkitekniikkasi?

– Hmm… Sekatekniikka. Yhdistän eri tekniikoita kollaasimaisesti. Kuten esimerkiksi maalaus, muste ja lehtileikkeet samassa työssä. Ja vanhojen materiaalien käyttö on mun mieleen.

Entäpä suosikkimuumisi?

– Muumit ei oikein herätä mussa suuria tunteita… Olisitpa kysynyt jostain toisesta, vaikka Myyrästä. Mutta, ehkä Nuuskamuikkunen. Se on niin sympaattinen.

Piirrä Nuuskamuikkunen minuutissa.

Hanna Alasen minuutissa piirtämä Nuuskamuikkunen.
Hanna Alasen minuutissa piirtämä Nuuskamuikkunen.

Käytkö usein taidenäyttelyissä?

– Joo, yritän käydä.

Onko Guggenheim tarpeellinen?

– (Nauraa!) Mä olen käyttänyt aikaan ton asian miettimiseen. Hmm…. (myhisi myönteisen oloisena)

Oletko nähnyt Mona Lisan?

– En, valitettavasti.

Kummin päin Mona Lisan kädet ovat: oikea vasemman päällä vai vasen oikean päällä?

– Ne on näin! (näyttää oikea vasemman päällä)

– Oikein!!

Kumpaa on kivempi opettaa: lukiota vai yläastetta?

– Siis nyt mun pitää sanoa, että on vaikeita kysymyksiä. Ei niitä täydy erotella, onneksi!

Pitäisikö kuvataidetta olla koulussa enemmän?

– Pitäisi!

Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Tän mä mietin jo valmiiksi ja kirjotin sen ylös: hyveelliset elämäntavat.