Avainsana-arkisto: uskonto

Raamatun levittäjä jumalallisilla yliluonnollisuuksilla

Nooa rakentaa arkkiaan kiireisesti.

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Noah”]
Ohjaus: Darren Aronofsky
Käsikirjoitus: Darren Aronofsky, John Logan
Lajityyppi: Draama, seikkailu
Pohjautuu: Nooan arkki kertomukseen ensimmäisessä Mooseksen kirjassa
Pääosa: Russel Crowe
Ikäraja: 12
Kesto: 2 h 14 min
Ensi-ilta: 4.4.2014[/stextbox]

Darren Aronofsky ottaa valtavan haasteen vastaan ohjatessaan ja käsikirjoittaessaan yhdessä John Loganin kanssa tuhansia vuosia vanhan tarinan uudelleen ja herääkin kysymys: ”Onko Noah-elokuvalla enää mitään annettavaa?” – Olisi saattanut ollakin, jos sen ensi-iltakin (4.4.2014) olisi ollut useita kymmeniä vuosia aiemmin. Näin ajattelin varsinkin juuri ennen saliin astumista ja vielä 3D-laseja päähän laittaessanikin.

Noah-elokuva ei ehdi pyöriä suurella elokuvateatterin ruudulla montaakaan minuuttia, kun elokuvan ensimmäinen tappo on tapahtunut. Kesken nuoren Nooan (Dakota Goyo) siunaamisen suvun jatkajaksi ja perinnön viejäksi elokuvan pahikset yllättävät Nooan ja tämän isän johtajansa Tubai-Kainin (Ray Winstone) johdolla ja tappavat Nooan isän omille jalansijoilleen. Heti tässä ensimmäisessä kohtauksessa kerrotaan muutamia ennakkotietoja Nooan asemasta ja suvusta, jotta itse elokuva pääsee käyntiin, vaikka Raamattu ei olisikaan aivan lempi-iltalukemista.

Elokuvan edetessä mieleen tulee yhä tiiviimmin Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus Nooasta valtavan arkkinsa ja tuhansien eläimiensä kanssa. Silloin tällöin Raamatusta lainataan muutamia lauseita myös suoraan eikä näiden kahden teoksen välistä yhteyttä yritetä siis ainakaan peitellä mitenkään.

Aivan kuten Raamatussakin tapahtuu häikäiseviä yliluonnollisuuksia, Noahiin on koitettu tunkea parhaansa mukaan erikoisefektejä. Niitä ei kuitenkaan ole missään nimessä ainakaan liikaa, vaan elokuvan yliluonnollisuudet tuntuvat yhtä aidolta kuin Raamatussakin – jokaisella on varmasti niiden aitoudesta omat mielipiteensä.

Jumalalta tärkeän tehtävän saaneen Nooan (Russel Crowe) näyttelijäsuoritus on vaikuttava kaikkine tunnepurkauksineen ja hänen Jumalalle uskollinen luonne välittyisi varmasti ilman välkkyviä lasejakin. Noahin lapsien Jafetin (Leo McHugh Carroll), Seemin (Douglas Booth) ja Haamin (Logan Lerman) näyttely ei kuitenkaan ole yhtä luontevaa. Vanhin veljeksistä on varsin vakuuttava, mutta varsinkin keskimmäisen sisaruksen Seemillä on vielä opittavaa. Hänen roolinsa oli toisaalta myös hankalampi runsaiden negatiivisten tunteiden vuoksi.

Kokonaisuutena Noah on neljän tähden arvoinen Jumalan sanan levittäjä ja varsinaista suurta suosiota onkin turha odottaa. Jos tuntuu, että Nooan arkki -kertomus on unohtunut ja olisi mielenkiintoista kerrata, Noah on varmasti oikein sopivaa katsottavaa. Toisaalta jos raamatullinen kirjallisuus on ehdoton ei, kannattaa miettiä vielä muutaman kerran kannattaako sitä katsoa.

Mikä on lempipikkutakkisi, Ari Ahokas?

Ari Ahokkaalla tulee tänä vuonna täyteen 24. vuosi psykologian, filosofian ja uskonnon opettajana Hyrylän lukiossa. Lisäksi Ahokas toimii aktiivisesti Agora-projektissa ja Platonin akatemiassa. Hän on valmentanut eri ikäisiä jääkiekkojunioreita yli 10 vuotta, muttei enää toimi valmentajana.

 

Anna psykologinen arvio Mona Lisan hymystä.

– Salaperäinen, mystinen, monitulkintainen.

Mikä on lempipikkutakkisi?

– [Miettii hetken.] Tämä, [nostaa beigeä pikkutakkiaan] mikä on mulla nyt matkassa, koska tämä on tosi keväinen ja sopii tänne keväiseen Pariisiin.

Oliko Jeesus aikoinaan suurin julkkis?

– Eräällä tapaa oli, mutta toisaalta hän oli aluksi vain kansallinen ja vasta myöhemmin kansainvälinen julkkis.

640px-Rorschach_like_Inkblot.svg

Mitä näet yllä olevassa kuvassa?

– Näen tässä Rorschachin musteläiskätestin jonkin variaation. Ja niistähän nykypäivänä sanotaan, että ne on yhtä luotettavia kuin horoskoopit. Ootte selvästi manipuloinu näitä, kun eihän tässä näy mitään!

Mihin hintaan tekisit tulevaisuussuunnitelman?

– Nyt riippuu, että minkälainen tulevaisuussuunnitelma, kun jäi vähän auki. Tulevaisuussuunnitteluhan on futurologiaa, ja se on ihan tieteenalakin, mut sitten on kaikenlaista huuhaa-touhuakin. Riippuu, mistä pyydettäis, niin hinnoittelisin sen.

Minkä nimeen vannot?

– Hyveiden. On Hyve-lehtikin, niin sopii hyvin, mutta myös minä.

Uskotko värillisen taustan  Word-muistiinpanoissa vaikuttavan oppilaiden motivaatioon opiskella?

– [Vastaa välittömästi.] Ehdottomasti! Toivottavasti hyvään suuntaan! [Naurua.]

Tulkitsetko unia?

– Toisinaan.

Pystytkö olemaan tulkitsematta koko ajan ihmisten käyttäytymistä?

– Tietysti pystyn. Paitsi toisaalta toinen näkökulma samaan asiaan: kukaan ei pysty, kaikki tulkitsevat kaiken aikaan. Mutta tuohon psykologiseen tulkintaan, että käyttää jotain erityistä psykologista tietoa, niin pystyn olemaan tulkitsematta.

Kierrätkö tikapuut vai käveletkö niiden ali?

– Riippuu, minne olen matkalla. Valitsen lyhyimmän reitin. Jos olen matkalla katolle, kiipeän niitä ylös.

Millä psykologisilla keinoilla lyödään vastustaja jääkiekossa?

– Etukäteispsyykkauksella, hyvän kotiyleisön kannustuksella, ja… sitten tikitookilla. Se on siis kuuluisan Esa Tikkasen käyttämä suomennos puhetavasta vastustajalle, joka ärsyyntyy siitä niin, että on vaan jäähyllä.

Mikä on viimeisin hyveesi?

– Ehkä kärsivällisyys. [Naurua.] Sitä tarvittiin tälläkin matkalla Pariisissa.

Santi Martinez – tietoa, taitoa ja luovuutta

Santi Martinez

On keskiviikkoaamu, ja kello näyttää 09:46. Laahustan kohti koulua aamupsykoosin vallassa ja mietin, ehdinkö kouluun. Kouluun pääsen kello 09:53, eikä mikään ole muuttunut sitten edellisen tiistai-iltapäivän. Samat tuolit, kasvot, seinät ja opettajat. Siis yksi tavallinen keskiviikkopäivä lisää. Kävelen uskonnontunnille luokkaan 71 ja oletan tunnin alkavan aivan normaalisti sanoin: ”Tänään käsittelemme yhtä tämän kurssin tärkeintä asiaa.” Nuo Turpeisen kuuluisat sanat, joita tuntuu kuulevan lähes jokaisella tunnilla. Kello 10:03 luokkaan kuitenkin astuu vieraannäköinen ulkomaalaisen aksentilla suomea puhuva mieshenkilö. Ensimmäistä kertaa tuona aamuna aivoni alkavat raksuttaa ja mietin: mitä, missä, kuka, häh?

Mies istahtaa luokan eteen tuolille ja esittelee itsensä Santi Martineziksi. Hän on syntynyt Barcelonassa, Espanjassa ja kertoo olevansa FC Barcelona -fani. Jos joku kannattaa Real Madridia, siitä keskustelemme tunnin jälkeen, hän toteaa, ja luokka hieman hymähtää.  Martinez kertoo, ettei oikein tiedä, miksi on täällä, mutta luulee meidän tietävän paremmin. Luokassa vallitsee hiljaisuus ja suuren ihmettelyn tyhjyys. Martinez kertoo olevansa katolilainen ja kuuluvansa katolilaiseen järjestöön nimeltä Opus Dei, minkä jälkeen kysyy, mitä ajatuksia tämä herätti meissä, kun meille kerrottiin, että hän on tulossa. Ihmetyksen tunteen voi imeä luokassa itseensä kuin pesusieni, kunnes yksi oppilas avaa suunsa ja kertoo, että meille ei ole sanottu asiasta yhtään mitään. Sisäinen naurunikin osoittaa ensimmäiset heräämisen merkkinsä keskiviikkoisen päivän edetessä. Avaan itsekin suuni ensimmäisen ja viimeisen kerran tällä tunnilla. ”Mikä on Opus Dei?” kajahtaa suustani. Martinez kertoo sen olevan katolilaisen kirkon järjestö, jonka sanomana on, että ”täydelliseen” uskoon voi päästä, vaikkei olisi munkki, nunna, pappi tai joku muu sellainen. Tässä vaiheessa tunnelma luokassa on vielä melkoisen masentunut ja tylsähkö.

Kysymyksiä alkaa sadella luokassa yhä enemmän ja enemmän. Mikä erottaa katolilaisuuden kristinuskosta? Miten katolilaisen elämä näkyy arkipäivässä? Santi Martinez kertoo, että katolilaisuudessa ennen taivaaseen pääsyä taivaan porteilla on kiirastuli, jossa puhdistumme kaikista synneistämme. Tässä vaiheessa kiinnostukseni alkaa toden teolla herätä. Martinez alkaa kumota ensimmäistä harhaluuloa, joka liittyy anekauppaan. Usein luullaan, että ostamalla aneen saa automaattisesti paikan taivaasta. Jos ostaa paljon aneita, taivaassa odottaa oma sauna ja poreallas. ”Ei odota”, toteaa Martinez, ja luokassa vallitsee hieman hilpeähkö fiilis. Katolinen saa syntinsä anteeksi käymällä ripilla, ja anekauppa lyhentää aikaa kiirastulessa. Tie taivaaseen aukenee siis helpommin, muttei sinne sentään liukuportaita ole.

Arkipäivässä katolilaisuus näkyy toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Martinez kertoo rukoilevansa joka aamu ja joka ilta. Rukoukset ovat lyhyitä, mutta hän haluaa kiittää Jumalaa siitä, että on saanut taas elää yhden päivän ja herätä aamulla. Lisäksi hän kertoo usein pyytävänsä 15-vuotiaana kuollutta siskoaan taivaassa rukoilemaan puolestaan, onhan tämä lähempänä Jumalaa.  Martinez kertoo myös suhtautumisestaan alkoholiin. Hän ei juonut nuorenakaan kovia kännejä vaan tyytyi juomaan vain vähän, yleensä viinejä. Hän haluaa tehdä kaiken aina niin, että Jeesus voisi olla mukana tekemisissä. Lisäksi hän uskoo varmasti saavansa enemmän illasta irti kuin ne, jotka eivät seuraavana aamuna muista yhtään mitään. Martinez toteaakin: ”Ei Jeesuskaan vetänyt viikonloppuisin kännejä. Hän joi viiniä, laatuviinejä, ei mitään halpoja punaviinejä. Itse asiassa hän muutti vettä jopa viiniksi, niin paljon hyvyyttä hän muille tahtoi.”

Luokasta kuuluu kysymys, miten katolilaisuus suhtautuu homouteen? Santi sanoo, että palataan tähän myöhemmin, koska tietää jäävänsä aiheeseen koukkuun. Sitä ennen kysymyksiä tulee muun muassa Opus Dei -järjestöön liitetyistä katumusruoskinnoista ja katolilaisuuden suhtautumisesta ehkäisyyn. Ehkäisystä Martinez toteaa hyvin nopeasti ikään kuin aihetta hieman väläytellen, että nainen ei ole hedelmällinen koko kuukautta. Lisäksi Martinez kertoo, että ihminen ikään kuin jatkaa Jumalan luomistyötä, joten muovi ei saa tulla ihmisen ja Jumalan väliin. Puheeseen katumusruoskinnasta liittyy elokuva nimeltään Da Vinci -koodi ja siellä tapahtuneet katumusruoskinnat. Martinez toteaa, että Opus dei -järjestöön ei kuulu munkkeja, joten elokuva antaa siinä mielessä virheellistä tietoa. On kuitenkin totta, että hyvin pieni osa järjestön jäsenistä todella harjottaa katumusruoskintaa. Sen tarkoituksena on tavoittaa Jeesuksen tuska ristiinnaulitsemistilanteessa ja samalla lyhentää aikaa kiirastulessa. Heti perään Martinez toteaa, että itsekin on tehnyt tänään katumusteon. Hän jätti laittamatta aamukahviinsa sokeria. Naurattaa.

Kello näyttää yhtätoista, ja tunti alkaa olla loppumaisillaan. Martinez ottaa puheeksi homouden. ”Mistähän sitä aloittaisi”, miettii Martinez. Keskeinen sanoma homouskeskustelussa on se, että samasta sukupuolesta tykkääminen ei ole katolilaisuuden mukaan syntiä, mutta jos homouttaan lähtee harjoittamaan, tekee syntiä. Mielessäni pyörii vain ajatus: ”Homo saa olla, muttei muiden ihmisten ilmoilla.” Käytännössä homous on siis syntiä katolilaisuuden mukaan. Martinez kuitenkin muistuttaa, että jos ikään kuin flippaa ja hairahtuu polulta, voi aina mennä ripille. Jumala ei kuitenkaan automaattisesti anna samoja tekoja anteeksi tuhatta kertaa, varsinkaan, jos ei kadu tekemisiään.

Kellot soivat, mutta Martinez jatkaa. Kukaan oppilaista ei esitä vastalausetta asiasta. Tästä kuitenkin jo noin minuutin päästä Martinezin puhe loppuu ja luokassa kaikuvat ansaitut aplodit. Turpeinen kävelee luokseni ja sanoo: ”Sähän oot siinä Hyve-lehdessä, voisitko tehä tästä jutun?” Vastahakoiset ajatukset alkavat pyöriä pääni sisällä ja ihmettelen, miten aiheesta voisi kirjottaa mielenkiintoisesti. En kuitenkaan tohdi kieltäytyä. Luokkaan on jäänyt lisäkseni yksi ihminen keskustelemaan tunnista Martinezin kanssa. Yksi tähänastisen elämäni mielenkiintoisimmista oppitunneista on takana ja keskiviikkopäivään on mukava lähteä rynnimään.

Mikä on elämän tarkoitus, Tapio Turpeinen?

Tapio Turpeinen

Järvenpäässä asuva Tapio ”Turre” Turpeinen opettaa filosofiaa, historiaa, yhteiskuntaoppia, uskontoa, elämänkatsomustietoa, ja psykologiaa. Energiaa riittää myös oppilaskuntaan, elokuvakurssi Ihmefilmiin, Nufit-tapahtumiin, Agora-projektiin, Elävään kirjastoon, Platonin Akatemiaan ja Annales-vuosikirjan tekoon (vuosina 1999–2011). Hyrylän koulukeskuksessa Turpeinen on ollut opettajana vuosina 1989–90 (silloin vain yläasteella), vuoden 1998 syksyn ja syksystä 1999 lähtien koko ajan. Tällä hetkellä hän opettaa pelkästään lukiossa.

Mikä on elämän tarkoitus?

– Tulla siksi mitä on.

Kuka on suosikkidiktaattorisi?

– Ei ole suosikkidiktaattoria minulla ollenkaan. Henkilöä, joka käyttää vääriä metodeja päästessään valtaan ja säilyttääkseen sen, ei voi ihailla. Diktaattori, jonka elämä puolestaan on kiinnostava, että siihen voisi perehtyä enemmän, olisi Stalin. Sitä olen harrastanut jonkin verran, mutta en arvosta häntä ihmisenä millään tavalla enkä myöskään valtiomiehenä.

Kenet haluaisit nähdä Elävässä Kirjastossa?

– [miettii hetken] Pentti Linkolan.

Jos saisit tavata yhden edesmenneen filosofin, kenet haluaisit?

– [vastaa välittömästi] Sokrateen.

Milloin maailma loppuu?

– En tiedä. [naurua] Mutta varmaan on, että joskus loppuu. Viimeistään silloin, kun auringosta loppuu energia. Mahdoton elää sen jälkeen.

Pikkis-kissa
Pikkis-kissa

Mikä on kissasi lempiruoka?

– Joskus se söi simpukoita, mutta nyt se on kyllästynyt niihin. Tota… katkaravut. Oli tuossa jonkin aikaa. Itse asiassa se on nirso. Esimerkiksi kalan täytyy olla todella tuoretta, että se kelpaisi sille. Jos saisi tuoretta muikkua, fileoituna…

Kuinka hoidat viiksiäsi?

– Viiksiäni? No leikkaamalla. Saksilla. [ihmettelee haastattelun lopuksi, olivatko viikset huonosti, kun tällaista kysyttiin]

Minkä elokuvan pitäisi kaikkien opiskelijoiden katsoa mielestäsi ja miksi?

– Niitä on niin valtavan paljon, paljon… [miettii pitkään] No kotimaisista elokuvista kyllä sanotaan Risto Jarvan Jäniksen vuosi. Se on teemaltaan ja toteutukseltaan ja muutenkin upea. On ollut myös Ihmefilmissä. Sitten, jos miettii ulkomaisia elokuvia, niin sieltä… Mitähän se voisi olla? [pitkä tauko] No esimerkiksi Vittorio de Sican Polkupyörävaras. Italialaisen elokuvien suuri klassikko. Jos mietitään ei-eurooppalaisia elokuvia, niin Akira Kurosawan Dersu Uzala,  jonka olen ainakin viisi kertaa nähnyt. Se kertoo Siperian tiikereistä. Amerikkalaisista elokuvista suosittelen Alfred Hitchcockin Vertigoa.

Mitä vinkkejä annat kevään filosofian kirjoituksiin?

– Kannattaa tutustua filosofian klassikoihin. Tietysti kurssit kannattaa opiskella hyvin, myös syventävät kurssit. Mutta tosiaan filosofian klassikoita alkaen Platonista.

Mistä saat energiasi järjestää kaikenlaisia tapahtumia?

– En tiedä, onko minulla yhtään enempää energiaa kuin muillakaan. Sanotaan uteliaisuus.  Esimerkiksi Elävässä kirjastossahan on mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin.

Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?

– Kyllä ne on ne filosofiset hyveet, mitä minä pidän arvokkaina. Sanotaan rohkeus, että uskaltaa ottaa sellaisiakin asioita esille, joita ei välttämättä ole tapana ottaa esille. Elävä kirjasto on esimerkki siitä. Ainoa lukio maailmassa, jonka ohjelmassa se on.