Avainsana-arkisto: elokuva

Joulun taikaa kotisohvalta

Onko joulumielesi kateissa lumettomassa pimeydessä? Älä huoli: Hyve-lehti katsoi joukon jouluisia elokuvia ja karsi jyvät akanoista.

⭐ = laadukkuus

🎅 = jouluisuus

💗 = romantiikka / lämminhenkisyys

😆 = huumori

Kuninkaallinen vaihtokauppa

Kuninkaallinen vaihtokauppa on kertomus chicagolaisesta leipurista, Stacysta ja velvollisuuksiinsa kyllästyneestä herttuattaresta, Lady Margaretista, jotka huomaavat sattumalta törmätessään olevansa kuin identtiset kaksoset. Tästä herttuatar saa idean: hän suostuttelee Stacyn vaihtamaan paikkaa kanssaan saadakseen kokea “tavallista” elämää ennen kuin joutuu suostumaan järjestettyyn avioliittoon Belgravian prinssin kanssa. Romantiikkaa ja hölmöilyä elokuvasta ei puutu, ja juoni on huomattavan korni, mutta siinä on myös jotakin suloista. 

⭐⭐⭐

🎅🎅🎅🎅

💗💗💗💗💗

😆😆😆

Rare Exports

Rare Exports on kotimainen kauhuelokuva, joka pohjautuu skandinaaviseen joulupukkimyyttiin lapsia kätyreineen piinaavasta yliluonnollisesta olennosta. Elokuva on niittänyt kansainvälistä suosiota, ja se on arvioitu yhdeksi vuoden 2010 merkittävimmistä suomalaisista elokuvista. Tarina alkaa siitä, kun Korvatunturilla kaivauksia tekevä yhdysvaltalainen retkikunta hoksaa tunturin olevan todellisuudessa ikivanha hauta. Uteliaat tutkijat räjäyttävät haudan auki, ja pian kylässä alkaa tapahtua kummallisia asioita. Elokuva on samanaikaisesti jännittävä, koominen ja koskettava. Suosittelen Rare Exportsia niille, jotka uskaltavat kokeilla jotakin täysin perinteistä poikkeavaa katsottavaa. Leffa on katsottavissa ilmaiseksi Youtubessa. 

⭐⭐⭐⭐⭐

🎅🎅🎅

💗

😆😆

Let It Snow – Kolme talvista rakkaustarinaa

Let It Snow on söpö ja humoristinen hyvän mielen elokuva, jossa joukko nuoria kokee sekä lumi- että ihmissuhdemyrskyjä joulun aikaan. Juoni on melko ennalta arvattava ja hahmot kliseisiä, kuten teinielokuvan ja jouluhömpän yhdistelmältä voikin odottaa. Vaikka kyseessä ei olekaan suoranaisesti mikään elokuva-alan riemuvoitto, jättää elokuva silti päätyttyään kepeän fiiliksen. Netflixistä löytyvä Let It Snow on nappivalinta romantiikannälkäisille jouluihmisille. 

🎅🎅🎅

💗💗💗💗💗

😆😆😆

Jouluprinssi

Jouluprinssi on melko ennalta arvattavan juonella varustettu romanttinen jouluelokuva. Elokuva kertoo yllättävästä prinssin ja journalistin välisestä tapaamisesta, joka johtaa päähenkilöt hieman mutkikkaisiin väleihin. Huumori on tuotu esille melko lapsellisesti, mutta koko perheen jouluelokuvana se toimii ihan hyvin. Jouluprinssistä on tullut vuosien aikana kaksi jatko-osaa, joissa pysytellään yhtälailla joulutunnelmissa ja ehdottomassa rakkaudessa, kuten ensimmäisessä osassakin.

⭐⭐⭐

🎅🎅

💗💗💗💗

😆

Jouluprinssi – Kuninkaalliset häät

Jouluprinssi – Kuninkaalliset häät on Jouluprinssi-elokuvan jatko-osa. Nimen perusteella selviääkin, että rakkaus on vienyt päähenkilöt häähuumaan, mikä vie juonen vielä ällösöpömpää romantiikkaa kohti. Häiden alla sattuu väärinymmärryksiä ja parin täytyy keskustella tulevaisuudestaan uudelleen ja selviytyä vaikeuksista yhdessä. Kyseessä on siis perinteinen koko perheen jouluinen rakkauselokuva.

⭐⭐⭐

🎅

💗💗💗💗💗

😆😆

Jouluyön ritari

Jouluyön ritari on jouluelokuva, josta ei huumoria puutu. Elokuva kertoo 1300-luvun ritarista, joka päätyy nykyaikaan ja joutuu erilaisten tapojen takia hassuihin kommelluksiin. Positiivinen yllätys elokuvaa katsoessa on ennalta arvaamattomuus, joka toden teolla on uutta muihin Netflixistä löytyviin jouluelokuviin verrattuna. Elokuva on perinteinen muiden auttamista korostava, romanttinen seikkailu, jonka kokemiseen haluaisi moni katsoja varmasti samaistua. 

⭐⭐⭐⭐

🎅🎅🎅🎅🎅

💗💗💗💗

😆😆😆😆😆

Kansikuvat: Netflix ja Yle Areena.

The Greatest Showman – alkuvuoden puhutuin musikaali

Kuva:  ®wallpapersite

The Greatest Showman -niminen musikaalidraamaelokuva sai ensi-iltansa 8.12.2017. Seja sai heti alkuunsa suuren suosion, joka vain kasvoi 2018 vuoden puolella. Musikaali perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu aikaan, kun viihdeala sai alkunsa. Elokuva pääsi 2018 vuoden Oscar-ehdokkaaksi parhaan kappaleen kategoriaan ja sai kolme Golden Globe-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan kappaleen palkinnon.

Musikaalissa on mukana paljon tunteita, eikä katsoja voi olla nauramatta, itkemättä ja tuntematta kylmiä väreitä sitä katsoessaan. Musikaalin sanoma on kuitenkin kaunein osa, sillä siinä yritetään sanoa katsojalle, ettei unelmistaan saa ikinä päästää irti ja aina pitää olla oma itsensä.

Näyttelijävalinnat ovat myös osuneet nappiin. Musikaalin pääosissa voidaan nähdä Hugh Jackman, Michelle Williams, Rebecca Ferguson ja näyttelijöistä tunnetuimmat Zac Efron ja Zendaya.

Mielestäni musikaali sopisi ihmisille ihan laidasta laitaan. Suosittelen sitä kuitenkin erityisesti ihmisille, jotka ovat musikaalin ystäviä ja lapsiperheille kuin myös nuorisollekin.

wallpapersite

Supersankaridraamaa

Anthony ja Joe Russonin ohjaama elokuva ”Captain America: Civil War” on julkaistu vuonna 2016. ”Civil War” on Marvel Comicsin sarjakuvahahmoihin perustuva elokuva, jossa supersankarit ottavat toisistaan mittaa. Elokuva on kuvattu Yhdysvalloissa, ja sen ovat käsikirjoittaneet Crishtoper Marcus ja Stephen McFeely

Elokuvan päänäyttelijät ovat Chris Evans (Steve Roghers / Kapteeni Amerikka), Sebastian Stan (James ”Bucky” Barnes / Talvisotilas) ja Robert Downey Jr. (Tony Stark / Rautamies).

Elokuvan juoni etenee perinteisellä tavalla. Ensimmäiseksi on esittely, jossa elokuvan hahmot esitellään räiskyvässä alkutaistelussa. Seuraavaksi tulee kiihottava momentti, eli nouseva toiminta, jossa supersankari joukko hajoaa kahteen joukkoon kiistellessään, allekirjoitetaanko valtion laatima sopimus supersankareiden vapaudesta. Sitten tulee huippukohta, jossa supersankarien kaksi eri joukkoa rupeavat taistelemaan toisiaan vastaan. Huippukohdan iso taistelu tapahtuu evakuoidulla lentokentällä, jossa supersankarit käyttävät taitojaan toisiaan vastaan. Taistelun tarkoitus on vain estää toista joukkuetta pääsemästä pakoon valtiolta, ja taistelun aikana ei ole tarkoitus kukistaa tai satuttaa ketään. Huippukohdan jälkeen tulee traaginen momentti, eli laskeva toiminta, kun huippukohdan taistelussa supersankarit satuttavat vahingossa yhtä ystäväänsä, minkä seurauksena heidän ystävänsä loukkaantuu pahasti. Taistelu loppui siihen hetkeen, kun supersankarit ymmärtävät satuttaneensa ystäväänsä.

Elokuvassa on myös kliimaksi eli käännekohta, jossa Rautamies kääntyy hetkessä Kapteeni Amerikkaa ja Talvisotilasta vastaan.  Käännekohdassa Rautamies ensiksi auttaa Talvisotilasta mutta sitten kuulee karun totuuden vanhempiensa kuolemasta ja yrittää sitten tappaa Talvisotilaan. Tämä kohtaus on myös viimeisen jännityksen momentti, jonka jälkeen tulee huikea loppuratkaisu.

Elokuvalla on siis periteinen juonen rakenne: esittely, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta ja loppuratkaisu.

Elokuvasta tekee hyvän sen monipuolisuus. Missään vaiheessa elokuvaa ei voinut tietää, tuleeko mukaan vielä lisää supersankareita. Ensimmäiseksi on vain alkuperäinen supersankarijoukko, mutta elokuvan edetessä vastaan tulee muitakin supersankareita, kuten Muurahaismies ja Hämähäkkimies.

Elokuvan huonoja puolia ovat sen vaikutteet aikaisemmista Captain America -elokuvista tai ylipäätään aikaisemmista Marvelin hahmoihin perustuvista elokuvista. Tarinaan tulee aukkoja, kun elokuvan henkilöt viittaavat omiin tarinoihinsa, joista on tehty omat elokuvansa. Jos näitä muita elokuvia ei ole nähnyt, on vaikeaa pysyä Civil War -elokuvan mukana. Itse en ole esimerkiksi nähnyt aikaisempia Captain American elokuvia, minkä vuoksi mietin jo elokuvan alussa, miten supersankarijoukko on saanut alkunsa.

Elokuva itsessään on aivan loistava. Se on täynnä toimintaa ja mukaansatempaavia kohtauksia. Elokuvan grafiikka on hyvä, mutta joissakin kohdissa animaatiot näyttävät turhankin ”tietokoneella” tehdyiltä, eli animaatiot eivät näytä ollenkaan aidoilta. Esimerkiksi sopii kohta, jossa Rautamies yrittää tappaa Talvisotilasta ja Kapteeni Amerikka yrittää estää taistelua. Kyseisessä kohdassa taistelusta huomaa, että taistelun iskuja on nopeutettu, mikä vie kohtaukselta uskottavuutta.

Elokuva on kokonaisuudessaan hyvä, ja annan sille neljä tähteä (4/5).

Horjumista ja epätasapainoa viidennellä aallolla

maxresdefault

Rick Yanceyn romaaniin perustuva elokuva The Fifth Wave eli suomennettuna 5. aalto sai jalansijaa myös Suomen elokuvateattereissa kevään 2016 aikana. J. Blakesonin ohjaaman scifi- ja toimintajännärin pääosissa nähdään muun muassa Kick-Ass ja Jos vielä jään elokuvista tuttu Chloë Grace Moretz muiden tunnettujen idolien kanssa. Elokuva on saanut mukavan vastaanoton etenkin nuorten aikuisten keskuudessa.

Elokuva kertoo nuoresta ja täysin tavallisesta opiskelijatytöstä, jonka maailma kääntyy päälaelleen, kun eräänä päivänä avaruudesta saapuu yllättäviä vierailijoita. Nämä muukalaiset (The Others) tuovat mukanaan ikäviä aaltoja, jotka aiheuttavat suurta tuhoa ja monia kuolemia ympäri maailmaa. Ensimmäinen aalto katkaisee kaikki sähköt, toinen aalto saapuu tsunamina jättäen jälkeen vain suurkaupunkien rippeet. Kolmas aalto on lintuinfluenssan tapainen epidemia, johon ihmisillä ei ole rokotuksia ja vain harva on immuuni taudille. Neljäs aalto tuo nämä muukalaiset eli Toiset ihmisten keskuuteen, sillä he pystyvät siirtymään ihmisen kehoon näyttäen täysin normaaleilta ihmisiltä.

Aloitus on erinomainen. Elokuvan ensimmäisen puolen tunnin aikana koin hyytäviä jännityksen pyrähdyksiä, kun elokuva sai otteen minusta ja olin aivan sen lumoissa. Siitä eteenpäin elokuva kuitenkin muutti lähestymistapaansa monta kertaa. Tämän takia syntyi mielestäni hieman sekava kokonaisuus, josta jälkeenpäin oli vaikea saada yhtä hohdokasta otetta kuin alussa.

Elokuvan kohderyhmän muodostavat teinit ja nuoret aikuiset. Elokuva kohtelee yleisöä välillä jopa lapsenmielisesti, sillä monet kohtaukset ovat osittain helposti ennalta arvattavia. Toki poikkeuksia ja yllättäviä käänteitäkin on tarjolla.

Nimensäkin mukaisesti viides aalto on elokuvan kohokohta, johon koko elokuva huipentuu. Kyseessä on vauhtia, luoteja, kipinöitä, väärinkäsityksiä ja taistelua elämästä ja kuolemasta. Viidennen aallon saapuessa elokuvassa tapahtuu tärkeä käännekohta, jossa  huijataan katsojaa samalla pitäen hurja jännitys ja tiivis tunnelma yllä.

Ikävänä puolena ja aiemmin arvattuna elokuva loppuu kuin seinään eikä todellista päätöstä tapahdu. Äkillisestä lopetuksesta voi olla lähes varma, että Blakeson on suunnitellut elokuvan jatko-osia jo hyvissä ajoin. On vain ajan kysymys, kun seuraavat ilmestyvät. Itse olen harmissani ja sitä mieltä, että elokuva olisi voitu kiteyttää tähän yhteen osaan. Tällöin se olisi säilyttänyt kiinnostavuutensa. Jatko-osan ilmestyttyä saatan kuitenkin päätyä teatteriin uudelleen…

 

Serial Killer Culture – sarjamurhaajat vaikuttajina

Vuoden 2015 ”Night vision” elokuvatapahtumassa esitettiin tänä vuonna monenlaisia filmejä pääosin kauhuun liittyen. Tarjolla oli uunituoreita teoksia ja tietysti vanhempiakin. Itse katsoin dokumenttielokuvan ”Serial Killer Culture”, joka kertoo sarjamurhaajien vaikutuksesta nykymaailmaan ja siitä, mikä heissä kiinnostaa. Tässä 110-minuuttisessa John Borowskin ohjaamassa dokumentissa on useiden intolijoiden näkökulma asioista, jotka pysyvät yleensä pimennossa ja poissa jokapäiväisestä keskustelusta.

Elokuvassa esitellään monta sarjamurhaajaintoilijaa, jotka muun muassa tekevät musiikkia sarjamurhaajista ja keräilevät heihin liittyviä esineitä ja taideteoksia. Nämä  intoilijat selittävät, mikä näissä kylmäverisissä tappajissa yleensä kiinnostaa ihmisiä.  Elokuvassa myös kerrotaan yksityiskohtaisesti tappajien metodeista ja muista näihin sairaisiin akteihin liittyvistä asioista. Useat näistä hirviöistä kiinnostuneista omistavat muun muassa sarjamurhaajien tekemiä taideteoksia ja ovat tavanneet heitä jopa kasvotusten.

Dokumentti oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen. Kuten filmissä usein todetaankin, vaikka minua kiinnostavat sarjamurhaajat ja haluan tietää heistä lisää, ei se tarkoita sitä, että hyväksyn millään tavalla heidän toimiaan. Mielestäni on mielenkiintoista tietää, millaisia ovat todelliset hirviöt, sillä kaikkihan me tiedämme, että mörköjä ja haamuja ei ole olemassa. Nämä dokumentissa esiintyvät toinen toistaan sairaammat ihmiset ovat kaikki nykyään jo teloitettuja, mutta heidän perintönsä on täällä pysyvästi. Monet kauhuelokuvat ja kirjat ovat saaneet inspiraationsa näistä sarjamurhaajista. Joissain kaupungeissa pidetään jopa kierroksia asiasta kiinnostuneille ihmisille ja kerrotaan heille, missä ja miten murhat tapahtuivat. Yksi tunnetuimmista sarjamurhaajista on Viiltäjä-Jack, josta kaikki ovat varmaan kuulleet. Tämä todistaa, että ihmisiä kiinnostavat nyt ja aina sarjamurhaajat.

Vaikkakin elokuva on pienen budjetin dokumentti, oli se minusta viihdyttävä ja karmaiseva. Todellinen kauhu tulee ilmi dokumenttia katsellessa, ja se vie sinut näiden sairaalloisten ihmisten elämään ja kertoo totuuksia oikeista hirviöistä. Suosittelen dokumenttia kaikille, joita vähääkään kiinnostaa muun muassa 33 murhaa toteuttanut ”tappajaklovni” tai kannibaalit kauhuelokuvien takana.

serial killer

Mitä kannattaa katsoa?

Tänä vuonna ilmestyy monia jatko-osia, mutta myös uusia sarjoja ja elokuvia. Nappaa tästä katsottavaksi puhutuimmat uutuudet!

Daredevil

DaredevilTeaserPoster

 

Daredevil, jo katsottavana oleva Netflixin (ja Marvelin) alkuperäissarja, on saavuttanut huikeat katsojaluvut – 4,4 miljoonaa katsojaa ympäri maailman 11 ensimmäisen päivän aikana. Hartaana supersankarifanina katsoin Daredevilin heti kun suinkin pystyin. Kiljuin riemusta nähtyäni Matthew Murdockin (Charlie Cox) ensimmäistä kertaa ruudussa. Mielestäni Cox oli erinomainen valinta viattomalta näyttäväksi sokeaksi lakimieheksi. Vaikka pitkitetyt kamppailukohtaukset eivät olekaan lempiasiani, sarjan koukuttava juoni hyvittää asian. Daredevil-sarjan voi katsoa vain Netflixistä, ja toista tuotantokautta tehdään paraikaa.

Ilmestymisaika: 10.4.2015

 

Agent Carter

 

Captain American fanien kuumeisesti odottama Marvelin sarja on täällä! Sarja alkaa siitä, mihin ensimmäinen Captain America -elokuva loppuu. Sarjassa seurataan Peggy Carterin, eli Steve Rogersin (Captain America) tyttöystävän, jännittävää taivalta toisen maailmansodan jälkeisissä tapahtumissa. Carter joutuu myös selviytymään miesvaltaisen alan paineessa. Ruudussa nähdään myös muita Captain Americasta tuttuja hahmoja, kuten Howard Stark.

Ilmestymisaika: 6.1.2015

 

Fifty Shades of Grey 

 

Täytyyhän tämäkin mainita. Ellet ole jo kuullut tästä maailman ystävänpäivää sekoittaneesta kohuelokuvasta (alun perin kirjasarja) Fifty Shades of Grey, ihmettelen, sillä koko helmikuun ajan esiin tupsahti uutisia muun muassa elokuvatettereihin jääneistä oudoista elintarvikkeista. Elokuvan ilmesymisaika (Suomessa) on ymmärrettävä, 13.2, eli ystävänpäivän aatto. Päivä sattui kuitenkin olemaan perjantai, ja tämä seikka toi elokuvan ystävänpäiväteemaan ilkikurisen muistutuksen sen sisällöstä. Elokuva kertoo Anastasia ”Ana” Steelen (Dakota Johnson) ja Christian Greyn (Jamie Dornan) S&M-suhteesta.

Ikäraja: 16

Ilmestymisaika: 13.2.2015 Suomessa, 9.2.2015 Yhdysvalloissa

 

007 Spectre 

 

Klassinen 007-elokuvasarja jatkuu. James Bondina seikkailee jälleen Daniel Craig, tällä kertaa selvittämässä outoa viestiä itseltään menneisyydestä.

Ilmestymisaika: 6.11.2015

https://www.youtube.com/watch?v=9igPCFurOw0

 

Macbeth

 

William Shakespearen näytelmään perustuva elokuva kertoo Macbethin, vanhan Skotlannin kuninkaan, elämänvaiheista, joskin ei totuudenmukaisesti historiaan katsoen, vaan näytelmän pohjalta. Tekijät ovat samoja kuin Kuninkaan puhe -elokuvassa.

Ilmestymisaika: 2015 syyskuu

 

Star Wars: Episode VII – The force awakens

 

Tähtien sota jatkuu tässä J. J. Abramsin ohjaamassa ja esimerkiksi Harrison Fordin (Han Solo) ja Mark Hamillin (Luke Skywalker) tähdittämässä elokuvassa. On jännittävää päästä näkemään samoja näyttelijöitä esittämässä samoja hahmoja yli 30 vuoden takaa. Han Solo on saattanut vanhentua, mutta Chewbacca käyttää ilmiselvästi uutta hoitoainetta.

Ilmestymisaika: 18.12.2015

 

Age of Ultron

 

The Avengersin (Kostajat) toinen osa Age of Ultron ei petä katsojaansa. Tässä supersankareiden ja toiminnan täytteisessä elokuvassa Kostajat taistelevat vastaan Ultronia, pahaa robottia, joka haluaa tuhota maailman. Juoni on siis tavallinen hyvän ja pahan taistelu, mutta toteutus ja sivujuonet ovat mahtavat. Suosittelen.

Ilmestymisaika: 22.4.2015

Erikoismainintoina ovat peleihin perustuvat Assassin’s Creed ja Warcraft -elokuvat, jotka ilmestyvät vuonna 2016. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös Fast & Furious 7, jonka päänäyttelijä Paul Walker kuoli auto-onnettomuudessa, kun kuvaukset oli vasta aloitettu, sekä Despite the Falling Snow -elokuva, joka kertoo kylmän sodan aikaisesta romanssista. Nälkäpelin neljäs ja viimeinen osa Matkijanärhi 2 tekee tuloaan. Myös Game of Thronesin tekijät ovat ahkeria, sillä viides tuotantokausi on jo ilmestynyt Yhdysvalloissa. Toista voi sanoa Uudesta Sherlockista, jonka neljättä tuotantokautta joutuu odottamaan yli vuoden.

Nyt on siis monia hyviä sarjoja ja elokuvia, jotka melkein oikeuttavat sängynpohjalle jäämisen. Ihanaa.

 

The Interview – ”Räjäyttävä” satiiri Pohjois-Koreasta

 

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”The Interview”]

Ohjaajat: Seth Rogen ja Evan Goldberg
Pääosat: Seth Rogen ja James Franco
Käsikirjoitus: Dan Sterling
Musiikin sävellys: Henry Jackman
Kesto: 112 min
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Budjetti: 34 000 000 euroa
Ensi-ilta: 25.12.2014

[/stextbox]

 

Useista amerikkalaisista komedioista tuttu Seth Rogen kirjoitti tarinan elokuvaan, joka aiheutti paljon kohua maailmalla. Yliampuvalla huumorilla höystetty elokuva näyttää ”todellisen” Pohjois-Korean ja johtaja ”Kim Jong-Un”:in luonteen. Itse Seth Rogenin ja James Francon tähdittämästä elokuvasta tuli maailmanlaajuinen kohu, kun Sony-yhtiön tietoverkkoon hakkeroiduttiin ja tuli uhkaus, että he räjäyttävät elokuvateatterit, jotka esittävät kyseisen filmin. Pohjois-Korea ei kuitenkaan myöntänyt mitään. Elokuva ei siis tule näkymään valkokankaalla, ainakaan toistaiseksi. Elokuvan katsottuani, jopa kahdesti, voin hyvinkin ymmärtää ”Johtajan” mielipiteen elokuvasta, sillä se ei jätä miettimään, mitä mieltä läntinen yhteiskunta on Pohjois-Koreasta. Vuonna 2014 netissä”julkaistua” elokuvaa ohjaamassa olivat Seth Rogen sekä Evan Goldberg.

Elokuvan päähenkilöillä   Dave Skylarkilla (James Franco) ja Aaron Rapoportilla (Seth Rogen) on oma julkkisten haastatteluohjelma: ”Skylark Tonight”. Ohjelma oli suosittu, mutta eräissä bileissä Aaron tajuaa juttujen olevan liian merkitsemättömiä ja liiallista viihdehömppää. Tämän oivalluksen ja taivaallisen  sattuman seurauksena Dave ja Aaron pääsevät haastattelemaan Pohjois-Korean presidenttiä livenä. Yhdysvaltojen tiedustelu kuitenkin aiheuttaa hieman mutkia matkaan, ja matkan tarkoitus muuttuu dramaattisesti. Haastattelun lisäksi kaksikolle annettiin tehtäväksi salamurhata Kim Jong-Un haastattelun yhteydessä, mutta kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan.

hyve

Jos yhtään tuntee Seth Rogenin elokuvia ja rooleja, niin elokuva tosiaan on tekijänsä tyylinen. Elokuvassa on huumeita, seksiä, ala-astehuumoria ja koomista hyytävän tarkkaa väkivaltaa sekä hektisiä ja hysteerisiä naurukohtauksia kotisohvalla. Elokuva ei sovellu lapsille, mutta tosin ei välttämättä aikuisillekaan. Elokuvan kohde-yleisöön kuuluuvat nuoret ja lapenmieleiset aikuiset. Toisaalta niille, jotka osaavat arvostaa suoraa komediaa, toimintaa ja häröjä juttuja, suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi.

Elokuvan roolitus on varsin onnistunut, Seth Rogenin tasapaksun mutta hulvattoman suorituksen rinnalla James Franco luo muistettavan hahmon onnistuneella näyttelyllä. Useista elokuvista tuttu ja yhä enemmän keskustelua herättävä Franco tekee vaikutuksen hiukan  yliampuvalla ja hysteerisellä hahmollaan,  joka pitää naurun herkässä. ”Johtajaa” näytellyt Randall Park täyttää roolinsa ihan hyvin, vaikkakin näyttelijän valinta rooliin oli monien mielestä väärä. ”Johtajan” vartija-avustajaa näytteli Diana Bang. Elokuvasta ei puutu myöskään erikoistehosteita, mikä on  kiva lisä kaikkiin hauskoihin yksityiskohtiin elokuvassa, joka pitää silmät ruudussa. Elokuvaan mielenkiintoa ja makua antavat sen ympärillä pyörivä kohu terrorista ja sen suora tyyli pilkata yhä enemmän ihmisten tietoon tullutta Pohjois-Korean tilannetta. Kim Jong-Un kuvailee teosta ”Act of Warina” eli sotatoimena. Ainut sota, jonka Pohjois-Korea on voittanut, on ”pajapään” tekemää elokuvaa vastaan.

The Interview on 112 minuuttia täyttä menoa ja meininkiä. Arviolta 44 miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva ei jätä kylmäksi. Törkeää pilkkaa ja rivoa huumoria on paljon, mutta syystäkin. Erikoistehosteet ja hyvä ääniraita täydentävät ristiriitaisen ja härön elokuvan miltei täydelliseksi satiiriksi, josta voi nauttia ilman huonoa omatuntoa. Omasta mielestäni elokuva oli hyvä, ja komedia täytti miltei kaikki odotukseni.

inter

Filmisepät – intohimosta elokuvaan

Tässä hieno kuva työryhmästämme. Kuvasta puuttuu Santeri Heiskanen, Valter Jaakkola, Tapio Turpeinen ja Katja Viikkilä, jotka valitettavasti olivat poissa kuvauspäivänä.
Tässä hieno kuva työryhmästämme. Kuvasta puuttuu Santeri Heiskanen, Valter Jaakkola, Tapio Turpeinen ja Katja Viikkilä, jotka valitettavasti olivat poissa kuvauspäivänä.

Koulussamme pyörii melkeinpä ammattimainen elokuvakerho nimeltään Filmisepät. Filmisepät tuovat iloa työryhmän lukioarkeen ja antavat katselijakunnalleen mielenkiintoisia elämyksiä. Tällä hetkellä Filmisepät ova julkaisseet Ylpeydestä vihaan-leffan, jonka ensi-ilta oli Platonin akatemia- tapahtumassa vuonna 2014. Nyt tekeillä on lyhytelokuva, josta on tulossa tajunnanräjäyttävä ja sensaatiomainen. Muuta emme tässä vaiheessa voi paljastaa.

Filmisepissä on mukana monesta elokuvan alasta kiinnostuneita ihmisiä. Mielestäni kerho yhdistää lukiolaisia, joilla on samanlaisia unelmia tai tulevaisuuden suunnitelmia. Kuitenkaan Filmiseppiin pääsyn ehtona ei ole se, että joku päivä kävelee vielä Hollywoodin punaisella matolla. Riittää, että on valmis antamaan ryhmälle omaa aikaansa ja ammattitaitoa tai on vain kiinnostunut elokuvien tekemisestä. Elokuvan teko ei ole ruusuilla tanssimista. Se vaatii paljon aikaa, odottelua ja kärsivällisyyttä itse kultakin.

Projektin teko alkaa käsikirjoituksen valmistamisesta. Tässä kohtaa käsikirjoittaja tekee oman ajatuksensa projektista ja näyttää valmiin ideansa työryhmälle. Sitten jaetaan näyttelijöille roolit, ja he alkavat valmistautua henkisesti ja fyysisesti omaan roolihahmoonsa.  Sen jälkeen alkaa kamerakäsikirjoitus, eli kameran kuvakulmat ja kuvakoot suunnitellaan valmiiksi. Tässä vaiheessa näyttelijät toivottavasti ovat valmistautuneet rooleihinsa, ja kuvaaminen alkaa kohtaus kerrallaan. Tähän vaiheeseen pitää varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Jonkin kohtauksen kuvaamisessa kestää kauemmin kuin toisten. Kuvauksissa pitää olla myös valmis improvisoimaan, sillä kaikki ei mene aina niin, kuin on suunniteltu.  Kun kuvaukset on tehty, pääsevät elokuvan editoijat vauhtiin. Editointiin tarvitaan myös paljon aikaa ja rauhaa. Viimeisenä muttei vähäisimpänä alkaa ensi-illan suunnittelu. Punaiset matot ja iltapuvut täytyy hankkia ajoissa. Kutsut pitää lähettää myös hyvissä ajoin, sillä näin varmistamme, että Leonardo DiCaprio ja muut kaverit pääsevät myös paikan päälle kiireisistä kalentereistaan huolimatta.

Olen erittäin positiivisesti yllättynyt, että meidän lukiossamme on näinkin paljon elokuvan tekemisestä kiinnostuneita ammattitaitoisia ihmisiä. Filmisepät ovat myös leviämässä reaaliaineiden tunneille. Historia 3 kurssissa näytettiin kaksi opetusvideota, joissa oli mukana meitä Filmiseppiä.

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Ammattimainen työryhmämme”]Ohjaaja: Roni Paasimaa
Käsikirjoittaja: Valter Jaakkola
Kuvaaja: Valter Jaakkola / Kiril Teploff
Näyttelijät: Antti Eskel, Essi Koski, Santeri Heiskanen, Artturi Frisk, Johanna Kasanen, Henri Hietala, Tommi Malin, Johanna Kasanen
Ohjaavat opettajat: Katja Viikkilä, Tapio Turpeinen[/stextbox]

Fury – karua panssarisotaa

1231428 - FURY[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Noah”]
Ohjaus: David Ayer
Käsikirjoitus: David Ayer
Lajityyppi: Sota, draama, toiminta
Pääosa: Brad Pitt, Shia LeBeouf, Logan Lerman
Ikäraja: 16
Kesto: 2 h 14 min
Ensi-ilta: 31.10.2014[/stextbox]

Fury kertoo amerikkalaisen panssarivaunun ja sen miehistön koettelemuksista toisen maailmansodan loppumetreillä. Fury-nimisen panssarivaunun komentaja Don ”Wardaddy” Collier (Brad Pitt) johtaa miehensä syvälle Saksan maahan ja vastarinta kovenee, mitä syvemmälle he menevät. Lopulta Fury ja sen miehistö päätyvät linjojen taakse yksin, ilman minkäänlaista apua tai radioyhteyttä. Wardaddy ja kumppanit saavat kokea sen, etteivät sodat koskaan lopu rauhallisesti.

Fury on raaka sotaelokuva, joka pyrkii viemään katsojan sodan äärelle. Fury kertoo sodasta ja sen hirveydestä realistisesti. Iso osa elokuvasta vietetään panssarivaunun sisällä ja taistelukohtaukset kuvataan panssarivaunun ja sen miehistön näkökulmasta. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, mutta jotkut ehkä hieman alikehiteltyjä. Sotaelokuvien hahmoihin on selkeä kaava, ja joukkueessa on yleensä yksi pelkuri, joka lopussa miehistyy, yksi äärimmäisen kova jätkä,” ilkeä” komentaja, josta lopulta kuoriutuu sankari, ja uskonnollinen mies, joka saarnaa jatkuvalla syötöllä. Fury ei poikkea tästä ja muistuttaakin kovasti muita amerikkalaisia sotaelokuvia, kuten vaikkapa menestyselokuvaa Pelastakaa sotamies Ryan tai vaikka tv-sarjaa Band of Brothers.

Furyssa on kenties 2010-luvun parhaimmat taistelukohtaukset, jotka saavat takuuvarmasti katsojan haukkomaan henkeä. Taistelukohtaukset ovat brutaaleja ja hyvin koordinoituja, mutta ennen kaikkea erittäin hyvät efektit ja loistava näytteleminen sai katsojan jännittämään. Taistelukohtaukset ovat myös hyvin kuvattuja, sillä nykyajan taistelukohtauksista suurimmassa osassa kamera heiluu, miten sattuu, jotta katsoja saa ”tunnelman” kohdalleen. Furyssa näin ei ole ja kohtaukset ovat äärimmäisen hyvin kovattuja. Kohtauksia täydentää myös erinomainen taustamusiikki, joka kiihdyttää tilannetta äärimmilleen. Steven Price ei petä.

1231428 - FURY

Furyn näyttelijäkaarti herätti ennen elokuvaa sekalaisen tunnetilan. Esimerkiksi Shia LaBeouf ja Logan Lermanin hurja tasonnosto oli loistavaa, sillä ennen kyseistä elokuvaa LaBeouf ja Lerman ovat olleet vain keskinkertaisia parhaimmillaankin. Näyttelijätiimi hioitui hyvin yhteen luoden maagisen joukkuehengen. Veteraaninäyttelijä Brad Pitt ei petä ja muut pienempien roolien näyttelijätkin hoitavat hommansa erinomaisesti tehden elokuvasta äärimmäisen koskettavan ja upean. Elokuvan näyttelijät saavat käsiinsä ikimuistoiset repliikit, jotka varmasti sykähdyttävät.

Juoni muistuttaa kovasti edellä mainittuja Band of Brothersia ja Pelastakaa sotamies Ryania, joissan kohdissa ehkä jopa hieman liikaakin. Mutta erona näihin kahteen teokseen on se, ettei Fury maiskuttele Yhdysvaltojen ylivertaisuudella liikaa. Teos myös kuvaa molempien puolien julmuuden ja molempien inhimillisyyden hyvin, eikä se leimaa vastapuolta pirullisiksi demoneiksi, kuten vaikka Pelastakaa sotamies Ryan.

Fury on ehdottomasti yksi parhaista uusista sotaelokuvista, ja sen menestys voi luoda uuden buumin toisesta maailmansodasta kertoville elokuville. Näyttelijöiden loistava työ ja hitsautuminen pelastaa jotkin alikehitetyt hahmotkin. Tätä tukevat myös realistiset ja vallan mainiot taistelukohtaukset, joissa ei verta eikä efektejä säästellä. Fury on ehkä uusi aamunkoitto vanhoille perinteisille sotaelokuville. Furyn brutaalit taistelukohtaukset saavat katsojan haukkomaan henkeään, sen raakuus ja realistisuus saavat herkän katsojan voimaan pahoin.

Raamatun levittäjä jumalallisilla yliluonnollisuuksilla

Nooa rakentaa arkkiaan kiireisesti.

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Noah”]
Ohjaus: Darren Aronofsky
Käsikirjoitus: Darren Aronofsky, John Logan
Lajityyppi: Draama, seikkailu
Pohjautuu: Nooan arkki kertomukseen ensimmäisessä Mooseksen kirjassa
Pääosa: Russel Crowe
Ikäraja: 12
Kesto: 2 h 14 min
Ensi-ilta: 4.4.2014[/stextbox]

Darren Aronofsky ottaa valtavan haasteen vastaan ohjatessaan ja käsikirjoittaessaan yhdessä John Loganin kanssa tuhansia vuosia vanhan tarinan uudelleen ja herääkin kysymys: ”Onko Noah-elokuvalla enää mitään annettavaa?” – Olisi saattanut ollakin, jos sen ensi-iltakin (4.4.2014) olisi ollut useita kymmeniä vuosia aiemmin. Näin ajattelin varsinkin juuri ennen saliin astumista ja vielä 3D-laseja päähän laittaessanikin.

Noah-elokuva ei ehdi pyöriä suurella elokuvateatterin ruudulla montaakaan minuuttia, kun elokuvan ensimmäinen tappo on tapahtunut. Kesken nuoren Nooan (Dakota Goyo) siunaamisen suvun jatkajaksi ja perinnön viejäksi elokuvan pahikset yllättävät Nooan ja tämän isän johtajansa Tubai-Kainin (Ray Winstone) johdolla ja tappavat Nooan isän omille jalansijoilleen. Heti tässä ensimmäisessä kohtauksessa kerrotaan muutamia ennakkotietoja Nooan asemasta ja suvusta, jotta itse elokuva pääsee käyntiin, vaikka Raamattu ei olisikaan aivan lempi-iltalukemista.

Elokuvan edetessä mieleen tulee yhä tiiviimmin Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus Nooasta valtavan arkkinsa ja tuhansien eläimiensä kanssa. Silloin tällöin Raamatusta lainataan muutamia lauseita myös suoraan eikä näiden kahden teoksen välistä yhteyttä yritetä siis ainakaan peitellä mitenkään.

Aivan kuten Raamatussakin tapahtuu häikäiseviä yliluonnollisuuksia, Noahiin on koitettu tunkea parhaansa mukaan erikoisefektejä. Niitä ei kuitenkaan ole missään nimessä ainakaan liikaa, vaan elokuvan yliluonnollisuudet tuntuvat yhtä aidolta kuin Raamatussakin – jokaisella on varmasti niiden aitoudesta omat mielipiteensä.

Jumalalta tärkeän tehtävän saaneen Nooan (Russel Crowe) näyttelijäsuoritus on vaikuttava kaikkine tunnepurkauksineen ja hänen Jumalalle uskollinen luonne välittyisi varmasti ilman välkkyviä lasejakin. Noahin lapsien Jafetin (Leo McHugh Carroll), Seemin (Douglas Booth) ja Haamin (Logan Lerman) näyttely ei kuitenkaan ole yhtä luontevaa. Vanhin veljeksistä on varsin vakuuttava, mutta varsinkin keskimmäisen sisaruksen Seemillä on vielä opittavaa. Hänen roolinsa oli toisaalta myös hankalampi runsaiden negatiivisten tunteiden vuoksi.

Kokonaisuutena Noah on neljän tähden arvoinen Jumalan sanan levittäjä ja varsinaista suurta suosiota onkin turha odottaa. Jos tuntuu, että Nooan arkki -kertomus on unohtunut ja olisi mielenkiintoista kerrata, Noah on varmasti oikein sopivaa katsottavaa. Toisaalta jos raamatullinen kirjallisuus on ehdoton ei, kannattaa miettiä vielä muutaman kerran kannattaako sitä katsoa.