Avainsana-arkisto: draama

Supersankaridraamaa

Anthony ja Joe Russonin ohjaama elokuva ”Captain America: Civil War” on julkaistu vuonna 2016. ”Civil War” on Marvel Comicsin sarjakuvahahmoihin perustuva elokuva, jossa supersankarit ottavat toisistaan mittaa. Elokuva on kuvattu Yhdysvalloissa, ja sen ovat käsikirjoittaneet Crishtoper Marcus ja Stephen McFeely

Elokuvan päänäyttelijät ovat Chris Evans (Steve Roghers / Kapteeni Amerikka), Sebastian Stan (James ”Bucky” Barnes / Talvisotilas) ja Robert Downey Jr. (Tony Stark / Rautamies).

Elokuvan juoni etenee perinteisellä tavalla. Ensimmäiseksi on esittely, jossa elokuvan hahmot esitellään räiskyvässä alkutaistelussa. Seuraavaksi tulee kiihottava momentti, eli nouseva toiminta, jossa supersankari joukko hajoaa kahteen joukkoon kiistellessään, allekirjoitetaanko valtion laatima sopimus supersankareiden vapaudesta. Sitten tulee huippukohta, jossa supersankarien kaksi eri joukkoa rupeavat taistelemaan toisiaan vastaan. Huippukohdan iso taistelu tapahtuu evakuoidulla lentokentällä, jossa supersankarit käyttävät taitojaan toisiaan vastaan. Taistelun tarkoitus on vain estää toista joukkuetta pääsemästä pakoon valtiolta, ja taistelun aikana ei ole tarkoitus kukistaa tai satuttaa ketään. Huippukohdan jälkeen tulee traaginen momentti, eli laskeva toiminta, kun huippukohdan taistelussa supersankarit satuttavat vahingossa yhtä ystäväänsä, minkä seurauksena heidän ystävänsä loukkaantuu pahasti. Taistelu loppui siihen hetkeen, kun supersankarit ymmärtävät satuttaneensa ystäväänsä.

Elokuvassa on myös kliimaksi eli käännekohta, jossa Rautamies kääntyy hetkessä Kapteeni Amerikkaa ja Talvisotilasta vastaan.  Käännekohdassa Rautamies ensiksi auttaa Talvisotilasta mutta sitten kuulee karun totuuden vanhempiensa kuolemasta ja yrittää sitten tappaa Talvisotilaan. Tämä kohtaus on myös viimeisen jännityksen momentti, jonka jälkeen tulee huikea loppuratkaisu.

Elokuvalla on siis periteinen juonen rakenne: esittely, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta ja loppuratkaisu.

Elokuvasta tekee hyvän sen monipuolisuus. Missään vaiheessa elokuvaa ei voinut tietää, tuleeko mukaan vielä lisää supersankareita. Ensimmäiseksi on vain alkuperäinen supersankarijoukko, mutta elokuvan edetessä vastaan tulee muitakin supersankareita, kuten Muurahaismies ja Hämähäkkimies.

Elokuvan huonoja puolia ovat sen vaikutteet aikaisemmista Captain America -elokuvista tai ylipäätään aikaisemmista Marvelin hahmoihin perustuvista elokuvista. Tarinaan tulee aukkoja, kun elokuvan henkilöt viittaavat omiin tarinoihinsa, joista on tehty omat elokuvansa. Jos näitä muita elokuvia ei ole nähnyt, on vaikeaa pysyä Civil War -elokuvan mukana. Itse en ole esimerkiksi nähnyt aikaisempia Captain American elokuvia, minkä vuoksi mietin jo elokuvan alussa, miten supersankarijoukko on saanut alkunsa.

Elokuva itsessään on aivan loistava. Se on täynnä toimintaa ja mukaansatempaavia kohtauksia. Elokuvan grafiikka on hyvä, mutta joissakin kohdissa animaatiot näyttävät turhankin ”tietokoneella” tehdyiltä, eli animaatiot eivät näytä ollenkaan aidoilta. Esimerkiksi sopii kohta, jossa Rautamies yrittää tappaa Talvisotilasta ja Kapteeni Amerikka yrittää estää taistelua. Kyseisessä kohdassa taistelusta huomaa, että taistelun iskuja on nopeutettu, mikä vie kohtaukselta uskottavuutta.

Elokuva on kokonaisuudessaan hyvä, ja annan sille neljä tähteä (4/5).

Selviytyminen – epätodellinen tositarina

Tsunami

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Selviytyminen”]
Genre: Katastrofielokuva
Ohjaaja: Juan Antonio Bayona
Tuottaja: Nordisk Film
Pääosissa: Naomi Watts, Ewan McGregor, Tom Holland, Samuel Joslin, Oaklee Pendergast
Kesto: 1h 53min
Valmistusmaa: Espanja
Ikäraja: 12
Ensi-ilta: 4.1.2013[/stextbox]

Selviytyminen on tositapahtumiin perustuva elokuva perheestä keskellä Aasian tsunamia vuonna 2004. Elokuvan espanjalainen ohjaaja, Juan Antonio Bayona, on tullut kuuluisaksi vuonna 2008 julkaistusta Orpokoti-elokuvastaan.

Maria, Henry ja heidän kolme poikaansa ovat matkalla lomalle Thaimaan Khao Lakiin. He viettävät Thaimaassa jouluaaton, jonka jälkeen koittaakin jo katastrofin päivä eli 26.12.2004. Ilman maanjäristystä, ehkä pyhän hengen synnyttämänä, rantaan vyöryy hieman yliliioiteltu ja oudosti kuohuava tsunami, joka pyyhkäisee kaiken mukanaan. Kuitenkin kaikki viisihenkisestä perheestä selviävät tsunamin alta, mikä on sinänsä itsessään jo epätodennäköistä, koska tsunami nyt vain näytti olevan melkoisen suuri. Henry saa jollain ihmekonstilla heitettyä poikansa puuhun, vaikka tsunami on jo hänen takanaan. Tällainen mielikuva itselläni ainakin jäi, kun Henry tokaisee elokuvassa: ”I saw them on the tree.” Kuitenkin alkaa loputon löytääkö vai eikö löydä -kierre, joka saa jopa humoristisia piirteitä pitkittymisensä vuoksi.

Leffassa on muutama kohtaus, jotka erityisesti jäivät vaivaamaan minua. Paljon tsunameja tutkineena ja Youtubesta videoita katsellelleena haluasin edelleen kysyä, missä se maanjäristys oli. Tuskinpa perheen keskinäinen jouluinen rakkaus ja idyllisyys kuitenkaan niin suuri oli, etteivät he huomanneet pientä 9,1 richterin maanjäristystä. Kummallisen kauniina ja ehjänä tuo hotellin ranta uima-altaineenkin oli säilynyt huolimatta tapahtuneesta maanjäristyksestä, jota ei siis leffassa näytetty. Toiseksi voisin todeta, että Youtubessa olevat videot Aasian tsunamista eivät näytä ylipaisuneelta talojen yli pyrskähtävältä vesiporeelta. Kolmas kysymys, perustuuko leffa todellakin tositarinaan. Kuinka todennäköistä on, että kaikki viisi henkilöä selviytyvät aivan rannalla ollessaan tsunamista ja että kukaan heistä ei edes ajaudu erilleen kaikista muista. Jos todella on tapahtunut lähellekään niin kuin kyseisessä elokuvassa, kannattaa laittaa lotto vetämään.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset sinällään ovat aivan hyviä, eikä niistä löydy juurikaan moitittavaa. Parhaimmaksi hetkeksi elokuvasta voisi ehkä nostaa joko sen hetken, kun tsunamia vastaan taistellaan henkensä puolesta, tai sen, kun päähenkilöt tapaavat jälleen. Elokuvassa käytetään jonkin verran dramaattista musiikkia, joka varmasti jakaa mielipiteet. Itse en pitänyt  musiikista vaan lähinnä odotin, että se loppuu. Toihan se toki tietynlaista dramaattisuutta, muttä lähinnä tärykalvojen vahingoittumisen pelossa. Kukaan näyttelijä ei noussut oikeastaan esille, ei hyvässä eikä pahassa. Itse en päässyt aivan sisälle elokuvaan tunnelmaan, vaan ennemminkin minua naurattivat liian kauan jatkuvat ”Lucas, Lucas!” tai ”Mom, mom!” -huudot.

Uskon kuitenkin siihen, että kriittisyyteni tsunamin todellisuuteen on niin suuri, etten vain kyennyt nauttimaan itse elokuvasta. Elokuvaa ei missään tapauksessa voi sanoa surkeaksi, mutta ehdoton pettymys se itselleni oli.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=Bgw394ZKsis]

”Koti eläintarhassa” on täynnä elämää

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo)”]
Genre: Komedia, draama
Ohjaaja: Cameron Crowe
Tuottaja: Cameron Crowe
Käsikirjoitus: Aline Brosh McKenna
Pääosat: Matt Damon, Scarlett Johansson
Valmistusmaa: Yhdysvallat 2011
Budjetti: 50 milj. dollaria
Ikäraja: 7
Kesto: 2 h 06 min
Ensi-ilta: 20.4.2012
Lisämaininta: Finnkinon toukokuun 2012 Kuukauden elokuva[/stextbox]

Tosi tapahtumiin perustuva, Cameron Crowen ohjaama Koti eläintarhassa on tarina vastikään vaimonsa menettäneen toimittaja Benjamin Meen kamppailusta arjen ja surun keskellä kahden äidittömän lapsensa kanssa.

Benjamin päättää kääntää uuden sivun elämässään ja käyttää melkein kaikki varansa ränsistyneeseen lopetusuhan alla olevaan eläintarhaan. Kauppaan sisältyvät eläintarhassa asuvat eläimet, joista kaupunkilaisyksinhuoltajalla ei ole tuon taivaallista tietoa. Onneksi eläintarhan henkilökunta on tukemassa ja opettamassa ummikkoa.

Muutto kaupungista maalle ei kuitenkaan ratkaise Benjaminin teini-ikäisen pojan, Dylanin, ongelmia ja helpota kapinointia, vaan päinvastoin saa isän ja pojan välit tulehtumaan pahemmankertaisesti. Harmaita hiuksia aiheuttaa myös yritys saada eläintarha kuntoon avajaispäivään mennessä, rahaongelmat ja perheen sisäinen suruprosessi.

Eläintarhalla on kuitenkin kaikkine ongelmineen myös positiivinen vaikutus perheeseen; se antaa heille iloisia, yhteisiä kokemuksia sekä eläimet ja henkilökunta auttavat leski-isää ja lapsia suruprosessin käsittelyssä ja saavat viimein perheen taas vetämään yhtä köyttä!

Elokuva vaikutti trailerin perusteella hieman lapselliselta ja yksinkertaiselta. Onneksi ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi, sillä tarina uuden alun löytämisestä surun jälkeen eläinten avulla sai varmasti jokaisen katsojan liikuttumaan jossakin vaiheessa.

Vaikka elokuva onkin melko kliseinen amerikkalainen kertomus unelmiin uskomisesta ja vaikeuksien voittamisesta, saa uskomaton juoni silti ihmettelemään, miten tämä kaikki on voinut tapahtua. Elokuvassa nähdään myös romantiikkaa, kun yksinhuoltajaisän tunteet alkavat herätä kaunista eläintenhoitaja Kellyä kohtaan.

Erityismaininnan elokuva ansaitsee vielä hyvien näyttelijöiden ansiosta, joiden kemiat kohtasivat selvästi! Karismaattinen Matt Damon on ehdottomasti juuri oikea henkilö isärooliin. Lapsinäyttelijätkin on saatu sopimaan rooleihinsa erittäin hyvin ja heistä saa luonnollisen vaikutelman. Lisäksi eläintenhoitajaa näyttelevä Scarlett Johansson sopii selvästi paremmin tällaiseen rooliin kuin esimerkiksi naiskovakoojan rooliinsa Iron Man II:ssa.

Kaiken kaikkiaan elokuva jätti itsestään vilpittömän kuvan ja hyvän fiiliksen katsojalle!