Avainsana-arkisto: sota

Miten sinä voit auttaa Ukrainan kriisissä?

Ukrainassa vallitsee kaoottinen sota, niin kuin kaikki varmasti jo tietävät. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, eli sota on jatkunut jo useita viikkoja. Tilanne Ukrainassa on katastrofaalinen; tuhansia ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut taisteluissa. Ihmiset ovat menettäneet rakkaita perheenjäseniään ja joutuneet pakenemaan maasta. Sadat ukrainalaiset ovat hakeneet tilapäistä suojelua tai turvapaikkaa Suomesta ja saaneet siten itselleen ja lapsilleen turvallisen asuinympäristön.

Suomalaiset ovat olleet erittäin aktiivisia avustustoiminnassa, ja yksityishenkilöt ovat perustaneet ruoan ja tarvikkeiden keräyspisteitä. Tämän lisäksi suomalaiset ovat lahjoittaneet rahaa hätäapukeräyksiin, kuten Punaiselle Ristille.

Olen listannut alle muutamia keinoja, joiden avulla voit auttaa Ukrainaa kriisissä:

  • Osallistu avustustoimintaan (esim. ruoka-, vaate- ja tavaralahjoitukset).
  • Lahjoita rahaa hätäapukeräykseen
  • Pidä yllä ystävätoimintaa toimimalla esimerkiksi tukiperheenä Suomeen tulleille; voit olla tukena ja auttaa tarvittaessa.
  • Tarjoa majoitustiloja.

Suomeen on perustettu avustuspisteitä, joiden kautta lahjoitetaan tavaroita kotinsa jättäneille ukrainalaisille. Tällainen avustuspiste on muun muassa Keravalla. Avustuspisteistä ukrainalaiset saavat hakea ruokaa ja tavaroita ilmaiseksi, mutta heidän täytyy tunnistautua pisteellä Suomen poliisin asiointikortilla ja passilla.

Sosiaalisen median kautta löytyy ajantaisainen tieto tarvittavista tuotteista. Avustuspisteissä tarvitaan jatkuvasti hygieniatarvikkeita, hyvin säilyviä ruokatarvikkeita ja lemmikkien ruokia. Myös lastentarvikkeet, polkupyörät ja rattaat ovat suosiossa.

Tällä hetkellä maailman tilanne on epävarma ja Suomen sijainti sodan kannalta pelottava. Pahimmassa tapauksessa me saatamme olla seuraavat avuntarvitsijat. Millaista apua sinä silloin tarvitsisit?

Fury – karua panssarisotaa

1231428 - FURY[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Noah”]
Ohjaus: David Ayer
Käsikirjoitus: David Ayer
Lajityyppi: Sota, draama, toiminta
Pääosa: Brad Pitt, Shia LeBeouf, Logan Lerman
Ikäraja: 16
Kesto: 2 h 14 min
Ensi-ilta: 31.10.2014[/stextbox]

Fury kertoo amerikkalaisen panssarivaunun ja sen miehistön koettelemuksista toisen maailmansodan loppumetreillä. Fury-nimisen panssarivaunun komentaja Don ”Wardaddy” Collier (Brad Pitt) johtaa miehensä syvälle Saksan maahan ja vastarinta kovenee, mitä syvemmälle he menevät. Lopulta Fury ja sen miehistö päätyvät linjojen taakse yksin, ilman minkäänlaista apua tai radioyhteyttä. Wardaddy ja kumppanit saavat kokea sen, etteivät sodat koskaan lopu rauhallisesti.

Fury on raaka sotaelokuva, joka pyrkii viemään katsojan sodan äärelle. Fury kertoo sodasta ja sen hirveydestä realistisesti. Iso osa elokuvasta vietetään panssarivaunun sisällä ja taistelukohtaukset kuvataan panssarivaunun ja sen miehistön näkökulmasta. Elokuvan hahmot ovat mielenkiintoisia, mutta jotkut ehkä hieman alikehiteltyjä. Sotaelokuvien hahmoihin on selkeä kaava, ja joukkueessa on yleensä yksi pelkuri, joka lopussa miehistyy, yksi äärimmäisen kova jätkä,” ilkeä” komentaja, josta lopulta kuoriutuu sankari, ja uskonnollinen mies, joka saarnaa jatkuvalla syötöllä. Fury ei poikkea tästä ja muistuttaakin kovasti muita amerikkalaisia sotaelokuvia, kuten vaikkapa menestyselokuvaa Pelastakaa sotamies Ryan tai vaikka tv-sarjaa Band of Brothers.

Furyssa on kenties 2010-luvun parhaimmat taistelukohtaukset, jotka saavat takuuvarmasti katsojan haukkomaan henkeä. Taistelukohtaukset ovat brutaaleja ja hyvin koordinoituja, mutta ennen kaikkea erittäin hyvät efektit ja loistava näytteleminen sai katsojan jännittämään. Taistelukohtaukset ovat myös hyvin kuvattuja, sillä nykyajan taistelukohtauksista suurimmassa osassa kamera heiluu, miten sattuu, jotta katsoja saa ”tunnelman” kohdalleen. Furyssa näin ei ole ja kohtaukset ovat äärimmäisen hyvin kovattuja. Kohtauksia täydentää myös erinomainen taustamusiikki, joka kiihdyttää tilannetta äärimmilleen. Steven Price ei petä.

1231428 - FURY

Furyn näyttelijäkaarti herätti ennen elokuvaa sekalaisen tunnetilan. Esimerkiksi Shia LaBeouf ja Logan Lermanin hurja tasonnosto oli loistavaa, sillä ennen kyseistä elokuvaa LaBeouf ja Lerman ovat olleet vain keskinkertaisia parhaimmillaankin. Näyttelijätiimi hioitui hyvin yhteen luoden maagisen joukkuehengen. Veteraaninäyttelijä Brad Pitt ei petä ja muut pienempien roolien näyttelijätkin hoitavat hommansa erinomaisesti tehden elokuvasta äärimmäisen koskettavan ja upean. Elokuvan näyttelijät saavat käsiinsä ikimuistoiset repliikit, jotka varmasti sykähdyttävät.

Juoni muistuttaa kovasti edellä mainittuja Band of Brothersia ja Pelastakaa sotamies Ryania, joissan kohdissa ehkä jopa hieman liikaakin. Mutta erona näihin kahteen teokseen on se, ettei Fury maiskuttele Yhdysvaltojen ylivertaisuudella liikaa. Teos myös kuvaa molempien puolien julmuuden ja molempien inhimillisyyden hyvin, eikä se leimaa vastapuolta pirullisiksi demoneiksi, kuten vaikka Pelastakaa sotamies Ryan.

Fury on ehdottomasti yksi parhaista uusista sotaelokuvista, ja sen menestys voi luoda uuden buumin toisesta maailmansodasta kertoville elokuville. Näyttelijöiden loistava työ ja hitsautuminen pelastaa jotkin alikehitetyt hahmotkin. Tätä tukevat myös realistiset ja vallan mainiot taistelukohtaukset, joissa ei verta eikä efektejä säästellä. Fury on ehkä uusi aamunkoitto vanhoille perinteisille sotaelokuville. Furyn brutaalit taistelukohtaukset saavat katsojan haukkomaan henkeään, sen raakuus ja realistisuus saavat herkän katsojan voimaan pahoin.

Talvisota eri näkökulmista

Talvisota venäläisin silmin

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Talvisota venäläisin silmin”]
Genre: Tietokirja
Kirjailija: Bair Irincheev
Kustantaja: Minerva
Vuosi: 2012
Sivumäärä: 285
+ Monipuoliset näkökulmat tapahtumista
 Kirjasta oli tehty liian raskas[/stextbox]

Suomen näkökulmasta 30.11.1939–13.3.1940 käyty talvisota on yksi historiamme huippukohta. Tuossa kultaisessa sodassa pieni mutta sitkeä Suomen kansa löi maineikkaan puna-armeijan torjumalla sen massiivisen hyökkäyksen. Puhutaan talvisodan ihmeestä, sillä Suomi sai muilta mailta vain sympatiaa avun sijasta. Miten venäläiset mieltävät talvisodan? Venäläinen Helsingissä asuva Suomen ja Venäjän sotahistoriaan erikoistunut kirjailija Bair Irincheev kirjoittaa kirjassaan ”Talvisota venäläisin silmin” talvisodasta venäläisten näkökulmasta.

Kirill Meretskovin laatima suunnitelma Suomen valtaamisesta on jopa hupaisaa luettavaa. Neuvostoliitto kuvitteli tosissaan voivansa vain marssia Suomeen. Neuvostoliiton ylimielisyyttä kuvaa myös se, että he aikoivat vallata Suomen vain kolmessa viikossa käyttäen vain Leningradin sotilaspiirin joukkoja. Heille oli myös uskoteltu, että heti sodan alettua entiset punakaartilaiset liittyisivät puna-armeijan riveihin. Irincheev kertoo kirjassaan tästä koko joulukuun kestäneestä teurastuksesta. Irincheev väittää myös, että venäläisillä ei ollut yksinkertaisesti osaamista johtaa joukkoja tai käyttää kalustoa. Hyvänä esimerkkinä tästä pidän sitä, että jos vaunu hajosi marssin, sitä alettiin korjata keskellä tietä, jolloin kolona pysähtyi.

Joulukuun katastrofin jälkeen puna-armeija sai järjestettyä joukkonsa, minkä seurauksena tulosta alkoi syntyä. Puna-armeijan voima oli murskaava, ja suomalaiset joutuivat vetäytymään. Irincheevin kirjan rakenne on suorastaan nerokas. Esimerkiksi kun jostakin asemasta käytiin paljon taisteluita, Irincheev on löytänyt monesta taistelusta sekä suomalaisen että venäläisen veteraanin kirjoittaman kuvauksen. Tämä on kirjassa kaikkein mielenkiintoisinta, sillä yleensä kuvauksissa voi olla suuriakin eroja. Kirjassa on muutenkin paljon veteraanien kirjoituksia, kuten päiväkirjamerkintöjä ja raportteja.

Taistelun loppu kuulostaa Irincheevin kertomana aivan sadulta. Paikoittain käytiin erittäin rajuja taisteluita aivan viime minuutteina, mutta kun kello löi Leningradin aikaan 12, ammunta taukosi ja tuli hiljaisempaa kuin koskaan ennen. Luulisin tämä johtuvan myös osaksi siitä, että monet etulinja tykistökeskityksissä olleet olivat osittain kuuroja räjähdysten vuoksi. Irincheevin mukaan taistelun päätyttyä joukkojen komentajat tapasivat ja vaihtoivat miinakarttojen lisäksi joitain muistoesineitä ja kumpikin osapuoli nouti kaatuneita pois.

Kirjailijan ulkomaalaisen taustan huomaa, sillä kirjassa oli paljon hassuja virheitä. Esimerkiksi liekinheittimistä käytettiin alussa nimitystä liekinheittäjä. Lisäksi kirjassa oli muutama kirjoitusvirhe. Kirjasta on myös tehty liian raskas. Se on täynnä pientä nippelitietoa, josta osan olisi hyvin voinut jättää pois. Esimerkiksi kirjassa selostettiin ajoittain hyvin tarkkaan, mitä polkua joukot käyttivät ja mihin kellonaikaan. Tosin joillekin voi tästä tiedosta olla hyötyä. Lisäksi kartat on sijoitettu hassusti. Kartat on laitettu nippuun kirjan loppuun eikä liitetty kertomukseen taistelusta. Tämä on mielestäni vähän outo ratkaisu ja hankaloittaa lukemista.

Tuhti tietopaketti Viipurin menetyksestä

Viipuri 1944

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Viipuri 1944″]
Genre: Tietokirja
Kirjailija:
 Eero Elfvengren
Kustantaja:
WSOY
Vuosi: 
2007
Sivumäärä:
376
Tiivis tietopaketti
 Ei miinuksia[/stextbox]

Vuoden 1944 kesään tultaessa Suomen ja Neuvostoliiton välistä jatkosotaa oli käyty melkein kolme vuotta. Vuonna 1944 toisen maailmansodan voittaja oli jo selvillä, mutta Stalin halusi vallata Saksan ennen muita liittoutuneita. Tämän seurauksena Stalin halusi lopettaa sodan Suomea vastaan ja käynnisti 9.6.1944 suurhyökkäyksen, jonka tavoitteena oli valloittaa koko Suomi. Kannakselle suuntautunut suurhyökkäys mursi suomalaisten pääaseman melkein heti, ja VT-linja(Vammelsuu-Taipale-linja) murtui 14.6.1944 Kuuterselässä. Tämän seurauksena suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään VKT-linjalle(Viipuri-Kuparsaari-Taipale-linjalle). VKT-linjaan kuuluva Viipuri saatiin miehitettyä 20.6.1944. Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät kaupunkiin samana päivänä, ja vain viiden tunnin taistelun jälkeen kaupunki menetettiin.

Miksi Viipurin puolustus ei kestänyt? Tätä kysymystä on käsitelty aina Viipurin menettämisestä tähän päivään saakka. Vuonna 1944 syylliseksi löydettiin kaksi henkilöä ja epäonnistunut huolto, mutta onko tämä lopullinen totuus. Vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa ”Viipuri 1944” Eero Elfvengren yrittää selvittää tuon kohtalokkaan päivän tapahtumat.

Teos on uusimpaan tietoon pohjautuva kokonaisesitys Viipurin puolustamisesta. Kirja kiinnosti erityisesti minua, sillä vaarini siskon mies taisteli 20. prikaatissa, jonka tehtävänä oli puolustaa Viipuria päivänä, jolloin se menetettiin. En ole koskaan tavannut häntä, mutta tiedän hänen olleen konekivääriryhmän johtajana. Hänen kertomansa mukaan hänen ryhmänsä konekivääri oli asemissa jollain aukiolla ja heillä oli 2000 patruunaa. Vihollinen hyökkäsi sankoin joukoin, ja vaikka kuinka ampui niin aina tuli lisää.

Kirja on samoilla linjoilla tämän kertomuksen kanssa. Kun on lukenut kirjan, ymmärtää varsin hyvin, miksi Viipuri menetettiin. Kirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi suomalaisten ongelmat ja tehdyt virheet. Elfvengren ei syytä pelkästään muutamaa henkilöä vaan on löytänyt ongelmia jokaisen aselajin toiminnasta. Hän esittää myös väitteen, että Viipuria ei edes yritetty pitää. Tämä on hyvin rohkea väite, mutta johtoportaan lepsut toimet ja käsittämättömät käskyt tosiaan viittaavat siihen.

Itse taistelut kirja käsittelee tuntien tarkkuudella. Elfvengren on hienosti onnistunut sovittamaan  yhteen arkistojen tiedot ja veteraanien kertomukset. Tekstistä huomaa, että Elfvengren on tehnyt varsin mallikasta salapoliisintyötä, sillä Viipurissa oli varsin sekavat olot. Kaikkein arvokkaimpana kirjassa pidän kirjan loppuun kerättyjä veteraanien kertomuksia ja selvityksiä kaatuneiden ja kadonneiden viimeisistä hetkistä. Viipurin taistelut vaativat 162 kaatunutta tai kadonnutta, joista 47 palasi sotavankeudesta. Vasta tähän teokseen on saatu selvitettyä edes jotain heidän kohtaloistaan.

Kirja on varsin raskas luettava, sillä siinä suorastaan vilisee eri osastoja, joiden paikkaa vaihdettiin jatkuvasti. Kirjasta jäi kuitenkin varsin positiivinen maku, vaikka se päättyikin niin surullisesti. Kirja on myös varsin opettavainen. Se kertoo tosielämän esimerkin siitä, mitä tapahtuu, jos ei hoideta hommia kunnolla. Elfvengren on onnistunut tekemään kirjasta varsin uskottavan, vaikka kaikki Viipuria ”luovuttamassa” olleet veteraanit ovat varmasti kaunistelleet asioita.