On keskiviikkoaamu, ja kello näyttää 09:46. Laahustan kohti koulua aamupsykoosin vallassa ja mietin, ehdinkö kouluun. Kouluun pääsen kello 09:53, eikä mikään ole muuttunut sitten edellisen tiistai-iltapäivän. Samat tuolit, kasvot, seinät ja opettajat. Siis yksi tavallinen keskiviikkopäivä lisää. Kävelen uskonnontunnille luokkaan 71 ja oletan tunnin alkavan aivan normaalisti sanoin: ”Tänään käsittelemme…