Avainsana-arkisto: talous

Kuuluuko köyhän kyykistyä?

Dear Epi!

Mittani ovat 5 800 000/12, ok? Kuulin ystävältäni Matilta, että Suomessa on progressiivinen verotus. Kuulostaa epäreilulta. Miksi suurituloisten tulisi maksaa enemmän kuin pienituloisten? Onko se oikein? Eikö köyhä kuulu kyykkyyn?

Yks Nalle vaan

Hei Nalle! Mittasi ovat ok. Filosofisessa traditiossa köyhän kyykkykulmasta on useita eri koulukuntia. Aristoteles, maanomistaja itsekin, määrittelee teleologisessa metafysiikassaan vähempiosaisten olemuksellista olemusta seuraavasti (lainaus teoksesta Maailmankaikkeudesta – De mundo):

”Koiran luontainen tila on olla koira – toteuttaa koiruuttaan. Talo on luonnollisimmillaan omatessaan kaikki talolta vaadittavat ominaisuudet: katto, seinät ja sisä-wc. Köyhän luontevin tila taas on olla polvillaan, maassa, anelemassa. Sieltä käsin hän tekee sitä, mikä tekee hänet onnelliseksi (aktualisoituminen eli olemuksensa saavuttaminen tekee onnellisimmaksi, toim. huom.): kärsii ja riutuu.”

Näkemys eli aikansa, mutta on sittemmin hylätty riittämättömänä. Vaikka köyhän kyykky hyväksyttiin a prioriseksi oletukseksi, keskustelu kulman asteista kävi kuumana. 1700-luvulla eläneen matemaatikko Leonhard Eulerin oivaltamat sini, cosini ja tangentti mahdollistivat entistä täsmällisempiä kulmien määrittelyjä. Yliopistoissa kuohui.

Merkantilismin jälkeisen, libertaristisen veropolitiikan perusperiaatteet tiivisti onnistuneimmin puhelinmyyntiyrityksellään äkkirikastunut Immanuel Kant kuuluisassa kategorisessa imperatiivissaan:

”Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen verolaki.
Kohtele kaikkea rahaa, myös omaasi, ikään kuin se olisi päämäärä sinänsä, älä koskaan pelkkänä välineenä.”

Kantin teoreemaa ei turhaan kutsuta kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Logiikka vaikutti pettämättömältä: Kun maksat mahdollisimman vähän veroja ja ahnehdit mahdollisimman paljon, kaikki muutkin tekevät niin, siitä tulee yleinen laki, eikä toiminnassasi ole siis mitään väärää de jure.

Ikävä kyllä Kant oli väärässä paikassa väärään aikaan. Demarivallankumous riehui Euroopassa, tasaveron kannattajat löysivät itsensä giljotiinista. La Marseillaisen soidessa eduskunta julisti Suomeen progressiivisen tuloveron.

Kaikki toivo ei ollut kuitenkaan mennyt. Lama-ajan Suomesta näkyi valonpilkahdus Keynesiläisellä taivaalla: Eksessiivisesti Lockeen ja Smithiin perehtynyt missi Satu Tuomisto onnistui viimein luomaan vedenpitävän moraalisen oikeutuksen suurille tuloeroille (lähinnä tosin Platonin Valtiota mukaillen, päätoim. huom.):
”Mielestäni yhteiskunta kuitenkin tarvitsee toimiakseen myös vähäosaisempia. Jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja. Se on fakta, tarvitsemme heitä, jotta paletti pyörii. Niin minä ajattelen.”

Köyhät ovat siis välttämätön osa toimivaa yhteiskuntaa. Koska emme halua palata Hobbesin luonnontilaan, on tehtävä kaikkemme yhteiskunnan toimivuuden takaamiseksi. Tässä mielessä suuret tulonsiirrot ovat moraalitonta, yhteiskuntasopimuksen vastaista ja kansan oikeudentajua pilkkaavaa veropolitiikkaa.

Hauskaa tammikuuta Hyveen lukijoille.