Kaikki kirjoittajan Mikko Honkonen artikkelit

Lukion kolmannen vuoden opiskelija, joka kirjoittaa Hyve-lehteen etenkin kolumneja ja joka harrastaa pianonsoittoa ja vieraita kieliä.

Keväinen Pariisi hurmaa lämmöllään ja tunnelmallaan

 

 

 

Yksi hyvä tapa aloittaa Pariisiin tutustuminen on käydä kävelemässä kaupungin pääkadulla, Avenue des Champs-Élysées’llä. Pari kilometriä pitkä kahviloiden ja kauppojen reunustama kuuluisa katu päättyy riemukaarelle (Arc de Triomphe).

 

 

Musée du Louvre eli Louvren taidemuseo sijaitsee aivan Pariisin sydämessä. Tässä entisessä kuninkaallisessa palatsissa säilytetään monia maailmankuuluja taideteoksia. Louvren pihalla on monia mielipiteitä herättävä lasipyramidi. Monet paikalliset ovat sitä mieltä, että pyramidi ei sovi Louvren pihalle, koska pyramidi on tyyliltään muusta Louvresta poikkeava.

 

 

Pariisissa ollessa kannattaa käydä katsomassa yhtä maailman kuuluisimmista maalauksista, Mona Lisaa. Se sijaitsee kunniapaikalla lasin takana Louvre-taidemuseossa, ja sitä käy vuosittain katsomassa noin kuusi miljoonaa henkeä. Varaudu kuitenkin, että kiireisimpinä aikoina saatat joutua jonottamaan päästäksesi näkemään taulun lähempää.

 

kuva: Minna Pessa-Makkonen

 

Pariisin kuuluisin nähtävyys, Eiffel-torni, on jokaisen Pariisin-matkailijan pakko nähdä. Torni on kaunis päiväsaikaankin, mutta illalla se syttyy valoloistoon tummaa taivasta vasten. Jos haluat nähdä Eiffel-tornin vielä yksityiskohtaisemmin, voit hypätä hissin kyytiin ja suunnata tornin huippua kohti.

 

 

Vuosina 1163–1345 rakennettu valtava ja koristeellinen Notre Damen katedraali kuuluu Pariisin tunnetuimpiin ja merkittävimpiin nähtävyyksiin. Varhaisgoottilaista tyyliä edustava katolilainen kirkkorakennus on vaikuttava näky ulkopuolelta, mutta myös katedraalin sisätiloja voi kärsivällinen jonottaja päästä ihailemaan maksutta.

 

 

Jos haluat hengähtää, tutustu rauhassa Notre Damen katedraaliin. Katedraalin sisätiloissa vallitsee harras ja kunnioittava tunnelma, ja kynttilöistä hehkuu lämmintä valoa. Matkailijan kannattaa muistaa asiallinen käyttäytyminen, sillä monet paikalliset käyvät katedraalissa hiljentymässä ja rukoilemassa ja kirkossa järjestetään myös jumalanpalveluksia.

 

 

Pariisin läpi virtaa Seine-joki. Monet Pariisin nähtävyyksistä, kuten Eiffel-torni, sijaitsevat Seinen rannalla. Notre Damen katedraali sen sijaan sijaitsee joen keskellä olevalla Île de la Cité -saarella. Joella järjestetään myös risteilyjä.

 

 

Tunnelmallisessa Montmartren kaupunginosassa sijaitsee koristeellinen Sacré-Cœur-basilika. Kukkulalla sijaitseva kaupunginosa tunnetaan myös siitä, että se oli erityisesti 1900-luvun alun Belle Époquen aikana monien tunnettujen taiteilijoiden suosiossa.

 

 

Tekeekö mieli shoppailla? Suuntaa kohti tätä kymmenkerroksista Galeries Lafayette Haussmann -tavarataloa. Tästä valtavasta ostosparatiisista löytyy kaikkea kosmetiikasta herkkuihin. Samalla voit tehdä tuliaisostokset!

 

 

Pariisin kaakkoisosassa sijaitsee kaupungin merkittävin hautausmaa. Rauhaisalle ja kauniille Cimetière du Père-Lachaise -hautausmaalle on haudattu lukuisia kuuluisuuksia, kuten säveltäjä Frédéric Chopin, näytelmäkirjailija Molière, laulaja Édith Piaf ja kirjailija Oscar Wilde.

Miten joulua vietetään maailmalla?

Joulu kuuluu Suomessa vuoden tärkeimpiin juhliin, ja suomalaisilla on omat vanhat ja rakastetut jouluperinteensä. Joulu on kuitenkin juhla, joka on levinnyt eri puolille maailmaa, ja samalla on syntynyt kullekin seudulle tyypillisiä jouluviettotapoja. Tässä esitellään jouluperinteitä kymmenessä eri maassa.

By SchiDD - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=37229042
Joulumarkkinat Dresdenissä (By SchiDD – CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=37229042)

 

  1. Saksa

Saksassa joulu on perinteinen kristillinen juhla, ja monet perinteet, kuten joulukoristeiden käyttö ja joulukuusen pystyttäminen, ovat jokseenkin samankaltaisia kuin Suomessa. Tyypillistä saksalaiselle joululle ovat joulumarkkinat, joita pidetään joulun alla käytännössä kaikkialla Saksassa ja joilla myydään esimerkiksi jouluherkkuja ja -koristeita. Saksassa tärkeitä ovat myös joululaulut, ja monet Suomessakin tunnetut laulut, kuten Enkeli taivaan, ovat alun perin saksalaisia. Lahjat lapsille antaa aattona seudusta riippuen joko joulupukki tai Christkind (suora suomennos Kristus-lapsi). Eräs tunnetuimmista saksalaisista jouluherkuista on Stollen, joka on hieman pullapitkoa muistuttava makea leivonnainen.

  1. Iso-Britannia

Iso-Britanniassa joulupäivä on huomattavasti jouluaattoa tärkeämpi juhlapäivä. 25. päivän aamuna lapset saavat avata pukin yöllä tuomat lahjat ja myöhemmin saatetaan käydä jumalanpalveluksessa tai kuunnella kuningattaren joulupuhetta televisiosta tai radiosta. Joulupäivänä nautitaan myös perheen kesken jouluateriasta. Brittiläisiin jouluruokiin kuuluvat muun muassa kalkkuna, pienet hedelmäpiirakat (mince pies) ja jouluvanukas (Christmas pudding).

  1. Espanja

Joulu on tärkeä juhla myös Espanjassa. Tyypillinen espanjalainen jouluperinne on laittaa koteihin ja kirkkoihin jouluyön tapahtumia kuvaavat jouluseimiasetelmat. Joulua juhlistetaan mielellään yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Perheen kanssa nautitaankin jouluaattona pitkään ja hartaasti runsaasta jouluateriasta. Jouluyönä pidetään perinteinen katolinen keskiyön messu eli Misa del Gallo, johon jotkut espanjalaiset osallistuvat. On huomattavaa, että jouluperinteissä on suuriakin eroja Espanjan eri alueiden välillä.

  1. Ranska

Ranskassa joulu on etupäässä perhejuhla, jossa uskonnollisuus näkyy vahvasti. Jouluperinteisiin kuuluvat muun muassa joululaulut ja erilaiset joulukoristeet. Jouluaattona vietetään aikaa perheen kanssa, nautitaan hienosta jouluateriasta ja saatetaan käydä keskiyön messussa. Lapset jättävät perinteisesti kenkänsä kuusen alle, jotta joulupukki voisi jättää lahjat yöllä niihin.

  1. Italia

Ranskalaisen joulun tavoin myös italialaista joulua leimaavat perheen kanssa oleminen ja uskonnollisuus. Lähes jokaisessa italialaisessa kirkossa järjestetään jouluyönä jumalanpalvelus, johon monet osallistuvat. Myös jouluruoan merkitys italialaisessa joulussa on tärkeä. Lahjojen antamiseen liittyvät perinteet ovat erilaisia kuin monissa muissa maissa. Suurimmassa osassa maata lapset saavat lahjansa vasta loppiaisena kiltiltä ja vanhalta Befana-noidalta.

By Massimilianogalardi - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17654307
Joulumarkkinat Santa Lusiassa (By Massimilianogalardi – CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17654307)
  1. Yhdysvallat

Amerikkalaiset jouluperinteet tunnetaan ympäri maailmaa, ja ne ovat myös vaikuttaneet monien muiden maiden jouluperinteisiin. Tähän tärkeä syy on amerikkalainen populaarikulttuuri ja sen suosio maailmalla. Jouluna on tärkeää rauhoittua ja viettää aikaa perheen kanssa. Amerikkalainen joulupukki vierailee taloissa savupiipun kautta 24. ja 25. päivän välisenä yönä jättäen lahjat takan reunalle ripustettuihin joulusukkiin. Lapset jättävät usein pukille maitoa ja poroille sokeripaloja evääksi.

  1. Intia

Vaikka Intia ei ole kristillinen maa, on joulu kuitenkin yllättävänkin merkittävä juhla siellä. Joulunvietto tuli Intiaan aikana, jolloin Intia oli vielä Iso-Britannian siirtomaa. Jouluperinteisiin kuuluu muun muassa joulukoristeita ja erilaisten herkkujen jakamista naapureille. Joulun hindinkielinen nimitys बड़ा दिन (bada din) tarkoittaa suurta päivää.

  1. Japani

Kuten Intiassa, Japanissakaan kristinuskon asema ei ole vahva. Näin ollen joululla ei ole Japanissa käytännössä uskonnollista merkitystä. Myös jouluperinteet ovat suurelta osin amerikkalaista tuontitavaraa. Japanissa joulua ei yleensä vietetä perheen kesken, eikä joulu kuulu yleisiin vapaapäiviin. Juhla jääkin vahvasti uudenvuoden varjoon, sillä uudellavuodella on perinteisestikin ollut suurempi merkitys japanilaisessa kulttuurissa.

  1. Australia

Australia sijaitsee eteläisellä pallonpuolikolla. Tästä johtuen jouluna ei ulkona näy lunta ja pakkasta vaan pikemminkin kirkasta auringonpaistetta ja lämpimiä ilmoja. Monilla australialaisilla on joulun aikaan kesälomaa. Australiassa on pitkälti samankaltaisia jouluperinteitä kuin muissa englanninkielisissä maissa aina joulupukkeja ja lumisia maisemia kuvaavia joulukortteja myöten. Joululaulut ovat Australiassa tärkeitä.

  1. Venäjä

Venäjällä joulua juhlitaan juliaanisen kalenterin 25. päivänä joulukuuta, mikä meidän kalenterissamme vastaa tammikuun seitsemättä päivää. Neuvostoaikana joulunviettoa ei katsottu hyvällä, mutta nykyään jouluperinteet ovat jo olleet elpymään päin. Uusivuosi on kuitenkin yleisesti ottaen joulua tärkeämpi juhla itänaapurissamme. Tällöin tavataan ystäviä ja sukulaisia, ja pakkasukko tuo lapsille lahjoja. Vuoden vaihtumista voi Venäjällä juhlia monta kertaa, koska maa sijaitsee monen eri aikavyöhykkeen alueella.

Murteet kunniaan!

img_38221

Vaikka suomi ei viidellä miljoonalla puhujallaan ole kovin suuri kieli, siihen mahtuu silti lukuisia erilaisia murteita. Nämä murteet eroavat toisistaan erityisesti sanaston ja ääntämisen osalta, mutta myös rakenteissa on eroja.

Kaikki suomen kielen murteet ovat hyvin keskenään ymmärrettäviä, vaikka murteellinen sanasto voikin joskus tuntua erikoiselta. Nykyään murteet ovat monella tapaa melko lähellä toisiaan. Murteiden väliset erot ovat kapeampia kuin ennen. Tällainen kehitys on johtunut pitkälti ihmisten liikkuvuuden lisääntymisestä, mutta myös esimerkiksi yleisellä oppivelvollisuudella on aikoinaan voinut olla osuutensa asiaan. Joinakin aikoina ihmisiä on jopa tietoisesti kehotettu käyttämään yleisesti vain yleiskieltä oman murteen sijasta.

Asenteet murteita ja niiden käyttöä kohtaan eivät siis aina ole olleet kovinkaan positiivisia. Nykyään murteiden tilanne on kuitenkin parempi: niihin suhtaudutaan myönteisemmin, ja omaa murretta käytetään mielellään. On kuitenkin tärkeää pitää yllä murteiden arvostusta vastaisuudessakin, jotta ne säilyttävät elinvoimansa. Murteet ovat suomen kielelle tärkeitä monista syistä.

Ensinnäkin murteet rikastuttavat suomen kieltä huomattavasti. Ne monipuolistavat kielen sanastoa ja mahdollistavat vaihtoehtoisia ilmaisutapoja. Ne tekevät kielestä värikkään ja ilmaisuvoimaisen. Murteellisilla sanoilla on usein vivahteita, jotka antavat tekstille uudenlaista kiinnostavuutta.

Toinen syy liittyy identiteettiin. Erityisesti nyky-Suomessa, jossa monet ihmiset asuvat kaukana alkuperäiseltä kotiseudultaan, murteista on tullut monille niiden puhujista tärkeä osa paikallisidentiteettiä. Murre muistuttaa tehokkaasti omasta alkuperästä ja juurista. Murre on monille myös asia, joka on opittu jo lapsena ja joka on kulkenut mukana koko elämän ajan. Näin ollen on ymmärrettävää, että murteet herättävät voimakkaita tunteita.

Toisaalta jotkut ihmiset ovat myös murteita vastaan. On toki totta, että voisi olla helpompaa, jos jokainen puhuisi samalla tavalla, mutta jos murteet katoaisivat, katoaisi myös suuri ja tärkeä osa suomalaisia paikalliskulttuureja. Eri murteiden puhujiin saattaa liittyä myös erilaisia ennakkoluuloja. Tämän ei kuitenkaan pitäisi antaa vähentää murteiden käyttöä.

Kaiken kaikkiaan murteet monipuolistavat ja rikastuttavat suomen kieltä ja ovat monille niiden puhujista tärkeä osa identiteettiä. Koska murteet ovat tärkeitä, tulee meidän kaikkien toimia niiden säilymisen edistämiseksi. Meidän tulee arvostaa murteita, käyttää niitä, ja nostaa murteet kunniaan!

Abivuosi alkakoon

Abilakki

Abivuosi – lukion kolmas ja viimeinen vuosi – on siis vihdoin koittanut. Lukio-opintoja on takana jo kaksi kokonaista vuotta, mutta tämä viimeinen ja eittämättä tärkein on vielä jäljellä. Edessä häämöttävät niin ylioppilaskirjoitukset kuin penkkaritkin kuten myös lukion loppuminen ja jatko-opintoihin hakeminen.

Ensimmäisen lukiovuotemme alussa ryhmänohjaajamme sanoi, että vaikka kolme vuotta saattaisi äkkiseltään tuntua pitkähköltä ajalta, se menisi itse asiassa todella nopeasti. Hän kertoili, kuinka tulisimme olemaan abeja ennen kuin huomaisimmekaan. En tiedä, kuinka moni otti tätä lausumaa silloin ykkösluokkalaisena kovinkaan vakavasti, mutta ainakin omasta mielestäni juuri näin on käymässä. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat menneet uskomattoman nopeasti.

Abivuosi on alkanut täydellä teholla, ja kolmannen vuoden ensimmäiseen jaksoon on suurimmalla osalla abeista kuulunut muun muassa valmistautumista syksyn ylioppilaskokeisiin. Ensimmäisen jakson ja syksyn kirjoitusten jälkeen on kuitenkin jäljellä vielä kaksi jaksoa, eikä ankara opiskelu pääty siihen, vaan sitten seuraakin lukuloma ja kevään ylioppilaskokeisiin valmistautuminen. Kun kokeet helmi-maaliskuussa on tehty, ei työ lopu vieläkään, vaan edessä ovat monilla vielä esimerkiksi korkeakoulujen pääsykokeet.

Joka tapauksessa nyt alkanut lukion viimeinen vuosi on abeille juuri se vuosi, jolloin he voivat omalla opiskelullaan (tai opiskelematta jättämisellään) vahvasti vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos nyt panostaa kouluun, voi päästä huomattavasti lähemmäksi niin jatko-opintoihin kuin muihinkin asioihin liittyviä tulevaisuuden tavoitteita, millaisia ne sitten ovatkin.

Arki – ystävä vai vihollinen?

Nyt kun lukuvuosi on taas vierähtänyt, loma alussa ja monilla koulumme opiskelijoilla ja opettajilla arki vähäksi aikaa heitettynä sivuun, on jokaisen hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan omaa suhdettaan arkeen. Mitä arki oikeastaan ylipäätään on? Jokaisen ihmisen arki on erilainen, mutta yleisesti ottaen arki ymmärretään yleensä loman, vapaapäivien ja pyhien vastakohdaksi, kokonaisuudeksi, johon kuuluu muun muassa töissä tai koulussa käyntiä, jokapäiväisiä rutiineja ja kotitöitä.

Arjesta puhuttaessa kuulee usein sellaisia ilmauksia kuin “harmaa arki” tai “arkinen raadanta”. Tämä ei kuulosta kovin imartelevalta. Onko arki oikeasti jotain niin masentavaa ja kamalaa? Toisaalta esimerkiksi mediassa, kuten lehdissä tai internetissä, voi usein nähdä annettavan neuvoja muun muassa arjen rakastamiseen tai sen ottamisesta hallintaan. Onko arki itse asiassa ystävämme vai vihollisemme?
Loppujen lopuksi voisi olla parasta suhtautua asiaan neutraalimmin: ei arkea tarvitse rakastaa, mutta ei sitä ole tarkoitus myöskään vihata. Tärkeintä on, että arki toimii ja että se on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Alkava loma taas muodostaa sille hyvän vastapainon. Loman alkaessa on hyvä päästää arkikin joksikin aikaa vapaalle, jotta sen jaksaa taas syksyllä uuden lukuvuoden alkaessa sitten ystävänä toivottaa takaisin elämäänsä.

Voiko kuluttaja vaikuttaa?

Yhteiskunnassamme vallitsee kulutuskulttuuri ja taloutemmekin pohjautuu osittain juuri jatkuvaan kulutukseen. Tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää huomata kuluttajien merkitys asioihin vaikuttamisessa. Mutta voivatko kuluttajat edes vaikuttaa?

 

Monet suhtautuvat kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin kriittisesti, jopa pessimistisesti. Yleinen argumentti on, ettei yksittäisen kuluttajan toimilla ole pienintäkään merkitystä kokonaiskuvan kannalta. Tämä on toki tottakin siinä mielessä, että maailmassa, jossa asuu yli seitsemän miljardia ihmistä, ei juurikaan ole merkitystä yksittäisen henkilön kulutustottumuksilla.

 

Tästä huolimatta kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ovat valtavat. Tämän selittää erityisesti se, että vaikuttamisen avainasia on yhdessä toimiminen. Mitä useampi kuluttaja kiinnittää huomiota kulutustottumuuksiinsa, sitä suuremmiksi, vahvemmiksi ja monipuolisemmiksi kuluttajien vaikutusmahdollisuudet kasvavat. Tästä johtuen on myös tärkeää se, että kuluttajille tarjotaan mahdollisimman laajasti tietoa heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa.

 

Kulutuksella voidaan vaikuttaa moniin asioihin, mutta epäilemättä yksi tärkeimmistä tämän päivän maailmassa on ekologisuus. Tähän kuluttajana voi vaikuttaa monin tavoin, kuten esimerkiksi suosimalla sellaisia tuotteita ja palveluita, joiden tuottaja ottaa ympäristökysymykset huomioon tuotannossaan. Toisaalta on tärkeää suosia lähellä valmistettuja tuotteita, sillä kuljetuksen aiheuttamat päästöt vähenevät matkan lyhentyessä.
Yksi parhaista neuvoista, joka ympäristötietoiselle kuluttajalle voidaan antaa, on kuitenkin ostaa ja kuluttaa ylipäätään mahdollisimman vähän. Kulutuksen vähentäminen lyhyeksikin ajaksi auttaa kiinnittämään huomiota turhaan kulutukseen ja vähentämään sitä. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että vaikka kaikkeen kuluttajatkaan eivät voi vaikuttaa, kannattaa vaikutusmahdollisuudet kuitenkin ottaa vakavasti.

Kesätyöttömyys vaivaa monia nuoria

Kesätöiden haku on käynyt kuumana jo vuoden alusta asti. Kesätyöt ovat varmasti ajankohtainen ja tärkeä asia monille lukiolaisillekin. Monet kokevat töiden löytämisen ja saamisen kuitenkin hankalaksi. Vaikka kesätöiden saamiseen vaikuttaa suurimmalta osin hakija itse, on osansa asiassa myös muun muassa nykyisellä taloustilanteella ja työnantajilla.

Suomen talous on rypenyt pitkittyneessä taantumassa jo vuosia, ja maan työttömyysprosentti oli Tilastokeskuksen mukaan 9,3 % helmikuussa 2016. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa yrityksillä ei yleisesti ottaen ole juurikaan varaa palkata uusia työntekijöitä; sen sijaan uutisissa kerrotaan alituiseen, kuinka milloin mikäkin yritys joutuu irtisamaan nykyisiäkin työntekijöitään. Näin ollen on helppo ymmärtää, miten vaikeaa monille yrityksille olisi palkata vakituisten työntekijöiden lisäksi myös kesätyöntekijöitä. Hakijoille on kuitenkin lupaavaa se, että esimerkiksi monet kunnat ovat viime vuosina alkaneet tarjota yrityksille tukea nuorten kesätyöntekijöiden palkkaamisen mahdollistamiseksi. Esimerkiksi Tuusulan kunta on vuonna 2016 tarjonnut rahallista tukea tuusulalaisille yrityksille, yhdistyksille ja järjestöille 15–25-vuotiaiden nuorten palkkaamista varten.

Toisaalta yritykset ja työnantajat voivat usein olla haluttomia palkkaamaan nuoria töihin, mihin on monia eri syitä. Monille työnantajille syy voi olla se, että hakija on alaikäinen; toisilla taas on saattanut olla aikaisempina kesinä huonoja kokemuksia nuorista työntekijöistä. Jotkut voivat myös kokea lukuiset erilaiset alaikäisten työntekijöiden työntekoa koskevat lait hankalina. Toiset taas palkkaavat mielellään vain esimerkiksi sukulaisten tai tuttavien lapsia.

Tärkein osa kesätöiden saannissa tai saamattomuudessa on kuitenkin tietenkin hakijalla itsellään. Jo pelkästään motivoituneella ja positiivisella asenteella voi päästä pitkälle. Ei myöskään kannata lannistua, vaikka aluksi voikin tuntua siltä, ettei kesätyöpaikkaa löydy mistään, sillä periksiantamattomuus palkitaan. Esimerkiksi internetistä sekä töissä olleilta perheenjäseniltä tai ystäviltä saa varmasti paljon ohjeita ja neuvoja työnhakuun. Ne hakijoiden kannattaa ottaa vakavasti. Joka tapauksessa on totta, että työnhaussa oma aktiivisuus ja oma-aloitteisuus ovat kaikki kaikessa: harvemmin ketään tullaan kotoa hakemaan töihin.

Mitä joulu on?

Joulu on taas tuloillaan ja vuosi lopuillaan. Mutta mitä joulu oikeastaan on, ja mistä se on peräisin? Useimmat suomalaiset mieltänevät joulun olevan alun perin Jeesuksen syntymäjuhla, mutta todellisuudessa talvipäivänseisauksen aikoihin vietettyjen juhlien perinne juontaa juurensa paljon pidemmälle. Esimerkiksi aikoinaan nykyisen Saksan alueella ja Skandinavian eteläosissa asuneet muinaiset germaanit viettivät joulukuun lopussa yule-talvijuhlaa, ja muinaisilla roomalaisillakin oli oma keskitalven juhlansa. Kristinusko alkoi levitä Eurooppaan pian ajanlaskumme alun jälkeen, ja vähitellen kristillinen joulunvietto sekoittui Euroopan pakanakansojen samaan aikaan vietettyihin juhliin syrjäyttäen ne lopulta kokonaan.

 

Suomeen joulunvietto tuli kristinuskon mukana eli noin tuhat vuotta sitten. Suomessakin vietettiin vielä 1800-luvulle asti loppuvuoden juhlana joulun rinnalla kekriä eli sadonkorjuujuhlaa, joka tosin sijoittui ajallisesti hieman syksymmäksi kuin joulu. Suomessa joulu on aina ollut nimenomaan kristillinen juhla, ja esimerkiksi yhä edelleenkin suosittu joulukirkko liittyy vanhaan protestanttiseen perinteeseen. Monet muutkin suomalaiset jouluperinteet ovat peräisin pitkien aikojen takaa, kuten esimerkiksi saunominen, jouluateria sekä ajan viettäminen perheen ja sukulaisten seurassa.

 

Viime vuosisatojen aikana joulun merkitys suomalaisille on kuitenkin muuttunut paljon. Tärkein esimerkki tästä lienee joulun voimakas kaupallistuminen, joka alkoi 1800-luvulla varakkaiden kaupungissa asuneiden säätyläisten keskuudessa. Kaupallistumiseen liittyy lahjojen antamisen lisäksi myös joulupukki sekä ehkä hieman yllättäen joulukuusi. Joulun kaupallistumista on sen alkuajoista lähtien aina tähän päivään asti paheksuttu ja on jopa pelätty perinteisen joulunvieton ja “joulun hengen” katoamista kaupallistuvan juhlan tieltä.

Toinen huomattava muutos joulun merkityksessä suomalaisille on ollut jouluun suhtautuminen uskonnollisena juhlana. Uskonnottomien ja muiden uskontojen kuin kristinuskon edustajien määrä on Suomessa on ollut kasvussa jo kauan, ja herää kysymys, mikä on tällaisen uskonnollisen juhlan asema moniuskontoisessa ympäristössä. On kuitenkin huomattavaa, että joulua eivät todellakaan juhli vain kristityt, vaan sitä juhlivat eräänlaisena ei-uskonnollisena talven juhlana uskonnottomat ja muut ei-kristityt Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Tällaisessa joulunvietossa korostuu joulun kaupallisuus, mistä hyvänä esimerkkinä ovat Itä-Aasian maat, joissa kristinuskolla ei koskaan ole ollut vahvaa jalansijaa.
Yksi hienoimmista asioista joulussa onkin se, kuinka montaa erilaista asiaa yksi juhla voi merkitä eri ihmisille. Näin joulun alla onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä joulu juuri meille merkitsee.

Tarvitseeko Suomessa pelätä terrorismia?

Viime aikoina maailman ykköspuheenaihe on lähes poikkeuksetta ollut Pariisissa myöhään perjantai-iltana 13.11. tapahtunut järkyttävä terrori-isku. Yhteensä 137 ihmistä menehtyi ja 352 loukkaantui, joista suuri osa vakavasti. Iskussa kuolleiden muistoksi on surun ja pelon sekaisin tuntein pidetty muistotilaisuuksia ja hiljaisia hetkiä eri puolilla maailmaa, aina Pariisin kuuluisasta Notre Dame -kirkosta Hyrylän lukioon saakka.

Erityisen hirveän terrori-iskusta tekee nimenomaan se, että se kohdistui äkkiarvaamatta siviileihin, joilla ei ollut mitään tekemistä esimerkiksi terrorismin tai Syyrian sodan kanssa. Tämä on saanut miettimään sitä, voiko vastaavanlaisen iskun kohteeksi joutua kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Periaatteessa voi, mutta miten todennäköinen ääri-islamistien terrori-isku Suomessa olisi?

Islamistisen toiminnan pelkoa Suomessa on viime aikoina lisännyt sekä joidenkin suomalaisten lähteminen Syyriaan taistelemaan ja palaaminen Suomeen että Eurooppaan tulviva pakolaisvirta, josta Suomikin on saanut osansa. Tätä pelkoa tuskin on vähentänyt se, että selvisi, että Ranskan iskujen suunnittelija matkustanut Syyriaan ja viettänyt siellä aikaa ennen iskuja.

Kaikesta tästä huolimatta Suomi tuskin olisi terroristien ensisijainen kohde muun muassa syrjäisen sijaintinsa ja verrattain vähäisen väkilukunsa takia. Suojelupoliisin mukaan terrorismiuhka Suomessa on joka tapauksessa kasvanut.

Oli miten oli, eurooppalaisten ja suomalaisten turvallisuudentunne on kokenut kovan kolauksen. Tällä uhkaa olla suuria vaikutuksia: jos länsimaat lisäävät sotatoimiaan Lähi-idässä, voi kostona seurata uusia terrori-iskuja Eurooppaan. Tämä voisi johtaa jopa väkivallan kierteeseen. Toisaalta on myös pohdittu sitä, mikä on Euroopan sisäisen vapaan liikkuvuuden merkitys maanosan turvallisuustilanteelle. Mediassa on kerrottu esityksistä rajoittaa vapaata liikkuvuutta tai jopa poistaa se kokonaan, vaikka se on jo vuosia ollut Euroopan integraation ydinasioita.
Tällaisessa tilanteessa on erityisen tärkeää se, ettei missään tapauksessa anneta pelolle valtaa; terrorismihan jo sanakin merkitsee pelon avulla hallitsemista. Toisaalta on nykyisen turvapaikanhakijatilanteen kannalta tärkeää pysyä solidaarisina ja ymmärtäväisinä sekä luopua rasismista eikä ainakaan leimata Suomeen saapuneita ja saapuvia muslimeja terroristeiksi.

Joukkoliikennettömyyttä Tuusulassa

“Voi ei, myöhästyin sittenkin”, ajattelen nähdessäni vain bussin  takavalot saapuessani pysäkille. “No, ei kai tässä auta muu kuin mennä seuraavalla bussilla.” Otan kännykkäni esille tarkistaakseni aikataulun. Seuraavan bussin tuloon ei näytä olevankaan kuin pari tuntia. Taidan myöhästyä koulusta tällä kertaa.

 

En liene ainoa tuusulalainen, joka on tyytymätön kuntansa joukkoliikenteeseen ja tiedostaa sen monet ongelmat. Suurin ongelma Tuusulan joukkoliikenteessä on oikeastaan yksinkertaisesti sen puute. Reitit eivät ole läheskään tarpeeksi kattavia, ja niilläkin reiteillä, joilla ajetaan, ovat aikataulut sekavia ja harvoja. Tällainen joukkoliikenne ei varmastikaan kannusta ketään sitä käyttämään!

 

Tärkeää nimenomaan on saada ihmiset suosimaan joukkoliikennettä ja nähdä julkisen liikenteen valtava potentiaali myös tulevaisuuden liikennemuotona. Julkisen liikenteen käyttöhän on aina mitä ekologisimpana liikennemuotona vihreä valinta yksityisautoiluun ja jopa kimppakyyteihin verrattuna. Hiilidioksidipäästöjen määrä matkustajaa kohden on huomattavasti pienempi esimerkiksi bussilla matkustettaessa verrattuna henkilöautolla matkustamiseen. Onhan meidän kaikkien tehtävä osamme ilmastonmuutoksen ja kasvihuoneilmiön estämiseksi. Kukapa haluaisi jättää lapsilleen saastunutta ja pilaantunutta maailmaa?

 

Puutteet reiteissä ja aikatauluissa eivät kuitenkaan suinkaan ole ainoita Tuusulan joukkoliikenteen ongelmia. Eräs arkinen ongelma on myöhästymiset. Tämä on tietysti minkä tahansa, ei vain Tuusulan, joukkoliikennejärjestelmän yleinen ongelma. Itse kutakin, ainakin itseäni, kuitenkin varmasti ärsyttää jatkuvasti myöhästyä koulusta tai töistä vain siksi, ettei linja-auto ole onnistunut saapumaan pysäkille ajoissa.

 

Nykymaailmassa rahalla on eittämättä tärkeä rooli, ja tämä pätee myös joukkoliikenteeseen. Nykytilanteessa asia on monesti niin, että omalla autolla ajaminen on helpompaa ja joskus jopa halvempaa kuin joukkoliikenteen käyttö. Tällaisesta tilanteesta irti pääseminen on nimenomaan avain joukkoliikenteen käytön lisäämiseen. Jos esimerkiksi yksityisautoilua verotettaisiin enemmän, voitaisiin tällaisesta verosta saadut rahat käyttää joukkoliikenteen tukemiseen eri tavoin. Näin hintoja voitaisiin saada alemmaksi. Lisäksi aikataulujen ja reittien mahdollinen monipuolistuminen lisäisi joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja helppokäyttöisyyttä. Kuntamme tai ylipäätään Suomen nykyisessä taloustilanteessa joukkoliikenteen tukemisen lisääminen ilman korvaavia tuloja ei kenties ole realistista.
Meidän joukkoliikenteen käyttäjien on kuitenkin turha olettaa, että muutokset tapahtuisivat itsestään. Jos mahdollisimman monet tuusulalaiset käyttävät joukkoliikennettä sen huonoista puolista, eli reittien puutteellisuudesta, aikataulujen harvuudesta ja korkeasta hinnasta, huolimatta, saa joukkoliikennejärjestelmä tuloja. Liikenteenjärjestäjät voivat myös huomata, että joukkoliikenteelle todellakin on kysyntää ja sitä kannattaa kehittää. Myös kunnallisessa päätöksenteossa tulee ottaa joukkoliikenne huomioon. Käyttäkäämme siis joukkoliikennettä usein ja luottakaamme parempaan julkisen liikenteen tulevaisuuteen!