Avainsana-arkisto: yo

Pelkoa ja inhoa Hyrylän toimipisteessä

AbilakkiPitkään venynyt kesä alkaa taittumaan jo syvälle syksyn kurimukseen, ja viimeisen vuoden ensimmäinen jakso on jo takana. Tilanteen surrealistisuus on käsin kosketeltavaa, mutta tuo kaikki uppoaa jonnekin alitajunnan syövereihin, kunnes ne sieltä kaivautuvat pintaan ja saa miettimään: mihin aika on oikein kadonnut? Tulevaisuudesta on tullut nykyhetki, ja ennen kuin edes huomaakaan, on tuo kahden ja puolen vuoden taival jo takana. Sanaa ”abi” viljellään ympäri ämpäri, ja lukio on täynnä uusia ykkösiä. Kai se on pakko hyväksyä, että lukio alkaa olla omalta osalta lopuillaan.

 

Kuten moni on varmaan huomannut hermoromahduksen partaalla olevista abeista ja kyltistä, joka oli liikuntasalin edessä, että syksyn YO-kirjotukset olivat juuri. Kaksi kuudesta on hoidettu, huhhuh. En edes uskalla ajatella, mitä on vielä tulossa. Edessä (ja takana) on tärkeitä hetkiä, jotka osakseen määrittävät, minne pääsemme opiskelemaan. ”Ei kirjoituksista kannata ottaa stressiä, ne vain määrittävät tulevaisuutesi.” Näiden rohkaisevien sanojen saattelemana epätoivon säestämä tanssi oppikirjojen kanssa päättyi jäätävään kliimaksiin yliformaalissa kirjoitustilanteessa. Kauhutarinoita unettomistä öistä ennen kirjoituksia kaikui korviini useista suunnista, ja se sai minut ajattelemaan, stressasinko liian vähän.  Abivuonna tapahtuu paljon, ja hommia pitää tehdä, mutta kukaan ei pakota stressaamaan.

 

Lukion lopussa alkaa tulla eteen tulevaisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä: minne menen opiskelemaan? Opiskelupaikoista on joka vuosi kova kisailu, ja usein kysymys muuttuu: minne pääsen opiskelemaan? Pääsykokeillakin on tietenkin suuri osa opiskelija joukon valinnassa. Monilla on selvä visio tulevasta, ja he valmistautuvat hyvin toteuttaakseen sen. Lääkis, oikkis ja muut stereotypiset vaativat opiskelupaikat ovat monien panostajien huulilla, kun samaan aikaan moni vasta yrittää löytää itselleen jotain mieleistä. Lukiosta eteenpäin siirtyminen on ehkä suurin loikka elämässä tulevaisuuden ja aikuistumisen kannalta. Vaikka muutos yleensä hirvittää hieman, odotan itse opiskelijaelämää ja tulevaisuutta innolla.

 

Kevään ”kirjoitussuma” on vasta tulossa, ja perslihakset on kohta taas jännitettävä hyvien tuloksien toivossa. Vilisevien kaavojen, numeroiden ja kirjaimien viidakossa on tärkeä muistaa ottaa taukoja ja ”iisii”. Kaverit, musiikki, ulkoilma, biletys ja siihen (yksilöstä riippuen) liittyvät päihteet auttavat tasaamaan YO-rumbaa ja pitämään täysjärkisenä. Vaikkaikin kirjoituksista puhutaan paljon ja seuraava opiskelupaikka on tärkeä juttu, ei tule unohtaa silti ohi kiirivää nykyhetkeä, joka on ainut olemassaoleva asia. Kirjoituksiin valmistautumisen ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista itsemurhaa, sillä lukemisen voi suunnitella tarkasti, jolloin aikaa jää muuhunkin. Suunnittelu, opettajien neuvot ja kertauskurssit tuovat paljon tarvittua tukea ja lohtua kylmässä abin maailmassa.

 

Abien ”kohtalon hetket” ovat käsillä. Syksyn kirjoituksien tuloksien kuumottelu on jo alkanut ja niin ovat myös epähauskat vitsit siitä, miten ”kohta jo” pitäisi aloittaa lukeminen kevään kirjoituksiin. Jotkut ovat hyvinkin jo aloittanut lukemisen, mutta minulla ei lukeminen tule kuuloonkaan vielä, sillä olen juuri ja juuri on palautunut edellisistä kirjoituksista. Kohta on aika ratkaisuille ja hypyille tuntemattomaan. Niitä odotellessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Abin eväät

eväät
Yo-kokeisiin eväät Hyveen malliin © Miika Kosloff

Ylioppilaskirjoitukset ovat monelle eväsretkiä, ja jottei lautaskateus pääse syntymään, on syytä valmistautua kirjoituksiin kunnon eväin.

Ylppärieväistä ei varmaankaan ole kirjoitettua etikettiä, mutta hyviin tapoihin kuuluu, ettei ruoka häiritse muita. Siksi esimerkiksi voimakastuoksuiset tai äänekkäät eväät on syytä jättää kotiin. Venäläinen hevosenlihameetvursti voi sekoittaa useamman pasmat eikä sipsipussien rapistelukaan ole suotavaa.

Myös eksoottisia ruokia kannattaa välttää, ettei allergiakohtaus yllätä.

Ja ikävältähän se tuntuisi, jos majoneesit lentäisivät lähes valmiiseen äidinkielen esseeseen. Sottainen ruoka on näissä yo-ruokakarnevaaleissa out! Tiukka tekstikielto opastaa jokaista myös rapsuttelemaan jopa suklaapatukoista Fazer-tekstit pois.

Aamulla jännitys voi olla niin hirveä, että oksettaa, mutta silti olisi hyvä syödä kunnon aamupala.

Tässä Hyveen ehdotus tarjotinmalliksi:

Voileipä

Värillä on väliä. Täysjyväleivässä on sen antamaan energiaan nähden runsaasti hyödyllisiä ravintoaineita. Ruisleivässä puolestaan on täysjyväleipääkin alhaisempi glykemiaindeksi. Tällöin verensokeri ei nouse yhtä rajusti kuin esimerkiksi vaaleaa leipää syödessä.

Leivän päälle voi halutessaan laittaa kasviksia, juustoja tai leikkeleitä oman maun mukaan. Muista kuitenkin hajuvaara! Graavikala voi olla herkkua, mutta ei välttämättä vieressä olijalle.

Hedelmät ja vihannekset

Porkkana- ja omenaviipaleita on mukava napsia, ja ne ovat terveellisiä vitamiinipommeja. Kestosuosikit kirjoituksissa ovat viinirypäleet. Kivettömät viinirypäleet ovat paljon mukavammat kuin kivelliset. Banaani on myös oiva valinta, kuten muutkin hedelmät ja vihannekset.

Herkut

Tumma suklaa on terveellinen vaihtoehto sen flavonoidien ansiosta. Suklaa, karkit ja limu saavat verensokerin nopeaan nousuun, mikä antaa aluksi virtaa, mutta alkaa nopeasti väsyttää. Siksi herkut kannattaakin jättää loppuun, jolloin virta alkaa olla ehtymässä. Välipalapatukat ovat myös oikein hyvä vaihtoehto.

Juomapuoli

H2O on vanhin voitehista ja aivoille tärkeää. Ota mukaan paljon vettä! Vaikka liikuntasali voi tuntua kylmältä, ei se pidä vettä viileänä. Tähän vinkkinä on jääpalat, jotka pitävät viileyden monta tuntia. Varo kuitenkin laittamasta liian isoa jääkimpaletta juomapulloon, sillä apulaisrehtori voi luulla, että jään sisällä on lunttilappu!

Energiajuomat ja kahvi tunnetusti piristävät, mutta ne myös aiheuttavat ylimääräisen vessareissun.

Toisen urakka on toisen kurssikoe

Olin ystäväni kanssa teellä toisen reaalikoepäivän jälkeen. Tunnelma oli voitonriemuinen ja helpottunut, koska enää jäljellä olisi vain matematiikka ja sitten piinaava koitos olisi ohitse. Keskustelimme rooiboskupposten äärellä eräästä lempiaiheestamme, ja ystäväni kertoi minulle erään tositapahtumiin perustuvat tarinan, jonka nyt kerron teille.

 Olipa kerran neiti A, jonka neiti B oli lisännyt (vaikka eivät he nyt varsinaisesti edes tunteneet toisiaan) lärvikirjassa kaverikseen. Neiti B opiskeli amiksessa viimeistä vuottaan ja olikin kuukauden päivät väkertänyt lopputyötään – kuten neiti A sen hyvin tiesi noiden lukuisten ja taas lukuisten statuspäivitysten ansiosta.
Neiti B valitti ja valitti siitä, kuinka kamalan rankkaa tuon lopputyön tekeminen oli. Mutta sitten, eräänä kauniina päivänä, samoihin aikoihin kun lukiolaisilla oli kirjoituksia meneillään, ilmoitti neiti B suuren ilouutisen: 30 sivun pituinen opinnäytetyö tehty!

Neiti A luki tuon statuspäivityksen newsfeediltään pitäessään Facebookin mentävän tauon lukemisensa lomassa. Koska neiti A oli myös kolmannen vuoden opiskelija, mutta eri oppilaitoksessa, oli hänelläkin edessään viimeiset rutistukset ennen valmistumista. Valmistuakseen neitien oli tehtävä kuitenkin hieman erilaiset näytöt.

Neiti A ei voinut olla ajattelematta sitä, kuinka reaaliaineiden ylioppilaskirjoituksissa, yhtenä ainoana kirjoituspäivänä, kuuden tunnin aikana tulee kirjoittaneeksi kolmisenkymmentä sivua ulkomuistista ja vieläpä soveltaen ja oppiainerajat ylittäen. Neiti A pudisteli päätään, tietäisipä neiti B kuinka paljon lukiossa joutuu kirjoittamaan.

Ja ei, tämä ei ole iänikuinen ”lukio versus amis”-kirjoitus. Kummassakin laitoksessa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Faktahan vain on se, että amiksessa ei pidä kirjoittaa yhtään niin paljon kuin lukiossa pelkän yhden jakson aikana. Viimeistään kirjoitusten jälkeen sitä on kurkkuaan myöten täynnä kirjoittamista.

Haluan sanoa teille kaikille lukiolaisille, joilla työnsarkaa on vielä jäljellä, että olkaa ylpeitä siitä, mitä saatte kirjoituksissa aikaan. Kannustan teitä jatkamaan kurssien suorittamista ja pian edessä oleviin kirjoituksiin henkisesti valmistautumista! Vaikka ylioppilastutkintolautakunta soisikin niitä alemman pään suoritusnimityksiä, niin olette silti selviytyneet tämän vanhan instituution laatimasta koitoksesta – voin sanoa, että sen jälkeen on aika tajuttoman hyvä fiilis. Toivottavasti tuo hyvä fiilis myös siivittää meidät vastavalmistuvat jatko-opiskelumahdollisuuksien viidakkoon, jonne lukio avaa paljon enemmän polkuja kuin amis.