Avainsana-arkisto: aleksis kiven päivä

Finlandia-voittaja Mikko Rimminen vieraili lukiossamme

IMG_1760
Miika Kosloff ja Venla Lindström haastattelivat Aleksis Kiven päivänä Mikko Rimmistä. © Peppi Pietarinen

Jo perinteeksi muodostunut kirjailijahaastattelu järjestettiin tänäkin vuonna lukiossamme Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2013. Tällä kertaa saimme haastateltavaksemme kirjailija Mikko Rimmisen. Hänen menestysromaaneihinsa kuuluvat muun muassa Pussikaljaromaani ja Finlandia-palkinnon voittanut Nenäpäivä. Rimmisen uusin romaani Hippa ilmestyi viikko sitten. Proosan lisäksi Rimminen on aikaisemmin kirjoittanut myös runoja.

Kahtakymmentä minuuttia ennen haastattelun alkua Rimminen saapui kiireisenä paikalle. Hän kertoi, että oli herännyt vain paria tuntia aikaisemmin ja mennyt nukkumaan vasta kuudelta aamulla. Rimminen kertoi muutenkin olevansa yökirjoittaja.

Sali täyttyi pikkuhiljaa ja oli lopulta täpötäynnä ihmisiä. Kävelimme lavalle aplodien saattelemina. Tässä vaiheessa itse kutakin jännitti melkoisesti. Parin alkupuheenvuoron jälkeen ilmapiiri kuitenkin rentoutui selvästi, eikä tilanne tuntunut enää yhtä asiallisen jäykältä.

Haastattelun kysymykset oli tuttuun tapaan kerätty lukiomme opiskelijoilta. Kysymyksiä tuli laidasta laitaan eri aiheista. Paljon kysymyksiä tuli esimerkiksi kirjailijana olemisesta. Muita aihepiirejä olivat Rimmisen nuoruus, kirjat, yleiset kysymykset muun muassa elämänviisauksista ja uskonnosta sekä arkiset kysymykset. Rimminen esimerkiksi kertoi parhaan iskurepliikkinsä olevan ”Saanks mä lukea sulle kylpyammeessa runoja?” Se ei tosin kuulemma ole koskaan toiminut.

Olimme kumpikin lukeneet haastattelua varten Rimmisen tuotantoa sekä katsoneet Pussikaljaromaanin elokuvaversion, Pussikaljaelokuvan. Rimminen kertoi, että Pussikaljaelokuvan ohjaaja on hänen hyvä ystävänsä ja että hän oli itse paljon mukana elokuvan teossa.

Haastattelu oli ohi yllättävän nopeasti. Ehdimme jopa käydä läpi kaikki yli viisi sivua kysymyksiä. Tilaisuuden lopuksi Rimminen totesi helpottuneena: ”Selvisimme hengissä!” Siltä osin haastattelua voidaan pitää onnistuneena.

Glamourblondi kruunaa kirjailijapäivän

Varoitus: Juonipaljastuksia teoksesta Huorasatu

IMG_0354

10.10 Aleksis Kiven-päivänä on koulussamme perinteisesti järjestetty kirjailijahaastattelu. Tämän kulttuuripläjäyksen tarkoituksena on sivistää koulumme nuoria ja antaa heille mahdollisuus tutustua uuteen kirjailijaan. Perinne sai alkunsa viime vuonna, kun koulussamme oli vierailemassa kirjailija Elina Hirvonen.Tänä syksynä koulumme väkeä on ilahduttamassa glamourblondi Laura Gustafsson. Haastattelijoina tilaisuudessa toimivat Nea Raahenmaa (minä) ja Sebastian Karling. Laura, 28, saapuu lukioomme ja naurahtaa, että meinasi ajaa bussilla ohi. Hän on mukava, provosoiva ja räväkkä nuori nainen. Laura vaikuttaa ”rajulta mimmiltä”, silloin tällöin saattaa suusta karata muutama kirosana. Laura on pukeutunut lyhyeen hameeseen ja toppiin sekä kokonaisuuden kruunaaviin korkokenkiin. Hänen silmiään korostavat mustat kissamaiset rajaukset. Hän kertoo pitävänsä kissoista. Ennen haastattelua hän kuiskaa minulle ja Sebastianille: ”Ei oteta sitä niin vakavasti, pidetään vain kivaa.” 

Kirkkaat spottivalot kohdistuvat minuun. Käteni hikoilevat. Auditorio täyttyy koulumme oppilaista. Vatsanpohjassani kihelmöi. Kerään rohkeuteni. ”Hyvää päivää kaikki!” Ääneni kaikuu mikrofonista. Haastattelu voi alkaa.

– Vieläkin tunnutaan uskovan, että äly ja kauneus eivät voi asua samassa päässä. Minä ainakin tavoittelen molempia. Senpä takia Laura kutsuu itseään glamourblondiksi.

– Uskon, että provokaatio voi olla todella eteenpäin vievää eikä sen tarvitse tarkoittaa silkkaa vittuilua. Välillä on hauska kokeilla, kuinka paljon muut ihmiset pystyvät ottamaan vastaan.

Laura ottaa vahvasti kantaa esikoisromaanissaan Huorasatu nykymaailman vallankäyttöön ja erityisesti naisen asemaan: mikä on meille sallittua, kuka meitä käskee ja mitä meille saa tehdä. Teos pureutuu jumaluuteen, eläimellisyyteen ja ihmisyyteen, naisten ja miesten väliseen ristiriitaan, sopivan pukeutumisen ongelmallisuuteen, väkivallan välttämättömyyteen, seksin ja rakkauteen, rahaan ja rahattomuuteen sekä tietysti lihaan, kaikissa ilmenemismuodoissaan. Laura yhdistää taitavasti teoksessaan antiikin jumalat, feminismin, Helsingin sekä prostituoidut.

– Valtasuhteiden kuvaaminen on maailman tärkein asia. Se liittyy kaikkeen ja näkyy kaikessa. Valitettavasti siihen liittyy aina  väärinkäyttö, Laura sanoo.

Lauran mielikuvitus on uskomaton, ja kirja järkyttää sivu sivulta hervottomalla, groteskilla huumorintajulla. Huorasatua lukiessa ei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä, todennäköisesti lukija tekee kumpaakin samaanaikaan.

Huorasatu näyttää keskisormea kaikkien niiden puolesta, joita on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti lajin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai sosiaalisen statuksen vuoksi.

IMG_0283

Myös koulumme yleisö nauraa haastattelun aikana useaan otteeseen. Lauralta kysytään muun muassa, mitä mieltä hän on kommunismista, kuka hahmo hän olisi Sinkkuelämästä, pitäisikö kannabis laillistaa ja ikuinen kysymys – jääkiekko vai jalkapallo. Kaikki haastattelun kysymykset oli kerätty koulumme oppilailta.

Lauraa ärsyttää moni asia yhteiskunnassamme. Miksi nainen on aina vähempiarvoinen kuin mies? Miksi naiset pistetään edelleen syömään e-pillereitä, joilla manipuloidaan hormonitoimintaa? Tai miksi me automaattisesti oletamme, että suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsien kansalaiset ovat miehiä?

Laura on opiskellut dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa, ja Huorasatu oli alun perin näytelmä ja opinnäyte.  Hän on vahvasti vegaani ja ellei olisi kirjailija, olisi mitä luultavammin kuvaamassa sikatiloja tai vapauttamassa kettuja. Laura kuvailee itseään sanoilla neiti, kirjailija, feministi, diiva, glamourblondi, älykkö, vegaani ja hullu ämmä.

Huorasatu on tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi. Huorasatu on opettava ja nimensä veroinen – sekä huvittava että järkyttävä.

”Naisten asia on meidän kaikkien asia. Meillä on velvollisuus taistella sisartemme puolesta ja vastustaa sortoa.” (Huorasatu)

Raikuvat aplodit. Valot syttyvät ja oppilaat kiirehtivät välitunnille. Laura kiittää meitä haastattelijoita ja kirjoittaa omistuskirjoituksen Huorasatuni etusivulle: ”Nealle, kiitos oli tosi kiva haastattelu!” Tekstin ympärille on piirretty sydämiä.

Kirjallista piristystä lukioarkeen

Kirjailijaluento

Vieraaksemme saapui Aleksis Kiven päivänä kirjailija Elina Hirvonen.

Lukiomme oppilaat Santeri Tuovila ja Julia Pelin haastattelivat kirjailijaa koko lukion yhteisessä tilaisuudessa auditoriossa. Kokemuksestaan kertoo Santeri.

Tähän projektiin lähteminen ei ollut minulle vaikea päätös. Mielestäni kaikenlainen mukaan lähteminen on usein todella palkitsevaa ja hyvät muistot lämmittävät pitkään jälkeen. (Tämä ei tietenkään koske sitä kun kaverit tarjoavat kovia huumeita ja anabolisia steroideja.) Elävä esimerkki on oma isoisäni, joka omalla innollaan ryhtyä vapaaehtoistoimintaan on ansainnut neljä kunniamainintaa presidentin nimellä kuorrutettuina. Sanomani siis: kannattaa ryhtyä!

Millainen tämä kokemus sitten oli? Työtä se ei vaatinut paljon. Livistin kahdelta oppitunnilta päästäkseni miettimään haastattelun kulkua äidinkielen opettajien ja haastattelijaparini kanssa. Kotiin jäi haastattelupaperin läpiluku ja yhteen Elina Hirvosen kirjaan tutustuminen.

Haastattelupäivänä se kaikki jännä lopulta tapahtui. Vietimme h-hetkeä edeltävän tunnin auditoriossa harjoitellessa. Pääsin kokeilemaan mikrofoniin puhumista. Voi tuntua yllättävän häiritsevältä kuulla oma äänensä tulevan kaiuttimista. Ainakin minulle ensimmäistä kertaa sitä kokeillessani.  Kävimme paperit läpi moneen kertaan, asettelimme tuolit sopiville paikoille ja pistimme jopa kynttilöitä lavalle luomaan kotoisaa tunnelmaa. Harjoittelutuntimme lähestyessä loppuaan päättivät perhoset viimein saapua vierailulle, nimittäin vatsaani! Olen esiintynyt useasti ja oppinut tuntemaan tämän jännityksen juuri ennen omaa esitystäni, mutta ei se vielä minusta kokonaan kadonnut. Ehkei se edes koskaan katoa, vaan ihmiselle kertyy kokemusta, ja lopulta opimme toimimaan perhosten häiritsemättä.

Kävimme syömässä ennen haastattelua. En viitsinyt syödä itseäni täyteen. Olisihan ollut noloa röyhtäistä mojovasti mikkiin kesken lauseen! Siirryimme saliin kirjailijalle ja haastattelijoille varatuille paikoille hyvissä ajoin. Ehdimme nähdä koko lukion kävelevän sisään, ja lopulta sali oli aivan täynnä. Perhoset lentelivät, kuin olisivat juoneet pannullisen kahvia. Äidinkielen opettaja aloitti tapahtuman, ja sitten me astuimme lavalle. Ehkä ensimmäiset lauseet olivat vaikeimmat, mutta pian tämän jälkeen haastattelusta tuli paljon luontevampi. Vasta puolessavälissä haastattelua huomasin katsoa katsomoon ja muistin, kuinka suuri katselijajoukko meillä oli. Olin ollut niin syventynyt haastattelemaan Hirvosta, etten edes ajatellut koko yleisöä! Näin jatkoimme loppuun saakka, kunnes koko homma oli suoritettu.

Lopputuloksena minulle jäi kirja, kirjailijan signeeraus ja ämpärillinen kokemusta esiintymisestä. En voi muuta kuin suositella vilpittömästi näitä kokemuksia jokaiselle. En tarkoita, että pitäisi itse ruveta jokaiselle elinsekunnilleen suunnittelemaan suuria, mutta jos joku teitä pyytää tanssimaan, niin sanokaa ehdottomasti kyllä!