Avaan tietokoneen. Klikkaan jo puoliautomaattisesti auki selaimen, joka menee kotisivuksi asetettuun Facebookiin. Selaan etusivua alaspäin kiinnittämättä mitään huomiota kuuden sekunnin mittaisiin videoihin tavoitteenani löytää videottomia statuspäivityksiä. Tähän menee kuitenkin kyllästyttävän kauan, enkä edes jaksa selata niin alas, vaan osoitan ylhäällä olevaa tekstikenttää. Ehdin kirjoittaa ”Tw” ennen kuin huomaan selaimen ennustavan jo osoitteen, johon haluan mennä. Painan Enter.
Joka päivä koen saman ilmiön kymmeniä kertoja päivässä. Joka päivä koen sen kuitenkin harvemmin.
Facebook on kokenut laman. Vaikka sen kolmas vuosineljännes menikin taloudellisesti paremmin, Facebook myönsi itsekin, että nuoret käyttäjät ovat vähentyneet selvästi. Nuoret kaipaavat uutta ja ovat siirtyneet uudenlaisiin sosiaalisiin medioihin. Vine ja Twitter kiinnostavat, mutta myös Facebookin omistama Instagram on saanut osan karanneista käyttäjistä.
Nuoret ovat siirtyneet Twitteriin kokiessaan Facebookin uutisvirran olevan riittämätön ja halutessaan tietää aina vain enemmän ja olla enemmän sidoksissa internetiin. Twitterissä tämä luonnistuu hyvin, sillä sen idea on nimenomaan päivittää kaikesta ja koko ajan. Vielä en ole törmännyt twiittiin, joka olisi sopinut paremmin Facebookiin kuin Twitteriin. Twitterissä pääsee myös lähemmäksi julkkiksia ja ketä tahansa muita ihmisiä. Se, jos mikä on sosiaalista mediaa, joka viehättää käyttäjiä.
Tiina Raevaara pohti Suomen Kuvalehdessä 29.10.2013, ovatko ihmiset Facebookissa sivistyneempiä kuin muualla. Facebookissa ihmiset toimivat omilla nimillään kavereidensa nähtävissä, eivätkä yleensä halua törttöillä heidän edessään. Voisiko siis sanoa, että Facebookilla on samankaltainen vaikutus kuin yleissivistävällä oppilaitoksellamme lukiolla? Tuskin sentään. Vaikka Facebookissa käyttäytyminen saattaakin olla sivistyneempää kuin muualla internetissä, ollaan vielä melko kaukana yleissivistyksestä.
Omasta mielestäni Twitter on enemmän sivistävä sosiaalinen media kuin Facebook. Sieltä löytää koko ajan nippelitietoa, jota voi käyttää vaikkapa yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa. Otollista-kolumnissa kerrotaan, kuinka opettajatkin ovat huomanneet Twitterin mahdollisuudet opetuksessa.
140 merkin rajakin tuo haastetta päivityksiin, ja lyhyet päivitykset eivät käy tylsiksi. Pinnalle päästäkseen lyhyen tekstin pätkän täytyy olla naseva ja hauska. Sellaisia twiittejä löytyy horoskooppispesialistiemme luomalta Twitter-tililtä, jonka twiiteissä on ainakin yhtä paljon itua kuin tämän numeron horoskoopeissakin!
Kun @VenlajaPeppi-käyttäjän twiitit alkavat mennä yli hilseen, on syytä lisätä seurattaviin myös tuleva rehtorimme @seppokarpanen tuomaan ehkä hieman virallista linjaa. Kärpäseen voit tutusta twitterin lisäksi myös haastattelustamme.
Mikäli iskurepliikkien twiittaus toimii yhtä huonosti kuin niiden tunnilla viittaus, ei kannata masentua vaan ottaa yhteyttä Marttaamme. Ensiesiintymisessään tässä numerossa hän ei ollut kovin huolestunut vakavasta GTA-riippuvuudestakaan, joten eiköhän ymmärrystä löydy epäonnistuneelle twiittaajallekin.
Martan lisäksi tähän numeroon on päässyt paljon uutta viihdettä! Edes pelit eivät pääse enää Hyveen syyniä pakoon, vaan ensimmäinen peliarvostelumme on julkaistu. Jos nämä eivät riitä, on aika ottaa järkyttävät keinot esiin. Eli opettajien pukeutumisvinkit! Hymy tulee huulille viimeistään, kun kuvittelee haastattelun opettajat heidän paljastamissaan nuoruuden tyyleissään.
