Vuosi 2020 on kohdellut koko maailmaa kurjasti. Vaikka Suomi on säästynytkin pahimmalta koronakriisiltä, on pandemia vaikuttanut meihin abeihin ikävin tavoin. Etäopiskelu haittasi syksyn kirjoituksia, tj100-jatkot jouduttiin perumaan, ja näillä näkymin myös penkkareiden ja abiristeilyn onnistuminen on vaakalaudalla. Jos koronarajoitukset jatkuvat pitkälle kevääseen, voi olla mahdollista, että lakkiaiset ja ylioppilasjuhlat joudutaan järjestämään poikkeustilanteen mukaisesti.
On siis perusteltua sanoa, että tänä vuonna valmistuvalle vuosiluokalle kulunut lukukausi on ollut antikliimaksinen. Tämä vuosi ei ole näyttänyt perinteiseltä abivuodelta, vaan sitä on varjostanut huoli ja koronarajoitukset. Monesti tuntuu siltä, ettemme ole abeja lainkaan, sillä viimeiseen vuoteen perinteisesti yhdistettyä hauskanpitoa ja rentoutta ei juuri ole näkynyt. Tämän vuoden piti olla ylioppilaskirjoituksia huolimatta elämämme vapain vuosi ennen ”oikeaan maailmaan” ja korkeakouluarkeen astumista.
Siksi monille ensi keväänä valmistuville lukion päättyminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Olemme valmiita siirtymään elämissämme eteenpäin, mutta toisaalta tunnemme, että emme saa vaativalle lukiotaipaleelle kunnollista päätöstä. Abivuodelle sijoittuvat valmistumisriitit ovat riistetty meiltä pois. Sen lisäksi, että emme saa ansaitsemaamme päätöstä lukion loppumiselle, monia mietityttää poikkeusolojen vaikutus korkeakouluhakuihin.
Toivoa ei silti ole menetetty. Toistaiseksi koronatartunnat ovat pysyneet Suomessa hallinnassa. Suojaa antava rokote on tuloillaan, eikä virallisia päätöksiä ensi kevään menoista ole tehty. Tässä vaiheessa kaikki on käytännössä vielä mahdollista. Toivon siis abitovereiltani uskoa, kärsivällisyyttä ja jaksamista kaiken tämän kaaoksen keskellä, jotta saisimme suoritettua viimeisen vuotemme lukiossa kunnialla loppuun.