Olen aina ollut sitä mieltä, että musikaalit eivät ole minun juttuni ja ylipäätänsä näytelmätkin vain menettelevät. Liian modernit taidenäkemykset menevät yleensä yli minun ymmärrykseni. Kävin 6. helmikuuta Tampereen Teatterissa katsomassa Victor Hugon romaaniin ja Disney-elokuvan lauluihin perustuvan Notre Damen Kellonsoittaja -näytelmän, joka muutti näkemykseni musikaaleista ja näytelmistä.

Notre Damen Kellonsoittaja -musikaali kertoo köyryselkäisestä kirkon kellonsoittajasta Quasimodosta, joka ensimmäistä kertaa lähtee ihmisten ilmoille ja tapaa viehättävän mustalaisnaisen Esmeraldan. Ihmiset eivät kuitenkaan suvaitse Quasimodoa yhteiskunnan jäseneksi hänen ulkonäkönsä takia. Tämä aiheuttaa Quasimodolle vaikeuksia näytelmän edetessä. Quasimodon isäntä, Notre Damen arkkidiakoni, pitää aluksi Esmeraldaa haitallisena kaupungille, mutta lopulta päätyy kosimaan tätä pelkkien seksuaalisten halujensa vuoksi. Esmeraldan kieltäytyessä alkaa Arkkidiakoni kiristää häntä aiheuttaen yhä enemmän ongelmia koko kaupungille.

Musikaali kertoo rohkeudesta ja sorrosta sekä vihasta ja rakkaudesta.

Lähdin mukaan katsomaan näytelmää vain, koska perhetuttuni näytteli siinä ja halusin nähdä hänen osuutensa. Tuli kuitenkin suurena yllätyksenä, kuinka paljon huumoria näytelmä sisältää ja kuinka paljon kiinnostusta se minussa herätti.

Kuka olisi arvannut, että musikaalit voivat olla hauskoja? Monessa kohtauksessa repliikit sisälsivät pieniä tokaisuja tai kommentteja, jotka saivat lähes koko yleisön nauramaan. 

Ennen tätä esitystä minulla taisi olla aika heikko näkemys näytelmistä ja musikaaleista. Luulin, ettei luvassa olisi huumoria ja että esitys olisi tylsällä tavalla vakava. Olin selvästikin väärässä.

Näyttelijöiden laulu kuului todella lujaa, enkä ymmärtänyt, tuliko laulu äänitteeltä vai mihin mikit oli piilotettu. Esityksen lopuksi selvisi, että mikit olivat ihonvärisellä teipillä näyttelijöiden otsassa kiinni, jolloin yleisön oli lähes mahdotonta nähdä niitä. Yllätyin suuresti, kuinka upeita lauluääniä näyttelijöillä on ja kuinka he pystyvät sellaiseen suoritukseen samalla kun näyttelivät! Jopa tanssikohtausten yhteydessä lauletut kohdat kuulostivat levyltä tulevilta, vaikka tanssijoita varmasti hengästytti.

Musikaali sisältää monta tanssikohtausta, jotka kaikki on saatu sulavasti sopimaan musikaalin kulkuun ja juoneen. Näytelmässä ei ole oudon näköistä satunnaista tanssahtelua, kuten olin ehkä olettanut.

Saatat pitää myös näistä

Tietoja toimittajasta