Avainsana-arkisto: 007

Spectrellä on suuret kengät täytettävänä

007 Spectre
Spectren logossa näkyy perinteinen Bond-teema.

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”007 Spectre”]

Ohjaus: Sam Mendes

Käsikirjoitus: John Logan, Neal Purvis, Robert Wade

Tuottajat: Michael G. Wilson, Barbara Broccoli

Pääosat: Daniel Craig, Christoph Waltz, Léa Seydoux, Ralp Fiennes, Ben Whishaw, Naomie Harris, Andrew Scott, Jesper Christensen

Säveltäjä: Thomas Newman

Kuvaaja: Hoyte van Hoytema

Leikkaaja: Lee Smith

Valmistusmaat: Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Meksiko, Marokko

Budjetti: 245 000 000 $

Ikäraja: 12

Kesto: 2 h 28 min

Ensi-ilta: 30.10.2015

[/stextbox]

Uusimmalla Bondilla on suuret kengät täytettävänä, koska edeltävä Bond-elokuva Skyfall oli kaikkien aikojen suosituin. 007 Spectren budjetti on jopa suurempi kuin Skyfallin, mikä tekee siitä kalleimman Bond-elokuvan. Melkein 250 miljoonan dollarin budjettiin nähden pitää elokuvan olla menestys.

Ennen elokuvan alkua pyydetään olemaan kertomatta elokuvasta juonipaljastuksia, jotta elokuvakokemus olisi paras mahdollinen kaikille. Sama teksti näytettiin ennen edellisen elokuvan alkuakin. Vältän tässäkin artikkelissa juonipaljastuksia.

Uusin Bond alkaa loistavalla kohtauksella Meksikossa kuolleiden päivänä. Kohtaus on Bondin toimintaa parhaimmillaan. Sam Mendes, joka oli vastuussa edellisen Bondinkin ohjauksesta, onnistuu taas loistavasti toimintakohtauksissa. Tappelut liikkuvassa junassa ja helikopterissa sekä autotakaa-ajo pitkin Rooman katuja ovat hienoja kohtauksia, mutta eivät ole mitään uutta. Toimintakohtaukset ovatkin elokuvan parhaita hetkiä, kuten yleensäkin Bond-elokuvissa. Spectrestä puuttuu paljon komediaa. Muissa Bondeissa on koomiset hetkensä, mutta Spectressä muistan vain yhden kohdan, josta katsoja saattaisi naurahtaa.

Daniel Craig tekee jälleen vakuuttavan esityksen Bondina. Craig on parhaimmillaan esittäessään Bondia kylmävirtaisena, sosiopaattisena tappajana. Uusimmat elokuvat kertovat Bondista inhimillisempiä puolia, missä Craig ei kuitenkaan ole yhtä hyvä. Bond-elokuvia arvioidessa pitää ottaa huomioon “pahiksen” laatu. Suuri osa siitä riippuu näyttelijän suorituksesta. Christoph Waltz suoriutuu Spectren “pahiksen” roolista hyvin. Waltz tuo esiin hahmon sekopäisen luonteen. Pahis on kliseinen, mutta roolisuoritus tekee siitä mielenkiintoisen. Paras roolisuoritus oli kuitenkin Léa Seydouxin Madeleine Swan, eli uusin Bond-tyttö. Toisaalta Seydouxin hahmo ei ole tavallinen Bond-tyttö vaan häntä voitaisiin jopa sanoa Bondin vertaiseksi. Swan ei kaadu suoraan Bondin syliin vaan kieltäytyy tämän avusta. Seydouxin hahmo on sivistynyt, älykäs ja itsenäinen nainen. Seydoux tekee loistavan suorituksen ja tekee kunniaa hahmolleen.

Spectressä on hyviä roolisuorituksia ja hienoja toimintakohtauksia, mutta elokuva kaatuu käsikirjoitukseen. Spectren juoni perustuu lähinnä viimeisen kolmen elokuvan tapahtumiin. Spectressä viitataan moniin entisten elokuvien hahmoihin ja niiden juoniin. Jos niitä ei ole nähnyt, voi elokuva olla sekava ja paljon vähemmän mielenkiintoinen. Juonikäänteitä on elokuvassa liian paljon, ja jokainen niistä on liian mahtipontinen. Tämän lajityypin elokuvan tärkein asia on sen juoni ja sen ongelmat vaikuttavat koko elokuvan laatuun.

Kokonaisuudessaan elokuvaan joutuu pettymään sen edeltäjään nähden. Toisaalta Skyfallin jälkeen on monikin elokuva pettymys. Luulisin Spectren innostavan varsinkin niitä, jotka pitivät uusimmista Bondeista. Spectre ei ole parhaimpia 007-elokuvia, mutta kyllä se on katsomisen arvoinen.

   

Bond palaa juurilleen

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Skyfall”]
Ohjaus: Sam Mendes
Käsikirjoitus: Neal Purvis, Robert Wade, John Logan
Tuottajat: Michael G. Wilson, Barbara Broccoli
Pääosat: Daniel Craig, Judi Dench, Javier Bardem, Naome Harris, Bérénice Marlohe, Albert Finney, Ben Whishaw, Ralph Fiennes, Helen McCrory, Ola Rapace
Säveltäjä: Thomas Newman
Kuvaaja: Roger Deakins
Leikkaaja: Stuart Baird
Valmistusmaat: Iso-Britannia, Yhdysvallat (2012)
Budjetti: 200 000 000 $
Ikäraja: 12
Kesto: 2 h 23 min
Ensi-ilta: 26.10.2012
[/stextbox]

Vuonna 1962 sai ensi-iltansa ensimmäinen brittikirjailija Ian Flemingin tuotantoon perustunut James Bond -elokuva: Salainen agentti 007 ja tohtori No. Nyt kuuden eri Bond-näyttelijän ja 50 vuoden jälkeen valtavan maailmanlaajuisen suosion saavuttaneen elokuvasarjan 23. osa saapui valkokankaille suurin odotuksin. Juhlavuoden painos ei pettänyt. Se jopa ylitti odotukset.

Elokuvan tuottajat ovat totisesti pyrkineet maksimoimaan jokikisen katsojan elokuvanautinnon. Valkokankaalle ilmestyy ennen elokuvan alkua nimittäin katsojiin vetoava teksti, jossa heitä pyydetään olemaan tekemättä juonipaljastuksia elokuvaa mahdollisesti vielä katsomaan tuleville tuttavilleen. Luonnollisesti myöskään Hyve ei pyri terrorisoimaan lukijoidensa katselunautintoa, vaan pyrimme kaikin keinoin olla paljastamatta aivan jokaista elokuvan yksityiskohtaa. Mutta onko Skyfall todellakin tällaisen mahtipontisen eleen arvoinen? Vai kuvittelevatko tekijät luomuksestaan vain hieman liikoja, eli onko heillä noussut se kuuluisa kurpitsamehu päähän? Kohtahan se selviää.

Skyfallissa palataan ikään kuin 007-elokuvien juurille, Flemingin alkuperäisen idean lähteille. Quantum of Solacen (2008) järjetön räiskintä ja muutoinkin ankea yleisvaikutelma on osittain korvautunut aiemmista elokuvista tutulla huolitellulla huumorilla, komeilla maisemilla, kauniilla naishahmoilla ja muillakin mainioilla elementeillä. Mutta viimeistään 60-luvun nostalgisen Aston Martinin paljastuminen nosto-ovien takaata saa Bond-fanit herkistymään, jos ei jopa aivan kyynelehtimään. Palvelihan samainen ajokki salaista agenttia jo vuoden 1964 007 ja Kultasormi -elokuvassa. Myös modernimmat apuvälineet ovat tulleet Bondin käyttöön.Tietysti jokin vääräleuka voisi tähän lohkaista, että seanconnerymaista uskottavuutta ja charmia ei nykyinen ”blondibondi” Daniel Craig kykene saavuttamaan yksinkertaisesti jo hänen hiustenvärinsä vuoksi.

James Bond (Daniel Craig) tuimana Ylämaiden maisemissa.

Näyttelijäsuoritukset olivat elokuvassa tyrmäävän hyviä, erittäin huolellisesti viimeisteltyjä. Craigista on oltu montaa mieltä, mutta tuskinpa kellään on vastaanväittämistä siitä, etteikö Skyfall olisi ehdottomasti ollut hänen parhain suorituksensa Bondina. Minun listauksessani Craig nousi tällä luontevalla, bondimaisella suorituksella Bond-hierarkiassa ainakin parisen sijaa, top-3:een.

Lontoossa käydään, sieltä lähdetään pois, palataan takaisin ja vielä kerran lähdetään. Ja niin edelleen. Toisaalta myös muuta maailmaa kierretään, tuttuun bondimaiseen tyyliin. Tällä kertaa 007 on varastetun kiintolevyn perässä ja muutenkin tietotekniikka on elokuvassa vahvasti läsnä. Lontoon viedessä kaupunkien välisen taiston julkisuusajasta, jäännössijat jakavat keskenään Turkin Istanbul, Kiinan Shanghai sekä Skotlannin Ylämaat. Kohtauksista tunteikkain käydään Skotlannissa, jossa Bond tekee paluun lapsuudenkotiinsa. Bond kokee katkeruutta lapsuudenaikaansa ja myös itse entiseen kotitaloonsa. ”Lopputaiston” lähestyessä ympyrä on sulkeutumassa. Täältä sitä on lähdetty ja tännekö sitä sitten lopulta päädyttiin. Koskettavat, voimakkaita ajatuksia myös katsojissa herättävät kohtaukset tekevät elokuvaelämyksestä erittäin syvällisen.

Skyfall on häikäisevä niin tarinaltaan, visuaalisuudeltaan kuin audiaalisuudeltaansakin. Massiivisen äänen omaavan brittiartisti Adelen valinta tunnuskappaleen esittäjäksi oli tarkkaan harkittu päätös. Ja selvästikin onnistunut. Adelen äänihuulten värinä sai kuuntelijan sisuskalutkin värähtelemään Skyfall-kappaleen tahdissa. Kenties yksi parhaimmista artistivalinnoista Bondin 50-vuotisessa historiassa. Jos ei jopa se kaikista parhain.

Elokuvan jälkeen oli todettava Skyfallin olleen vieläkin loisteliaampi kuin olin osannut kuvitellakaan. Ennakkohypetykset eivät todellakaan olleet tuulesta temmattuja. Jo ensimmäisenä viikonloppunaan kävi Skyfallin katsomassa parisensataatuhatta henkilöä pelkästään Suomessa. Jos et vielä uutukaista 007:aa ole nähnyt niin marssi ihmeessä elokuvateatteriin, vaikka et niin suuri Bondin ystävä olisikaan. Et varmasti tule pettymään! Osittainen ennalta-arvattavuus pudottaa puolikkaan tähden arvosanasta. Mutta nyt on kaikkien aika juhlia Bondia! 50-vuotias Bond on bileensä totisesti ansainnut!