Kilpaurheilijasta ja valmentajasta opettajaksi

  1. Kuka olet, ja mitä opetat lukiossa?

Olen Suvi ja toimin resurssiopettajana. Aloitin helmikuussa Hyrylän lukiossa. Opetan tuntien aikana pienryhmiä tai olen mukana koko ryhmässä sekä opetan yksilöllisesti erikseen sovittuina aikoina. Työ on ihanan monipuolista, ja opin itsekin paljon! Tulee samalla käytyä hyviä keskusteluita opiskelijoiden kanssa vaikka mistä. Olen koulutukseltani liikuntatieteiden maisteri sekä liikunnan, terveystiedon ja ruotsin opettaja. 

2. Miksi opiskelit juuri opettajaksi? 

Hain opiskelemaan  liikuntatieteelliseen, koska minua kiinnostivat liikunta, psykologia ja valmennus, sillä valmensin joukkuevoimistelijoita. Ajauduin opettajaksi opintojen edetessä. 

3. Minkälaista opiskelu oli yliopistossa?

Opiskelu oli intensiivistä ja hauskaa. Yhteisö oli tiivis, ja opiskeluvuodet menivät nopeasti.  

4. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi?

– Vieläkin mietin, mikä olisi mieluisin opettajan työ vai tekisinkö jotain muuta. Abivuonna kirjoitin johonkin kyselyyn, että haluan tulla fiksuksi aikuiseksi.

5. Mitä teet vapaa-ajalla? Onko sinulla harrastuksia?

Harrastin noin kuusivuotiaasta 18-vuotiaaseen asti joukkuevoimistelua. Kilpailin joukkuevoimistelussa SM-tasolla, ja olen harrastanut vielä pitkään sen jälkeenkin. 

Vapaa-aika menee pitkälti perheen kanssa. Haaveilen omasta vapaa -ajasta, kävisin tanssi- ja voimistelutreeneissä ja kuluttaisin kaikkea taiteeseen ja kulttuuriin liittyvää.

6. Kuvaile kolmella sanalla itseäsi?

-Pieni, sillä hoidan oman roolini. Lisäksi pohdiskeleva ja haaveileva. 

7. Opiskeluvinkkejä lukiolaisille?

-Tee hommasi niin hyvin, että jää aikaa laiskottelulle. Levossa tapahtuu todellinen oppiminen. 

8. Mitä kieliä osaat puhua?

– Hieman tylsä vastaus, koska tähän ei löydy mitään erikoista kieltä. Puhun suomea, ruotsia ja englantia. Sekä hieman ranskaa ja italiaa. 

9. Onko sinulla jokin erityinen taito?

-Voimistelu, jossa taustalla on valtava määrä harjoittelua. Lisäksi sanaristikot. 

10. Kerro itsestäsi jokin hauska fakta ?

En tiennyt, mikä on mauto, ennen kuin tulin Tuusulaan opettajaksi. 

Uusien harrastusten aloittamisen vaikeus

Olen pienestä asti harrastanut aina jotakin: tanssia, luistelua, uintia, pianonsoittoa ja partiota. Muutaman kerran olen käynyt kokeilemassa myös esimerkiksi salibandya, jalkapalloa ja tyttökerhoa, mutta todennut jälkeenpäin, etteivät ne olleet omia suosikkejani.

Kuvassa puolitoistavuotias pikku-Iida ”soittaa” pianoa helmikuussa vuonna 2007.
Kuva: Iidan perhealbumi

Tällä hetkellä harrastan aktiivisesti partiota muutaman vuoden epäaktiivisen harrastamisen jälkeen. Partio on minulle erittäin merkityksellinen harrastus monestakin eri näkökulmasta katsottuna, mutta erityisesti siksi, että siinä yhdistyvät monet elämän arvoni: kunnioitus luontoa, eläimiä, ihmisiä ja muuta ympäröivää maailmaa kohtaan. Toisaalta partio on todella monipuolinen harrastus: siellä oppii monia hyödyllisiä taitoja muun muassa sosiaalisten suhteiden, erä- ja retkitaitojen kuin myös vaikkapa ensiaputaitojen suhteen. Partiota olen harrastanut ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Kuva Pääkaupunkiseudun Partiolaisten järjestämältä kesäleiriltä, Kliffalta, vuoden 2018 heinäkuulta. Leiripaikkana toimi Hämeenlinnan Evo.
Kuva: Iida Leppänen

Partion lisäksi harrastuksiini tällä hetkellä kuuluu sähköpianon soittaminen, kirjojen lukeminen, juoksulenkillä käyminen muutaman kerran viikossa ja uimassa käyminen suunnilleen kerran viikossa. Noin kuukausi sitten aloitin minulle täysin uutena harrastuksena kuntosaliharjoittelun, ja se on ainakin tähän mennessä tuntunut mieluisalta harrastukselta.

Kuntosalilla otettu peiliselfie vuoden 2022 keväällä.
Kuva: Iida Leppänen

Viime vuosien aikana en ole ollut yhtä aktiivinen harrastusten parissa kuin lapsena parhaimmillaan saatoin olla. Tämä johtuu siitä, että minulle ei ole ollut helppoa aloittaa uutta harrastusta. Epäaktiivisuus harrastusten suhteen toki osittain selittyy sillä, että minulla ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi aikaa harrastuksille opintojeni ohella. Toinen syy asiaan on kuitenkin paljon henkilökohtaisempi: en uskalla. Minun on vaikeaa aloittaa sellaisen harrastuksen parissa, jonka parissa kaikki muut harrastajat ovat olleet jo monien vuosien ajan.

Jälkeenpäin ja tarkemmin ajateltuna ymmärrän kyllä itsekin, että pelkoni on turhanpäiväinen, koska kaikkihan aloittavat jostakin. Silti tämä pelko rajoittaa jossakin määrin omaa harrastusaktiivisuuttani – ja se on harmi.

Kuva: Iida Leppänen

Haluaisin kuitenkin päästä yli tästä turhanpäiväisestä pelostani, koska harrastukset ovat olleet minulle aina suunnattoman tärkeitä. Harrastusten kautta pystyn ilmaisemaan ja toteuttamaan itseäni, mutta toisaalta myös esimerkiksi purkamaan stressiä.

Uskon päihittäväni pelkoni, jos vain luotan tarpeeksi itseeni ja omiin kykyihini. Minulle tärkeintä harrastamisessa on ennen kaikkea hyvä fiilis ja itsensä kehittäminen, ja siihen haluan ja aion jatkossakin pyrkiä.

Millainen opettaja olet, Heli Oksanen?

Kuka olet?

Olen Heli, vaeltava espanjan ope. 

Mikä sai sinut opiskelemaan opettajaksi, ja miten sinusta tuli opettaja? 


En oikeastaan aikonut tulla opettajaksi vaan lähdin opiskelemaan kieliä, koska ne kiinnostivat minua.  Ajatuksissa oli enemmänkin kääntäjän työ. Espanjan opettajista oli kuitenkin juuri silloin pulaa, aloin tehdä sijaisuuksia, ja se johti lopulta jäämään alalle. 

Millainen opettaja olet? 

Sitä millainen opettaja olen, pitäisi kysyä oppilailta.  Pyrkimykseni on olla lujasti lempeä, en tiedä, onnistunko siinä aina. 

Millaiselle henkilölle suosittelet opettajan ammattia?

Opettajaksi aikovan täytyy pitää lapsista ja nuorista, se on ensimmäinen ehto.  Pinna täytyy olla pitkä, eikä haastavia tilanteita saa pelätä. 

Mikä on parasta ja vaativinta työssäsi?

Työssä ovat mielestäni parasta juuri se, että saa olla nuorten kanssa tekemisissä. Se pitää ajassa kiinni.  Vaativinta on varmaankin olla viemättä töitä kotiin ja unohtaa työt vapaa-ajalla. 

Miten olet päässyt uuteen työyhteisöön sisälle?

 Täällä Hyrylässä on tosi hyvä ilmapiiri työyhteisössä, olen viihtynyt täällä ensihetkestä alkaen. 

Mitkä ovat heikkouksiasi?

 Heikkouteni on varmasti eteentulevien IT-ongelmien ratkominen, mutta onneksi niihinkin olen aina saanut ystävällistä apua. 

Entä vahvuutesi?

 Vahvuus voisi olla joustavuus. 

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Odotan tulevaisuudelta terveyttä, maailman avautumista uudelleen ja rauhaa levottomuuksien sijaan.

Vanhat keräsivät upean tuloksen talvikahvilallaan

Kuva: Jussi Salonen

Tuusulan lukion Tuusulan toimipisteen Wanhojen tanssi -toimikunta järjesti kahvilan Tuusulanjärvelle. Idea kahvilasta sai alkunsa osittain Tuusulan asukkailta. Näimme Facebookissa useita pyyntöjä kahvilasta. Toimme kahvilan sinne, missä sillä oli kysyntää. 

Kahvila sijaitsi Tuusulanjärvellä luisteluradan reunassa jäällä Fjällbon kohdalla. Toimikunta sai paljon positiivista palautetta kahvilan sijainnista. Sijoitimme kahvilan siten, että jäällä liikkujat pääsevät kahvilaan helposti myös luistimet tai sukset jalassa. Myimme kahvilassa lämmintä kahvia ja mehua, munkkia, makkaraa ja pillimehua. 

Kuva: Siiri Salminen

Kahvilan tarkoituksena oli tuottaa ennen kaikkea iloa asiakkaille ja ulkoilijoilla, mutta myös mahdollistaa Tuusulan lukion ikimuistoiset vanhojen tanssit. Yllätyimme positiivisesti kahvilan suosiosta. Saimme kahvilasta tuottoa enemmän kuin uskalsimme toivoa. Onnistunut kahvila ja lukuissat asiakkaat mahdollistavat meidän ikimuistoiset vanhojen tanssimme. 

Kuva: Siiri Salminen

Iso kiitos kahvilan järjestämisestä kuuluu Tuusulan lukion vapaaehtoisille kakkosille, jotka näkivät vaivaa monena viikonloppuna sääolosuhteista huolimatta omien vanhojen tanssiemme eteen. Tämän lisäksi iso kiitos kuuluu Jussi Saloselle, joka oli korvaamaton apu kahvilan käytännön toteuttamisessa. 

Myös uutistoimittajat huomasivat kahvilamme. Kahvilasta oli juttu Helsingin Sanomissa ja Keski-Uudessamaassa. https://www.hs.fi/kaupunki/tuusula/art-2000008538261.html https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/4440348

Monio – miten rakentaminen edistyy?

Mikä on Monio?

Monio on hirsinen monitoimirakennus, jota rakennetaan parhaillaan Tuusulan Rykmentinpuistoon. Monitoimirakennuksen on arvioitu valmistuvan vuoden 2023 kevääseen mennessä. Varsinainen muuttopäivä Monioon on syksyllä. Monitoimirakennuksen tilat on suunniteltu lukion, musiikkiopiston, kuvataidekoulun ja kansalaisopiston käyttöön. Lisäksi rakennuksen tavoitteena on mahdollistaa tarvittavia työskentelytiloja esimerkiksi harrastustoiminnalle, kokouksille ja tapahtumille.

Lue lisää: https://elamisentaidetta.fi/uutiset/moniosta-on-moneksi-oppimisen-ja-kulttuurin-keskus-rakentuu-tuusulan-sydameen/

Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen

Rehtorin haastattelu Moniosta

Haastattelin lukiomme rehtoria Seppo Kärpästä Monion nykytilanteesta.

Mikä on tilannekuvasi juuri nyt Monion rakentumisesta ja valmistumisesta?

Tällä hetkellä mennään suunnitelmien mukaisesti. Esimerkiksi betoniset rakenteet alkavat olla valmiita. Lisäksi kalustesuunnittelua tehdään aktiivisesti yhteistyössä sisustusarkkitehdin, opettajien sekä opiskelijakunnan kanssa. Virallinen muutto tapahtuu vuoden 2023 elokuussa. Nykyisen lukion tiloista ei oteta mitään irtaimistoa mukaan uuteen rakennukseen. Hyrylän yläaste siis hyödyntää mahdollisuuksien mukaan jäljelle jäävän irtaimiston.

Mitä sinä odotat eniten Moniolta esimerkiksi opiskelijoiden, henkilökunnan tai yleisen ilmapiirin kannalta?

Parempia itsenäiselle opiskelulle tarkoitettuja tiloja. Ilmapiiriä Monio ei muuta. Ilmapiiri voi kuitenkin jollakin tasolla muuttua, sillä opiskelijamäärän kasvaessa, myös kouluyhteisö kasvaa.

Mitkä ovat asioita, jotka tulevat konkreettisesti muuttumaan Monion valmistumisen myötä lukio-opiskelussa?

Itsenäisen opiskelun ja ylipäätään kaikki oppimisen tilat. Lisäksi sijainti Moniolla on mitä parhain, koska Hyrylän keskustan palvelut ovat paljon lähempänä nykyiseen sijaintiin nähden. Toisaalta yhteistyö muiden koulujen ja opistojen kanssa tulee näkymään. Myös tilojen varustus ja kalustus ovat Moniossa modernimpaa.

Jäätkö sinä kaipaamaan jotakin vanhasta rakennuksesta?

Yläastetta. Yhteistyö yläasteen kanssa on ollut mutkatonta. Myös yhteistä työyhteisöä, yhteistä opettajien huonetta. Lisäksi kolmekerroksiseen rakennuksessa työskenteleminen on ainakin aluksi varmasti totuttelua. Nykyisessä koulurakennuksessa opiskellaan pääasiassa yhdessä tasossa.

Haastattelun lopussa Kärpänen muotoilee: ”Osa Moniosta syntyy vasta siellä.” Monio on rehtorin mielestä ”mieletön mahdollisuus”.

Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen
Monio
Kuva: Hanna Alanen

Lukio täyttyi jälleen elävistä kirjoista

Lukiomme opiskelijoiden suosiossa oleva tapahtuma, Elävä kirjasto, päästiin vuoden tauon jälkeen järjestämään. Viime vuonna tapahtuma jouduttiin perumaan koronapandemian takia. Opiskelijakunnan hallitus järjesti lukiossamme Elävän kirjaston 16.11.2021. Opiskelijat pääsivät lainaamaan itselleen päivän aikana muutaman elävän kirjan ja kuuntelemaan heidän erilaisia tarinoitaan. Tapahtuman tarkoituksena on rikkoa yleisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita erilaisten ihmisryhmien välillä. Tänä vuonna Elävä kirjasto järjestettiin jo viidettätoista kertaa.

Päivän päätteeksi järjestettiin kaikkien elävien kirjojen välinen paneeli, jossa yleisö pääsi esittämään kysymyksiä. Paneelissa päästiin muun muassa kuulemaan kirjojen tärkeimpiä sanontoja ja mottoja.

Hyve-lehden toimittajat saivat kunnian kirjoittaa muutamista elävistä kirjoista. Heidän erilaisia tarinoitaan pääset lukemaan alempaa.

Buddhalainen Mikko Vimalamitra
Kuva: Veera Vollakka

Buddhalainen Mikko Vimalamitra on kouluttautunut meditaatio-ohjaaja ja Dharma-opettaja. Hänen luonaan pääsi kokemaan ammattimaisen meditaatioharjoituksen ja kuulemaan yleisesti buddhalaisuudesta ja siitä, kuinka hänestä tuli buddhalainen. Kasvissyönti vaikutti paljon Mikon buddhalaisuuteen kääntymiseen. Hänen sanontansa on: ”Olemme mitä syömme.”

Mikko kertoi esityksessään buddhalaisuuden viisi kultaista sääntöä:

  1. Suojelen elämää ja pidättäydyn tappamasta.
  2. Kunnioitan muiden omaisuutta enkä varasta.
  3. Vältän käyttämästä puhetta väärin.
  4. Elän terveellisesti ja pidättäydyn huumaavista aineista.
  5. Kunnioitan muita ja vältän seksuaalisia väärinkäytöksiä.

Mitä sanoisit nuoremmalle itsellesi? ”Parempi on edessä päin”

Kehitysvammainen
Kuva: Veera Vollakka

Tämän vuoden Elävä Kirjasto mahdollisti tutustumisen kehitysvammaisen elämään. Elävä kirja kertoo saaneensa diagnoosin aikuisiällä. Hän on käynyt tavallisen koulun. Diagnoosi ilmeni erilaisten testien ja tutkimusten kautta. Saatu diagnoosi helpottaa ymmärtämään, miksi hän ei kykene kaikkeen samalla tavalla kuin muut. Diagnoosi näkyy arjessa esimerkiksi tuetussa asumisjärjestelyissä ja edunvalvonnassa. Tuettu asuminen tarkoittaa asumisen muotoa, jossa ohjaaja käy kerran viikossa auttamassa tai katsomassa, että kaikki on kunnossa. 

Kehitysvamma näkyy esimerkiksi työllistymisessä. Diagnoosin saaneen on vaikeampi saada työpaikka. Tämän lisäksi diagnoosi vaikeuttaa omien asioiden hoitamista, mikä näkyy käytännössä sillä tavalla, että ei ole esimerkiksi omaa pankkikorttia. Tämän lisäksi on vaikea saada omia tietoja Omakannasta itselleen.  

Oma sanonta: ”Usko itseesi ja voimavaroihin, mitä itsellä on.”

Oma motto: ”Rohkeasti vaan uudestaan eteenpäin, vaikka epäonnistuu.”

Noita Kuparikettu
Kuva: Veera Vollakka

Koulullamme vieraili noita, jota kutsutaan myös nimellä Kuparikettu. Noidan luona pääsi kuulemaan hänen koskettavaa elämäntarinaansa, yleisesti nykynoituudesta ja siitä, kuinka Kuparikettu tajusi olevansa noita.

Vuonna 2020 Kupariketun maailmankuvansa noituudesta aukeni kokonaan. Hän huomasi, että maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka kokevat ja määrittelevät itsensä noidiksi.

Pienempänä erilaiset unet olivat isona osana Kupariketun elämää. Hän kertoi, kuinka hän oli muun muassa nähnyt unia, joissa hän näki hetkiä tulevaisuuden tapahtumista. Kun unet kävivät toteen, hän pystyi tekemään toisin kuin hän oli esimerkiksi unessa tehnyt.

Kuparikettu on kirjoittanut Heikki Saureen kanssa Noitakirjan, joka käsittelee nykynoitia ja noitien historiaa. Katkelma Noitakirjasta: ”Noituudella on tarkoitettu usein yliluonnollisten voimien hallintaa. Noidat ovat muinaisista ajoista lähtien kokeneet olevansa yhteydessä tuonpuoleiseen ja henkimaailmaan. Mutta ennen kaikkea noituus kumpuaa ihmisen sisältä, inhimillisestä kokemuksesta. Jokainen on itse omien voimiensa lähde.”

Jos Kuparikettu voisi palata ajassa taaksepäin, hän sanoisi itselleen: ”Älä ole niin ankara itsellesi, älä vaadi itseltäsi niin paljon. Kannustaisin olemaan oma itsensä.”

Motto: ”Uskalla olla sinä.”

Idoli: ”Ihmiset, jotka uskaltavat rikkoa rajoja, ja olla oma itsensä.”

Venepakolainen Chia Duong
Kuva: Iiris Jussila

Elävä kirjasto mahdollistaa tutustumisen erilaisten ihmisten tarinoihin. Yhtenä tämän vuoden lainauksena oli venepakolainen Chia Duong. Hän kertoi tulleensa Suomeen 1990-luvun alussa Kaakkois-Aasiasta. Duongin perhe jätti kaiken kotimaahansa ja lähti kohti tuntematonta paremman elämän, tulevaisuuden ja turvallisuuden perässä. 


Duong kertoi oman tarinansa venepakolaisuudesta, pakolaisleirin elämästä ja tulemisestaan tänne tuntemattomaan maahan: Suomeen.

Rauhanturvaaja Juha-Pekka Soinola
Kuva: Iiris Jussila

Elävässä Kirjastossa pääsimme tutustumaan rauhanturvaajan työhön Juha-Pekka Soinolan kautta. Soinola kertoo rauhanturvaajan erilaisista työtehtävistä ja olosuhteista kriisitilanteiden keskellä. Rauhanturvaaja menee kahden valtion väliin rauhoittamaan esimerkiksi erimielisyyksistä tai sodista aiheutuvia kiistoja. Soinola kertoo kuvien avulla omista kokemuksistaan ja reissuistaan rauhanturvaajana. Hän kertoo pääpainopisteen sijoittuvan Lähi-itään ja Afrikkaan. Soinola havainnollistaa rauhanturvaajan tehtävää: “Jotta rauha voidaan turvata, tarvitaan rauha. Rauhanturvaajien tehtävää ei ole luoda rauhaa, vaan ainoastaan turvata se.”

40-vuotias Emilia Metsä on sateenkaariyhteisön jäsen, joka taistelee yhteiskunnan asettamia normeja vastaan. 

Emilia kertoi asuvansa Porvoossa yhdessä vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa Loimun kanssa. Lisäksi hän kertoi, että suunnitelmissa olisi ostaa lähitulevaisuudessa tontti samalta asuinalueelta, Porvoosta. 

Omat kokemukset ja muiden ihmisten asenteet olivat vahvasti läsnä Emilian esityksessä. Hän kertoi omista lapsuuden kokemuksistaan aina aikuisuuteen ja nykyhetkeen asti. Toisaalta Emilia kertoi myös yleisellä tasolla, minkälaista nykypäivänä on olla sateenkaariyhteisön jäsen. 

Emilia painotti esityksensä loppupuolella: “Kaikenlaiset tarinat on ok.”

Pohjois-Karjalasta lähtöisin oleva Pirkko Nummela, Etiopian lähetti, on erityisopettaja, kasvatustieteen maisteri ja lähetystyöntekijä. Pirkko on tehnyt lähetystyötä Etiopiassa omien sanojensa mukaan jo huikeat 20 vuotta. 

Etiopian lähetti kertoi esityksessään erittäin monipuolisesti ja mielenkiintoisesti melkeinpä kaikista omaan työhönsä liittyvistä asioista Etiopiassa. Muun muassa maantieteelliset seikat, meneillään olevat konfliktit ja kulttuuriset perinteet tulivat tutuiksi varmasti jokaiselle Pirkon esitystä seuranneelle. 

Pirkko kertoi esityksessään erilaisia tarinoita Etiopiasta, joihin liittyi monenlaisia tunteita ja kohtaloita. Päällimmäisenä mieleen jäi esityksen jälkeen kuitenkin yksi oivallus: kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia riippumatta syntyperästä. 

Pirkon esityksen kruunasivat esillä olleet tavarat ja esineet suoraan Etiopiasta. Esillä oli erilaisia etiopialaisia astioita, vaatteita ja opetustauluja. 

Aivovammainen Mikko Ruponen
Kuva: Ella Koistinaho

Tämän vuoden elävä kirjasto mahdollisti tutustumisen muun muassa aivovammaiseen Mikko Ruposeen. Ruponen kertoi traagisesta onnettomuudesta, jonka seurauksena oli pysyvä aivovamma ja koko elämän mittainen kuntoutuminen. Nyt 46-vuotias Mikko Ruponen kertoi oman tarinansa siitä, kuinka elämä saattaa yhtäkkiä yllättää eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Näin juuri kävi nuoren Ruposen elämässä. Ruponen työskenteli sairaalassa, ja määränä olikin valmistua ensihoitajaksi, kunnes suunnitelma muuttui liikenneonnettomuuden sattuessa. Keväästä 2002 lähtien kuntoutuminen on ollut Ruposen päätyö.  

Vaikka elämä onkin ollut hyvin erilaista kuin Ruponen oli suunnitellut, hänen  mukaan onnettomuus on tuonut myös paljon kaikkea hyvää ja uutta elämään. “Vastoinkäymisistä huolimatta elämä on ihan jees.” Ruponen toimii muun muassa Aivovammaliiton kokemusasiantuntijana ja mahdollistaa sillä, että muut samanlaiset kokemukset kokeneet saavat vertaistukea ja turvaa vaikeiden aikojen keskellä. 

Ateisti Henrik Sawela
Kuva: Ella Koistinaho

Tämän vuoden elävässä kirjastossa oli mahdollista tutustua ateistiin, humanistiin ja vapaaottelijaan eli Henrik Sawelaan. “Ajattelin jo pienenä, että en usko mihinkään. En tuntenut sanaa ateisti, mutta tiesin kuitenkin että olen uskonnoton”, kertoi Sawela. Hän totesi, ettei hänen elämänsä eroa juuri ollenkaan tavallisen uskovan elämästä. Vaikka hän ei käy kirkossa eikä usko jumalaan, elämä kuitenkin koostuu samoista palasista kuin uskovallakin. Sawela korosti luennollaan, että tietenkään hän ei pysty todistamaan sitä, että jumalaa ei ole olemassa. Sawela vain totesi, että hän on itse kova kyseenalaistamaan asioita ja perustelee omat argumenttinsa tieteen avulla. “Usko ei johdu tyhmyydestä, vaan siihen on kasvettu sisään.” 

Pokemon-pelaaja Öjvind
Kuva: Ella Koistinaho

Elävän kirjaston lainauksissa oli tänä vuonna mahdollista myös tutustua Pokemon-pelaaja Öjvindiin. Kaikki alkoi vuonna 2006, kun Öjvind sai tietää, että joku oli voittanut maailmanmestaruuden Pokemonin pelaamisessa. Hän kiinnostui, alkoi pelata ja jäi “koukkuun”. Vuonna 2010 Öjvind pääsi MM-kisoihin, ja oli näin nuorin kisaaja, joka oli koskaan päässyt sinne. Öjivind kertoi myös pelaamisen olevan vain harrastus, sillä harva pystyy elättämään pelaamisella itsensä. Kortit ovat kalliita, ja jos haluaisi oikeasti menestyä, pitäisi lähteä ulkomaille pelaamaan. Vaikka Öjvind puhuu pelaamisesta vain harrastuksena, on hän saanut useita elinikäisiä ystäviä pelaamisen kautta, mistä hän on hyvinkin kiitollinen. Öjvind kertoi myös koronan vaikuttaneen turnauksien järjestämiseen, mutta nyt taas muutaman vuoden jälkeen näyttäisi turnauksien järjestäminen onnistuvan.

Vuoden 2021 joululahjaideat

Vuosi 2021 alkaa olla lopuillaan, ja vuosi 2022 on jo aivan oven takana. Ennen uuden vuoden vaihdetta on kuitenkin tulossa vielä joulu, joka on varmasti monen ihmisen mielestä yksi vuoden kohokohdista.

Olen koonnut tähän artikkeliin joitakin lahjaideoita, joista itse pidän.

Hyvää joulun odotusta ja onnellista uutta vuotta 2022!

Leivokset ja herkut

Käsityöt ja askartelut

Vaatteet ja tavarat

  • lämpimät villasukat (esimerkiksi pörrösukat)
  • jouluinen muki täynnä makeisia
  • kauneudenhoitotuote (esimerkiksi kosteuttava kasvonaamio)

Aineettomat lahjat

  • lahjakortti
  • elämyslahja
  • elokuvaliput
  • eettinen lahja
Kuvan lähde: Pixabay

Abiwanhat ottivat tanssilattian haltuun

Kuva: Hanna Alanen

Lukiossamme päästiin järjestämään kauan odotetut wanhojen tanssit 10.12.2021. Koronapandemian takia niitä jouduttiin siirtämään useaan otteeseen, mutta onneksi ne saatiin lopulta toteutettua. Wanhat tanssitaan normaalisti lukion toisena vuotena, mutta tänä vuonna siihen tuli poikkeus.

Vanhat harjoittelivat tansseja sekä etävideoiden välityksellä että livenä. Harmillisesti koronan takia parinvaihtotanssit ja yleisötanssit kiellettiin, ja yleisöäkin pääsi paikan päälle vain rajallisesti. Onneksi tanssit kuitenkin striimattiin, jotta jokainen halukas sai nähdä ne. Striimauksen myötä myös tanssijat pääsivät näkemään omia kommelluksiaan.

Kuva: Hanna Alanen

Wanhojen koristeluista vastasi Hanna Alasen pitämä KU12-kurssi eli Vanhojen juhlataide -työpaja, jossa kurssin opiskelijat pääsivät itse suunnittelemaan ja toteuttamaan omia ideoitaan. Tansseja edeltävä päivä menikin salin koristelussa. Saliin loivat tunnelmaa opiskelijoiden keväällä askartelemat pastellinväriset silkkikukat, valoilla koristeltu hallaharso ja ilmapallot. Lavasta teki näyttävän glitterinen Wanhat 2021 -teksti. Taianomaista tunnelmaa saliin loi ammattilaisten asentama valaistus.

Kuva: Hanna Alanen
Kuva: Hanna Alanen
Kuva: Salla Lahtinen
#photographysallalahtinen

Perjantaina olikin näytön paikka. Tanssit, joita jokainen oli odottanut. Päivän aikana esitettiin kolme näytöstä, joiden välissä wanhat pääsivät nauttimaan juhlaruokailusta sekä rehtorin maljannostosta. Voin varmasti sanoa jokaisen tanssijan puolesta, että jalat olivat väsyneet lopulta kotiin päästyämme. Se ei haitannut kuitenkaan juhlatunnelmaa, sillä tanssien jälkeen luvassa oli perinteiset wanhojen jatkot.

Kuva: Salla Lahtinen
#photographysallalahtinen
Kuva: Salla Lahtinen
#photographysallalahtinen

Wanhojen päivä oli erittäin onnistunut ja ikimuistoinen, mutta se meni ohi hujauksessa. Tanssit sujuivat erittäin hyvin, ja päivä jää onneksi muistoihin eikä haaveeksi. Iso kiitos tansseista kuuluu liikunnanopettajille Sirje Grönholmille, Carita Juvoselle sekä Teemu Kukkoselle, wanhojen toimikunnalle, Hannalle kuvisryhmineen, ryhmänohjaajille, salin valaistuksen asentajille ja striimauksesta vastannaille sekä kaikille tansseihin osallistuneille!

Helpot ja nopeat herkut joulupöytään

Kuva: Ella Koistinaho

Jouluhalko

Ainekset ja ohjeet (10 annosta)

Pohja 

          4                                 kananmunaa

          1 ½ dl                         sokeria

          ¾ dl                            vehnäjauhoja

          3 rkl                            kaakaojauhetta

          1 tl                              leivinjauhetta

  • Vaahdota munat ja sokeri kovaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää joukkoon varovasti sekoittaen.
  • Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista uunin keskiosassa 225 asteessa noin 7 minuuttia.
  • Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille. Levitä jäähtyneelle pohjalle vadelmahillo.

Täyte 

          1 dl                             vadelmahilloa

          1 prk (200 g)              Valion luumu-kanelirahkaa

          2 dl                         vispikermaa

          1 tl                              vaniljasokeria

  • Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon rahka ja vaniljasokeri.
  • Levitä seos pohjalle. Jätä 5 senttimetriä etureunasta tyhjäksi. Kääri rullaksi. Jätä saumapuoli alle. Leikkaa molemmista päistä noin 10 senttimetrin pala pois. Nosta pitkä osa tarjoiluastiaan ja muotoile paloista ”oksantynkiä” ja asettele ne rullan päälle tai sivulle.

Pinnalle 

          100 g                          tummaa suklaata            

          1 prk (200 g)             Valion luumu-kanelirahkaa

          1 dl                            vispikermaa

  • Valmista kuorrutus: Sulata suklaa. Sekoita rahkan joukkoon. Lisää viimeiseksi joukkoon vaahdotettu kerma. Levitä kuorrutus kääretortun pinnalle. Vedä haarukalla puunkuorta muistuttavat kuviot kuorrutukseen. Siivilöi päälle kaakaojauhetta.

Joulutortut 

Kuva: Ella Koistinaho

Piparkakkutalo

Kuva: Ella Koistinaho

Kumpi mieluummin, syventymispäivät vai päättöviikko?

Lukiossamme järjestettiin tämän syksyn 1. periodissa päättöviikkojärjestelmän sijaan syventymispäiväkokeilu. Syventymispäivät herättivät monenlaisia mielipiteitä opiskelijoiden välillä. Lopulta kuitenkin johtoryhmässä päätettiin luopua niistä, ja palata takaisin tavanomaiseen päättöviikkoon.

Syventymispäivät poikkesivat perinteisestä päättöviikosta vahvasti. Syventymispäivällä tarkoitettiin sitä, että periodilla oli periaatteessa kaksi koeviikkoa. Riippuen kuitenkin siitä, päättikö kurssin opettaja pitää kokeen vai jonkinlaisen muun arvioitavan työn. Syventymispäivät sijoittuivat periodin puolivälille ja loppupuolelle.

Varsinkin näin abiturienttina koin, että syventymispäivät toivat ainoastaan kielteisiä puolia. Syksyn ylioppilaskirjoituksiin lukeminen muuttui haastavammaksi, kun piti panostaa päättöviikon sijaan kahteen koeviikkoon. Syventymispäivät kuitenkin herättivät joillekin opiskelijoille positiivisia ajatuksia. Niissä oli myös plussana se, että 8-palkki saatiin koeviikkoon mukaan.

Koulumme opiskelijoilla oli vahvat mielipiteet ja sanavalta uuteen syventymispäivään. Syventymiskokeilun jälkeen kerättiin periodipalautetta, jossa kielteistä palautetta oli reilusti. Palautteeseen reagointiin nopeasti, minkä jälkeen tehtiinkin päätös, että niistä luovutaan. Itselleni oli ainakin iso helpotus kuulla, että perinteinen päättöviikko tulee takaisin!

Lukiomme ei ollut ainoa lukio, joka kokeili uutta ja erilaista päättöviikkojärjestelmää. Muun muassa Espoon lukiossa kokeiltiin hieman samanlaista järjestelmää. Koepäivän aikana saattoi olla yhden sijaan kaksi koetta, niin kuin meilläkin, mutta heidän koeviikolleen tuotiin myös lisäksi oppitunteja. Heidän periodinsa piti sisällään yhden tiivistetyn koeviikon ja uuden projektiviikon, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa sitä, että opiskelijoilla on päivän aikana samaa ainetta peräkkäin kolme 75 minuutin pituista tuntia.

Espoon lukiossa jouduttiin ottamaan käyttöön kuntalaisaloite liittyen koe- ja projektiviikoon muutokseen. Meidän lukiossamme kuntalaisaloitteeseen ei kuitenkaan ollut tarvetta. Opiskelijoiden ääni otettiin todella hyvin huomioon, ja muutokset syventymispäiviin tehtiin nopeasti.

On hienoa, että lukiommme opiskelijoiden mielipiteet otetaan huomioon, koska sillä tavoin parannetaan opiskelijoiden motivaatiota! Opiskelijoiden äänten vaikutuksella on erittäin paljon merkitystä, sillä kaikkia päätöksiä ei kuulu tehdä ilman meitä.

Se hyvempi verkkolehti