Sinikka Hänninen on toiminut vakituisena matematiikan opettajana Hyrylän lukiossa vuodesta 1986 lähtien. Sitä ennen hänellä oli sijaisuuksia. Alun perin Hänninen on myös opettanut matematiikan lisäksi tietotekniikkaa ja kemiaa. Iltaisin hän pitää kollegansa Ville Aitlahden kanssa perinteisiä iltalaskuja, jotka valmentavat kirjoituksiin. Tuusulassa asuvan Hännisen kaikki neljä lasta ovat päässeet Hyrylän lukiosta ylioppilaiksi.
Luettele niin monta piin desimaalia kuin muistat.
– Meidän pitäisi olla tuolla luokassa niin voisin luetella sata. Hahhahah! Ei tule kuin 3,14. En vaivaa päätäni turhilla.
Miten muuttaisit MAOL-taulukkokirjaa?
– En jättäisi sinne mitään muuta kuin sellaiset asiat, joita ei osaamalla pysty tekemään. Sanotaan nyt vielä se, että kulmakertoimia lasketaan näin, niin se on uudestaan vielä suoran yhtälön kaavassa laitettuna taas kerran. Kyllähän se pitää yhdestä paikasta löytää. Siinä ei ole mitään tolkkua! Kun mitään ei tarvitse osata itse.
Anna matemaattinen todistus, miksi opettajat saa ohitella ruokajonossa.
– Se on taloudellinen todistus. Opettajat maksavat ruoasta. Te ette.
Mitä pelejä pelaat laskimellasi?
– Heh, en tiedä, mikä tämä on. Joku Nokia, mutta en totisesti pelaa mitään pelejä. Puhumiseen ja tekstiviesteihin se on tehty.
Laskeeko derivointi potenssia?
– Polynomifunktiolla kyllä, ja sitten oppilailla, en tiedä. [puolen minuutin nauruhetki] En ole testannut.
Miksi matematiikan opettajat laukovat eniten sammakoita?
– Aika tavallisia juttuja ne ovat. Ehkä meidän puheet muuttuvat hauskaksi, mutta se vaatii kuulijalta paljon.
Maijan isällä on viisi lasta: Alla, Ella, Illa, Olla. Minkä niminen on se viides lapsi?
– En tiedä, onko se tyttö vai poika. Mistäs minä voisin tietää?
Oikea vastaus on Maija.
– Voi helkkari! Hehheheh! Ei tällaisia saa kysellä vanhalta ihmiseltä! Hahahah, joskus minun lapsenlapsenikin voisivat kysyä tällaista.
Anna kynsienhoitovinkkejä.
– Ei siis, minulla on itselläni hirveän huonot kynnet luonnostaan, että sen takia on pakko laitattaa siihen kerros päälle, että ne kestäisivät yhtään mitään. No turhamaisuutta voi olla se, että siinä on väri ja nää TIMANTIT.
Mitä tärppejä annat kevään matematiikan ylioppilaskirjoituksiin?
– Jaa-a. Yksi asia, joka on aina tärkeätä, on yhtälön ratkaisutaito ja lausekkeiden käsittelytaito. Kyllä se aika paljon koskee lyhyttäkin matikkaa nykyisin, kun siinä on alussa niitä tehtäviä, mutta lyhyellä matikalla myös prosenttilaskutaito on tärkeä.
Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?
– En ole sillä tavalla ajatellut mitään toiveammattia, oikeasti. Mutta kyllä minä koko kouluajan opetin matikkaa kavereilleni.
Mitä olet aina haaveillut tekeväsi eläkkeellä?
– Että saan nukkua ilman kelloa ja lukea rauhassa.
Millä numeroilla lottoat?
– En muista niitä, kun olen laittanut kolme riviä. Minulla on näitä jälkeläisiä perheessä 20 henkeä, ja riveissä on kaikkien syntymä- ja nimipäivät. Mutta se on vakilotto.
Mikä on ollut viime aikoina suurin hyveesi?
– Viime aikoina ei ole ollut. Hahahah!
Hänninen haluaa vielä kertoa haastattelun lopuksi itselleen tärkeän asian.
– Mitä varten on niin paljon pahaa oloa nykyisin? Se johtuu siitä, että hyvä olo tulee ihmiselle vain siitä, että on saanut itse jotain aikaan. Ja nykyisin odotetaan niin paljon kaikki valmiina, että hyvänolontunne jää saavuttamatta. Tällainen opetus. Allekirjoitan nämä sanat.
Toimittaja on myös onnistunut sotkemaan haastatteluaikataulunsa, sillä Hänniselle tulee kiire aloittaa oma tuntinsa. Kuva kuitenkin vielä tarvitaan.
– Ihan sama missä otetaan kuva, mutta ei täällä sekamelskassa! Kun haettiin uutta matematiikan opettajaa, sanoin rehtorille, että tulevan opettajan pitää kestää tämä työtilan sotku, Hänninen sanoo ja naurahtaa tuttuun tapaansa.