Kuuluuko ananas pizzaan?

Kuuluuko ananas pizzaan?

Hjälp Epi!

Olen 17-vuotias tyttö Tuusulasta. Mittani ovat 52/165, ok? Olin ystävieni kanssa bileissä, joissa oli tarjolla myös pizzaa. Hämmästyksekseni huomasin, ettei bolognesea ollut vaihtoehtona. Ystäväni suosittelivat kokeilemaan pizzaa, jossa oli ananasta. Kun kieltäydyin, he haukkuivat minua lapselliseksi. Kuuluuko ananas pizzaan?

Yks Sanna vaan

Hei Sanna!

Mittasi ovat ok. Ikävä kuulla, että olet törmännyt tällaiseen ilmiöön.

Skolastikot saattavat hämmentyä, kun Platonin tai Aristoteleen teoksista ei löydy mainintaa ananaksen aktuaalisen olemuksen luonteesta. Useat ovatkin tehneet tästä johtopäätöksen, että ananaksen hyveellisyys (arete) on tulkinnanvarainen kysymys. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Etelä-Amerikan villit olivat viljelleet ananasta jo esihistoriallisella ajalla. Kolumbuksen myötä kyseinen epähedelmä rantautui Eurooppaan. Mausta ja ulkoisesta kovuudesta huolimatta ananaksen eksotiikka toi sen osaksi renessassista pizzakulttuuria. Vasta 1600-luvun empiristit (Locke, Hobbes) ottivat esille kysymyksen ananaksen ja pizzan perimmäisestä yhteensopimattomuudesta. Hobbes kirjoittaa teoksessaan Leviathan:

”Tämähän maistuu aivan hirvittävältä. Hyi.”

(Thomas Hobbes: Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta. [Leviathan or the matter, forme and power of a commonwealth ecclesiasticall and civill, 1651.] Suomentanut Tuomo Aho. Tampere: Vastapaino, 1999.)
[poll id=”4″]

Masokistista kinkku–ananas-kulttuuria kuitenkin jatkettiin Humen induktion kritiikin pohjalta: vaikka yhdistelmä on aikaisemmin maistunut hirvittävältä, ei se tarkoita, että se tällä kertaa maistuisi. Oman juustonsa päälle lisäsi sveitsiläinen vastavalistuksen aloittaja Jean-Jacques Rousseau, joka kirjoittaa teoksessaan Tunnustuksia (Les Confessions, 1770, suom. Edwin Hagfors 1965) ananaksen muodon ja alkukantaisuuden tuovan ihmisestä esiin ”jalon villin”. Empiirisesti tämä on havaittavissa pizzerioista perjantai-iltaisin.

Kysymyksen ratkaisivat lopulta sen käsitteellisen luonteen ymmärtäneet loogiset empiristit, Aristoteleellista syllogismia mukaillen:

Subjektin olemus on sen syy.

Pizzan syy olla olemassa ja sen erottamaton predikaatti on sen hyvä maku.

Pizza, jossa on ananasta ei maistu hyvältä.

Siispä ananas ei kuulu pizzaan.

Aikuistumiseen kuuluu rajojen kokeilu ja kapinointi. Hämmentynyt nuori tekee usein filosofisesti epätäsmällisiä valintoja hakiessaan paikkaansa maailmassa. Vaikka ryhmäpaine saattaa nuoruudessa olla kova, pidä mielessäsi Wittgensteinin Tractatus logico-philosophicuksen ((Logisch-philosophische Abhandlung, 1921.) päättävä lausahdus:

”Das, was man nicht essen kann, darüber muss man schweigen.”

Epikuros

Kartesiolaisten ja skolastikkojen väsymätön nälvijä. Harrastaa halpoja viinejä ja vastuun välttelyä.