Kun istuu elokuvateatterissa pari tuntia niin, että kädet nousevat vaistomaisesti vuorotellen suun ja silmien päälle, ei elokuva voi olla huono. Härmä-elokuvan päähenkilö Matti tiputetaan niin pohjalle, ettei katsoja voi kun haukkoa henkeä, kun sieltä noustaan. Elokuvan katselemisen aikana riehuu tunteiden tornado täynnä epätoivoa, kauhua, surua ja helpotusta.

JP Siili on tehnyt nappivalinnan valitessaan näyttelijät päärooleihin. Heillä on tarpeeksi hahmojensa edellyttämää valkokangaskarismaa. Komea näyttelijälupaus Tilkanen vetää upeasti roolinsa, joka uhkuu suomalaista sisua, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Hän on ilo silmälle ja pelkästään hänen takiaan voisi katsoa Härmän. Klassinen hurmuri Leppilampi on saavuttanut uuden ulottuvuuden pahan pojan roolisuorituksellaan. Hän on moppitukassaan uskottava selkäänpuukottaja. Kaunis elovena-tyttö Tola kruunaa kolmikon, ja kolmiodraama voi alkaa.

Härmä on visuaalisesti kaunis elokuva. Kuvauspaikat on valittu huolella, ja Jani Kumpulaisen kamera on onnistunut ikuistamaan Pohjanmaan panoraamat. Romanttiset rypsipellot aamukasteella ja luonnon häikäisevä vehreys ihastuttavat katsojaa. Puvustus on näyttävää ja oman aikakautensa mukaista. Musiikki on tunnelmaa luova tehokeino ja toimii mainiosti. Elokuvaan on kyllä panostettukin 1,7 miljoonan budjetilla, mikä on suomalaisessa tuotannossa suuri summa.

Härmän keskeisimpiä teemoja ovat rakkaus, oikeudenmukaisuus ja perinteet. Merkittävä osa elokuvaa on härmäläinen murre, jonka näyttelijät taitavat hyvin. Härmä on myös osittain alluusio Romeosta ja Juliasta: rakkaustarina, jossa rakastavaiset eivät ole saada toisiaan. Elokuvassa toistuva elementti on puukko, joka kuvastaa arvovaltaa ja on elokuvan johtomotiivi. Toinen elokuvan motiivi on sanonta ”veljekset kuin ilvekset”, joka liittyy veljesten väliseen suhteeseen. Härmä on lisäksi yllättävän raaka, mistä johtuukin 16 vuoden ikäraja.

Härmä on kokonaisuudessaan henkeäsalpaavan (kirjaimellisesti) upea elokuva, ja siinä on kaikki peruspalikat kohdallaan. Ainoana miinuksena mainittakoon elokuvaa litistävä ennalta arvattava juoni. Loppuratkaisun arvaa jo ennen alkutekstejä. Lopputekstien jälkeen on kuitenkin kutkuttava olo spekuloidessa elokuvaa. Kaiken kaikkiaan on viisas valinta mennä katsomaan Härmä.