[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Härmä”]
Ohjaaja: JP Siili
Tuottaja: Olli Haikka, Jarkko Hentula
Käsikirjottaja: JP Siili
Pääosat: Mikko Leppilampi, Lauri Tilkanen, Pamela Tola, Esko Salminen
Valmistusmaa: Suomi
Budjetti: 1 670 000 €
Ikäraja: 16
Kesto: 2 h 08 min
Ensi-ilta: 17.2.2012[/stextbox]
Ohjaaja-käsikirjoittaja JP Siilin Härmä-elokuva on sydäntä riipaiseva rakkaustarina, puhdas epookki sekä tarina oikeuden ja kunnian välisestä köydenvedosta. Tämä suomalainen vuonna 2012 valmistunut historiallinen draama herättää suuria tunteita. Aidon tuntuisen puvustuksen ja lavastuksen ansiosta katsoja pääsee aikamatkalle ylväille Pohjanmaan lakeuksille – Suomen villiin länteen.
Härmässä eletään 1800-lukua puukkojunkkareiden aikaa. Häjyt eli pahatapaiset miesjoukot hallitsevat puukoillaan maita ja mantuja. Päänahkoja viillellään auki, sillä lain koura ei ulotu Härmään.
Härmän loisteliaimman tilan Välitalon veljekset Esko (Mikko Leppilampi) ja Matti (Lauri Tilkanen) ovat kuin yö ja päivä. Vanhempi poika Esko rötöstelee ja rellestää häjyjoukossaan eikä piittaa työskentelystä. Vilpitön Matti on kunnon poika, joka on rakastunut koreaan naapurin Ainoon (Pamela Tola).
Kun tilan isäntä (Esko Salminen) testamenttaa tilansa vahvoja perinteitä vastaan nuorimmalle pojalleen, ohi esikoisen, ovat tragedian ainekset kasassa. Ahne Esko punoo juoniaan saadakseen itselleen tilan, maineen ja kunnian sekä kermana kakussa Ainon. Tästä alkaa epäreilu kamppailu, jossa Matilla on kaksi vaihtoehtoa: juosta karkuun tai taistella oikeuden ja rakkauden puolesta.
Kun istuu elokuvateatterissa pari tuntia niin, että kädet nousevat vaistomaisesti vuorotellen suun ja silmien päälle, ei elokuva voi olla huono. Härmä-elokuvan päähenkilö Matti tiputetaan niin pohjalle, ettei katsoja voi kun haukkoa henkeä, kun sieltä noustaan. Elokuvan katselemisen aikana riehuu tunteiden tornado täynnä epätoivoa, kauhua, surua ja helpotusta.
JP Siili on tehnyt nappivalinnan valitessaan näyttelijät päärooleihin. Heillä on tarpeeksi hahmojensa edellyttämää valkokangaskarismaa. Komea näyttelijälupaus Tilkanen vetää upeasti roolinsa, joka uhkuu suomalaista sisua, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Hän on ilo silmälle ja pelkästään hänen takiaan voisi katsoa Härmän. Klassinen hurmuri Leppilampi on saavuttanut uuden ulottuvuuden pahan pojan roolisuorituksellaan. Hän on moppitukassaan uskottava selkäänpuukottaja. Kaunis elovena-tyttö Tola kruunaa kolmikon, ja kolmiodraama voi alkaa.
Härmä on visuaalisesti kaunis elokuva. Kuvauspaikat on valittu huolella, ja Jani Kumpulaisen kamera on onnistunut ikuistamaan Pohjanmaan panoraamat. Romanttiset rypsipellot aamukasteella ja luonnon häikäisevä vehreys ihastuttavat katsojaa. Puvustus on näyttävää ja oman aikakautensa mukaista. Musiikki on tunnelmaa luova tehokeino ja toimii mainiosti. Elokuvaan on kyllä panostettukin 1,7 miljoonan budjetilla, mikä on suomalaisessa tuotannossa suuri summa.
Härmän keskeisimpiä teemoja ovat rakkaus, oikeudenmukaisuus ja perinteet. Merkittävä osa elokuvaa on härmäläinen murre, jonka näyttelijät taitavat hyvin. Härmä on myös osittain alluusio Romeosta ja Juliasta: rakkaustarina, jossa rakastavaiset eivät ole saada toisiaan. Elokuvassa toistuva elementti on puukko, joka kuvastaa arvovaltaa ja on elokuvan johtomotiivi. Toinen elokuvan motiivi on sanonta ”veljekset kuin ilvekset”, joka liittyy veljesten väliseen suhteeseen. Härmä on lisäksi yllättävän raaka, mistä johtuukin 16 vuoden ikäraja.
Härmä on kokonaisuudessaan henkeäsalpaavan (kirjaimellisesti) upea elokuva, ja siinä on kaikki peruspalikat kohdallaan. Ainoana miinuksena mainittakoon elokuvaa litistävä ennalta arvattava juoni. Loppuratkaisun arvaa jo ennen alkutekstejä. Lopputekstien jälkeen on kuitenkin kutkuttava olo spekuloidessa elokuvaa. Kaiken kaikkiaan on viisas valinta mennä katsomaan Härmä.