© Kuvat Jeni Berg
Musikaalin kulisseissa
Koulussamme oli taas tänä vuonna musikaalinäytös. Terhi Paloheimo ja Päivi Ojakangas olivat ohjanneet sen niin kuin useimpina vuosina aiemminkin. Musikaalin ensi-ilta oli maanantaina 8.4. ja esitettiin tuolloin ainoastaan vanhemmille, sukulaisille ja tuttaville. Myöhemmin se esitettiin myös lukiolle ja yläasteelle. Musikaalista on tullut paljon palautetta, suuremmaksi osaksi se on ollut hyvää ja positiivista. Kaiken positiivisen palautteen ovat mahdollistaneet musikaalin ohjaajat ja näyttelijät, jotka jaksoivat urheasti ahertaa musikaalin eteen ja onnistuivat tekemään siitä oman näköisensä esityksen.
Musikaalin musiikinjohto Päivi Ojakangas, näyttelijä Valter Aikio ja ohjaaja Terhi Paloheimo
Pyry Aalto vastasi, että tekniikka pelasi näytöksissä.
Soittakaa paranoid! Aaro Haataja, Janne Laakso, Valter Aikio ja Valtteri Bergman
Nyt katsotaan hieman musikaalin kulisseihin. Musikaaliin alettiin etsiä kiinnostuneita jo syksyllä 2012. Kun ilmoittautuneita oli tarpeeksi, ryhdyttiin tekemään musikaalia. Alussa kerrottiin juonesta ja käytiin läpi repliikkejä ja rooleja, joita musikaalissa oli. Syksyllä kokoonnuttiin vain kerran viikossa harjoitteleman ja syksyn lopussa jaettiin jo roolit. Syksy ja talvi 2012 tuntuivat pitkiltä, eikä musikaali tuntunut edistyvän.
Kuitenkin kun vuosi vaihtui eikä harjoituskertoja ollut enää paljoa jäljellä, alkoi puurtaminen tuottaa tulosta. Treenikertoja myös lisättiin ja koko ajan oli huomattavissa pientä edistymistä. Ensimmäisen kerran näyttelijät saivat vietyä koko esityksen loppuun saakka jotenkuten vain kuukautta ennen ensi-iltaa. Samalla alettiin myös harjoitella tosissaan näytöksessä esitettävien kappaleiden soolo- ja kuoro-osuuksia. Harjoituksissa kaikilla oli hyvä tunnelma ja yhteistoiminta sujui mukavasti. Bändikin osallistui harjoituksiin muutamaa viikkoa ennen näytöksiä, eikä kauaakaan, kun yhteispeli alkoi toimia. Kuitenkaan ennen kenraalinäytöstä ei ollut kertaakaan ollut kaikkia näyttelijöitä ja bändin jäseniä paikalla. Aina oli joku puuttunut, mikä tuottikin pientä stressiä ohjaajille.
Ennen ensi-iltaa tunnelma ja jännitys olivat katossaan esiripun takana. Kenraaliharjoitus oli mennyt hyvin, eikä kukaan ollut suuremmin mokannut. Ajatus hyvin menneestä kenraaliharjoituksesta ei kuitenkaan auttanut kenenkään jännitykseen. Kulissien takana hikoiltiin, jännitettiin ja hieman panikoitiin. Monien kädet tärisivät. Ramppikuume oli monien jännityksen syy. Onhan hieman polvia tutisuttava ajatus esiintyä lavalla täydelle katsomolle, oli katsomossa sitten kymmenen tai sata ihmistä.
Näytökset menivät hyvin, ja jokaisen esityskerran jälkeen jännitti aina vain vähemmän. Kulissien takana tunnelma muuttui jännittyneestä ja hiljaisesta hilpeäksi ja riehakkaaksi. Vuorosanat tulivat kuin itsestään ja kaikki luonnistui omalla painollaan. Enää ei tarvinnut katsoa plarista repliikkejä, vaan ne olivat jo jääneet muistiin. Lavasteiden takana naureskeltiin ja heitettiin vitsejä. Jokaisen esityksen jälkeen tuli hieman haikeampi tunne: onko tämä jo tässä? Vastahan me aloitimme tämän projektin. Nyt kun musikaalista on jo vähän aikaa, alkaa uuden projektin odotus. Ehkä monet samat ja uudet näyttelijät nähdään taas lavalla toteuttamassa ohjaajien huippuhyvän ohjauksen tulosta.
Anna Varonen
Pikkusiskoa (Vilma Halme) pissattaa, eikä deiteille valmistautuva isosisko (Anna Lindfors) päästä vessaan.
Liisa (Venla Lindström) katsoo komeaa Kallea (Miika Kosloff) cityenkelin (Iida Salonen) myhäillessä taustalla.
Kertojat Elisa Kinnunen ja Laura Koivumäki
Lisää kertojia: Riina Härkönen, Iida Rekinen ja Inka Linkola
Nea Lahti, Lauri Virtanen, Sanna Salán, Iida Salonen
Katsomon tunnelmia
Ilman suurempia ennakko-odotuksia nautittu musikaali osasi yllättää monella tavalla. Näyttämöllä nähtiiin joukko urheita nuoria, jotka tekivät lavalla uskomattoman hyvää työtä, vaikka kaikilla ei luultavasti ollut paljoakaan kokemusta näyttelemisestä. Aikaisemman kokemuksen kuitenkin korvasi rentous, joka oli nähtävissä koko musikaalin ajan.
Musikaalin juoni oli helposti seurattava, muttei kuitenkaan tylsä. Tapahtumien kietoutuminen toisiinsa toi lisää mielenkiintoa ja teki juonesta sopivan ovelan. Erityisen hienoa oli myös se, että roolijako oli tasainen, eikä kenelläkään ollut selvää pääroolia vaan huomio keskittyi tasaisesti jokaiseen näyttelijään.
Verhojen takana oli kourallinen taitavia soittajia, jotka toivat musikaaliin sen tärkeimmän eli musiikin. Biisivalinnat olivat energisiä ja sopivat musikaaliin mainiosti. Yleisö sai kuulla Apulannan, Anna Puun, Leevi and the Leavingsin ja muutaman muun artistin tuotantoa.
Kokonaisuudessaan musikaali oli viihdyttävä… Ja komee!
