Avainsana-arkisto: viro

Traaginen tarina

kun_kyyhkyset_katosivat

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Kun kyyhkyset katosivat”]
Genre: Historiallinen romaani
Kirjailija: Sofi Oksanen
Kustantaja: Like
Vuosi: 2012
Sivumäärä: 366
+ Nerokkaasti toteutettu rakenne
Sekava, monimutkainen ja vaikea luettava[/stextbox]

Kun kyyhkyset katosivat -kirja on kolmas Sofi Oksasen kirjoittama kirja, joka käsittelee Viron historiaa sekä surullista ja epäonnista parisuhdetta. Kirjan päähenkilö on Edgar, joka sopeutuu nopeasti vaihtuviin valloittajiin soluttautumalla järjestelmän huipulle, oli kyseessä sitten Neuvosto-Viro tai natsi-Saksa. Kirjassa seurataan myös Edgarin vaimon ja muun muassa Metsäveljiin kuuluneen Rolandin selviytymistaistelua. Kirja käsittelee Viron tapahtumia useana vuotena, mutta kirjasta erottaa kaksi keskeistä ajanjaksoa, jotka ovat vuodet 1941–1944 ja vuosi 1965. Kirjan alussa eletään vuotta 1941, jolloin saksalaiset valloittivat Viron Neuvostoliitolta. Kirjassa kuvataan virolaisten arkea uusien isäntien vallan alla, mutta myös juonittelua valloittajia vastaan vuosina 1941–1944. Lopulta kaikki jälleen romahtaa, kun vuonna 1944 Saksa on häviämässä sodan ja vetäytyy Virosta, jolloin Neuvostoliitto valloittaa Viron uudelleen. Kirjan lopussa eletään 1960-luvun Neuvosto-Virossa, jossa säännöt olivat yksinkertaisen armottomat. Kansalainen oli joko kommunisti tai Siperiassa.

Mielestäni kirja on varsinkin alussa hyvin sekava. Kun olin lukenut ensimmäiset sata sivua, ajattelin, että Oksanen vaatii lukijalta liikaa. En edes tiennyt varmasti, kuka päähenkilö on. Kirjassa annetaan hyvin vähän vihjeitä siitä, missä mennään, ja lisäksi hypitään vuodesta toiseen. Esimerkiksi ensin kerrotaan vuodesta 1941, sitten käsitellään muutaman luvun verran vuotta 1965 ja sitten jatketaan vuodesta 1942. Onneksi jokaisen luvun alkuun on lisätty ”postimerkki”, joka ilmoittaa vuosiluvun, muuten lukija olisi hukassa. Uusia henkilöitä tupsahtelee sieltä täältä, ja ihmissuhdekoukerot ovat erittäin epäselvät. Tuntui myös siltä, että kirjoittaessaan kirjaa Oksanen oli jo seuraavan kirjansa lumoissa, joka kertoo lentäjistä. Nimittäin noin puolivälin jälkeen kirjassa on käytetty paljon lentämiseen liittyvää sanastoa, kuten esimerkiksi kaartotaistelu ja saksalainen lentokone Junkers.

Vaikka kirja on sekava, silti siinä käytetty kieli on erittäin rikasta ja upeaa, mutta myös traagista. Tarinan edetessä lukija saa pieniä vihjeitä, jotka yhdistyvät lopussa nerokkaasti ja muodostavat hämmästyttävän taitavasti rakennetun teoksen. Lukijan pitää olla valpas ja muistaa kaikki vihjeet, jotka on annettu. Kirja on myös historiallisesti erittäin tarkka, ja siinä on myös paljon historiallisia mutta tarinan kannalta hyödyttömiä yksityiskohtia, joista huomaa, että Oksanen on todella perehtynyt aiheeseen. Esimerkiksi kirjassa kerrotaan joitain lentokoneiden ja aseiden nimiä. Tosin niidenkin vuoksi lukijalta vaaditaan tietämystä historiasta.