Lukukausi on jo pitkällä: ensimmäinen periodi ja päättöviikko ovat takana, sekä ylioppilaskirjoitukset on kirjoitettu. Tuusulan lukioon on kokoontunut opiskelijoita niin Tuusulasta kuin myös Tuusulan lähikunnista ja kaupungeista. Lukion alku on ollut varmasti ainakin suurimmalle osalle jännittävää riippumatta siitä, mistä on lukioomme päätynyt. Nyt kun olemme jo toisen jakson alussa, on ollut hyvä hetki kerätä yhteen Hyrylän toimipisteen ykkösten ajatuksia ja mietteitä alkaneesta lukukaudesta. Sain ensimmäiseksi tehtäväkseni Hyve-lehdessä selvittää juuri sen.
Päätin toteuttaa kyseisen tehtävän niin, että kokosin pienimuotoisen kyselyn. Kyselyn avulla oli helppo haastatella ykkösiä välitunneilla ja ruokailun yhteydessä. Kysely koostui viidestä kokonaisvaltaisesta kysymyksestä, joiden avulla voi hyvin saada peruskuvan ykkösten tunnelmista ensimmäisen periodin jälkeen. Haastattelu tapahtui myös anonyymisti, eli kenenkään vastanneen nimeä ei artikkelissa kerrota.
Ensimmäinen kysymys oli, mikä on yllättänyt lukiossa. Tähän kysymykseen sain hyvin erilaisia vastauksia. Joidenkin mielestä lukio ei eroa kovin paljon yläasteesta. Joitain on yllättänyt lukion nopea tahti, kun mennään jokaisella tunnilla uuteen aiheeseen. Joitakin on yllättänyt lukion rentous ja se, että lukio on joskus myös hauskaa. Myös tuntien pituus on ollut aihe, joka on tullut esille kyselyssä. Suurimmalla osalla yläasteista tuntien pituus on 45 minuuttia, eli hyppy 75 minuuttiin on aika suuri. Eniten vastauksissa oltiin sitä, että lukio on vaikeampaa, kuin aluksi luuli, ja toisaalta se, että lukio ei olekaan niin vaikeaa, kuin aluksi luuli.
Toinen kysymys oli, väsyttääkö koulu. Mediassa on viime aikoina keskitytty hyvin paljon nuorten koulu-uupumukseen ja väsymykseen. Kyseisestä aiheesta on uutisoitu hyvin paljon, minkä takia koen, että kyseinen kysymys oli hyvin tärkeää ottaa mukaan kyselyyn. Vastaajista noin 75 prosenttia sanoivat, että koulu väsyttää. Syitä väsymykseen olivat heikot aikataulutustaidot, se, että nykyisellä periodilla on niin paljon aineita, ettei ehdi tehdä mitään muuta kuin koulutöitä, ja se, että ajankäyttö menee aina johonkin muuhun, kuin sillä hetkellä oleellisiin asioihin. Joillakin opiskelijoilla toinen jakso on paljon vaikeampi kuin ensimmäinen jakso, minkä takia jotain pitää vähentää, että kaikki koulutehtävät ehtii tehdä. Yleensä ensimmäisenä vähenee uni, jota ihminen tarvitsee elääkseen, mutta jotain pitää kuitenkin vähentää, jotta koulusta voi suoriutua. Kuitenkin tuli myös vastauksia, joissa oltiin yllättyneitä sen takia, että vaikka koulutöitä on paljon, ei silti väsytä.
Kolmanneksi kysyin, mikä on ollut tähän asti parasta lukiossa. Vastaukset olivat taas hyvin monipuolisia. Yleisimpiä vastauksia olivat uudet kaverit, lähikauppa, välitunnit ja päättöviikko. Päättöviikko oli paras, koska silloin oli hyvä aikaa perehtyä opintoihin ja lukea tulevia kokeita varten. Tähänkin kysymykseen tuli vastauksia lukion rentoudesta ja siitä, että on vapauksia, kuten kaupassakäynti. Vastauksissa korostui myös kiitollisuus siitä, että koulutyöt tehdään nykyään tietokoneella, mutta myös haikailtiin takaisin paperin ja kynän aikakauteen. Osassa vastauksista mainittiin itsenäinen työskentely ja se, että on mahdollisuus työskennellä käytävillä tai ruokalassa.
Halusin myös luoda jonkinlaisen tasapainon edelliselle kysymykselle. Niinpä neljäs kysymys oli: mikä on ollut vaikeaa lukiossa? Niin kuin edelliseenkin kysymykseen tähänkin tuli laaja skaala erilaisia vastauksia. Joidenkin mielestä vaikeaa oli esseiden ja muiden pitkien vastausten teko, kun taas jotkut kokivat vaikeaksi ajatusten ja tiedon tiivistämisen tiettyyn mittaan. Vastauksissa mainittiin myös tiettyjä kouluaineita, joissa asioiden sisäistäminen on vaikeaa. Jotkin vastaukset olivat vähän kokonaisvaltaisempia rivätkä ehkä niin tarkkoja, kuten elämä ja kaikki. Kolmannessa kysymyksessä mainittiin itsenäinen opiskelu, mutta silläkin on varjopuolensa. Tähän kysymykseen sain monia vastauksia siitä, että on vaikeaa aikatauluttaa ja saada itsensä tekemään koulutöitä. Sain myös vastauksia, joissa todettiin, että oikeastaan mikään ei ole tuntunut vaikealta lukiossa.
Viimeinen kysymys liittyi ennakkoluuloihin lukiosta ja siihen, ovatko kyseiset ennakkoluulot toteutuneet. Monet ajattelivat, että lukio olisi ihan kauheaa, ja joidenkin mielestä näin oli, mutta suurimman osan mielestä ei. Yleisimmät ennakkoluulot olivat samankaltaisia edelliseen. Ajateltiin, että lukio olisi hyvin raskasta ja vaikeaa, ja että työmäärän alla romahtaa. Monien mielestä lukio on kuitenkin ollut rentoa, niin kuin jo aiemmin mainitsin, ja lukiosta on tehnyt parempaa myös ihmisten sosiaalisuus. Yksi pelon aihe ja lukioon kohdistuva ennakkoluulo oli se, ettei saisi kavereita. Ajattelisin kuitenkin, että lukiossamme on kaikille kavereita. Vaikka olen ollut koulussamme vasta hyvin lyhyen ajan, voin silti sanoa, että yleisesti kukaan ei ole Hyrylässä yksin. Kaikki olemme täällä tekemässä parhaamme ja elämässä teinivuosiamme. Hyrylän ykkösten ensimmäinen vuosi on siis alkanut yleisesti hyvin. Pienet alamäet ovat kuitenkin välillä hyviä, sillä ei ylämäkeen jaksa koko ajan juosta.
