ÄI4-kurssilla kirjoitettiin muun muassa sukupuolesta ja sen vaikutuksesta koulumenestykseen. Hyve-lehti julkaisee kurssin mielenkiintoisimmat ja onnistuneimmat artikkelit ja mielipidekirjoitukset.
Sukupuolten erot koulumenestyksessä
“Suomalaisten tyttöjen ja poikien välinen ero yläkoulun koulumenestyksessä on länsimaiden suurimpia, sanoo lasten koulumenestystä paljon tutkinut psykologian professori-emerita Liisa Keltikangas-Järvinen.” kirjoittaa Annabella Kiviniemi Iltalehden artikkelissaan Poikien huonompaan koulumenestykseen on monta syytä (4.9.2015).
Syitä näille suurille sukupuolten välisille eroille ei tarvitse kaivaa kovinkaan syvältä. Sillä jos pääsisit elämään viikon ajan keskiverto kahdeksasluokkalaisen tytön ja pojan elämää, niin erot olisivat huomattavat.
Suurimmat erot sukupuolten välillä ovat perimässä. Murrosiän alku on kriittinen vaihe nuoren kehityksessä. Tytöillä se alkaa aikaisemmin kuin pojilla, yleensä reilusti ala-asteen puolella, mutta pojilla se saattaa alkaa vasta yläasteelle. Tämä luo noin kahden vuoden etumatkan tytöille aivojen ja mielen kehityksessä, mikä korostuu varsinkin yläasteelle siirryttäessä.
Varsinkin internet- ja some-aikaan lapsilla ja nuorilla on enemmän virikkeitä ja vapaa-aikaa vietetään eri tavalla kuin ennen. Tämä korostuu hiukan eri tavalla nuorilla tytöillä ja pojilla. “Vapaa-ajan viettäminen on suuri tekijä poikien koulumenestyksen olemattomuutta pohtiessa. Siinä missä vielä Koiviston presidenttikaudella pojat leikkivät ojissa sotaa muovisilla pyssyillä, ampuvat he nyt kotisohvalla ruudulta irakilaisia”, kirjoittaa Juhani Brander Aamulehden lauantaiesseessään Tämän vuoksi pojat eivät pärjää koulussa (10.12.2016).
Lukuisat nuoret pojat menevät suoraan koulun jälkeen omaan huoneeseensa pelaamaan ja istuvat siellä iltaan asti. Käyvät ehkä syömässä välillä, ehkä eivät. Läksyt jäävät tekemättä, koska pelaaminen on paljon hauskempaa ja rentouttavampaa. Tytöillä on koulun jälkeen yleensä aikaa ja motivaatiota tehdä läksyjä lukea kokeisiin. Tämä ei tietenkään kosketa kaikkia nuoria, mutta hyvin huomattavaa osaa.
Oppitunneilla pitäisi jaksaa keskittyä kunnolla. Tätä hankaloittavat kuitenkin monet sosiaaliset mediat, kuten Instagram tai Snapchat. Näissä kahdessa “somessa” nuori viettää suuren osan aikaa koulussa ja kotona, vastaamassa “snäppeihin” tai selaamalla muiden kuvia Instagramissa ja jakamassa niitä toisilleen.
Tämä ei ole pelkästään poikien ongelma, vaan koskettaa molempia sukupuolia.
“Koviksena saa hyväksyntää”
Vika poikien opiskelussa ei ole pelkästään pojissa itsessään. Syitä voidaan hakea myös kotoa, koulusta, kaveripiireistä ja vaikkapa urheiluseurasta. Edellä mainitut ympäristöt vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin. Toisilla molemmat vanhemmat asuvat kotona, joillakin he ovat eronneet tai toinen vanhempi jopa kuollut. Aamulehden artikkelin mukaan “koviksena poika saa eniten hyväksyntää”. Tekstissä kerrotaan, että “kovikset” nostetaan korkeimmalle oppilaiden arvomaailmassa. Näitä koviksia yhdistää yksi asia. Heillä ei ole isää. “Johtavien kasvatusalan ammattilaisten mukaan isyyden merkitystä ei pojan henkiselle hyvinvoinnille ja elämässä pärjäämiselle voi millään mittarilla vähätellä”, Brander kirjoittaa.
“Temperamentti suosii tyttöjä”
Iltalehden artikkelissaan Kiviniemi kertoo: “Yhteiskunnan arvostamat temperamenttipiirteet kääntyvät opettajien arvosteluissa tyttöjen eduksi.” Tämä siis tarkoittaa, että tytöt pärjäävät koulussa paremmin samalla työmäärällä kuin pojat, sillä tytöt ovat enemmän opettajien suosiossa.
Myös kaveripiirit ja ja urheiluseurat voivat vaikuttaa opiskeluun. Nuorella voi olla paljon harjoituksia ja pelejä varsinkin kilpaurheilunssa. Silloin saattaa jäädä koulu toiseksi ja harjoittelu menee sen edelle. Myös kaveripiireissä on eroja. Jos nuori viettää aikaa sellaisten kavereiden kanssa, jotka käyttävät paljon päihteitä, nyt puhutaan siis nikotiinituotteista ja lievistä huumausaineista, on todennäköistä, että nuori aloittaa itsekin päihteiden käytön, eikä se johda hyvään.
”Yleinen mielipide tuntuu olevan, että koulumenestyksen ero ei haittaa mitään”, Annabella Kiviniemi kirjoittaa ja jatkaa, “Jos tyttöjen heikosta koulumenestyksestä sanottaisiin, että ei se haittaa ketään, keskustelu olisi valtava.”
Pojat ovat nyt ja aina vähän tyttöjä kehityksessä jäljessä. Poikien pitää vain tehdä enemmän töitä ja laittaa puhelimet pois tunnilla ja keskittyä opiskeluun.
Arvo Alanko
Pojat – möyriviä kastematoja?
Juhani Brander kirjoittaa lauantaiesseessään Tämän vuoksi pojat eivät pärjää koulussa (Aamulehti, 10.12.2016) poikien huonosta koulumenestyksestä ja siihen vaikuttavista syistä. Brander kertoo Pisa-tutkimusten mukaan tyttöjen ja poikien erojen olevan OECD-maiden suuriman ja luettelee liudan kouluaineita, joissa tytöt pärjäävät nykyisin poikia paremmin.
Brander vetää selvän rajan tyttöjen ja poikien välille kirjoittamassaan esseessä. Hän sanoo selkeästi, että on vain kaksi sukupuolta, tyttö ja poika, ja kertoo, millaisia oletuksia näille sukupuolille on esitetty. Oletusten mukaan tytöt ovat kunnollisia, tunnollisia ja ujoja. Pojat ovat “koviksia”, jotka opiskelun sijaan käyttävät aikaansa pitääkseen pahan pojan -imagoaan yllä, jotta saavat hyväksyntää koulussa. Tekstissä olevat oletukset eri sukupuolten välillä ovat vanhanaikaisia, eivätkä edes totta. Kokemuksesta osaan sanoa, että osa tytöistä haluaa ja yrittää myös saada koviksen roolin itselleen. Toisaalta lähellekään kaikki pojat eivät hamua pahiksen roolia itselleen.
Branderin esseessä esiintyy sukupuolinormatiivisuutta. Siinä on odotuksia siitä, mitä tytöt ja pojat tekevät. Branderin mukaan erilaiset pelit vaikuttavat negatiivisesti poikien koulumenestykseen: “– – diplomien sijaan seinällä on kovassa käytössä hajonneiden pleikkariohjaimien Hall of Fame -galleria.”Kuka kuitenkaan sanoo, etteivät tytöt pelaisi pelejä niin kuin pojatkin? Miranda Mettälä ja Marika Eerola kirjoittavat opinnäytetyönsä Moninaisuus mielessä! Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen sosiaalialan työssä luvussa Tiukat normit voivat piilottaa tosielämän moninaisuuden (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2013, http://seta.fi, luettu 21.8.2017) sukupuolen moninaisuudesta ja seksuaalisuudesta.
“Sukupuolinormit määrittelevät miehille ja naisille omat sukupuoliroolinsa, joihin saattaa esimerkiksi sisältyä odotuksia siitä, millaiset harrastukset, luonteenpiirteet ja pukeutuminen ovat soveliaita ja tyypillisiä tietylle sukupuolelle”, kirjoittavat Mettälä ja Eerola. Miksi pitää tehdä odotuksia siitä, millainen joku on sukupuolen takia? Sukupuoli ei kuitenkaan kerro, minkälainen joku on, mitä hän tekee tai mistä pitää. Ei siis pitäisi tehdä oletuksia ilman minkäänlaista tietoa asiasta.
Branderin esseessä on kuitenkin oikeaa asiaakin koulumenestyksen syistä. On syitä, joihin pojat eivät itse voi vaikuttaa. “Ulkopuolisen silmin miehenalut vaikuttavat olevan valovuoden jäljessä verrattuna ikäisiinsä nuoriin naisiin mitä tulee henkiseen kypsyyteen tai mahdollisuuksiin koulutuspolitiikassa ja yhteiskunnallisessa integraatiossa ”, kirjoittaa Brander. On totta, että pojat kypsyvät hitaammin kuin tytöt, mikä voi olla syy poikien huonompaan koulumenestykseen. Pitkälti koulumenestys on kiinni opiskelijasta itsestään: Löytyykö riittävästi motivaatiota? jOnko valmis näkemään vaivaa hyvien kouluarvosanojen eteen?
Voi olla menestyksekäs koulussa, vaikka olisi poika. Brander antaa liikaa painoarvoa sukupuolelle, kun mietitään koulumenestystä. Kyllähän pojat ovat aikaisemmin menestyneet koulussa tyttöjä paremminkin, varsinkin matemaattisissa aineissa. Menestyksen salaisuus lienee se, mihin aikansa käyttää. Valitseeko pleikkarin pelaamisen kavereiden kanssa vai koulutyön? Nykyisin yhä useammat valitsee hauskemman ja helpomman valinnan, eikä tähän valintaan vaikuta sukupuoli laisinkaan. Niin tytöt kuin pojatkin valitsevat nykyisin useimmiten mieluummin vapaa-ajan ja kavereiden kanssa olemisen .
Brander kritisoi poikia esseessään, ehkä vähän liikaakin: “Suomalaisen nuoren miehen oleminen on vähän sama kuin katsoisi kastematojen möyrimistä sateen jälkeen asvaltilla” hän kirjoittaa. On totta, että osa pojista on “möyriviä kastematoja”, mutteivät kaikki. Meidän koulussa matemaattisten aineiden kursseilla valtaosa opiskelijoista on poikia. Mielestäni Branderin essee on liian yleistävä. Pojille, jotka eivät jaksa opiskella, essee on hyvä herättely, mutta joillekin pojille voisi kyllä nostaa peukut pystyyn hyvästä työstä koulussa. Tyttöjenkin joukosta löytyy maleksijoita, joita koulu ei voisi kiinnosta pätkän vertaa. Toisaalta aina välillä kaikki meistä ovat maleksijoita, olemme sitten poikia tai tyttöjä.
Nimetön
Miksi pojat olisivat huonompia koulussa kuin tytöt?
Koulunkäynti on meille jokaiselle arkipäivää tällä hetkellä, tulevaisuudessa tai mahdollisesti olet jo opintosi suorittanut. Mutta onko poikien ja tyttöjen koulunkäynnissä eroja? Mistä erot voivat johtua? Kieltämättä eroja varmasti on, mutta niiden syistä voidaan olla montaa mieltä. Juhani Brander käsittelee kirjoittamassaan launtaiesseessä “Tämän vuoksi pojat eivät pärjää koulussa” (https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/ 10.12.2016, luettu 18.8.2017) syitä siihen, miksi pojat pärjäävät huonommin koulussa kuin tytöt.
Brander aloittaa tekstinsä kertomalla, kuinka hänen mielestään pojat ovat valovuosien päässä tytöistä muun muassa henkisen kypsyyden saralla. Brander myös mielestäni yleistää sanomalla “sellaista ihme maleksimista lippis väärinpäin ja Axea kainalossa; stipendien ja diplomien sijaan seinällä on kovassa käytössä hajonneiden pleikkariohjaimien Hall of Fame -galleria”, koska me kaikki olemme erilaisia eikä kaikkia poikia voi kuvailla yhdellä virkkeellä. Branderin tekstin koko ensimmäinen kappale on melkein kokonaan poikien väheksymistä ja osittain pilkkaamista, vaikka Branderilla on myös siinä seassa ihan hyviäkin ajatuksia.
Omasta mielestäni suurin ero tyttöjen ja poikien välillä opiskelun osalta on motivaatio ja ylipäätään halu opiskella. Annabella Kiviniemellä on hyvä ajatus artikkelissaan “Poikien huonompaan koulumenestykseen on monta syytä” (http://www.iltalehti.fi/perhe/ 4.9.2015, luettu 19.8.2017), kun hän kirjoittaa: “Motivaatio auttaa koulumenestyksessä. Motivaatio kasvaa hyvistä tuloksista. Poika ei motivoidu koulussa, jos hyvien arvosanojen saaminen on ylivoimaista. Noidankehä on valmis.” Tämä on mielestäni hyvin totta, koska ainakin omalla kohdallani, sekä varmasti myös monen muunkin mielestä, hyvien arvosanojen saaminen antaa lisää motivaatiota koulunkäyntiin ja auttaa muutenkin opiskelussa. Hyvillä arvosanoilla ja ylipäätään hyvillä koulusuorituksilla motivaatio lisääntyy, ja menestyminen jossakin asiassa saa jokaisen meistä hyvälle tuulelle, ja asiat sujuvat paremmin.
Seuraavaksi Brander esittää väitteen “koviksena poika saa eniten hyväksyntää”, josta itselleni tulee hieman ristiriitaisia ajatuksia. Toki onhan se selvää, että jos on ikään kuin “kovis”, voi saada poikien keskuudessa enemmän hyväksyntää, koska nykynuorten mielestä on jotenkin “cool” olla kovis. Toisaalta taas vaikka ei olisi kovis, vaan vastaavasti vaikka hiljainen tai ehkä jopa ujokin poika, voi silti saada paljon kavereita ja saada sitä kautta hyväksyntää muiden keskuudessa. Joten siis omasta mielestäni “koviksena” voi saada ihan yhtä paljon hyväksyntää kuin ihan normaalinakin poikana voi.
Sitten Brander ottaa kantaa nykynuorison ja erityisesti poikien tietokonepelien pelaamiseen. Brander kirjoittaa: “Jostain hyvin olennaisesta puutteesta kertoo se, että monesti pelaaminen on poikien ainoa keino kokea onnistumisen- ja hyvänolontunteita.” Omasta mielestäni tietokonepelien pelaaminen ei todellakaan ole ainoa keino kokea kyseisiä tunteita, vaan edellä mainittuja tunteita voi myös kokea ihan vain esimerkiksi jalkapalloa pelatessa. Mielestäni tietokonepelien pelaamisella ei ole kovinkaan suurta vaikutusta poikien koulumenestykseen, mutta niiden pelaaminen voi myös kehittää monia taitoja, kuten esimerkiksi koordinaatiota ja ajattelukykyä, jotka ovat hyviä taitoja koulua silmällä pitäen.
Lopuksi Kiviniemen haastattelema professori Liisa Keltikangas-Järvinen tuo esille mielenkiintoisen kysymyksen. “Miksi koulun aloituksessa noudatetaan kronologista ikää, vaikka kehityserojen tiedetään olevan näin suuria? ”Tämä onkin hyvä kysymys, mutta oma mielipiteeni asiasta on se, että vaikka kehityseroja on tyttöjen ja poikien välillä, eivät erot silti ole liian suuria, jotta ne haittaisivat opintoja. Brander tuo myös kirjoituksessaan esille väitteen, että lapsen isällä on suuri vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen, mistä olen aivan samaa mieltä.
Kaiken kaikkiaan siis oma lopputulokseni on, että pojat voivat pärjätä koulussa ihan yhtä hyvin kuin tytötkin, jos vain motivaatio ja jaksaminen ovat kohdallaan, eikä anna huonojen arvosanojen latistaa motivaatiota opiskella. Vaikka tytöillä ja pojilla voikin olla kehityksellisiä eroja keskenään, eivät ne ole tarpeeksi merkittäviä vaikuttamaan suuresti koulunkäyntiin.
Alex Lindholm
