Meryl Streep näyttelee Margaret Thatcheriä Oscar-pystin arvoisesti.
[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Rautarouva”]
Genre: Elämäkertaelokuva
Ohjaus: Phyllida Lloyd
Käsikirjoitus: Abi Morgan
Pääosat:Meryl Streep, Jim Broadbent,Anthony Head,Richard E. Grant
Valmistusmaa: Iso-Britannia ja Ranska
Budjetti: 14 miljoonaa dollaria
Ikäraja: 12
Kesto: 1 h 45 min
Ensi-ilta: 27.1.2012[/stextbox]
Tämän kuun 8. päivänä Margaret Thatcher kuoli. Hänen kuolemansa on aiheuttanut sekalaisia reaktioita. Hänestä kertovasta elokuvasta on järjestetty erikoisnäytöksiä Suomessakin. Margaret Thatcher oli merkittävä henkilö maailmanpolitiikassa kylmästä sodasta Brittien sisäpolitiikkaan. Thatcher oli Britannian ensimmäinen naispääministeri ja yksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista. Hänet tunnettiin kovasta luonteestaan ja periksiantamattomuudestaan. Venäläiset antoivatkin Thatcherille lempinimen Rautarouva. Päätin tästä tapahtumasta johtuen katsoa Rautarouva-elokuvan, jossa Margaret Thatcheriä näyttelee Meryl Streep.
Elokuva kertoo Margaret Thatcherin tarinan dementoituneen Thatcherin muistikuvien kautta. Väläykset kertovat hänen elämänsä tärkeimmistä hetkistä ja vuosista politiikan maailmassa. Elokuva ”pätkii” aika tavalla. Esimerkiksi kun dementiasta kärsinyt vanha Thatcher kävelee asunnossaan, hän yhtäkkiä näkee jonkin valokuvan – ja taas mennään. Kun takauma on ohi, palaa katsoja Thatcherin asuntoon, jossa tämä puhuu iloisesti harhakuvalleen. Lääkärit, Thatcherin oma tytär ja henkilökunta yrittää auttaa ex-pääministeriä, mutta hän väittää jääräpäisesti, että on täysin kunnossa, ja uskoo olevansa vieläkin Britannian pääministeri.
Ennen elokuvan katsomista luulin, että elokuva näyttäisi Thatcherin enkelinä, joka ei ole koskaan tehnyt mitään väärää ja olisi täydellinen ihminen. Kuitenkin elokuva kertoo Thatcherin radikaaleista päätöksistä, kuten valinnasta antaa kymmenen irlantilaisen vangin kuolla nälkälakkoon. Thatcher kuvataan raudanlujana ja vankkana pääministerinä, joka ei pelännyt mitään. Raivoavat väkijoukot tai pommi-iskut eivät ravistuttaneet Thatcheria. Muut poliitikot pitivät Thatcheria hullunrohkeana, koska hän lähti ajamaan Britannian taloutta uuteen uskoon. Hän on yksi vihatuimmista pääministereistä, joka Britannialla on koskaan ollut. Hän kaatoi tappiota tehneet yritykset, kuten tehtaat ja hiilikaivokset, aiheuttaen raivoa työväenluokassa. Hänen aikakaudellaan rikollisuus, työttömyys ja köyhyys nousivat suurin harppauksin. Kansa oli jakautunut kahtia, Thatcherin vihaajiin ja rakastajiin. Tämä näkyy myös elokuvassa hyvin, eikä se pyri liikaa mielistelemään nyt edesmennyttä ex-pääministeriä.
Rautarouvaa näyttelee kuuluisa Meryl Streep, joka on jo pari Oscaria itselleen napannut. Nyt tuli taas yksi Oscar lisää. Rooli on suorastaan mainio suoritus kohutusta pääministeristä laman ja sodan keskellä. En voisi kuvitella kenenkään muun esittävän roolia paremmin. Streep on heittäytynyt rooliin erittäin syvästi mukaan, ja joku voisi erehtyä luulemaan häntä oikeaksi Thatcheriksi. Streep oppi roolinsa tarkkaillessa parlamentin istuntoja, ja hän opiskeli kaiken mahdollisen Thatcherista. Hämmästyttävän hyvin hän myös näyttelee dementoitunutta vanhusta.
Elokuva oli kohtalaisen hyvä ja kertoi historiallisesta naisesta varsin maltillisessa näkökulmassa. Margaret Thatcher on nainen, joka rohkeasti hyökkäsi valtion ongelmien kimppuun. Hän uudisti taloutta, voitti Falklandin sodan ja oli merkittävä tekijä kylmän sodan päättymisprosessissa. Elokuva kertoo paljon myös Thatcherin yksityiselämästä, josta ei paljon tiedetty etukäteen. Toki elokuvassa on onglemiakin. Teoksen kertominen juuri dementoituneen vanhuksen näkökulmasta aiheuttaa tarinan pilkkomista osiin ja ärsyttävää hyppimistä tapahtumien välillä. Elokuva on välillä piinaavan tylsä. Politiikalle kiinnostuneille suosittelen elokuvaa vahvasti. Suhtauduin elokuvaan aikamoisilla ennakkoluuloilla, koska tämänkaltaisilla elokuvilla on usein tapana mennä liiallisuuksiin. Rautarouva onnistui kuvaamaan Thatcheria hillitysti, ja siitä elokuva saa minulta pisteet. Elokuvassa näyttely onnistui kaikilta hyvin, mutta erityisesti mieleeni jäi tietenkin Streepin ilmiömäinen suoritus pääosassa.
