Avainsana-arkisto: fantasia

Vauhtia ja vampyyreitä uudessa Twilight-elokuvassa

[stextbox id=”tietolaatikko” caption=”Twilight- Aamunkoi osa 2″]

Genre: Fantasia
Ohjaaja: Bill Condon
Tuottaja: Wyvk Godfrey, Stephenie Mayer, Karen Rosenfelt
Käsikirjottaja: Melissa Rosenberg
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylos Lautner, Ashley Greene
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Budjetti: 120 milj. $
Ikäraja: K12
Kesto: 1h 55min
Ensi-ilta: 16.11.2012

[/stextbox]

Twilight – Aamunkoi  -elokuva on päätösosa hyvin suositulle viisiosaiselle Twilight-saagalle. Aamunkoin aiempi osa julkaistiin 18. marraskuuta 2011. Muitten osien tapaan myös Aamunkoi on saanut suurta suosiota, ja tällä hetkellä sen lippumyynti on ylittänyt reippaasti 2 miljardin dollarin rajapyykin.

Aamunkoin toinen osa kertoo Bellan uudesta hohdokkaasta elämästä vastasyntyneenä vampyyrinä. Bellan (Kristen Stewart) ja Edwardin (Robert Pattinson) elämä sujuu rauhallisesti heidän lapsensa Renesmeen kanssa. Bellalla on paljon opittavaa vampyyrinä. Myös Renesmee ja Bellan äitiys tuovat lisää opittavaa Bellalle ja Edwardillekin. He eivät kuintenkaan saa olla kauan rauhassa, sillä taas kerran ikävyydet löytävät Bellan ja Forksin pikkukaupungin. Volturrit uhkaavat Cullenien perhettä, jotka valmistautuvat vaikeaan taisteluun. He keräävät suuren joukon ystäviä todistamaan, etteivät he ole tehneet mitään väärää. Lopulta kuitenkin Bella ja Edward selviytyvät tilanteesta ehjin nahoin ja ikuinen onni voi alkaa.

Olen aikaisemmin lukenut Aamunkoi-kirjan, joten odotukseni olivat korkealla.  Elokuva ei kuitenkaan täyttänyt mielestäni hyvän elokuvan vaatimuksia ja se oli suurilta osin erittäin tylsä. Sarjan fanit ovat varmasti eri mieltä. Elokuvassa käsitellään eri aiheita vain pintapuolisesti, vaikka moneen asiaan olisi voitu kurkistaa hieman syvällisemmin. Katsoin elokuvan toisenkin kerran ja yritin löytää siitä jotain positiivista, kuitenkaan siinä onnistumatta. Elokuva on hyvin teennäinen, ja se ennemminkin huvittaa kuin viihdyttää. Edes lopun taistelukohtaus ei saanut minua kavahtamaan. Se on liian dramaattinen, jotta sen olisi voinut ottaa puoliksikaan vakavasti. Herää kysymys, mihin kaikki elokuvaan budjetoidut rahat oikein menivät, kun toteutuskin on ihan keskinkertainen ja jää puolitiehen. Lopulta tunsin vain myötähäpeää näyttelijöitä kohtaa.