Vegaanivillitys

Vegaanivillitys

Vegaanius on yleistynyt viime vuosien aikana huimasti. Vegaani-sanalla on kuitenkin usein hiukan negstiivinen sävy, joka johtuu ajatuksesta stereotyyppisestä vegaanista, joka mainostaa vegaaniuttaan kaikille aina vain mahdollisuuden tullessa.

Ihmisillä on monia syitä ryhtyä vegaaneiksi. Yleisimpiä syitä ovat varmasti eläinten oikeudet, ilmastonmuutos ja terveellinen ruokavalio. Vegaanius ei kuitenkaan ole synonyymi sanalle terveellinen ruokavalio. Muutama vuosi sitten Terhi Heimonen perusti Facebook-ryhmän nimeltään Sipsikaljavegaanit. Ryhmässä tarkoituksena on jakaa tietoa vegaaniruuasta. Tämän ryhmän päämäärä ei kuitenkaan ole terveysruoka vaan energia- ja rasvapitoinen herkuttelu, ainoat kriteerit ovat, että ruoka on vegaanista ja maistuu hyvältä. Vegaaniruoka voi kuitenkin myös olla terveellistä.

Monia ihmisiä tuntuu huolestuttavan vegaanien riittävä ravintoaineiden ja vitamiinien saaminen. Vegaaniruoka on toki usien hiilihydraattipitoista, mutta kun ateriat ovat monipuolisia, ruuasta saa jopa enemmän ravintoaineita kuin yksipuolisesta sekaruuasta. Vegaanin on kuitenkin tärkeää syödä päivittäin B12-vitamiinia, jota saa lähinnä vain eläinkunnan tuotteista. B12-vitamiini on tärkeää nopeasti uusiutuvien solujen muodostumisessa ja hermosolujen toiminnassa.

Itse ryhdyin vegaaniksi noin puoli vuotta sitten. Aluksi olin vain arkipäivät vegaani ja viikonloppuisin nautiskelin maitotuotteilla ja liharuuilla. Pikkuhiljaa kaikki “normaali” ruoka jäi pois myös viikonloppuina. En kuitenkaan ota suurta stressiä ruokavaliostani vaan teen poikkeuksia tarvittaessa. Haastavinta on varmaan sukulaiste luona ja ravintoloissa syöminen. Sukulaisvierailuilla syön usein samaa ruokaa kuin muutkin, sillä en halua aiheuttaa lisävaivaa vain oman ruokavalioni takia. Ravintoloissa on toki usein vegaanivaihtoehtoja, mutta valikoima on kuitenkin vielä hyvin suppea monissa paikoissa.

Mikä sai minut ryhtymään vegaaniksi? En ole siitä itsekään ihan varma. Toki eläinten oikeudet ovat yksi syy, mutta uskon, että suurin syy oli itseni haastaminen.  Vielä nykyäänki ihmettelen, kuinka olen pystynyt noudattamaan ruokavaliota, etenkin kun muistelen itseäni syömässä pelkkää pastaa ja kanaa. Nykyään en voisi edes kuvitella palaavani entiseen ruokavaliooni. En toki tiedä, kauanko pysyn pääosin vegaanina, mutten usko voivani luopua vegaaniruuasta kuitenkaan kokonaan.

 

 

Helmi Linkola