Vaalihuumaa ehdokkaiden haastatteluista

Vaalihuumaa ehdokkaiden haastatteluista

Niinistö vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi nuoria koskevaan kysymykseen.

Viime viikon sunnuntaina valittiin Suomelle presidentti Tarja Halosen seuraajaksi seuraaviksi kuudeksi vuodeksi. Kokoomuksen Sauli Niinistö päihitti vihreiden Pekka Haaviston prosentein 62,6–37,4. Tulos on ja pysyy, enkä näin ollen lähde sitä spekuloimaan enempää.

Minä suoritin tällä kertaa Hyveen vaalivalvonnan virallisena vaalitarkkailijana. Seurasin ahkerasti alusta lähtien sitä, kuinka yksi toisensa jälkeen ehdokkaat ilmoittivat ottavansa osaa kilpaan. Huvittavinta tässä taisi olla se, kuinka Paavo Arhinmäkeä saatiin suostutella mukaan, kun taas Paavo Väyrysen puoluetoverit eivät antaneet voitonvarmalle ehdokkaalle tukeaan.

Haaviston mielestä äänestäminen on tärkeää ja hyve on parhaimillaan lähimmäisenrakkautta.

Täpäräksi se menikin. Olisiko Väyrynen uskonut korviaan, jos olisin päin naamaa marraskuussa hänen vieraillessaan koulumme Elävä kirjasto -tapahtumassa väittänyt, että vihreä toisen miehen kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä sivari voittaisi toisen kierroksen paikan vain mukin mitalla? Ensimmäisen kierroksen eri kanavien vaalitenttejä jaksoin seurata mielenkiinnolla. Jaksoin lukea galluppeja ja kyselyitä. Nämä henkilövaalit suhteellisen toimintaoikeudettomasta virasta ovat yhtä suurta mediasirkusta, toisinaan ne jopa täyttävät sosiaalipornon nimikkeen. Toinen kierros toisti edeltäjäänsä enemmän itseään haastatteluissa ja keskusteluohjelmissa. Ehdokkaiden ajatusmaailmat ovat niin lähellä toisiaan, että eroja taisi löytyä vain makuuhuoneen puolelta tai asevelvollisuusnimikkeestä.

Virallisena vaalitarkkailijana en tyytynyt vain passiiviseen mediakuikuiluun vaan suuntasin yhdessä valokuvaaja Kira Vehmaan kanssa taistelutantereelle. Toisen kierroksen ehdokkaat saivat pää kolmantena jalkana kirmata pitkin Suomea ehtiäkseen kahdessa viikossa mahdollisimman moneen paikkaan vakuuttamaan omasta kelpoisuudestaan. Suoritimme samalla myös eräänlaisen tutkivan journalismin projektin. Päätimme kolme kysymystä, jotka esittäisimme ehdokkaille. Veikkauksemme oli, että Haavisto vastaisi kaikkiin ja Niinistön suhteen emme saisi tilaisuutta päästä tarpeeksi lähelle.

Pekka Haavisto tapasi kannattajansa Hakunilan torilla kirpeässä pakkasessa

Vaaliteltalla vapaaehtoisten vaalityöläisten kanssa rupatellessa huomasin, että näiden ihmisten into lämmitti lähes yhtä hyvin kuin termospulloissa höyryävä kuuma mehu. Pakkasta oli yli –16 astetta. Haaviston ilmestyminen paikalle kannattajiensa joukkoon lämmitti heti ilmaa.
Haavisto tervehti paikallaolijoita lähes kädestä pitäen, naureskeli puolisonsa olleen hyvin epäluuloinen päivän pipovalinnasta ja tarttui sitten mikkiin kertoakseen kampanjasta ja tärkeinä pitämistään asioista, kuten syrjäytymisestä, kiusaamisesta ja siitä, kuinka työpaikoilla saatetaan vain kääntää selkä kiusatulle tekemättä mitään asioiden parantamiseksi.

Myös minä sain kuin sainkin tilaisuuden kysyä kolme kysymystä. Haavisto piti nuoria koskevaa kysymystä hyvin tärkeänä ja painotti varsinkin sitä, että nuorella olisi ainakin vähintään yksi aikuinen johon tukeutua. Hän lisäisi resursseja juuri nuorisotyöhön.en syrjäytymisestä, kiusaamisesta ja siitä, kuinka työpaikoilla saatetaan vain kääntää selkä kiusatulle tekemättä mitään asioiden parantamiseksi.
Puheensa jälkeen Haavisto antoi kohteliaasti mikin kiertoon. ”Nyt näissä vaaleissa on se eräs asia kaapissa… Tiedät varmaan mitä tarkoitan? Nimittäin Tiitisen listaa.” Ensimmäinen vanhemman mieshenkilön esittämä kysymys herätti huvittuneisuutta, koska tietysti kuulijakunta ajatteli kaapissa olevan jotain muuta. Haavisto vastasi, että lista olisi hyvä julkaista tutkijoiden käyttöön.

Jos voisit tehdä mitä vain nuorten aseman parantamiseksi, mitä tekisit?

Kyllä se ihan ensin tulis tämä nuorisotakuu eli kaikille alle kolmekymppisille olisi taattu työ, harjoittelu tai opiskelupaikka. Mutta sitten tekisin kyllä vielä enemmän tätä syrjäytyneiden ehkäisyä ja erityisnuorisotyötä. Meillä on näitä koulupudokkaita, jotka ovat pudonneet koulu- ja työelämän ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan, kuten eräs vanhempi naishenkilö Haavistoa kätellessä totesikin, oli vaikutelma ehdokkaasta lämmin, ja hän oli hyvin helposti lähestyttävä. Tapaaminen jätti hymyn huulille.

Sauli Niinistön ostoskeskustapahtuma keräsi katsojia

Lauantaina juuri ennen virallista äänestyspäivää matkasimme tuulessa ja tuiskussa Vantaan Flamingoon, jossa Sauli Niinistö olisi tavattavissa. Olin hieman närkästynyt, mutta vaalivalvojana silti ymmärtäväinen, kun Niinistön kampanjatiimistä kolmestakaan osoitteesta ei vastattu haastattelutiedusteluun.

Päättäväisyys silti palkittiin, ja kiireinen ehdokas vastasi kuin vastasikin yhteen kysymykseen. Hienovaraisella kyynärpäätaktiikalla saa siis fanien joukossa ihmeitä aikaan.

Ennen Niinistön saapumista lavalle esiteltiin yksi kampanjassa esillä ollut suomalainen teko: Taikalamppu. Se on lastenkulttuurikeskusten valtakunnallinen verkosto, joka kehittää ja välittää kulttuuripalveluita lapsille ja nuorille.

Ehdokas otettiin lavalle vastaan isoin aplodein, mutta hetken päästä mukaan liittynyt ehdokkaan nuori ja kaunis puoliso Jenni Haukio taisi saada vielä raikuvammat suosionosoitukset. Lennu-koiraa he eivät ostoskeskukseen ilmeisesti olleet saaneet ottaa mukaan, mutta veikkaan, että otus olisi vienyt taputuskisassa murskavoiton.

Lavalla Niinistö puhui myös paljon taloudesta, arvojohtajuudesta ja puolustusvoimien budjettileikkauksista. Hän painotti sitä, että kannattaa ehdottomasti yleistä asevelvollisuutta, joka on hieno ja taloudellisesti tehokas järjestelmä. Minusta keskustelussa oli hienoa se, kuinka Niinistö painotti asevelvollisuuden olevan hyvä asia nimen omaan nuorille miehille tarjotessaan mahdollisuuden tutustua muihin saman ikäisiin. ”Täysin eri lähtökohdista ja eri puolilta maata tulevien nuorten ei tarvitse kauaa viettää aikaa yhdessä, kun huomataan, että mehän olemmme samasta puusta veistettyjä vaikkakin veistojälki onkin erilaista.”

Niinistöstä jäi asiallinen ja tietäväinen vaikutelma. Kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta hän jaksoi vitsailla, hymyillä ja ottaa myös pienen lukion uutukaisen verkkolehden toimittajan kysymyksen vastaan vaikuttaen vieläpä kiinnostuneelta asiasta.

Mitä hyötyä näistä vaaleista Suomelle oli?

Vaaleista on muutakin hyötyä kuin uuden presidentin nimittäminen. Hetken aikaa yllättävän moni on kiinnostunut kotimaan tilanteesta, arvoista ja demokratiasta. Näissä vaaleissa juuri sosiaalinen media astui kehään ja liekö vaikuttanut joidenkin äänioikeutettujen mielipiteisiin niin hyvässä kuin pahassakin.

Omalla seinälläni sain lukea asiallista väittelyä politiikasta jopa enemmän kuin sitä asiatonta loanheittoa. Myös välitunneilla koulussa kävivät keskustelut kuumina kunkin osaanottajan kannattaessa omaa ehdokastaan. Ei siinä tosiaan kannat jääneet vaalisalaisuuden verhon taakse.

Loistavinta näissä vaaleissa siis oli, kuinka tavalliset ihmiset muistivat taas hetkeksi kansalaisvelvollisuutensa, herättivät uinuvan politiikkapedon sisimmistään ja ottivat osaa isänmaaliseen toimintaan kirjoittamalla lappuun numeron – osa lähti kaduille ja naamakirjan seinälle julistamaan ehdokkaansa ilosanomaa. Eräs herra jopa tatuoi pakaraansa Haaviston kasvokuvan. Itse tähän en ryhtynyt ja tyydyin osoittamaan oman kannatukseni pinssillä, facebookin ”picbadgetillä” ja like-nappulalla kuten muutkin hieman normaalimmat vaali-intoilijat.

Toivottavasti myös tulevaisuudessa vaalit pysyisivät yhtä mielenkiintoisina ja puhtaina saaden ihmiset oikeasti miettimään kantaansa – vaalien jälkeenhän on paha valittaa, jos ei ole edes korteaan kekoon kantanut.

Avatar photo
Joona Kosloff

Lehden ensimmäinen ja pitkäaikainen päätoimittaja, joka tunnetaan myös Hyveen isänä. Inhoaa vieläkin suolakurkkuja hampurilaisen välissä ja yrittää hillitä muroaddiktiotaan aamuisin.