Wie geht’s, Hermannsburg?

Kansainvälisyyttä arvostetaan päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Hyvä kielitaito ja kansainväliset kontaktit ovat loistavia valttikortteja monessa asiassa: työelämässä, matkoilla, opiskelussa. Meidänkin lukiossamme luodaan mahdollisuuksia lähteä mukaan kansainvälisiin opiskelijavaihtoihin, jotka kestävät noin viikon, ja näihin tilaisuuksiin kannattaa ehdottomasti tarttua! Niinpä minä ja yhdeksän muuta lukiolaistamme löysimme itsemme elokuussa pieni jännitys vatsamme pohjalla Helsinki-Vantaan lentokentältä matkalaukkujemme kanssa, suuntana Saksa.

 

Meillä jokaisella suomalaisella opiskelijalla on saksalainen pari, joka majoittui luonamme keväällä, kun he olivat opiskelijavaihdossa täällä Tuusulassa. Nyt oli meidän vuoromme majoittua heidän luonaan ja tutustua paikalliseen kulttuuriin ja koulunkäyntiin heidän mukanaan. Lukiomme ystävyyskoulu, jota kävimme Saksan Hermannsburgissa, on nimeltään Christian-Gymnasium Hermannsburg. Aluksi tänne saksalaiseen kouluun astuessa se tuntui aikamoiselta sokkelolta, enkä voi kyllä väittää, että matkan lopulla tunne olisi juurikaan vähentynyt.

 

 

Itse aloitin saksan opiskelun neljännellä luokalla ala-asteella (ja taitoni huomaa otsikosta, joka suomentuu “Mitä kuuluu, Hermannsburg?”), mutta kyseisen kielen osaaminen ei ole välttämätöntä opiskelijavaihtoon lähtiessä. Itsellänikin meni vähintään puolet ohi siitä, mitä oppitunneilla puhuttiin, koska onhan ihan erilaista ymmärtää Suomessa oppikirjojen tekstiä kuin oikeasti ymmärtää paikallisten puhetta. Vaikeuksia kommunikoinnissa ei kuitenkaan kannata pelätä; usean tilanteen pelastaa vain hymyily ja nyökyttely.

 

 

 

Suomalaisessa ja saksalaisessa koulunkäynnissä pystyi huomaamaan paljon eroja. Saksassa koulupäivät ovat pidempiä. Suurin vaikeus oli aikaiset herätykset; koulu nimittäin alkoi useimmiten jo ennen kello kahdeksaa. Opiskelijoiden käyttäytyminenkin koulussa erosi suomalaisista. Opettajia teititellään, opiskelijat saattoivat järjestää luokan valmiiksi ennen tunnin alkua ja pyyhkiä taulut puhtaiksi, ja aina vastatessa vastaukset olivat ihailtavan pitkiä ja perusteltuja kokonaisia lauseita. Tämä valmistaa heitä hyviin, kattaviin vastauksiin ylioppilaskirjoituksia varten, ja tästä me monet suomalaisetkin lukiolaiset voisimme ottaa mallia.

 

 

 

 

 

 

Reissussa ei kuitenkaan todellakaan ollut kyse vain kielitaidon parantumisesta. Opiskelijavaihdossa pääsee näkemään maailmaa Suomen ulkopuolella: kävimme Hermannsburgin ja Bergenin alueen lisäksi matkan lopulla Berliinissä yhdessä saksalaisten kanssa! Tärkeimpänä ovat kuitenkin unohtumattomat kokemukset ja uusien ystävyyssuhteiden luominen, kaikki ne yhteiset naurut (ja myös väsyneenä kiukuttelut), illalla nuotion äärellä istuminen, uusien ruokalajien maistelu ja lukuisat hauskat kuvat – muistot, joita ei raha korvaa, muistot, jotka säilyvät mukana koko loppuelämän.