Pienet puolueet äänessä, isot puolueet myötäilevät vanhoja kaavoja

Pienet puolueet äänessä, isot puolueet myötäilevät vanhoja kaavoja

Presidenttiehdokkaiden vaalikampanjat olivat tätä kirjoittaessa viimeisillä metreillä, kun sunnuntain vaalit lähestyvät. Kärkikolmikossa keikkuivat Alexander Stubb (kok.), Pekka Haavisto (vihr.) ja Jussi Halla-Aho (ps.). Suurten mediatoimijoiden vaalitentit ovat koetelleet ehdokkaita monien eri aiheiden ympärillä liittyen Suomen ulkoisiin ja sisäisiin asioihin. Mitä tehtäviä presidentillä on Suomessa? Minkälainen presidentti olisi hyvä nykyisessä, hyvin epästabiilissa maailmantilanteessa? 

Muutamien kuukausien aikana, kun ehdokkaat ovat kampanjoineet vaaleja varten, ei ehkä ole nähty suurimmilta ehdokkailta mitään kovin yllättäviä kannanottoja. Presidentin tehtävä on edustaa koko Suomea ja Suomen kansaa, joten ihan ymmärrettävää, ettei kärkkäimpiä mielipiteitä ole vielä suuremmin kuultu. Tämä on ollut myös hyvä taktiikka: provosoivat kannanotot ja vahvat mielipiteet eivät tehoa koko äänestäjäkuntaan ja saattavat suunnata ehdokastaan vielä pohtivien äänestäjien katseen toisen ehdokkaan suuntaan. En myöskään usko, että niitä enää kuullaan. Kaikki suuret vaalitentit ovat jo ohi, ja niissä suuret ehdokkaat ovat jatkaneet tuttua linjaansa. 

Kuitenkin takamatkan ehdokkailla samanlainen kylmyys ja pehmeys ei ole pysynyt, eikä sitä oikeastaan koskaan ole ollutkaan. Pienempi kannattajien määrä tarkoittaa sitä, että mahdollisilla äänestäjillä on myös samanlaiset arvot. Tällöin voi siis hyvin tehdä selväksi oman kantansa jopa keskutelua herättävissä teemoissa. Esimerkiksi Li Andersson (vas.) ja Jutta Urpilainen (sd.) ovat olleet viimeisimmissä tenteissä hyvin selvästi äänessä ja haastaneet kollegoitaan monin eri tavoin. YLE:n vaalitentissä Li Anderssonin on sanottu Helsingin Sanomien mukaan loistaneen erityisesti silloin, kun hän pääsi moittimaan nykyisen hallituksen talous- ja työmarkkinapolitiikkaa. 

Pieniä kannatusprosentteja odottavilla ehdokkailla voi olla presidentiksi valitsemisen sijaan olla muita motiiveja olla mukana kisassa. Viime kevään eduskuntavaaleissa nähtiin hyvin suurella skaalalla taktisen äänestämisen haittoja. Eduskuntavaaleissa kolme suurta puoluetta saivat paljon ääniä ja kasvattivat kokoaan, kun taas pienemmät puolueet menettivät paljon paikkoja eduskunnassa. Pienempien puolueiden edustajat tietävät sen, että presidentiksi tuleminen on hyvin epätodennäköistä, mutta asettavat silti oman ehdokkaansa. Pienet puolueet saavat siten lisää näkyvyyttä ja voivat suoriutua paremmin tulevissa vaaleissa. Esimerkiksi Liike Nytin ainoa kansanedustaja Hjallis Harkimo on myös ehdolla presidentiksi, ja voisin olla aika varma siitä, että hänet on asetett ehdolle näkyvyyden vuoksi. 

Taktista äänestämistä on nähty myös näissä vaaleissa. Perussuomalaisten ehdokkaan kannatus on noussut paljon ja tämä pelottaa erityisesti äänestäjiä, joiden arvot ovat liberaaleja ja puna-vihreitä. Äänestämisen taktikoinnista kärsii eniten näissä vaaleissa juuri esimerkiksi Jutta Urpilainen. Marko Junkkari kertoo kolumnissaan ”Sdp:llä on edessä kolmas mahalasku, kun edes omat eivät halua äänestää Urpilaista” (hs.fi. 24.1.2024) Jsiitä, kuinka Jussi Halla-Ahon suurta äänimäärää pelätään niin paljon, että esimerkiksi Urpilaisen kannattajakunnasta suuri osa aikoo äänestää Pekka Haavistoa. Osa demariäänestäjistä pelkää Halla-Ahon vaalivoittoa, minkä takia taktinen äänestäminen nähdään ainoana vaihtoehtona.

Sunnuntaina 28.1. käytiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Toisella kierroksella päästään äänestämään Suomen uudeksi presidentiksi Alexander Stubb tai Pekka Haavisto. Tavataan vaalikahveilla sunnuntaina 11.2. Hyrylän toimipisteen kakkosten Jääkahvilassa Tuusulanjärvellä!

Eero Lindfors