Seistessäni lumisateessa
näen rakkauden sinun katseessa.
Nyt kaikki kiire häviää,
vain lämpö ja valo meille jää.
Pieni mökki keskellä lunta,
tuntuu kuin tämä olisi unta.
Kynttilät tietä valaisee,
sukellan mukaan mieleesi salaiseen.
Ei ole mitään puhtaampaa kuin joulun taika,
etenkin kun on vielä lapsuuden aika,
ja kun mies valkopartainen oveen koputtaa,
saa kaikki muu tekeminen nyt odottaa.
Istun kuusen ääreen,
ujosti hänelle laulan ääneen.
Pian mies punapukuinen lähtee matkaan
ja sanoo: ”Ensi vuonna taas tavataan!”
Taivaalla tuikkii tähdet
vielä revontulet näet ennen kuin lähdet.
Hangessa kuljet eteen näin
kohti pukin rekeä päin.
Hiljaa illan hämärässä lunta maahan sataa
tämä valkoinen maa joulumielen meille takaa.
