Amerikankarvatonterrieri (lyhenteeltään AHT eli American Hairless Terrier) on älykäs ja energinen koira. Se on saanut karvattomuutensa molemmalta “kaljugeeniä” kantavalta karvattomalta vanhemmaltaan. Rotu tunnetaan karvattomana, mutta karvallisiakin yksilöitä on.

Ensimmäinen karvaton AHT syntyi Yhdysvalloissa 1972  karvalliseen amerikanrottaterrieripentueeseen. Koiran omistaja alkoi tutkia karvattomuutta ja aloitti rodun jalostuksen ensimmäisen karvattoman koiran jälkeläisistä. Vasta vuonna 2004 AHT hyväksyttiin omaksi rodukseen United Kennel Clubissa. Ennen tätä niitä oltiin pidetty rottaterrierien karvattomina variaatioina. Suomen Kennelliitto hyväksyi AHT:n omaksi rodukseen vuonna 2016. Suomessa amerikankarvatonterriereitä oli vuonna 2016 noin 800. Voisi ajatella, että Suomessa rodun kanta olisi pieni, mutta tosiasiassa niitä on maailmanlaajuisestikin vain noin 10 000.

Amerikankarvatonterrierin esi-isä rottaterrieri on jalostettu rottakoiraksi ja metsästystarkoitukseen, mutta nykyään karvattomuutensa vuoksi AHT on huono metsästykseen. Monilla koirilla on silti metsästysvietti, ja ne sopivat hyvin koiraharrastuksiin, kuten agilityyn, koska ne ovat ketteriä ja helposti motivoitavia. Amerikankarvatonterrierit ovat ystävällisiä ja seurallisia sekä viihtyvät usein kaikkien, myös muiden eläinten, seurassa.

Ulkonäöltään AHT:t ovat hyvinkin yksilöllisiä. Ne ovat suhteellisen pieniä, ja niiden paino vaihtelee tavallisesti noin 5–7 kilogramman välillä. Ihonväri voi vaihdella paljolti possunpunaisesta harmaaseen. Jotkut ovat yksivärisiä, kun taas toisilla iho on laikukas. Vuodenaika vaikuttaa ihonväriin paljon – monet AHT:t ovat taipuvaisia ruskettumaan.

Meillä kotona on kaksi AHT:ta: neljävuotias Elsa ja kaksivuotias Iines. Idea karvattomasta perheenjäsenestä syntyi, koska olen allerginen koirille. Pienen tutkimustyön jälkeen selvisi, että monelle allergiaperheelle amerikankarvatonerrieri on ollut hyvä valinta. Otimme hoitoon vantaalaisen kasvattajan AHT:n kokeilun vuoksi. Olin toiveikas, sillä olin kuullut rodusta paljon hyvää, mutta oireilin heti. Tummalla pilvellä oli kuitenkin hopeareunus: oireet eivät olleet läheskään niin pahoja kuin ne olivat olleet karvallisten koirien seurassa.

Vaikka aluksi ajatus karvattomasta koirasta oli nurinkurinen ja allergioideni vuoksi hieman pelottava, perheeni rakastui rotuun täysin. Vuoden 2014 kesällä hankimme amerikankarvatonterrierin, jonka päätimme nimetä Elsaksi.

 

 

Elsa on pohjaväriltään kermanvaalea, mutta saa kesällä tummanruskean pilkkupeitteen. Elsa oli oikea riiviö jo syntyessään, eikä häntä kiinnostanut omistajansa miellyttäminen. Elsa oli nuorena epäluuloinen ja villi mutta rauhoittui kasvaessaan aikuiseksi. Edelleenkin Elsa on itsenäinen ja viihtyy omassa seurassaan, mutta silti rakastaa leikkimistä. Elsa rakastaa sukkien varastelua, veneilyä, auringonttoa ja ulkona juoksentelua. Sen lempiasioihin kuuluvat lelut ja lämpimät viltit, mutta toisesta ääripäässä on ikuinen inhokki – kamera. Joskus siitä otetut kuvat on ihan hyviä, mutta valtaosa näyttää tältä:

 

Puolitoista vuotta myöhemmin Elsa alkoi näyttää yksinäiseltä, ja päätimme hankkia toisen AHT:n – pienen ja pippurisen Iineksen.

 

 

Iines on seitsenkiloista Elsaa noin kolme kilogrammaa kevyempi. Sillä on harmaa, lähes sinertävä ihonväri, ja kesällä siitä tulee ihan musta. Iines on kokoisekseen kovaääninen ja terhakka, ja luulee johtavansa tilannetta kuin tilannetta. Toisin kuin Elsa, Iines on uskomattoman läheisriippuvainen ihmisrakas ja pitää siitä, kun sitä hellitään. Iines rakastaa ruokaa, aurinkoa, pehmoisia peittoja ja Elsan komentelua.

 

AHT:n hoito vaihtelee hieman vuodenajasta riippueen. Sinänsä ne ovat helppohoitoisia, sillä turkkia ei tarvitse hoitaa tai trimmata. Karvattomuudesta on etua, koska punkit ja haavat näkyvät ihosta helposti. Karvatonta koiraa olisi hyvä pestä ja rasvata erityisesti talviaikaan. Kun ilmat viilenevät, ne puetaan talvivaatteisiin ja töppösiin. Elsalle kylmät ilmat eivät koidu ongelmaksi, mutta Iines ei ole niiden suuri ystävä, ja talvisin sen ulkoiluttaminen on, no, haasteellista.

 

Kesällä amerikankarvatonterriereille kannattaa laittaa aurinkorasvaa, jos ne viettävät pitkiä aikoja auringossa.  Elsa ja Iines ovat ainakin niin hulluja auringonottajia, että meno äityy välillä absurdiksi. Tänä vuonna ne saivat tumman värin jo huhtikuussa.

 

Amerikankarvatonterrieri sopii ihmiselle, joka haluaa rakastavan ja pirteän koiran. Koska AHT on terrieri, sillä on luonnetta ja se vaatii omistajaltaan pitkäjänteisyyttä. AHT voi sopia allergiaperheeseen, mutta kuten sanottua, se on yksilöllistä. Monet kuitenkin siedättyvät niihin, vaikka alkuvaiheessa allergiaoireita ilmenisikin, joten sen suhteen kannattaa olla kärsivällinen. Minullakin siedättyminen kesti vähän aikaa, mutta enää oireita ei ole.

AHT:t ovat hurjan söpöjä ja hellyyttäviä. Aivan tavanomaisia koiria ne eivät kuitenkaan ole, sillä niiden turkittomuudessa on jotain todella uniikkia. AHT:t ovat todella hauskoja ja ovelia, enkä muista nauraneeni kenenkään koirille yhtä paljon kuin omilleni. Lajin karvattomuuden unohtaa hyvin nopeasti ja niiden pehmeästä ihosta alkaa pitämään niin valtavasti, että karvalliset koirat alkavat näyttää omaan silmään oudoilta. Mielestäni karvattomien koirien ihanuus piileekin niiden nahkassa.

Lopuksi vielä shameless self-promotion – Elsan ja Iineksen paljasta pintaa voi seurata Instagramissa @elsajaiines!

 

Lähteet:
https://www.hankikoira.fi/koirarodut/amerikankarvatonterrieri
http://sakate.net
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikankarvatonterrieri

Saatat pitää myös näistä

Tietoja toimittajasta