Pussittaa saa, repiä ei

Pussittaa saa, repiä ei

Torpan Poikien myllytystä viimeisellä neljänneksellä. Uudenkaupungin Korihait pyrkii puolustamaan parhaansa mukaan.

Torpan Poikien myllytystä viimeisellä neljänneksellä. Uudenkaupungin Korihait pyrkii puolustamaan parhaansa mukaan.

”Tänä iltana Kisahallin hornankattilassa vuoden 2011 viimeisessä ottelussaan Torpan Pojat saa vastaansa Uudenkaupungin Korihait. Hyvä yleisö, tervetuloa!”

Odotuksemme perjantai-illan Korisliigan kamppailuun ToPo–Korihait olivat oikeastaan mitäänsanomattomat. Ottelu oli ensimmäinen koripallo-ottelumme paikan päällä. Vain hyvin satunnaisesti televisiosta nähdyt koripallo-ottelut ovat avartaneet näkemyksiämme kyseisestä lajista. Suomen maajoukkueen taso on selvässä nousussa, osoittaahan sen jo syksyllä loistavasti menneet koripallon EM-kilpailut. Mutta entäpä kotimaisen liigan taso? ”Tuskinpa monet sellaista räpeltämistä viitsivät tulla katsomaan. Katsomo on varmasti puolityhjä, kuten espoolaisten jääkiekko-otteluissa.”

Onneksi olimme väärässä. Täysin väärässä. Katsomo täyttyi hiljalleen, ei nyt täyteen, mutta varattuja istuimia oli kuitenkin selvästi enemmän kuin tyhjiä. Katsomokulttuuri yllätti meidät positiivisesti. Rummutusta ja käsien yhteen lyöntiä saimme kuulla läpi ottelun. Välillä tuli pieniä suvantovaiheitakin, mutta ottelukuuluttaja reagoi näihin nopeasti tokaisemalla muun muassa: ”Pitäkää ääntä vielä kaksi minuuttia! Sitten päästään kahville.” Ja kuin käskystä kannatus jatkui. Tosin suurimman vihellyskonsertin aiheuttivat tuomarin kyseenalaiset tuomiot sekä Kisahallin äänekäs summeri. Torpan Poikien tyypillisimmät kannattajat ovat jo keski-iän ohittaneet miehet. Tosin myös meitä toimittajia nuorempia katsojia näkyi katsomossa runsaslukuisesti, mikä oli ilahduttavaa. Lajin tulevaisuus näyttää valoisalta.

Itse peli alkoi hyvin tasaisesti. Alussa vaikutti siltä, että 0–0-tulokseenhan tässä päädytään, kun onnistumisia ei sitten millään alkanut tulla. Alun kehnon vaiheen jälkeen saimme vihdoin todistaa upeita suorituksia. Donkkeja, hienoja kuvioita ja kolmen pisteen heittoja nähtiin peräjälkeen. Ensimmäinen neljännes päättyi tasan, mutta toisella neljänneksellä ToPo karkasi parhaimmillaan jo ratkaisevantuntuiselle 15 pisteen karkumatkalle. Korihait ei tästä hätkähtänyt vaan kuroi eron kiinni, ja se oli jopa johdossa viimeisen neljänneksen alkupuolella. Torpan Pojat löysi kuin löysikin vielä turbovaihteen yleisön kannustaessa ja tuli lopussa uusikaupunkilaisten ohi ja otti tärkeän voiton lopulta lukemin 82–74. Uusikaupunkilaisten Akilleen kantapääksi muodostuivat ehdottomasti vapaaheitot, jotka olivat suorastaan luvattoman heikkotasoisia. Katsomosta lauotut irvailevat huudot: ”Kolmastoista toden sanoo”, eivät tosiasiassa olleet kovin kaukana todellisuudesta.

Vaikka ottelu yllättikin meidät positiivisesti, on todennäköistä, ettei meitä enää koripallokatsomossa nähdä. Ainakaan Suomessa. Jääkiekon vannoutuneissa seuraajissa ihmetystä herättivät erityisesti tiukat säännöt. Näytti siltä, ettei minkäänlaista vastustajan estämistä lajissa suvaita. Jopa tahattomasta hipaisusta pallo tuomittiin usein vietäväksi vapaaheittoviivalle. Niin sanottu action puuttuu lajista kokonaan. Toisaalta laji on globaalisti katsottuna suosituin, heti jalkapallon jälkeen. Lajista saa puheenaihetta kahvipöytään myös kansainvälisten ystävien kanssa, joten kannattaa käydä paikan päällä itse, ihan omin silmin lajia seuraamassa.

 

Avatar photo
Markus Kauranen

Abiturientti ja Hyveen urheilupäällikkö. Patrioottinen Jokerit-fani. Talar svenska mycket bra.