Avainsana-arkisto: amin asikainen

Lupa lyödä ─ sääntöjen rajoissa

Nyrkkeily aiheuttaa ihmisissä hyvin vastakkaisia ajatuksia. Toiset pitävät lajia silmittömän väkivaltaisena hakkaamisena, jossa ei ole järjen häivääkään. Toiset taas pitävät nyrkkeilyä upeana, taktisia hienouksia sisällään pitävänä perinteisenä kamppailulajina, jossa oikeasti saadaan selville, kuka onkaan se kovin jätkä.

Nyrkkeilyä olen katsellut ehkä parinkymmenen ottelun verran televisiosta, mutta en koskaan nyrkkeilykehän laidalta. Mielenkiintoni lajia kohtaan on noussut huimasti muun muassa Suomen ykkösiskijä Robert ”The Nordic Nightmare” Heleniuksen otteluita seuratessani. Helenius vaikuttaa kiltiltä perheenisältä, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Sellainen hän siviilissä onkin. Kehään astuessa tapahtuu täydellinen muodonmuutos; suunpielet vakavoituvat, keskittyminen on huipussaan. Mikään, ei siis mikään, voi häiritä ammattinyrkkeilijän keskittymistä. Ainoana mielessä on voitto, tyrmäysvoitto. Lyödäkö vastustaja kanveesiin vasemmalla vai oikealla, suoralla vai koukulla?

16. joulukuuta Viipurin nyrkkeilijöiden järjestämiä ”Rusiksen skaboja” lähdettiin sankasta lumipyrystä huolimatta odottavaisin mielin seuraamaan. Intoa ei laimentanut edes puolen metrin lumikerros auton katolla ja sentin paksuinen jääkerros auton tuulilasissa. Nyt ei auttanut muu kuin lumiharjan ja jääraapan työllistäminen. Ruskeasuon liikuntahallissa nimittäin odotti amatöörinyrkkeilyturnaus, jonka menu pitäisi sisällään 14 kolmieräistä ottelua niin miesten kuin naistenkin sarjoissa, painoluokissa 54–91 kiloa. Joulupäivän herkkukattaus oli siis katettu jo hyvissä ajoin etukäteen. Naispuoliset katsojat (ja muutkin senmieliset) saattoivat tosin järkyttyä, kun nyrkkeilysaliin astuessaan huomasivat nyrkkeilijöiden verhonneen treenatut kroppansa vaatetuksella. Esteettisiä arvoja tärkeinä pitävien kannattaakin suunnata ammattilaissaleihin, sillä amatöörikehissä keskitytään vain ja ainoastaan nyrkkeilyyn, paidat ja kypärät yllään.

Minuutin mittaisella erätauolla luodaan taisteluhenkeä. Kuvassa Leevi Puolakka taustajoukkoineen.
Ensimmäinen ottelu täydessä käynnissä.

Kun kehätuomari on tarkastanut sekä punaisen että sinisen kulman ottelijat ja kaikki kolme pistetuomaria ovat ryhmittyneet kehän reunoille, on päivän ensimmäinen taisto valmiina alkamaan. Keskisarjassa (75 kg) vastakkain ovat Jesse Järves ja Leevi Puolakka. Reilun pelin hengen mukaisesti ottelijat kättelevät toisensa, gongi kumahtaa ja totinen taisto alkaa. Kannustus- ja huoltojoukot jaksoivat kannustaa,”Hyvä Jesse, anna mennä!” ja ohjeistaa. ”Älä tappele. Kädet ylhäällä. Älä juokse perään. Jaksa vielä minuutti.” Tauoilla taustajoukot tsemppaavat suojattejaan rajusti. Tässä lajissa ei voittaminen luonnistu, ellei edes ottelija itse siihen usko. Ottelussa vaihdetaan lyöntejä puolin ja toisin tasaiseen tahtiin. Rehti iskukimara pistein 2?1 sinisen kulman Jesse Järvekselle. Mukava, rauhallinen aloitus tälle nyrkkeilypäivälle.

Toinen ottelu näyttää lajin toisen puolen. Raskaansarjan (91 kg) ottelussa vastakkain ovat Miika Kinnunen ja Aki Matilainen. Kolmannessa ja viimeisessä erässä Miika Kinnunen kohdistaa vasemman suoransa täydellisesti vastustajansa silmien väliin. Nenä aukeaa, ja verta roiskuu ympäri Matilaista ja kehää, aina köysiä myöten. Paikkaustoimet aloitetaan, mutta kehätuomari katsoo ottelijan olevan kykenemätön jatkamaan. Kinnuselle voitto teknisellä tyrmäyksellä. Nyrkkeily saattaa välillä olla vaarallista, ja haaverit ovat arkipäivää, kertoohan siitä jo nyrkkeilijän suojavarustuskin. Väkivaltaista nyrkkeily tosin ei ole. Lajissa on tiukat säännöt, joita rikkovia rangaistaan, ja heidän arvostuksensa nyrkkeily-ympyröissä laskee varmasti. Esimerkiksi lyönnit ainoastaan nyrkin etuosalla ovat sallittuja, eikä niskaan, selkään, munuaisiin tai vyötärön alapuolelle kohdistuneet lyönnit ole sallittuja.

Miika Kinnusen vasen suora napsahtaa Aki Matilaista suoraan kohteeseen.
Paikkaustoimenpiteitä. Tuomari päättää keskeyttää ottelun.

Tauolla tuttu hahmo lähestyy pahaa-aavistamatonta toimittajaa. Kun tämä salaperäinen henkilö saapuu kohdalle, tajuan, että siinähän on ammattilaisnyrkkeilyn entinen Euroopan mestari Amin ”Idi” Asikainen. Mitähän poloiselle toimittajaparalle nyt käy, kun Idi suuntaa legendaarisen tappajan katseensa suoraan silmiini ja sitä kautta koko elimistööni! Aktiivivuosinaan Asikainenhan voitti ottelut useimmiten jo punnituksessa. Vain hyvin harvat pystyivät katsomaan Asikaista silmiin, sen verran pistävä ja vihainen tuo hänen tuijotuksensa on. Tuijotuksen uhrina nyökkään Asikaiselle ujosti tervehdykseksi. Hän nyökkää hyväksyvästi takaisin ja jatkaa matkaansa.

Nyrkkeilyväki on uskomattoman yhtenäinen ja tiivis yhteisö Suomessa. Loistava yhteishenki välittyy jo saliin astuessaan. Vastustaja ei ole vihollinen vaan kilpakumppani. Mainiota on myös se, että asikaisentapaiset entiset maailmanluokan nyrkkeilijät jatkavat työtään suomalaisen nyrkkeilyn edistämiseksi vielä aktiiviuransa jälkeenkin. Asikainen toimi kolmannessa ottelussa otelleen b-juniori Aapeli Timosen huoltojoukoissa. Erätauoilla ”mestari” heilutti pyyhettä Timosen viilentämiseksi, ja erien aikoina hänen suunsa suorastaan pursui ohjeita nuorelle nyrkkeilijälupaukselle. Ajoittain Idi meuhkasi hieman liiankin innokkaasti, joutuihan tuomari kerran toppuuttelemaankin hänen intoaan. Mestarin opit eivät tällä kertaa toimineet, vastustaja Tommi Nopanen nimittäin vei ottelun nimiinsä puhtaasti lukemin 3?0.

Tuttu kasvo. Amin ”Idi” Asikainen kehän reunalla suojattinsa tukena.

Kolmen ottelun jälkeen päätti toimitus jättää nyrkkeilysalin ja jatkaa matkaansa. Syynä ei ollut lajin pitkäveteisyys tai otteluiden taso vaan ainoastaan sunnuntaipäivän muutoin tiukkana etenevä ohjelma. Harmitus oli kova Ruskeasuon liikuntahallin jäädessä auton perävalojen valaisemaksi. Olisihan noita kehätaisteluita seurannut mieluusti vaikka koko tarjonnan verran.

Nyrkkeily on upea laji. Paikan päällä vielä paljon upeampi kuin ruudun välityksellä. Nopeatempoisissa otteluissa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Näin ollen pitkästyminen on mahdotonta, toisin kuin mahdollisesti esimerkiksi parisen tuntia kestävässä jalkapallo-ottelussa, joka voi edetä vaikkapa täysin maaleitta. Nyrkkeilyottelussa ei varmasti jäädä iskuitta, se on varma. Amatööriottelut ovat lisäksi lähes aina ilmaisia, joten suosittelen kaikille lämpimästi kehän reunalle marssimista.

Suomalainen nyrkkeilyn monitoimimies, valmentaja-promoottori Pekka Mäki on todennut nyrkkeilyn olevan ”teknis-taktinen fyysinen kamppailulaji, jota henkiset ominaisuudet ohjaavat”. Tähän lauselmaan on helppo yhtyä; nyrkkeily ei todellakaan ole mitään järjetöntä hakkaamista, vaan erittäin monipuolinen ja katsojaa suuresti viihdyttävä laji.